Erilainen kesäloma

Ensimmäinen kesälomaviikko alkaa oleen vietetty. Yleensä meitä ei oo lomilla paljon täällä Suomessa näkyny eikä ainakaan kotinurkilla. Tää loma on siitä poikkeuksellinen, että tuskin tulee lähdettyä juuri mihinkään.

Vime viikonloppuna aloitettiin se autotalliprojekti ja saatiinkin aikaiseksi aikamoinen monttu.

Syy...

...ja seuraus.

"Elävästi muistan kuinka velttoilin silloin, nuorempana aamuin sekä päivin sekä illoin..."

Tällä viikolla ei oo velttoiltu. Maanantaina aloitettiin iltarastien 4 km lenkillä. Äijän Kalevan Kierros -kaveri oli ensimmäistä kertaa mukana suunnistamassa, joten lähinnä se oli kartanlukuharjoitusta. Eli ajasta ei sen suurempia mainintoja. Tiistaiaamuna äijä lähti lenkille ja minä aloitin aamun Pilates-harjoituksella. Illalla tehtiin vielä n. 20 km:n pyörälenkki paikalliselle luonnonmuistomerkille, Pirunkivelle. Kivi on iso järkäle keskellä metsää, joka on kait joskus jääkaudella sinne kulkeutunut. Nyt se on jäämässä uuden logistiikkakeskuksen jalkoihin. Aika komea ilmestyshän se oli. Tuhatpäinen lauma nälkäisiä hyttysiä vaan hieman häiritsi kiven tarkastelua. Ihmettelimme ettei kivelle ole minkäänlaisia opasteita. Eihän sitä sieltä keskeltä metsää kukaan vahingossa löydä. Meilläkin meni hieman hakuammunnaksi, mutta löytyi lopulta.
Keskiviikkona oli tarkoitus tehdä vain illalla kevyt lenkki fillareilla kaupunkiin terassille. No, kaupungissa tuli hassuja ideoita päähän, joten jatkoimme Nokian Edeniin ja sieltä sitten vielä kotiin. Matkaa tuli noin 35 kilometriä, eli ihan kunnon lenkki.
Torstai saatiin pidettyä lepopäivänä, mutta tänä aamuna olikin sitten jo kova hinku lenkille. Molemmat lähdettiin omiin suuntiimme juoksenteleen. Itse löysin lenkin aikana syitä, mitkä aiheuttavat tuon juoksijan polven kipeytymisen. Erilaisilla juoksuasennon ja -alustan parannuksilla kipu hellittää. Tarvinnee siis vaan reenata juoksutekniikkaa ja venytellä lihaksia huolella. Lenkkien jälkeen olikin sitten hauska vertailla sykkeitä ja lenkkien kulkua.
On tällä superkuntoilulla ollut vaikutuksensakin. Kävin tänä aamuna vaa'alla ja viikon aikana on kadonnut 1,5 kiloo :-O vaikka iltaisin on tullut otettua yksi tai kaksi olutta tai lasillinen terveysjuomaa eli punkkua. En jää kaipaamaan niitä kiloja.

Muuten tänään päivä menikin kotihengettärenä; leivoin ison läjän sämpylöitä pakastimeen, tein välipalaksi pannaria ja olen pyörittänyt pyykkikoneessa toppatakkeja, jos niitä vaikka ensi talvena tarvisi.

Torstai-iltana taivas tarjoili hienoja värejä ja synkkiä pilviä.

Ärripurri Mökömökömaasta

On taas päivä kun kaikki ottaa pattiin. Katselin sääennustetta. Kiva lomasää luvassa. Ihan vaan pelkkää vesisadetta, ei auringon pilkahdustakaan ja lämmintä 15 astetta. Nice. Taidan muuttaa johonkin maahan missä näkyy aurinko, edes sillontällön.

Töissä meillä otettin käyttöön hieno laite, jolla poltetaan cd:t ja se tekee samalla niihin "tarran" päälle. Työkaveri totesi, että hän käytti vielä vanhoja (jotka on todella Huonoja) ja ei kai näihin uusiin ole pakko siirtyä? Ööö.. no, ei kai täällä pakko ole kun kuolla. Olishan se kiva että asiakkaille lähetettävät cd:t olisi siistejä ja yhtenäisiä. Mutta en kai minä ketään voi pakottaa? Siis alle kolmekymppinen mies ei voi siirtyä uuten järjestelmään, jonka käyttö ei ole edes vaikeaa. Just. Lähetä vanhoja pas**** sitten. Aivan sama.

Toinen työkaveri kuuntelee kuulokkeilla musiikkia. Ja lyö samalla jaloilla tahtia. Voisitko lopettaa? Ärsyttää!

Että sellasta. Ehkä huomenna kaikki on taas paremmin. Tulis vaan se huominen.

Lomaa odotellessa

Vielä 22,5 tuntia töitä ja sitten alkaa neljän viikon loma. =) Kyllä sitä on odotettukin. Johtuukohan se nimenomaan siitä loman odottamisesta, että juuri ennen lomaa tuntuu aina siltä ettei jaksa enää päivääkään? Kun onhan tässä monta vuotta menty ilman kummempia lomia ja hyvin jaksettu. Kai sitä sitten vaan niin kovasti odottaa sitä lomaa, että kaikki asiat tuntuu enemmän stressaavilta ja aamuherätykset vaikeilta.

On hassu tunne jännittää jonkun toisen puolesta. Veli perheineen muutti viikonloppuna Englantiin ja olen täällä jännittänyt - lähinnä lasten puolesta - miten elämä uudessa ympäristössä sujuu. Ihan hyvinhän se tuntuu lähteneen käyntiin. Lasten koulu oli mukava ja siellä on totuttu lapsiin, jotka eivät osaa englantia. Lapsetkin ovat luonteeltaan reippaita ja sosiaalisia, niin en oikeastaan epäile yhtään etteivätkö sinne sopeutuisi. Ja mikä mahtava tilaisuus se on koko porukalle. Lapsistakin tulee varmasti nopeasti täysin kaksikielisiä. Onnea vaan mukaan matkaan sinne Englantiin!

Maksullinen pahoinpitely

Eilen oli hemmottelupäivä. Ensin kävin jalkahoidossa. Nyt on niin pehmoiset ja nätit jalat. Vielä kun saisi aikaiseksi laitettua lakkaa varpaankynsiin. Eilen piti tulla hellepäivä, niin lähdin aamulla liikkeelle sellaisissa "läpsytin-sandaaleissa". Jalkojen hoitaja tietysti rasvasti jalat kunnolla. Siinä olikin sitten taitelemista kun yritin liukastella sandaaleissani eteenpäin ja ajella vielä autolla.

Jalkahoidon jälkeen suuntasin suoraan hierontaan. Sain - hyvässä mielessä - maksullisen pahoinpitelyn. Aamulla kun laitoin repun selkään, niin parahdus pääsi. Tulin siihen tulokseen, että ihmiset, joiden mielestä hieronnassa on mukavaa, eivät ole koskaan olleet hieronnassa, jossa oikeasti auotaan jumiutuneita lihaksia. Selän pitkät suorat lihakset ja lapaluiden lähentäjä lihakset olivat tosissaan jumissa, eivätkä meinanneet antaa millään periksi. Käsittely oli siis sen mukaista. Tällaista tietokoneen edessä istumistyötä en suosittele kyllä kenellekään. Ei ihmistä vain ole suunniteltu tällaiseen. Tietysti jumiutuminen on yksilöllistä, mutta itselläni on työpiste säädetty fysioterapeutin avustuksella ja mielestäni harrastan liikuntaakin ihan mukavasti nykyään. Silti selän ja hartioiden lihakset vetää jumiin. Tietysti taukoja pitäisi pitää reilusti, mutta jotenkin ne aina unohtuu, kun ei tule pidettyä tupakkataukojakaan. Tarvis varmaan aloittaa polttaminen niin tulisi niitä ulkoilutaukoja.

Vauhtia

Maanantaina tuli käytyä taas pitkästä aikaa iltarasteilla. Nyt mentiin välillä vähän hölkätenkin. Tuo polvi ei vaan kestä. :-( Tiedä sitten millä sen sais toimiin. Mentiin neljän kilometrin lenkki ja aikaa meni 1:17. Eli vauhtia pitäis saada roimasti lisää, mutta jos polvella ei juosta, niin mistä sitten tulee?? Katselin tämän vuoden Venlojen tuloksia, niin tuossa ajassa olisi pitänyt mennä ~7 km lenkki ollakseen 600. tietämillä kisassa. Kun ei sieltä viimeistä sijaa olla lähdössä hakemaan! Äijä oli mukana rasteilla ja ihan hyvin se suunnistus ja kompassin käyttö lähti luonnistuun. Hänen selviytymistä en epäile yhtään, omaani kylläkin tämän kertaisen jälkeen.

Tiistaina vedettiin sitten tunnin reipas pyörälenkki. Maastossa ylä- ja alamäkee. Tuli kunnon intervalliharjoitus ja syke sai kyytiä. Vaikka välillä kuolema tuntui tulevan niin oli mukava huomata, että pari vuotta sitten en olisi tuollaista lenkkiä tehnyt. Keskinopeus oli kuitenkin noin 20 km/h ja maasto ei ollut kovin helppoa. Kyllä se kunto vaan nousee vaikka aina ei siltä tunnu.

Urheiluhulluuden myötä alan ymmärtämään myös eri lajeihin tarkoitettujen urheiluvaatteiden merkityksen. Ei ne pelkästään rahastusta ole.

Eilen veljen lapset oli näyttämässä meille kuntoilun mallia. 2,5 tuntia tiivistä hyppimistä trampoliinilla. Siihen kun pystyy itse niin voi sanoa olevansa hyvässä kunnossa. Kun nyt ensin jaksaisi puolikin tuntia yhteen menoon.