Luolaelämää

Matalin aita

2012-01-27T12:37:00.000+02:00

Reeniohjelma ehdotteli tälle viikolle cooperin testiä uiden ja juosten. Päätin toteuttaa testin hiihtäen ja juoksu-cooperin jättänen keväämmälle ja pitävämmän alustan aikakaudelle.

Keskiviikkona oli sopiva päivä tälle suoritukselle. Tein tarkan suunnitelman kuinka ensin tietyn lenkin hiihtäen tulee hyvä alkulämmittely, sitten Pirkkalan keskuskentälle ajetulla 400 metrin kiepillä voin vetää varsinaisen cooperin ja lopuksi suunnitelmissa oli loppuverryttelyyn sopiva lenkki.

On se vaan kummallista tämä ihmisen pyrkimys peruslaiskuuden tilaan. Päivällä jo pohdin, että mahtaako olla liian kylmä (-10 astetta) tuollaiseen rehkimiseen. Lenkille lähtiessä ajattelin katsoa kuinka hiihto sujuu ja suksi luistaa ja sen mukaan tehdä päätöksen. Kentälle päin hiihdellessä mietin, että kentällä voi olla hiihtokoululaisia ja silloin en ainakaan cooperia tee. Kentän vieressä ollessani totesin sen olevan tyhjä ja päättelin, ettei siellä taida olla edes ajettua latua. Olihan siellä baana ajettuna ja kentälle päästyäni päätin koittaa kuinka hiihto lähtee sujumaan ja tehdä päätöksen jatkamisesta vasta sitten. Eka kierros tuntui vaikealta ja päässäni jo pyöri että ei tästä taida mitään tulla. Joku suurempi voima minut kuitenkin piti siellä kentällä puuskuttamassa koko kahdentoista minuutin ajan.

Yllättäen jälkeenpäin fiilis oli hyvä kun tuli rehkittyä kunnolla ja verryttelyhiihtokin sujui huomattavasti kevyemmin, kun konetta oli käynnistetty reippaammin välillä. Mikä siinä on, että rankempien suoritusten aloittaminen on niin vaikeata ja tekosyitä löytyy roppakaupalla? Onneksi joku pieni piru takaraivossani huutelemassa minut kuitenkin tuohonkin rehkimiseen tsemppasi.

Niin, mikä se tulos sitten oli? No siinä ei ole kehumista. 2550 metriä meni. Selittelyjähän onnettomalle tulokselle löytyy vaikka kuinka; elämäni ensimmäinen cooper (en laske cooperiksi yläasteella kävelemääni 12 minuutin aikaa...) joten en tiennyt kuinka kovaa tuollaiseen suoritukseen pitäisi lähteä, pakkanen, suksien luisto, vähäiset kilometrit kun hiihtokausi on vielä alkuvaiheessa, paljon vaatetta päällä jäykistämässä, tekniikka, hiihtäjän asenne... Treeninä tämä oli kuitenkin onnistunut, koska siitä tuli hyvä olo ja erityisesti se fiilis kun perushiihto oli sen jälkeen huomattavasti helpompaa ja kevyempää. Nyt voin loppukaudesta motivoida itseni uuteen testiin ja vertailla onko mitään tapahtunut.

Kolmosviikko

2012-01-23T14:13:00.000+02:00

Pistetäänpäs vähän viime viikon kuntoiluja pakettiin.

Ma: Kunnon venyttelyt, muuten lepo
Ti: Hiihto, 13,8 km, 1h 27 min. Ensin puolisen tuntia toooodella rauhassa sitten kuusi settiä, jossa ensin 5 min. reippaasti sitten 5 min. rauhakseen.
Ke: Hiihto, 10,5 km, 57 min. peruslenkki.
To: Kevyttäkin kevyempi hölkkäily, 7 km, 58 min. Ensimmäisen kerran osasin hölkätä niin hiljaa, että syke pysyi kurissa. Yleensä nuo jalat tahtoo viedä... Kyllähän se sitten varmasti typerältä tössöttelyltä näytti.
Pe: Lepo
La: Hiihto, 26 km, 2h 40 min. Pitkää rauhallista oli tavotteena, mutta sen verran oli pehmeetä ja heikko luisto, että syke otti turhan paljon kierroksia.
Su: Hiihto, 10,5 km, 56 min. peruslenkki ja kahvakuula 1h 6kg:n ja 8kg:n kuulalla. Vaaliuurnat oli täyttänyt lentopallosalin niin jäi palloilut tältä viikolta palloilematta. Illalla vaalitulosta seuratessa vielä kunnon venyttelyt.

Yhteensä tuli liikuttua runsaan kahdeksan tunnin ajan. Plus pari tuntia venyttelyä ja lumitöitä harvasepäivä. Hiihtokauden myötä selkäjumit alkaa taas ilmotteleen itsestään. Löysin vanhoista Juoksija -lehdistä selälle venytyksiä ja niitä toteuttaessani totesin oikean puolen selästä olevan niin jumissa, että se vaan venyy vaikka yrittää vasenta venyttää. Syytäkin siis tehdä sille jotain. Hierontakin voisi tehdä hyvää.

Paino se vaan ei ymmärrä, että pitäisi laskea, EIKÄ nousta, mur! ITedostan ongelmakseni liian suuret annoskoot. Nyt vaan niskasta kiinni ja sulattamaan tuota ylimääräistä 5 kiloa pois (se oli neljä kiloa vielä tammikuun alussa...).

Herkut POIS! Kuvassa kiinalainen versio jäätelöpallo(i)sta.

Huonommalta puolelta

2012-01-20T19:29:00.000+02:00

Vihronkin täällä Tampereen seudulla on lunta ja hiihtoladut kunnossa. Tammikuun ensimmäisellä viikolla meinas poru tulla vesisateessa juoksu- ja sauvalenkkiä tahkotessani. Viime vuodet kun on ollut yhtä herkkua ja hiihdetty on jo reilusti joulukuun puolella.

Puoltoista viikkoa olen suksilla käynyt, tosin vasta runsaan viisikymmentä kilometriä saanut plakkariin. Tulevana viikonloppuna olisi haaveena ensimmäinen pidempi hiihtely. Ilmeisesti viime kauden lähes tuhannesta hiihtokilometristä on jäänyt jotain takaraivoonkin, koska hiihto ei ensimmäisilläkään kerroilla ihan toivotonta räpellystä ollut. Ongelmanani on jumiutuva selkä, joka hyvin todennäköisesti johtuu toispuoleisesta hiihdosta. Tänä talvena otinkin tavoitteeksi opetella kuokkaamisen - eli perusluistelun - myös toiselta puolelta. Joka lenkillä pitää mäkiä kiivetä myös huonomman puolen kuokkaa käyttäen. Jonkinlaista edistymistä tässä on jo havaittavissa. Kunnon keskittymisellä saan ylläpidettyä rytmin myös huonomman puolen kuokassa. Keskittymisen herpaantumisen tosin huomaa heti.

Onhan se hiihto mukavaa! Menkää nyt ihmeessä ihmiset hyvät ladulle nauttiin lumisista maisemista raikkaassa ulkoilmassa!

Valkeata vaikkei lunta. Tästä lämpimiä ajatuksia pakkasen puremiin.

Ai niin, sainpa puhutettua pari työkaveria osallistumaan Pirkan Hiihdon puolikaalle. Epäilivät kyllä, että saan jotain provikkaa houkuttelemistani osallistujista. ;)

Luovasti ohjattua

2012-01-20T19:01:00.000+02:00

Halusin kuntoiluuni jotain järkeä ja mielenkiintoa, joten päätin vuoden alusta aloittaa jonkun tietyn treeniohjelman seuraamisen. Ilman ohjelmaa kun tahdon jumittua tekemään samanlaista (liian kovaa) peruslenkkiä. Valtaosa tarjolla olevista treeniohjelmista on juoksu-, hiihto-, pyöräily-, jne. ohjelmia, joissa keskitytään vain tiettyyn lajin. Haluan pitää treenini monipuolisena ja sisällyttää siihen juuri niitä lajeja mistä nautin. Tarkoittaen vuodenaikojen vaihtelun mukaan hiihtoa, juoksua, lentopalloa, suunnista, maastopyöräilyä, kahvakuulaa ja ties mitä. Aikaisemmilla yrityksillä olen kokenut nämä yhden lajin ohjelmat vaikeiksi soveltaa moneen lajiin. Lisäksi esim. hiihtokauden loputtua tuntuu hölmöltä aloittaa täysin alusta kevyillä harjotteilla juoksuohjelma, vaikka koko talven olen jo täysipainoisesti harjoitellut.

Tämän vuoden alusta aloitin triathlontreeniohjelman soveltamisen omaan harjoitteluuni. Kohta kolmen viikon kokemuksella voin todeta, että sen voi jopa saada toimimaan. Toki soveltaa täytyy edelleen, koska esimerkiksi hiihto ei triathloniin vielä kuulu ja uinti taas ei kuulu omaan lajivalikoimaani. Jotenkin soveltaminen on nyt helpompaa, kun ohjelmassakin on yhdistelty eri lajeja. Ohjelmassa on hyvin selkeästi kerrottu minkä tyyppinen harjoitus milloinkin tehdään, mitä ohjelmaltani haluankin. Usein ongelmaksi on muodostunut, kun ohjelmissa on lukenut vain esim. VK-treeni, mutta ei sen enempää ideoita miten sen voisi toteuttaa. Lopulta en itse ole jaksanut suunnitella erilaisia treenejä ja kyllästyminen on vallannut mielen hyvin nopeasti. Triathlonohjelman hyviin puoliin kuuluu myös sen kesto. Oma päätavoitteeni kun on vasta syksyllä, niin tässä ohjelmassa on riittävästi viikkoja kattamaan harjoittelua sinne asti.

Uintiharjoitusten soveltaminen muihin lajeihin aiheuttaa eniten haasteita. Ilmeisesti uintiharjoittelu eroaa aika paljon näistä omista lajeistani. Käytettäviä sykealueita, harjoituksen intensiteetti- ja aikakerrointa seuraamalla olen kuitenkin vähän päässyt kärryille miten niitä voisi toteuttaa muilla lajeilla. Luovaa soveltamista joudun käyttämään myös sykerajoissa. Ohjelma on koottu viiden eri sykealueen pohjalle ja tähän asti olen tottunut käyttämään kolmea eri aluetta. Sykemittarinikin tukee kolmea eri aluetta. Kirjaimellisesti en rajoja noudata, mutta yritän parhaani mukaan tehdä eroa todella kevyelle, kevyelle, vauhdikkaalle, kovalle ja todella kovalle reenille. Enemmänkin fiilispohjalta olen mennyt kuin orjallisesti mittarin lukemia tuijottaen. Toki sitä apuna käyttäen.

Vaikka en otsa rypyssä aikoja tuijottaen treenaakaan, tuo ohjelma kuntoiluuni mielenkiintoa ja vaihtelevuutta.

Tässä altaassa treenataan lähinnä kääntymistä.

Herätys!

2012-01-13T09:54:00.000+02:00

Blogi on ollut vaipuneena hiljaisuuteen, kun syksy meni aika haipakkaa. Kiinan työreissu ja heti kohta perään kolmen viikon loma Malesiassa ja Kamputseassa sekä erinäiset pyhäpäivät pisti arjen sekaisin. Nyt on arki taas rutinoitunut uomiinsa, joten josko tämä blogin kirjoittelukin heräisi eloon. Katsotaan saanko myöhemmin aikaikseksi vielä jotain juttuja noista reissuista. Ainakin kuvia varmasti laitan näkyville.

Uuden vuoden myötä alkoi taas kerran elämä uutena ja parempana ihmisenä. No ei vaan. Kuntoiluun tuli syksyn hulinassa harmittava tauko sekä laiskistuminen ja sitä myötä vyötärölle pari ylimääräistä kiloa. Nämä asiat pitää palauttaa takaisin ruotuun. Jotta saisin touhuun uutta potkua, asetin vuodelle muutaman tavoitteen.

Päätavoitteena siintää lokakuun alussa Kolin vaarat, eli Vaarojen Maraton. 43 kilometriä juoksennellen polkuja ylös ja alas. Tätä päätavoitetta ajatellen matkan varrelle bongasin muutaman harjoittelua jaksottavan ja valmistautumista tukevan välitavoitteen. *Kylläpäs tän saa kuulostaan viralliselta ja kovin vakavalta, oikeesti kyseessä on kuitenkin hauskan pitäminen mukavien harrastusten parissa omien rajotteiden puitteissa*

Talvella haluan ehdottomasti hiihtää, joten ensimmäisenä edessä on joku massahiihto. Vahvimmalta vaihtoehdolta tällä hetkellä tuntuu taas Pirkan Hiihto 90 km maaliskuun alussa. Seuraavana tietenkin suunnistusta eli Venlojen Viesti kesäkuun puolessa välissä Vantaalla. Suunnistusharjoittelu tukee täydellisesti tuota Vaarojen Maratonia maastossa juoksemisella, joten enköhän osallistu tiiviisti iltarasteillekin koko kesän. Uutena valloituksena ajattelin kokeilla maastopyöräilykisaa Jämillä elokuun alussa, 84 km. Jämi MTB on osa Jämi Tripla -kisaa, joka kokonaisuudessakin kiinnostaisi kovasti Ongelman muodostaa hiihto, joka on perinteisellä tyylillä. Siihen ei tämä kroppa vielä taivu ja harjoitteluaikaakin jäi hiihtokelien myöhäisyyden vuoksi aivan liian vähän. Jämi Triplaan kuuluu myös maastojuoksu syyskuun alussa, 21 km. Mikäli syksyllä siltä tuntuu, käyn juoksemassa sen vielä valmistavana harjoituksena kuukautta ennen päätavoitetta.

Siinä sitä on taas suunnitelmaa kerrakseen. Kova treenaaminen onkin jo alkanut. Vihdoin saimme tänne Tampereen seudullekin lunta niin, että pääsee kunnolla hiihtämään. Pari kertaa on jo tullut käytyä etsimässä kadonnutta tasapainoa. Eiköhän se sieltä löydy. Uusi lajikin on mukana kuvioissa eli kahvakuula. Kuulajussi pitää Pirkkalassa oikein hyviä kahvakuulatunteja ulkokentällä joka sunnuntai. Suosittelen. Ulkona touhuaminen kun on enemmän mun juttu kuin sisällä hikoilu. Kahvakuula tuo ohjelmaani sitä erittäin kaivattua lihaskuntoa, joka minulla on heikko lenkki ja jonka treenaaminen tuntuu olevan itselleni suurin kompastuskivi. Luotto Kuulajussiin on kova, että hän saa motivaationi pysymään.

Hiihdon lisäksi pyrin pitämään talvellakin ohjelmassa yhden juoksulenkin viikossa ihan vain ajatellakseni tuota päätavoitetta. Toki myös lentopallohöntsyt jatkuvat kerran viikossa entiseen malliin. Olenpa harkinnut nastarenkaidenkin hankkimista maastopyörään, mutta katsotaan jääkö ajatuksen asteelle vai miten käy. Hieman aristelen ajatusta talvella ajamisesta, mutta toisaalta kun mietin kuinka hyvin nastat kenkien pohjassa pitää, niin ehkä sitä voisi koittaa.

Nyt vain toivotaan motivaation säilymistä ja onnistuneita harjoitushetkiä!

Enpä sitten saanut itseäni houkuteltua Kiinassa tuohon sekamelskaan lenkille.

中餐

2011-10-17T07:37:00.000+03:00

Yksi parhaistaasioista, eli kiinalainen ruoka!

Yleisesti ottaen läheskaikkia ruokia yhdistää yksi tekijä, öljy. Sitä käytetään joka paikassa japaljon. Toinen suomalaiseen tasalaatuiseen ruokaan tottuneelle erityinen asiaon liha. Oikeastaan kaikki liha mitä käytetään, on pilkottu luineen ja nahkoineen.Syöminen vaatii vähän enemmän työtä kuin kotimaassa. Ottaen huomioon, ettäsyömiseen käytetään vain puikkoja (joskus lusikkaa), tehdään kaikenlainenainesosien erottelu suussa ja syötäväksi kelpaamattomat sylkäistään pois. ”Nyppyisen”nahan laittaminen suuhun ei tekee välillä tiukkaa. Onneksi karvat on yleensäpoistettu.

Kasvikseton tuoreita, niitä käytetään paljon ja ne ovat ehdottomasti yksi parhaistaruoka-aineista täällä. Kämpän lähellä on paikallinen kauppahalli/tori, jossakävimme hotpot-illallista varten hakemassa paljon kasviksia ja lihaa. Tuoreenlihan katselu lämpimillä myyntipöydillä tosin hieman pisti arveluttamaan.

Kauppahalli

Enimmäkseen täällä on tullutsyötyä vain todella hyvää ruokaa.

Paikalliset työkaveritovat tuoneet meille maistiaisiksi muutamana aamuna paikallista aamupalaa.Ensimmäisenä aamuna oli tarjolla dumplingeja ja keitetty muna. Dumplingit ovattaikinapalloja, jotka voi täyttää millä vaan. Ne joko höyrystetään, keitetääntai paistetaan. Dumplingeja syödään muutenkin kuin aamulla ja itse olentykästynyt niihin kovasti. Keitetty muna ei ollutkaan ihan minun makuuni. Munaoli keitetty todella kovaksi, keltuaisella oli ”surureunat” ja valkuainenmaistui mielestäni jotenkin omituisen suolaiselle. Ensimmäisenä mieleeni tulivanhentuneen kananmunan maku. Toisena aamuna saatiin pieniä neliön mallisia,hieman pizzataikinaa muistuttavia paloja, joissa oli jotain tulista maustettapäällä. Herkullisia.

Toimistolla saammetyöpäivinä lounaan. Länkkärit syövät lounaan eri paikassa kuin paikalliset jasitä en edes tiedä, että onko ruoka samaa. Epäilen, että länkkäreiden ruoka onsovitettu länsimaiseen makuun. Ruoka ei ole kovin mausteista ja aikalaillasamat perusraaka-aineet kiertävät päivästä toiseen. Riisiä on joka päivä, senlisäksi erilaisia kasviksia ja jotain lihaa. Hyvää perussettiä, mutta ei mitäänerikoista. Meillä on mahdollisuus syödä myös työpäivän jälkeen eli viideltäillallinen toimistolla. Muutaman kerran ollaan niin tehtykin käytännön syistä,mutta eipä sitä saman tyyppistä ruokaa ihan koko aikaa halua syödä.

Aika avoimesti olenyrittänyt kaikkea maistella mitä eteen on tuotu ja ravintoloissa monipuolisestitilata ruokalajeja. Täällä ei ole erityisen helppoa jumiutua johonkintiettyihin ruokalajeihin, koska ruokalistoista harvemmin ymmärtää yhtään mitäänmuuta kun kuvat. Kuvat onkin kivoja ja olemme suosineet ruokapaikkoja, joissaon kuvalliset ruokalistat. Tapana täälläpäin on tilata pöytään paljon erilaisiaruokia (n.2 annosta/syöjä), jotka kerätään keskelle pöytää ja siitä sittenjokainen saa syödä ihan kaikkea. Kerralla tulee siis maisteltua useampiamakuja. Monenlaisiin paikallisiin erikoisuuksiin on tutustuttu.

Kananmunaakäytetään ja syödään paljon eri muodoissa. Näin aivan uudenlaisen tavanvalmistaa kanamuna. Ravintolan pöytään tuotiin ”savipata”, joka oli täynnäkuumia kiviä. Kivien päälle kaadettiin kananmuna. Kiviä sekoteltiin ja lopultakipossa oli paistettua kananmunaa! Hetken kyllä ihmettelin kyseistä kivikippoa.Ensin kuvittelin tilanneeni jotain simpukoita, koska kivet olivat niin tasaisenmuotoisia. Sekottaessa lopulta selvisi, että ne todellakin olivat vain kiviä,joiden tarkoituksena oli kypsentää kananmuna.

Kananmunaa kuumilla kivillä

Tutustuin myös aivanerilaiseen kanamunaan, niin sanottuun tuhatvuotiseen munaan. Mitenkään kovin kaunis kaveri tämä päiväkausiamaa-aineksissa, tuhkassa, lipeässä ja riisien oljissa muhinut muna ei ollut.Häpeäkseni myönnän, että kovasti olisi kiinnostanut maistaa sitä, mutta pelkoiski oman vatsani kannalta, enkä lopulta uskaltautunut. Jostain syystä”mädätetty” kananmuna ei kuulosta sellaiselta minkä oma vatsa olisi tuosta vaankäsitellyt, vaikka se paikallisille perusherkkua onkin. Usein näitä muniasyödään kuulemma samalla kun juodaan alkoholia, koska ne ovat hyviänaposteltavia. Yksi tällainen muna maksaa yhden juanin verran eli jotainkymmenkunta senttiä. Nähtäväksi jää vieläkö jossain vaiheessa tätä herkkuauskallan maistaa.

Mätämuna?

Ruokien maustaminen onihan eri tasolla täällä kuin Suomessa. Mausteita on paljon erilaisia ja niitäkäytetään paljon. Monista ruokalajeista löytyy chiliä, inkivääriä javalkosipulia. Inkiväärin suuri ystävä en ole, onneksi se on yleensä isoinapaloina niin voi jättää syömättä. Inkiväärin maustama ruoka kyllä uppoaaminulle siinä missä muukin. Chiliä on välillä paljon ja välillä vielä enemmän.Olen kyllä chilin ystävä. Jossain tapauksissa itse chilit on kuitenkin parempijättää syömättä. Vihreä chili on vielä aika kevyt, punainen taas tujumpi.Paahdettuna punaistakin pystyn jossain määrin syömään, mutta tuoreena jätän sensivuun. Tarkemmin en tiedä mitä chililajikkeita täällä käytetään. Ehdottomastimoneen ruokaan kuitenkin kuuluu chili!

Vasemman puoleisessa annoksessa sopivasti chiliä!

Moniin todellayllättäviin ruokatarvikkeisiin on sotkettu makeus. Kaupasta ostaessapaikallisia naposteltavia, niistä ei etukäteen ole aavistustakaan ovatkomakeita tai suolaisia. Ulkonäöllisesti makeilla ja suolaisilla ei ole mitäänyhteneväisyyttä suomalaisiin tuotteisiin. Useimmissa leivissäkin on makea maku.Erikoisin makea ruoka tuotiin eteen Shanghaissa. Kuvittelin tilaavani yhtenäruokalajina jotain täytettyjä nyyttejä. Lautasella tulikin makeita kolmioita,jotka kastettiin jauhoihin. En osaa edes kuvitella mistä nämä palat oli tehty.Asioita, joita tuli mieleeni niitä syödessä: jauhot, kanamuna, vaahtokarkki,venyvä, tahmea, tarttuva. Jauhot, joihin näitä nyyttejä kastettiin, vähänhelpottivat syömistä, koska silloin ne eivät tarttuneet niin pahasti kurkkuunkiinni. Ei ne varsinaisesti pahoja olleet, mutta jotenkin pääruoan yhteydessäomituisia, eivätkä ne juuri millekään maistuneetkaan. Ihan hauska kokemus.

Makeita ja tahmaisia taikinakolmioita

Aamupalan yhteydessämainitsinkin jo nuo dumpling –nyytit. Niistä on tullut yksi ehdottomistasuosikeistani. Täytteitä on jos jonkinlaisia ja itselläni ei yleensä oleaavistustakaan mitä sisältä löytyy, kun niitä jostain ostan. Dumplingejamyydään joka ravintolassa, katukojuissa, marketeissa, ihan missä vaan. Ja niitätosiaan voi syödä ihan joka aterialla. Tähän mennessä parhaimmat dumplingitolen syönyt Shanghaissa ja niiden täytteenä oli hyvin maustettua riisiä jalihaa.

Ykkösnyyttejä

Tofua käytetään paljon.Suomessa en juuri koskaan ole syönyt tofua, mutta täällä todella paljon.Sitäkin on monen eri makusta ja näköstä. Ite tofuhan ei maistu oikeinmillekään. Siihen voidaankin lisätä jos jonkinlaisia kala-, liha- ym. makuja.Ite tykkään eniten kuitenkin perustofusta, joka on keitetty hyvässä hiemantulisessa liemessä.

Tofua suosikkitavallani

Perinteinen ruokalaji onHotpot. Pöytään tuodaan keittolevyllä kiehuva liemi, johon laitetaan kunnonluisia lihan tai kanan paloja muhimaan. Lisäksi pöydässä on monenlaisiadumplingeja, tofuja, makkaroita, kasviksia, sieniä, mitä ikinä keksiä saattaa.Näitä muita aineksia sitten heitellään liemeen ja syödään sieltä. Aina kunpadassa on tilaa, niin lisää tavaraa kyytiin. Toki lihan palatkin syödään, kunovat kypsyneet tarpeeksi. Pääsin herkuttelemaan Hotpotilla mielestäni parhaassamahdollisessa ympäristössä eli kiinalaisen työkaverin kotona. Meitä oliyhteensä seitsemän henkeä ja istuimme neljä tuntia pöydässä syömässä! Oli aivanälyttömän hyvää ja vaikka ateria koostuikin pääasiassa kasviksista, niin hyvänähkyn sain rakennettua.

Hotpot-pata porisee

Pataan pääsyä odotellessa

Ennen reissuun lähtöäluin erinäisistä lähteistä, että juuri tällä seudulla on tähän aikaan vuodestarapukausi. Lähistöllä on joku järvi, missä asustelee herkullisia rapuja.Tavoitteena olikin päästä maistamaan näitä rapuja. Tilaisuus tarjoutui aiemminmainitsemallani Hotpot –illallisella. Meille oli varattu juuri näitä kuuluisiarapujakin maistiaisiksi. Suomessa on jonkin verran tullut rapuja syötyä japidän niistä. Erona Suomen malliin oli, että nämä olivat taskurapuja, joita enole ennen syöty ja täällä ei tunneta käsitettä rapuveitsi vaan kaikki tehdäänkäsillä ja hampailla. Tekniikan opittuani, sain ravun jaloista lopulta irtilihaa ja niissä olikin paljon enemmän syötävää, kun suomalaisilla lajitovereilla.Itse ravun kropasta en sitten paljon irti saanutkaan vaikka minulla olinaarasrapu, jonka pitäisi olla ehdotonta herkkua. Jotain keltasta tahnaa sielläoli, jonka piti olla hyvää, tiedä siitä sitten ja paljon punaista mätiä, muttasekin oli aika kovaa ja mielestäni mautonta, kun vertaa suomalaisten rapujensisältöön. Paljon enemmän sitä kyllä oli, mutta määrä ei korvannut makua.Pääasia on, että pääsin maistamaan tätä kuuluisaa rapua!

Taskurapu

Yhdessä ravintolassameidät vietiin ennen pöytään istumista ”takahuoneen” puolelle. Selvisi, ettäruokalista sijaitsi takahuoneessa. Siellä oli siis akvaarioissa erilaisiakaloja, rapuja ja muita meren eläviä sekä seinillä paljon kuvia erilaisistaruoka-annoksista. Valitsimme yhden kalan ja muita annoksia valitessamme, meilletultiin esittelemään elävää fasaania! Haluaisimmeko syödä sen? Säästimmefasaanin toistaiseksi padalta ja päädyimme muihin annoksiin. Yhdessä annoksessaoli jänistä. Jänis itsessään oli ihan hyvää, mutta jänöllä on kovin pienet luutja kun ne kaikki on hakattu lihojen kanssa paloiksi, sai syömisen kanssa ollavarovainen.

Hämmästystäherättää kaduilla vadeissa myytävät elävät erikokoiset kilpikonnat.Valitettavasti niitä ei taideta myydä lemmikeiksi. Sitä en sitten tiedä kuinkaherkullista kilpikonna mahtaa olla. Jonkinlainen kynnys minulla on vieläkilpikonnan tietoiseen maistamiseen.

Mitä kokoa saisi olla?

Koskaan aiemmin en olemaistanut joka paikassa niin paljon hehkutettua Pekingin ankkaa. Täälläkyseisen ankan kotimaassa tarjoutui onneksi tilaisuus siihenkin. Ankantarjoilutapoja on kai useita, mutta useampi täällä kertoi, että lätyn päälläparilla eri vihanneksella ja tietyllä tummalla kastikkeella tarjoiltuna se onparasta. Sitähän sitten maisteltiin. Olihan se hyvää! Ei siitä mihinkään pääse.Erittäin maistuvaa ja herkullista. Mutta. Kaikkien kuulemieni hehkutustenjälkeen ilmeisesti odotin jotain aivan ihmeellistä ja superia. Ei se sellaistakuitenkaan ollut. Todella hyvää, mutta ei mitään extramahtavaa. Kannatti kyllämaistaa ja mielelläni syön uudestaankin, jos mahdollisuus on.

Oikealla etualalla ankkaa, vieressä kahdessa kipossa vihanneksia ja keskellä ruskea kastike. Näitä lätyn sisään ja nam!

Jälkiruokia ei ole juurimaisteltu, eikä niitä täällä isommin edes tyrkytetä. Shanghaissa päätin maistaajotain paikallisen näköistä jälkkäriä. Minulle tuotiin kulho, joka oli täytettyjäämurskalla. Jäämurskan päälle oli asetettu jotain pähkinöitä ja kahvipavuntyyppisiä, hyydykettä, erilaisia hyytelömäisiä palasia ja mitähän kaikkea siinäolikaan. Ei ollut mitenkään herkullinen valinta. Todella omituinenmakuyhdistelmä. Eikä varsinaisesti häivähdystäkään makeasta jälkiruoasta, mihinsuomalaisena on pääasiassa tottunut. Aika iso osa annoksesta jäi lautaselle.Taisi jälkiruokakokeilu jäädä ainutkertaiseksi.

Omituinen jälkiruoka

Monenlaisia juttuja olenjo kokeillut, mitähän kaikkea vielä tulee eteen?

Asumuksia

2011-10-11T05:38:00.000+03:00

Oon asustellut nytkahdessa eri kämpässä täällä Kiinan maalla ja selkeä suosikki on löytynyt.

Ensinmajoituttiin työpaikan lähellä olevalla asuinalueella. Työpaikka on siiskeskellä peltoa noin puolen tunnin ajomatkan päässä varsinaisesta Kunshaninkeskustasta. Aluetta kutsutaan Shipaiksi. Minulla ja matkakumppanillani oli omakämppä, jossa molemmilla oli omat makuuhuoneet ja niiden yhteydessä omatkylppärit. Lisäksi asunnossa on yksi lisäkylppäri, työhuone, olohuone jakeittiö sekä parveke, joka täällä toimii lähinnä kodinhoitohuoneen javaatehuoneen yhdistelmänä. Parvekkeella on siis pesukone ja kuivausrumpu sekäkatosta roikkuu henkareita. Parvekkeen erottaa muusta kämpästä vain paksutverhot ja se on täysin lasitettu avautuvilla ikkunaluukuilla, eli en ole aivanvarma onko parveke varsinaisesti oikea nimitys kyseiselle huoneelle. Shipainkämppä on aika uusi ja todella vähän käytetty. Olisko muutama asunu ennenmeitä. Kaikki on hyvässä kunnossa ja kämpässä on todella siistiä. Siivoojatkinkävi ainakin ekalla viikolla joka päivä.

Oma huone, Shipai

Pareveke / kodinhoitohuone / vaatehuone, Shipai

Olohuone ja keittiö, Shipai

Shipain taloja

Ensimmäisen viikonjälkeen muutettiin Kunshanin keskustakämppään. Suomessa kollegat suositteli,että kannattaa asua keskustassa, kun siellä on paljon enemmän kaikkee. Kämppäei ollutkaan ihan keskustassa niin kuin kuviteltiin. Siitä on vielä melkeintunnin kävelymatka keskustaan. Toki ihan vieressä on iso Lotus-market, mistäsaa vaikka mitä. Mutta töihin joutuu meneen autolla ja matka kestää melkeinpuoli tuntia ja koettelee hermoja tuossa kaoottisessa liikenteessä. Kämpässä onneljä makuuhuonetta ja kolme yhteiskäytössä olevaa kylppäriä. Lisäksi onolohuone ja keittiö sekä yksi tyhjä huone, joka ei ole missään käytössä.Kämppää on kaikesta päätelleen vuosikaudet asuttanut mies-expatit. Kaikki onperiaatteessa ihan hienoa, mutta joka paikka on pikkasen rempallaan ja likaisentahmeeta. Toki hienoa on olla kaksitoistakerroksisen talon ylimmässäkerroksessa. Lomaviikolla siivoojat ei tietenkään käyneet, mutta muuten käyvät2-3 kertaa viikossa.

Tältä näyttää keskustakämpät

Keittiö ja parveke, keskusta

Olohuone, keskusta

Muutto keskustaan eisiis kuitenkaan ollut sitä mitä kuviteltiin. Niinpä palasimme maitojunallatakaisin maaseudun rauhaan Shipaihin viikon jälkeen. Onneksi täällä ei nyt olepaljon länkkäreitä, niin tilaa riittää, eli muutto ei aiheuttanut mitäänylimääräistä härdelliä. Hieman on ehkä noloa veivata edestakaisin, mutta meilläon kuitenkin vielä neljä viikkoa jäljellä, niin mielummin vietän sen paikassa,jossa viihdyn paremmin. Lisäksi kun toimisto on ihan vieressä, voi rauhassa tehdätöitä niin pitkään kun on tarve, eikä tarvitse järjestellä ylimääräisiäkuljetuksia.

Lomalla

2011-10-08T08:57:00.000+03:00

Kiinassa on lomailtutällä viikolla oikein sankoin joukoin. Lauantaina 1.10. oli kansallispäivä jaseuraava viikko oli virallinen lomaviikko. Suurin osa työntekijöistä suuntasikotiseuduilleen eli yleisesti ottaen useiden tuntien junamatkan päähäntyöpaikastaan. Junissa ja busseissa on siis riittänyt kiirettä ja vilskettä.

Suomessa olen tottunutsiihen, että loma- ja pyhäpäivinä kaupat ja muut palvelut on suljettu. Täälläse on melkein päinvastoin. Toki virastot ja vastaavat on ollut suljettuina.

Annoimme matkakumppaninikanssa kiinalaisille muutaman päivän etumatkan siirtymisessä ja lähdimme vastamaanantaina Shanghain lomalle. Eipä meidän matka edes ollut erityisen pitkä.Taksilla rautatieasemalle noin 20 minuuttia ja siitä pikajunalla toiset 20minuuttia. Olimme päättäneet viettää kolmen päivän miniloman suurkaupunkiaihmetellen.

Todellista ihmettelyäolikin luvassa. Ei niinkään kaupunkina, kun jokunen suurkaupunki on tullutaiemminkin nähtyä, mutta sitä ihmispaljoutta! Voin sanoa, että ikinä en olemissään nähnyt niin paljon ihmisiä. Yritimme käydä monessa paikassa jakävimmekin, mutta kaikki jäi oikeastaan näkemättä. Ei tuntunut mielekkäältäjonottaa ja maksaa siitä, että saa tungeksia johonkin tuhannen kiinalaisenkanssa. Teimme kolmen päivän aikana hyvin uuvuttavan tutustumisen siihen, mitäkaikkea Shanghaissa on. Jonain viikonloppuna suuntaamme sinne uudestaan jatoivomme väenpaljouden johtuneen lomasta, jotta voimme käydä oikeastikatsomassa niitä paikkoja, missä tällä kertaa kävimme kääntymässä.

Eniten hämmästyttää,kun kuvittelin kaikkien suuntaavan kotiseuduilleen maalle, niin mistä sitäporukkaa riitti vielä kaupunkiinkin niin paljon? Juttelin Shanghaissaaustralialaisen naisen kanssa, joka oli tulossa Pekingistä ja hän kertoi sielläolleen vielä enemmän porukkaa. Mistä näitä kiinalaisia riittää? Kai se on vaanuskottava, että niitä on todella paljon!

Kiinalaistenvuoden pisintä lomaa kompensoidaan nyt sillä, että lauantaina ja sunnuntaina ontyöpäivä. Eli meilläkin on nyt tiedossa seitsemän päivän työrupeama.

Nanjing Road ja pari kaveria

Oriental Pearl Tower iltavalaistuksessa

Vanhaa ja uutta

Liikennöintiä Kiinan malliin

2011-09-29T12:32:00.001+03:00

Mikäli haluat eroonesimerkiksi lentopelosta, tervetuloa tutustumaan Kiinan liikenteeseen. Minua eiainakaan pelota tämän jäljiltä enää mikään muu liikenne. Tää on jotain aivankäsittämättömän kamalaa. Se ei ole tie eikä mikään, jossa ei ole vähintäänkolmea kaistaa yhteen suuntaan. Tosin kaistat ja suunnat ovat merkityksettömiä.Kaistojen välissä voi ajaa ihan yhtälailla kuin kaistallakin. Eikä aina oleväliä suunnallakaan. Tosin kaistamaalauksetkin sen jo kertovat, kuten allaolevasta kuvasta näkyy. Mopoja, joita on äärettömän paljon, ei koske mitkäänsäännöt. Niillä voi ajaa kadulla ja suojatiellä ja mihin suuntaan hyvänsä. Taivaikka vastakarvaan poikittain tien yli. Turistina kävellen liikkumista eiainakaan helpota se, että mopot ovat täysin äänettömiä.

Suojatien toisella puolella toiseen suuntaan ja toisella toiseen.

Kai täällä jonkinlaisianopeusrajoituksiakin on, mutta niiden noudattaminen onkin sitten ihan erijuttu. Yleisenä tapana tuntuu olevan kaasu tai jarru pohjassa meininki.Välimallit on turhia.

Ohittaminen sujuunäppärästi. Ohi mennään sieltä mistä parhaiten ja nopeimmin päästään. Pimeälläohittaessa pitää vilkuttaa valoja reilusti ennen ohitusta ja koko ohituksenajan. Koska liikennettä on runsaasti, valoja vilkutellaan käytännössä kokoajan. Markkinarako valokatkasijoiden varaosamyyjänä! Vilkun käyttö ohittaessaon täysin mielialasta ja hetkestä kiinni. Välillä vilkutetaan, välillä ei javälillä vilkku on päällä koko ajan johonkin suuntaan.

Risteystälähestyttäessä soitetaan torvea. Erityisesti mikäli risteyksen lähettyvillä onjoku toinen tien käyttäjä. Torvimusiikki soi koko päivän toimistollakin, kunikkunat on auki.

Mopoja ja autoja onmitä erikoisemman näköisiä käpästyksiä. Jotkut itse rakennellun näköisiä,jotkut suoraan 50-luvulta ja jotkut viimeistä huutoa olevia luksusmalleja.Takseissa kuljettaja on suojattu joka suunnasta muovilevyillä. Turvavöidenkäyttö on useimmissa autoissa tehty hankalaksi, jopa mahdottomaksi. Penkki onjoko suojattu erilaisilla kankailla tai turvavyön vastakappaleita ei löydymistään.

Kuljetin

Sivummalla isoistakaupungeista kadut on viivottimella vedettyjä suoria baanoja. Shanghaissaohitustiet on rakennettu kaupungin yläpuolelle pilareiden varaan.

Suoraan ja pitkään

Vieläen ole löytänyt yhtäläisyyksiä Suomen liikenteeseen.

Kiertotie

2011-09-28T04:58:00.002+03:00

Kiertotie Kiinasta blogiin löydetty! Hidas, mutta yhteys kuitenkin. Juttuja ja kuvia on siis luvassa jossain sopivassa välissä.

Jonkinlainen kulttuurishokki tämä on ollut, ihan mukavaa kuitenkin. Ja paljon uutta on parissa päivässä jo tullut eteen.

Tuliaisia

2011-09-19T19:20:00.000+03:00

Alle viikko enää Kiinaan lähtöön ja jännitys on korkealla. Tänään olen pohdiskellut mitä tuliaisia sinne veisimme. Siellä on muutama ihminen, jotka ovat jo etukäteen järjestelleet asioitamme. Heitä haluamme muistaa sekä tietysti koulutettavia kurssilaisia, auton kuljettajaa, siivoojaa ja muita tärkeitä ihmisiä, joita matkan varrella vastaan tulee. Mikä sitten olisi sopivaa vietävää Suomesta Kiinaan ihmisille, joita ei tunne?

Sen verran olen tutustunut, että kelloa ei Kiinaan kannata viedä, koska se symboloi kuolemaa. Väreistä musta, sininen ja valkoinen (heh, suomalaisuuteen liitettävät värit) liittyvät onnettomuuteen ja suruun, joten niitäkin kannattanee välttää. Suomessa yleisiä tuliaislahjoja eli kynttilöitä käytetään lukemani mukaan Kiinassa lähinnä hautajaisissa, voisivat siis herättää tuliaislahjoina hämmästystä.

Pieniä sopivan paikan tullen jaettavia lahjoja löytyy varmasti monenlaisia. Tietenkin suomalaista suklaata, avaimenperiä, jääkaappimagneetteja ym. pientä Suomi-aiheella höystettyä tavaraa. Salmiakkia tuskin kannattaa viedä, se ei taida oikein maistua muuta kuin suomalaisessa suussa.

Ajatuksissani ovat pyörineet kaikki tutut Aalto, Iittala, Marimekko, Aarikka jne -tuotteet. Nämä kuitenkaan eivät taida merkitä kiinalaisille merkkeinä mitään? Design-tuotteet ovat hankalia siinäkin suhteessa, että toiset tykkää ja toiset ei. Voinko edes kuvitella, että kiinalaiseen makuun istuisi samanlainen tuote kuin suomalaiseen?

Erilaisia alkoholituotteita mainitaan monissa yhteyksissä. Kiinassa naisten juominen ei kuitenkaan ole niin yleistä (eikä hyväksyttävää?) kuin miesten, joten kyseisen lahjan saaminen naiselta voisi olla hämmentävää. Suurin osa koulutettavistamme ja yhteyshenkilöistämmekin on naisia, joten alkoholi suljettaneen pois listalta. Eipä itsellänikään ole intresseissä antaa alkoholia lahjaksi.

Suomesta mieleen tulee myös sauna, mutta tuskin kiinalainen ymmärtää saunatuotteidenkaan päälle.

Suomalaisesta musiikista tykätään erityisesti Japanissa. Mielestäni musiikin vieminen vaatisi kuitenkin jonkinlaista tietämystä vastaanottajan musiikkimausta. On eri asia viedä Sibeliusta tai HIM:ä.

Parhaimpana ajatuksena tällä hetkellä pidän jotain suomalaisuudesta kertovia kirjoja. Erityisesti suomalaisesta luonnosta kuvia sisältävä kirja voisi olla kiva. Kiinalaiset tykkäävät kuulemma muutenkin nähdä paljon kuvia meistä, läheisistämme, harrastuksistamme, elinympäristöstämme ym.

Kenelläkään ideoita, kokemuksia tai ajatuksia tuliaisten suhteen?

Juostaanko Kiinassa?

2011-09-13T18:39:00.000+03:00

Minulla ja Kiinan matkaan lähtevällä työkaverillani on ainakin yksi yhteinen harrastus, juokseminen. Vaikka omat lenkkini on kesällä jäänyt minimimääriin, tarkoituksenani on ottaa lenkkarit mukaan matkaan. Olemme yrittäneet selvitellä mahdollisia juoksumaastoja asuinkaupungissamme. Ensimmäiseltä suomalaiselta paikalla käyneeltä kysyttäessä vastaus oli jotakuinkin sen suuntainen, että ei siellä juosta voi. Seuraavaksi tiedustelin asiaa paikalliselta kollegaltani, joka mainitsi yhden puiston, missä voi juosta sekä teiden varsilla lenkkeilyn. Tosin jatkoksi hieman ihmettelevään sävyyn kertoi siellä vierailleista australialaismiehistä, jotka juoksivat kadun varrella joka aamu! Viimeisenä suomalaismielipiteenä kuulimme, että ei muuta kun lenkkarit mukaan. Ja eikös juosta voi melkein missä vaan?

Ilmeisesti kiinalaisilla ei ole samanlaista kuntoilun harrastamiskulttuuria kuin täällä länsimaissa eikä sitä tarvinne tehdä ylimääräisten kalorien kuluttamiseksi. Paikallinen kollegani ei ainakaan ymmärtänyt koko juttua, kun kyselin lenkkimaastoista ja mainitsin, että koska heillä on kuulemani mukaan todella hyvää ruokaa, niin tarvitsen jotain vastapainoa syömiselle.

Mielenkiintoista olisi päästä kokeilemaan jotain perinteistä kiinalaista lajia kuten Taiji (kiinalaisittain Tai chi). Haasteeksi voi osoittautua englantia puhuva Taijin vetäjä. Vai tarvitaanko siinä sanoja? Kuntosali juoksumattoineen ja spinning-saleineen ainakin pitäisi löytyä eli enköhän siellä johonkin pääse vatsaani sulattelemaan. Lentopalloilu voi olla vaikeammin järjestettävissä.

Pitkänenäiseksi

2011-09-06T18:48:00.001+03:00

Työpaikaltani lyötiin syksyn suunnitelmiini uudet nuotit. Lähden syyskuun lopussa Kiinaan työreissulle. Tavoitteena olisi kouluttaa paikallisen toimistomme väkeä tukemaan paremmin meidän toimintojamme (...). Koulutusreissuni kesto on kuusi viikkoa.

Toimistomme sijaitse Kunshanissa, joka on lätkäisty Kiinan kartassa hyvinkin lähelle Shanghaita. Tai siis varsinaisesti ei ole lätkäisty kartalle. Yritin löytää Suomessa myytävistä matkaoppaista tietoa Kunshanista, mutta eipä sitä vain reilun 600 000 asukkaan pikkukylää ole edes mainittu tai sijoitettu karttoihin. Noiden vakinaisten asukkaiden lisäksi kylässä on saman verran reissutyöläisiä.

Mielenkiinnolla odotan kuinka saan opetettua kiinalaiseen kurinalaisuuteen ja kunnioitukseen kasvatetuille länsimaissa suunniteltuja toimintatapoja ja prosesseja. Haasteilta tuskin voin välttyä. Onneksi kanssani lähtee toinenkin kouluttaja, niin on joku kenen kanssa ihmetellä ja sopeutua paikallisiin tapoihin. Mielenkiintoisia asioita ja kokemuksia olen jo aikasemmilta Kiinan kävijöiltä kuullut. Kouluttajana asemani on ilmeisesti jotain jumalasta seuraavaa... Mitään ei kyseenalaisteta ja vaikka kirjoitetuissa ohjeissa olisi selkeä virhe, siitä ei mainita ja sen mukaan toimitaan, tuli mitä tuli. Tietynlaiset etukäteispaineet on siis asetettu. Nämä ovat siis vain muilta kuultuja "totuuksia", omani kerron sitten kun niitä on muodostunut.

Matkaan lähtemisessä on monenmoista järjesteltävää. Ensin toki lentoliput. Tarvin myös työviisumin. Saadakseni viisumin, minulla pitää kuitenkin olla kutsu yritykseltä, johon olen menossa. Kutsun saamiseen tarvitaan tietenkin päiväkohtainen koulutussuunnitelma. Järjestettynä pitää olla myös asunto ja paluulippu. Asunto järjestetään paikallisen toimistomme puolesta. Luvassa on ilmeisesti lokoisaa elämää siivojineen, pyykinpesijöineen, autonkuljettajineen jnejne. Näillä tiedoilla saattaa irrota viisumi. Toivottavasti pullollaan eri maiden leimoja oleva passini ei aiheuta ylimääräistä selvittelyä tullissa.

Ensimmäinen suunnittelematon sattuma matkalleni jo osui. Viikon Kiinassa oleskeluni jälkeen siellä on kansallispäivä, joka tarkoittaa paikallisille vuoden pisintä, eli viikon, yhtäjaksoista vapaata. Jokainen kulkuväline on siis varmasti täynnä mustatukkaisia, kun miljardi kiinalaista lähtee samanaikaisesti maaseudulle lomalle.

Koitan raportoida ennen matkaa ja matkalla eteen tulevia kummallisuuksia täällä blogissa. Siitä en tiedä kuinka Kiinan maalla mahtaa Blogger toimia, Facebookista ilmeisesti täytyy vierottautua.

Vaan töissä täällä

2011-09-06T18:06:00.001+03:00

Lauantaina olimme kaveriporukalla Tampereella Ilveksessä kasaribileissä. Illan pääesintyjänä oli Dingo ja odotukset oli tietysti korkeella. Meidän porukan kasaripukeutuminen jäi lopulta hyvin vaisuksi, mutta aivan mahtavia asuja oli ihmiset löytäneet. Suoraan sanottuna aivan kamalia, mutta kuitenkin hienoja ja NIIN kasarihenkisiä!

Järjestelyt oli Ilveksessä hoidettu hienosti, kun eri ravintoloiden välillä sai sukkuloida ihan vapaasti jopa juomien kanssa. Eri puolilla taloa soi erilainen musiikki, kaikki kuitenkin kaheksankytluvun antia. Meiniki oli hyvä.

Suuri pettymys olikin sitten Dingo. Tai siis eihän Dingosta ole jäljellä kuin Neumann, mutta mielestäni hänkin voisi lopettaa. Veto oli kuin töihinsä kyllästyneellä toimistotyöntekijällä, joka käy töissä vain sen takia, että jostain se raha perheen elättämiseen on saatava. Neumannin esiintymisestä ei näkynyt pienintäkään innostumista tai eläytymistä asialleen. Valitettavasti esiintyvän artistin työhön kuuluu mielestäni myös eläytyminen ja heittäytyminen. Pelkästään hänen olemuksesta huokui jo välinpitämättömyys astellessaan KASARIbileiden pääesiintyjänä lavalle farkkucapreissa ja kauluspaidassa. Ei edes sifonkihuivia. Koko komeuden kruunasi vielä epäonnistunut miksaus. Neumannin laulusta ei saanut mitään selvää. En voi suositella Dingon keikkaa kenellekään, joka haluaa säilyttää edes jonkinlaisen fiiliksen Dingon musiikkia kuunnellessaan. Pohjanoteeraus. Ja Neumannille voisin suositella uutta uraa jossain "perinteisemmissä" työtehtävissä.

Jotain valmista

2011-08-29T10:30:00.000+03:00

Askel valmiimpaan päin on taas pihan kanssa otettu.

Ensin terassille valettiin tukia ja tehtiin runko. Oikeeseen reunaan tehtiin tukimuuri, kun maan pinta on takana hieman korkeammalla.

Nyt uimaan pulahtaminen on miellyttävämpää. Tässä kuvassa etualalla näkyvä muuri on pariin kertaan hiottu ja tasotettu sekä lopuksi pinnotettu. Terassia jatketaan altaan vasemmalle puolelle jossain vaiheessa ja kaide puuttuu vielä. Rottinkikalusteet on vain parvekkeelta käymässä, että saatiin todennäköisesti vuoden viimeiselle hellepäivälle jotain istuimia.

Rappusissa oli aika askartelu. Terassiin ja rappusiin on upotettu led-valoja.

MItä siitä sitten tulikaan?

2011-08-10T08:29:00.002+03:00

Kesäloma ja oikeestaan koko kesä tähä asti, on vietetty pihaa puuhastellessa. Takapiha on lamppuja vaille valmis ja nyt siirryttiin etupihan puolelle. Tässä vähän kuvasarjaa tapahtuneesta.

Lähes lähtötilanteessa, hieman on jo kaivurin kauhaa näytetty.

Talon eteen, parvekkeen alle väsättiin terassi. Eteen tulee vielä istutuksia ja kaide.

Siihen mihin oli ekassa kuvassa jo näytetty kaivurin kauhaa, näytettiin sitä lisää, levitettiin suodatinkangasta, salaojaputkia, soraa, styroxia ja ties vaikka mitä.

Valettiin anturat, ladottiin harkkoja ja rautaa.

Lisää harkkoja, harkkojen sisään betonia, ulkopuolelle patolevyä, styroxia ja täyttömaata.

Sisälle styrofoamia ja molempiin päihin suuttimet.

Putket, muovi, terassilautaa ja vettä...

...allashan siitä sitten tuli!

(kännykkällä otettu kuva ja kuvankäsittelyllä poistettu henkilö kuvasta, eli laatu sen mukainen)

Altaan ja tuon parvekkeen alla olevan terassin väliin on tehty jo perustuksia terassille ja se onkin sitten seuraavaksi vuorossa.

Kolmekymmentä

2011-06-08T08:01:00.000+03:00

Tässä vastaanotan uuden vuosikymmenen.

Metsänpeikko

2011-06-03T12:12:00.000+03:00

Niin se vaan on, että sisälläni asustaa jonkinlainen metsnäpeikko. Nautin ihan erilailla urheilusta metsässä tai muuten luonnossa. Juoksen kyllä asfaltillakin, mutta paljon mielummin suuntaan lenkkipoluille luontoon tai säntään suunnistamaan umpimetsään. Pyöräily maanteillä on minulle lähinnä siirtymistä paikasta toiseen, mutta hypätessäni maastopyörän selkään ja polkaistuani metsäpoluille nautin siitäkin lajista. Ja onhan tuo talvinen hiihtäminenkin lähinnä metsälaji, tuskin jaksaisin sitäkään aktiivisesti harrastaa hiihtoputkessa edestakaisin junnaten.

Juoksukuntoni on kateissa. Toisaalta tuntuu, että juoksu rullaa ihan mukavasti, mutta vauhti on auttamattoman hidas. Olin sitten siellä umpimetsässä tai asfaltilla. Eilisellä peruslenkilläkin vauhti oli 7,7 min./km keskisykkeellä 152. Ja suunnistaessa tuntuu, että vauhti on hidastunut viime kesästä. Toki tässä keväällä on kuntoiluaikaa mennyt taas pihahommiin, mutta silti. Ärsyttää, haluan lisää vauhtia.

Maastopyöräilystä olen taas kevään mittaan innostunut täydellä teholla. Siinä lajissa pääsee kanssa tehokkaasti irti ihan kaikesta muusta, kun koko ajan on keskityttävä siihen mitä tekee. Koordinaatio ja tasapainokin kehittyy vauhdilla. Kaverini hommasi myös maastopyörän, niin yhdessä tääkin laji on kaksinverroin hauskempaa!

Vielä pitäisi innostua jostain lajista, jossa yläkroppakin saisi liikettä ja varsinkin voimaa. EIkä se voima pahitteeksi olisi jaloillekaan, mutta en ole vielä ikinä onnistunut innostamaan itseäni säännöllisen kuntosalilla käyntiin. Mikähän laji se voisi olla? Ideoita?

Kuntoiluajan lisäksi pihatyöt on vienyt huomattavasti aikaa myös tältä bloggailulta. Ollaan sentäs edistyttykin. Piha on takarajalta talon etureunaan asti nyt hyvinkin pitkälti valmis. Puutteena on ainoastaan valaisinpylväät ja sitten hankintoja, jotka jäävät muutenkin odottamaan mm. tilin saldon kasvamista (esim. kota/huvimaja). Neliömäärällisesti takarajalta talon etureunaan tarkoittaa n. 2/3 tontin pinta-alasta. Edessä on vielä mm. paljon muureja, iso terassi ja uima-allas. Eli rahan ja ajan menoo riittää edelleen.

Tässä hieman kuvia valmistuneista piha-alueista.

Takapiha talon nurkalta päin. Etualan multa-alueelle on kylvetty nurtsi ja kalliota ympäröiville multa-alueille niittykukkia. Vihertymistä odotellessa. :)

Takapihalta talolle päin. Terassi on oven kynnyslistaa vaille valmis ja talon oikealla puolella näkyy pääsisäänkäynnin kivetyksen istutusallas istutuksineen, siihen tulee vielä valaisinpylväs.

Pääsisäänkäynnin rappusia reunustaa istutusaltaat. Vasemmassa reunassa näkyy kuoriketta, siihen on istutettu Isotuomipihlaja-aitaa. Multa-alueille on kylvetty nurtsia.

Pääsisäänkäynniltä katsottuna alaspäin. Istutusaltaita pehmentämässä muuten niin harmaata kivitasannetta.

Takapihalla kallion yläpuolella on vielä viisi erilaista marjapuskaa sekä pottumaa, johon potutkin on jo kylvetty. Pottujen vieressä kasvaa paakku ruohosipulia, jota kettu käytti tässä yhtenä iltana kusipuskanaan! Pottumaan ja marjapuskien väliin olisi vielä tarkoitus kyhätä viljelylaatikoita, joihin laitetaan salaattia ja muita vihanneksia kasvaan. Hyviä lajikeideoita? Muutenkin jos on vinkkejä näiden erilaisten syötävien kasvattamisessa niin mielelläni otan vastaan. Itse olen ihan aloittelija siinäkin lajissa.

Hyvästit

2011-05-06T10:39:00.005+03:00

Ei tää mun kuntoiluitten tänne kirjailu oo ihan parhaalla mahdollisella tavalla lähteny käyntiin. Tosin tunnustan olleeni myös hyvin hyvin laiska kuntoilija. Viime viikolla kävin huimat kaksi kertaa juoksulenkillä. Pääsiäisen komeat kevätilmat innostivat taas pihahommiin ja siinä se aika sitten on vierähtänytkin. Ollaan sentäs saatu jotain aikaiseksikin.

Kodinhoitohuoneen ovelle syntyi terassi. Kaiteet, alaosan verhouslaudat ja porras vielä puuttuvat.

Pihaa tonkiessa ja siirtäessä kesämoodin paljastui myös tuhotyö. Ystävämme jänöjussit ovat herkutelleet Koivuangervoilla. Ilmeisen laatutietoisia kavereita ovat, koska mihinkään muuhun angervolajikkeeseen tai muuhun puskaan ei ole koskettukaan, mutta jokaikinen Koivuangervo on puputettu ihan matalaksi.

Hyvää on ollut.

Tällä viikolla olenkin vain urheillut. Maanantaina aloitin suunnistuskauden ja olin aivan tohkeissani ryntäillessäni pusikoista läpi, kiipeillessäni kallioille, laskiessani jyrkänteitä ja kirmaillessani pitkin polkuja. Olipas kivaa taas pitkästä aikaa.

Rata: 4 km (4,3km), aika: 56 min., keskisyke: 156, max syke: 179, kulutus: 578 kcal

Tiistaina juoksentelin yrittäen pitää sykkeen mahdollisimman hyvin pk-alueella. Onnistuminen oli vähän siinä ja tässä.

Matka: 7,3 km, aika: 57 min., 7,8 min./km, keskisyke: 147, max syke: 178, kulutus: 528 kcal

Keskiviikkona tyydyin pelkkään hyötykävelyyn apteekkiin ja takaisin. Kilometrejä kertyi reilu kahdeksan.

Torstaina, eli eilen, päätin vetäistä vauhdikkaamman ja kunnon ylämäkiä sisältävän juoksulenkin. Alku oli kovin tahmeeta, mutta fiilis oli hieno kun sain puskettua itseni Pirkkalan näköalapaikalle sydämen ja keuhkojen hakatessa itseään rinnasta ulos. Kotiinpäin olikin sitten lähestulkoon vain alamäkeä. Onni sinänsä, koska suoliston viimeisessä mutkassa kävi tuon mäen jälkeen aikamoinen pyörähdys ja viimeiset pari kilometriä jouduin jopa kävelemään, mutta ei siitä sen enempää. ;) Hyvä fiilis jäi vaikka loppu kävelyksi menikin ja näin ollen vauhti ei nyt näytä hyvältä.

Matka: 9 km, aika: 1h 20 min., vauhti: 8,9 min./km, keskisyke: 149, max syke: 183, kulutus: 756 kcal.

Siihen on olemassa myös "syy", miksi olen tällä viikolla joka päivä ajanut itseni hikoilemaan. Tänään alkaa viikon mittainen hikoilukielto. On aika heittää hyvästit silmälaseille. Menen tänään laserleikkaukseen ja sen jälkeen ei pitäisi enää olla tarvetta reuhtoa silmälasien ja piilolinssien kanssa. Jonkun aikaa olen tätä ajatusta jo elätellyt ja viimeinen niitti oli se, että silmäni eivät kestä piilolinssien käyttöä enää vanhaan malliin (eli ympäripyöreitä päiviä). Olen siis kyllästynyt silmälaseihin ja nyt niille tulee lähtö.

Näillä kahdella parilla olen viime vuodet mennyt.

Piilolinssien käyttäjänä en niinkään mieti sitä, miltä tuntuu olla ilman silmälaseja. Hämmästystä herättää enemmänkin se, että voiko ne silmälasit sitten todellakin lähettää johonkin kehitysmaahan niitä tarvitsevalle? Eikö niitä ihan oikeesti muka enää tarvi säästää? Ei tarvi ei. Jos nyt kuitenkin vähän aikaa vielä....

Toinen ihmetyksen aihe on se, että viikkoon ei silmiin saa koskea eikä niitä saa kastella. Öööö... Miten mun on tarkotus saada aamulla simät auki niin, että pääsen lähtemään töihin??

Toiset jännittää leikkausoperaatiota, niin mä pohdin tälläsiä oleellisia juttuja. :)

Terapiaa ja juoksua

2011-04-18T20:33:00.042+03:00

Nyt on varsinainen terapiaviikonloppu takana.

Perjantaina aloitin juoksukauteen siirtymisen varovasti terapiakävelyllä. Terapiakävely tarkoittaa siis kävelylenkkiä kaverin kanssa juoruillen. Oikein mukavaa ja rentouttavaa touhua, suosittelen koittamaan.
Matka: 11 km, aika: 1h50min., vauhti: 10 min./km, keskisyke: 107, max syke: 130, kulutus: 523 kcal

Lauantaina terapoin itseäni puunaamalla talon oikein kunnolla ja koko päivä siihen menikin. Sunnuntaina terapiana toimi kavereitten kanssa chillailu fillareilla pitkin poikin kylää. Tuli nähtyä kalamarkkinat, avattua terassikausi, ihmeteltyä ameriikan autoja ja äänestettyä. Persus tuli kipeeksi oudokseltaan pyörän satulassa. :) Illan istuinkin tiiviisti tuijottamassa hyvin erikoiseksi ja mielenkiintoiseksi muodostunutta vaalien tuloslaskentaa televisiosta. En sen enempää esittele omaa puoluekantaani, mutta tuloksessa oli hyvää ja huonoa. Sen voin sanoa, että Persuja en äänestänyt. Mielenkiintoista nähdä miten tästä eteenpäin sitten mennään.

Tänään teinkin sitten kevään ensimmäisen juoksulenkin. Edellisestä onkin vierähtänyt jo nelisen kuukautta. Aloitin varovasti lyhyellä ja kevyellä lenkillä. Ensimmäiset kaksi kilometriä olivat tuskaisia. Jalat tuntui todella raskailta, askel ei rullannut, sääriä poltti, varpaisiin sattui ja keuhkoista irtosi limaa. Ehdin jo ajatella, että alustako tämä harrastus tarvii taas aloittaa. Onneksi kahden kilometrin jälkeen tuntuma vähän helpotti ja askelkin alkoi tuntua kevyemmältä. Ei mitään suurta juoksuilottelua vielä, mutta positiivinen mieli jäi ja heti lenkin jälkeen olisi tehnyt mieli juosta enemmänkin. Mitenköhän sitä tästä juoksua lisäisin etten ahnehtisi ja hankkisi rasitusvammoja, mutta pääsisin kuitenkin mahdollisimman pikaisesti hyvään rytmiin?
Matka: 5 km, aika: 35 min., vauhti: 7 min./km, keskisyke: 148, max syke: 163, kulutus: 325 kcal

Pahan hajuisia vaatteita ja palloilua

2011-04-13T19:54:00.000+03:00

Loman jälkeiset päivät on mennyt yrittäessäni motivoitua arkeen ja työn tekemiseen sekä lepoon ja pyykin pesuun. Miten kummassa sitä voikin aina reissussa tulla niin paljon pyykkiä vaikka tuntuu ettei vaatteita ole edes paljoa mukana? Voin muuten kertoa, että Lapponia-hiihdon pesemättä läpi käynyt hiihtopuku haisee aivan hirveälle, yyyh. Nyt se on onneksi pestynä ja varastoituna vaatehuoneeseen odottamaan ensi talvea. Lopullisten laskelmien tuloksena talven aikana kertyi 980 hiihtokilometriä. Niistä 9 km perinteisellä ja loput vapaalla. :)

Muonion hotelli oli aika surullinen näky. Ei ollut enää käytössä.

Eilen käytiin pitkästä aikaa verrytteleen lentopallolihaksiakin. Ongelmana on tänä talvena ollut pelaajien vähyys, joten pelejä on saatu aika nihkeästi kasaan. Nytkin meitä oli huimat kuusi henkilöä eli kolme pelaajaa per joukkue. Kivaa oli silti ja pelikin sujui yllättävän hyvin. Pienellä porukalla pelatessa on tietysti se hyvä puoli, että saa juosta enemmän ympäri kenttää pallon perässä ja minäkin pääsen harjoittelemaan hyökkäämistä, kun muuten tulee ajauduttua yleensä passarin rooliin äijien lyödessä palloo kenttään. Hieman vajaalla joukkueella pelatessa ehkä lentopallon lajimaisuus välillä kärsii. Mukavaa vaihtelua tää palloilu on tuolle kestävyysliikunnalle.
Pelit kesti n. 1h40min, keskisyke: 123, max syke: 158, kulutus: 637 kcal.

Raattaman bensa-"automaatit", ja hyvin toimii edelleen.