Nysse cooperin testi on sit käyty. Ja tulos jäi kuulkaas tuon vaivaisen 60 metriä vajaaksi erinomaisesta. Kyllä se hyväkin mulle kelpaa, koska kaikkeni annoin.
Vauhdikkaasti lähdin matkaan ja ensimmäinen kierros menikin aika haipakkaa 1:45. Siitä vauhti sitten laski sinne 2 min. / kierros tienoille. Viimeisellä kierroksella kiihdytin vielä minkä irti sain, saaden lopulliseksi tulokseksi siis 2440 metriä.
Sykkeidenkin perusteella juoksu oli kyllä onnistunut, koska aikalailla kaiken sain irti mitä koneesta lähtee. Keskisyke oli 177 ja maksimina irtosi 189.
Lämmittelin kevyttä hölkkää pari kilometriä ja luulenpa, että kunnon lämmittelyllä oli osuutensa onnistuneeseen suoritukseen. Tää kroppa kun taitaa olla aikamoinen diesel ja ottaa aikansa, että lämpenee.
Olen Tyytyväinen! Ja nyt on lähtökohta mistä parantaa.
torstai 31. toukokuuta 2012
Viikon 21 muisteluita
Ma: Suunnistus 4,7 km, 1h 2 min.
Ti: Maastopyöräily 1h 19 min.
Ke: Juoksu 1h 10 min.
To: Suunnistus 4,4 km, 1h 27 min.
Pe: Lepo
La: Lepo
Su: Lentopallo 1h 38 min.
Yhteensä 6h 38 min.
Pääsi taas vierähtämään viikko niin pitkälle, että katsotaan mitä menneen viikon reeneistä muistuu mieleen.
Maanantaina iltarastit oli piilotettu Vehoniemen soraharjulle. Suurin ongelma taisi olla nimenomaan harjulla juoksentelemisessa. Kun ei vaan jaksa edetä vauhdilla rankkaa mäkistä maastoo määräänsä enempää niin ei jaksa. Suunnistuksen kannalta ihan ok suoritus.
Tiistaina pyörittelin kevyesti maastopyörällä lähimetsissä. Vaikeammat paikat jäi hinkkaamatta, kun hyttyset kävi heti kimppuun, kun vauhti hidastu.
Keskiviikon reenistä enemmän täällä.
Torstaina suunnistus oli tuskaista rämpimistä. Rastit lähti Kangasalan Kisapirtiltä ja ne oli viety keskelle pusikkoa. Oikeastaan rastivälit 2-4 oli pelkkää sokkona umpimettässä menemistä. Metsikkö oli niin tiivistä, että näkyvyys oli joku viisi metriä, mikä teki etenemisestä haasteellista, koska maaston muotoja ei käytännössä nähnyt ollenkaan. Polkuja tai muita helpottavia elementtejä oli turha toivoakaan. Vaikeeta oli, mutta pois sieltäkin lopulta selvisin ja kaikki rastit löysin. Näistä ei tosin jää mitenkään erityisen onnistunut tunne.
Perjantaina oli pakko pitää lepopäivä, vaikka pelkona olikin, että taas tulee kaksi lepopäivää putkeen. Jalat olivat yksinkertaisesti niin tukkoiset ettei tullut mieleen niitä enempää rääkätä. Ja tulihan niitä lepopäiviä kaksi putkeen. Lauantai meni aamusta iltaan touhutessa ja istutellessa raja-aitaa naapureiden kanssa.
Sunnuntaina istutusprojekti jatkui oman pihan puolella ja sen verran tiukille meni aikataulu, että kahvakuulaan en ehtinyt. Onneks lapion kanssa tuli viikonloppuna reenattua kunnolla. Lentopallon kanssa höntsättiin vielä kevään viimeinen kerta ja nyt on siitä kesätauon aika. Vähiin porukka alkoi jo käydä. Aurinkoiset sunnuntai-illat ei houkuttele väkeä sisäsaliin.
Ti: Maastopyöräily 1h 19 min.
Ke: Juoksu 1h 10 min.
To: Suunnistus 4,4 km, 1h 27 min.
Pe: Lepo
La: Lepo
Su: Lentopallo 1h 38 min.
Yhteensä 6h 38 min.
Pääsi taas vierähtämään viikko niin pitkälle, että katsotaan mitä menneen viikon reeneistä muistuu mieleen.
Maanantaina iltarastit oli piilotettu Vehoniemen soraharjulle. Suurin ongelma taisi olla nimenomaan harjulla juoksentelemisessa. Kun ei vaan jaksa edetä vauhdilla rankkaa mäkistä maastoo määräänsä enempää niin ei jaksa. Suunnistuksen kannalta ihan ok suoritus.
Tiistaina pyörittelin kevyesti maastopyörällä lähimetsissä. Vaikeammat paikat jäi hinkkaamatta, kun hyttyset kävi heti kimppuun, kun vauhti hidastu.
Keskiviikon reenistä enemmän täällä.
Torstaina suunnistus oli tuskaista rämpimistä. Rastit lähti Kangasalan Kisapirtiltä ja ne oli viety keskelle pusikkoa. Oikeastaan rastivälit 2-4 oli pelkkää sokkona umpimettässä menemistä. Metsikkö oli niin tiivistä, että näkyvyys oli joku viisi metriä, mikä teki etenemisestä haasteellista, koska maaston muotoja ei käytännössä nähnyt ollenkaan. Polkuja tai muita helpottavia elementtejä oli turha toivoakaan. Vaikeeta oli, mutta pois sieltäkin lopulta selvisin ja kaikki rastit löysin. Näistä ei tosin jää mitenkään erityisen onnistunut tunne.
Perjantaina oli pakko pitää lepopäivä, vaikka pelkona olikin, että taas tulee kaksi lepopäivää putkeen. Jalat olivat yksinkertaisesti niin tukkoiset ettei tullut mieleen niitä enempää rääkätä. Ja tulihan niitä lepopäiviä kaksi putkeen. Lauantai meni aamusta iltaan touhutessa ja istutellessa raja-aitaa naapureiden kanssa.
Sunnuntaina istutusprojekti jatkui oman pihan puolella ja sen verran tiukille meni aikataulu, että kahvakuulaan en ehtinyt. Onneks lapion kanssa tuli viikonloppuna reenattua kunnolla. Lentopallon kanssa höntsättiin vielä kevään viimeinen kerta ja nyt on siitä kesätauon aika. Vähiin porukka alkoi jo käydä. Aurinkoiset sunnuntai-illat ei houkuttele väkeä sisäsaliin.
torstai 24. toukokuuta 2012
Ihana rääkki
Keskiviikkona tein juosten vetotreenin. Etukäteen mittailin Kansalaisen Karttapaikasta sopivan mittaisen pätkän suht tasaisessa maastossa ja rauhallisella paikalla. Alkulämmitellyksi hölkkäilin parin kilometrin matkan paikan päälle.
Veto alkoi 200 metrin juoksulla maksimivauhtia. Sitten pyrin laskemaan vauhdin VK2 -tasolle, jolla jatkettiin vielä 400 metriä. Palautuksena kävelin takaisin vetojen lähtöpaikalle. Tälläisiä vetoja tein neljä, jonka jälkeen hölkkäilin takaisin kotiin.
Ensimmäinen veto oli aika tuskainen ja taisin juosta tuon jälkimmäisen 400 metriä hieman liian kovalla vauhdilla. Ekan vedon jälkeen teki jo mieli luovuttaa ja ainakin epäilin suuresti etten kaikkia neljää vetoa, jotka olivat treeniohjelman tavoitteena, pysty tekeen. Päätin kuitenkin ainakin toisen vedon tehdä, kun kerran olin leikkiin ryhtynyt. Toinen veto menikin jo paljon paremmin ja vauhdit olivat ilmeisesti paremmin kohdallaan. Sain kuin sainkin siis tehtyä kaikki neljä vetoa.
Ja johan oli aivan ihana itsensä rääkkäys treeni! Tälläisiin ryhtyminen on aina jotenkin hankalaa ja vaatii paljon itsensä motivointia, ainakin minulta, vaikka jälkikäteen tunne on mahtava. Treeniohjelmassa olisi sama vauhtitreeni vielä seuraaville kolmelle viikolle. Nyt vaan pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä ne. Vauhti on nimittäin juuri se, mikä minulta puuttuu täysin. Kestävyyttä alkaa löytyyn ja rauhallisella tahdilla jaksan vaikka kuinka ja pitkään, mutta vauhti on aivan onnetonta. Eikä sitä vauhtia taida muuten tulla kuin tekemällä vauhdikkaita treenejä?
Vauhtia pääsen testamaan myös viikon päästä työterveyshuollon järjestämässä Cooperin testissä, kuinkahan akan käy?! En ole ikinä elämässäni juossut Cooperin testiä. Joskus kouluaikoina yläasteella niitä on järjestetty, mutta silloin luovutin jo etukäteen ja kävelin koko ajan (jopa on mieli muuttunu siitä). En oikein edes osaa arvioida, että minkälaista vauhtia sitä lähtisin juoksemaan. Vinkkejä?
Veto alkoi 200 metrin juoksulla maksimivauhtia. Sitten pyrin laskemaan vauhdin VK2 -tasolle, jolla jatkettiin vielä 400 metriä. Palautuksena kävelin takaisin vetojen lähtöpaikalle. Tälläisiä vetoja tein neljä, jonka jälkeen hölkkäilin takaisin kotiin.
Ensimmäinen veto oli aika tuskainen ja taisin juosta tuon jälkimmäisen 400 metriä hieman liian kovalla vauhdilla. Ekan vedon jälkeen teki jo mieli luovuttaa ja ainakin epäilin suuresti etten kaikkia neljää vetoa, jotka olivat treeniohjelman tavoitteena, pysty tekeen. Päätin kuitenkin ainakin toisen vedon tehdä, kun kerran olin leikkiin ryhtynyt. Toinen veto menikin jo paljon paremmin ja vauhdit olivat ilmeisesti paremmin kohdallaan. Sain kuin sainkin siis tehtyä kaikki neljä vetoa.
Ja johan oli aivan ihana itsensä rääkkäys treeni! Tälläisiin ryhtyminen on aina jotenkin hankalaa ja vaatii paljon itsensä motivointia, ainakin minulta, vaikka jälkikäteen tunne on mahtava. Treeniohjelmassa olisi sama vauhtitreeni vielä seuraaville kolmelle viikolle. Nyt vaan pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä ne. Vauhti on nimittäin juuri se, mikä minulta puuttuu täysin. Kestävyyttä alkaa löytyyn ja rauhallisella tahdilla jaksan vaikka kuinka ja pitkään, mutta vauhti on aivan onnetonta. Eikä sitä vauhtia taida muuten tulla kuin tekemällä vauhdikkaita treenejä?
Vauhtia pääsen testamaan myös viikon päästä työterveyshuollon järjestämässä Cooperin testissä, kuinkahan akan käy?! En ole ikinä elämässäni juossut Cooperin testiä. Joskus kouluaikoina yläasteella niitä on järjestetty, mutta silloin luovutin jo etukäteen ja kävelin koko ajan (jopa on mieli muuttunu siitä). En oikein edes osaa arvioida, että minkälaista vauhtia sitä lähtisin juoksemaan. Vinkkejä?
maanantai 21. toukokuuta 2012
Maastoviikko 20
Ma: Suunnistus 5 km, 56 min.
Ti: Maastopyöräily 1h 33 min.
Ke: Lepo
To: Lepo
Pe: Juoksu 8,3 km, 54 min.
La: Maastopyöräily 38 km, 3h
Su: Kahvakuula 1h ja lentopallo 1h 35 min.
Yhteensä hieman reilu 9 tuntia
Maanantain suunnistus lähti Soppeenharjun koululta, joten luvassa oli mäkistä maastoa kovassa tuulessa. Rastit oli kohtuullisen helpoissa paikoissa eli suunnistuksen osalta homma meni lähes kuin se kuuluisa telkkä pönttöön. Heti ensimmäisillä sadoilla metreillä vatsa alkoi kiukuttelemaan juostessa, liekö iltapäivällä syömäni ISO pingviinituutti ollut liian iso. Juoksu meni varsinkin alkumatkasta siis enemmän lönköttelyksi. Siihen nähden lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. Tällä hetkellä tavoitteenani on suunnistusmaastossa päästä 10 min./km vauhtiin ja nyt olin jo lähellä sitä.
Tiistaina kävin haeskelemassa maastopyörällä Pirkkalan metsistä mukavia polkuja. Eipä niitä oikein löytynyt. Edelleen ovat minun taidoilleni pääosin liian kivikkoisia. Ajaminen ei ole mukavaa, kun kymmenen metrin välein meno tyssää liian vaikeaan paikkaan.
Keskiviikon ja torstain ei pitänyt molempien olla lepopäiviä, mutta niin siinä vaan erinäisten asioiden summana kävi.
Perjantaina pidin töistä vapaapäivää, joten aloitin päivän aamulenkillä. Ja olipa se taas pitkästä aikaa mukavaa. Tykkään juosta aamulla, kun päivä ei vielä paina kropassa. Valitettavasti niin aamuvirkkua minusta ei saa, että työpäivinä siihen pystyisin. Lenkki oli ihan perushölkkää ulkoilureiteillä. Torstaisen sateen jäljiltä ilmakin oli ihanan raikas ja onnistuin ajoittaan lenkkini sattumalta niin, etten kastunut pisaraakaan, vaikka perjantainakin vettä tuli taivaalta vähän väliä.
Lauantaina lähdettin äijän ja kaverin kanssa pidempikestoiselle maasturilenkille. Kierrettiin Nirvan, Suolijärven, Särkijärven, Vuoreksen ja Sääksjärven maastoissa. Suurin osa ajasta paineltiin ulkoilubaanoja, jotta päästiin etenemäänkin, mutta välillä polut kävi hieman turhankin pieniksi ja haastaviksi ja risukoissa rämpimiseksi. Ajatellen elokuista Jämin kisaa, pitänee ohjelmaan ottaa useampia ylämäkitreenejä. Sen verran totaalisesti hyydyin noihin ulkoilubaanojen ylämäkiin. Kiva lenkki kuitenkin kaikenkaikkiaan.
Sunnuntain perinteistä ei luovuta. Tosin säännöllinen lentopallokausi alkaa oleen lopuillaan, kun kesä tulee. Kahvakuula jatkunee kesänkin yli. Se on kyllä mukavaa puuhaa porukassa. Hiki virtaa oikein kunnolla ja koko ajan on täysi tekemisen meiniki. Juuri sellaista lihaskuntoilua minä kaipaan. Salilla yksin ähkiessäni en vaan saa itseäni ruoskittua kunnon suorituksiin.
Ti: Maastopyöräily 1h 33 min.
Ke: Lepo
To: Lepo
Pe: Juoksu 8,3 km, 54 min.
La: Maastopyöräily 38 km, 3h
Su: Kahvakuula 1h ja lentopallo 1h 35 min.
Yhteensä hieman reilu 9 tuntia
Maanantain suunnistus lähti Soppeenharjun koululta, joten luvassa oli mäkistä maastoa kovassa tuulessa. Rastit oli kohtuullisen helpoissa paikoissa eli suunnistuksen osalta homma meni lähes kuin se kuuluisa telkkä pönttöön. Heti ensimmäisillä sadoilla metreillä vatsa alkoi kiukuttelemaan juostessa, liekö iltapäivällä syömäni ISO pingviinituutti ollut liian iso. Juoksu meni varsinkin alkumatkasta siis enemmän lönköttelyksi. Siihen nähden lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. Tällä hetkellä tavoitteenani on suunnistusmaastossa päästä 10 min./km vauhtiin ja nyt olin jo lähellä sitä.
Tiistaina kävin haeskelemassa maastopyörällä Pirkkalan metsistä mukavia polkuja. Eipä niitä oikein löytynyt. Edelleen ovat minun taidoilleni pääosin liian kivikkoisia. Ajaminen ei ole mukavaa, kun kymmenen metrin välein meno tyssää liian vaikeaan paikkaan.
Hassu puu löyty maastopyörälenkillä
Keskiviikon ja torstain ei pitänyt molempien olla lepopäiviä, mutta niin siinä vaan erinäisten asioiden summana kävi.
Perjantaina pidin töistä vapaapäivää, joten aloitin päivän aamulenkillä. Ja olipa se taas pitkästä aikaa mukavaa. Tykkään juosta aamulla, kun päivä ei vielä paina kropassa. Valitettavasti niin aamuvirkkua minusta ei saa, että työpäivinä siihen pystyisin. Lenkki oli ihan perushölkkää ulkoilureiteillä. Torstaisen sateen jäljiltä ilmakin oli ihanan raikas ja onnistuin ajoittaan lenkkini sattumalta niin, etten kastunut pisaraakaan, vaikka perjantainakin vettä tuli taivaalta vähän väliä.
Lauantaina lähdettin äijän ja kaverin kanssa pidempikestoiselle maasturilenkille. Kierrettiin Nirvan, Suolijärven, Särkijärven, Vuoreksen ja Sääksjärven maastoissa. Suurin osa ajasta paineltiin ulkoilubaanoja, jotta päästiin etenemäänkin, mutta välillä polut kävi hieman turhankin pieniksi ja haastaviksi ja risukoissa rämpimiseksi. Ajatellen elokuista Jämin kisaa, pitänee ohjelmaan ottaa useampia ylämäkitreenejä. Sen verran totaalisesti hyydyin noihin ulkoilubaanojen ylämäkiin. Kiva lenkki kuitenkin kaikenkaikkiaan.
Haasteellinen polku Särkijärven rannassa (kuvasta poistettu pyöräilijä)
Sunnuntain perinteistä ei luovuta. Tosin säännöllinen lentopallokausi alkaa oleen lopuillaan, kun kesä tulee. Kahvakuula jatkunee kesänkin yli. Se on kyllä mukavaa puuhaa porukassa. Hiki virtaa oikein kunnolla ja koko ajan on täysi tekemisen meiniki. Juuri sellaista lihaskuntoilua minä kaipaan. Salilla yksin ähkiessäni en vaan saa itseäni ruoskittua kunnon suorituksiin.
maanantai 14. toukokuuta 2012
Mielekäs sunnuntai
Perjantain kotiin paluu Hampurista ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa vaan venähti mojovasti lauantai-iltapäivän puolelle, joten lauantai-ilta meni uupuneessa tunnelmassa hereillä pysytellessä.
Sunnuntaina heräsinkin pirteänä kymmenen tunnin (!) yhtäjaksoisen unen jälkeen. Aloitin aurinkoisen päivän rauhassa aamupalaa nauttien ja Aamulehteä lueskellen, jonka jälkeen järjestelin kotona paikkoja ja starttasin pesukoneen pyöritysrumban. Kaikki pipot, hanskat ja huivit pääsi pesuun, joten mikäli tällä viikolla tulee taivaalta räntää ja ilma on hyytävän kylmä, voi syyttävän sormen osoittaa tähän suuntaan.
Päivällä lähdin testaamaan huollosta tullutta maasturiani. On se kumma kuinka hidas tekninen pyörittäminen pienillä poluillakin saa hien pintaan. Taitaa tosin enemmän olla tuskanhikeä vielä tässä vaiheessa. Maasto oli sateiden jäljiltä sen verran kosteeta, että pahimmat kallio- ja juuristopaikat olivat jo turhankin haastavia. Mukava 50 minuutin setti ja huolletut vaihteet toimi hienosti.
Päivällistankkaus hoidettiin äitienpäiväkemuilla piirakoilla, tortuilla ja kakuilla. Sulatteluksi sitten tehokasta kahvakuulaa. Ai että kun oli mukavaa ähkiä ja puhkua kaikki irti itsestäni. Taas sain hieman enemmän liikkeitä tehtyä isommalla eli 12 kilon kuulalla. Ei kai se ihan turhaa hommaa voi olla kun kehitystäkin tuntuu tulevan. Ja Kuulajussi keksii aina mukavia lisähaasteita liikkeisiin ettei pääse tylsistymään. Lähes kaksi tuntia lentopallohöntsäilyä toimi hyvin kuulatunnin loppuverryttelynä.
Rentouttavan päivän kruunasi ruoka, sauna ja lasillinen kylmää valkkaria! Tälläisistä päivistä minä tykkään.
Sunnuntaina heräsinkin pirteänä kymmenen tunnin (!) yhtäjaksoisen unen jälkeen. Aloitin aurinkoisen päivän rauhassa aamupalaa nauttien ja Aamulehteä lueskellen, jonka jälkeen järjestelin kotona paikkoja ja starttasin pesukoneen pyöritysrumban. Kaikki pipot, hanskat ja huivit pääsi pesuun, joten mikäli tällä viikolla tulee taivaalta räntää ja ilma on hyytävän kylmä, voi syyttävän sormen osoittaa tähän suuntaan.
Päivällä lähdin testaamaan huollosta tullutta maasturiani. On se kumma kuinka hidas tekninen pyörittäminen pienillä poluillakin saa hien pintaan. Taitaa tosin enemmän olla tuskanhikeä vielä tässä vaiheessa. Maasto oli sateiden jäljiltä sen verran kosteeta, että pahimmat kallio- ja juuristopaikat olivat jo turhankin haastavia. Mukava 50 minuutin setti ja huolletut vaihteet toimi hienosti.
Päivällistankkaus hoidettiin äitienpäiväkemuilla piirakoilla, tortuilla ja kakuilla. Sulatteluksi sitten tehokasta kahvakuulaa. Ai että kun oli mukavaa ähkiä ja puhkua kaikki irti itsestäni. Taas sain hieman enemmän liikkeitä tehtyä isommalla eli 12 kilon kuulalla. Ei kai se ihan turhaa hommaa voi olla kun kehitystäkin tuntuu tulevan. Ja Kuulajussi keksii aina mukavia lisähaasteita liikkeisiin ettei pääse tylsistymään. Lähes kaksi tuntia lentopallohöntsäilyä toimi hyvin kuulatunnin loppuverryttelynä.
Rentouttavan päivän kruunasi ruoka, sauna ja lasillinen kylmää valkkaria! Tälläisistä päivistä minä tykkään.
perjantai 11. toukokuuta 2012
Kevät
Nyt kyllä huomaa, että kevät on tullut, kun menoo ja meininkiä riittää. Työreissuissa olen käynyt Lontoossa ja Hampurissa ja pari flunssaakin tässä vajaan kuukauden sisällä ehtinyt kärsiin. Pihassakin kaikenlaiset touhut odottavat tekijäänsä. Kuntoiluillehan nämä eivät tiedä hyvää. Aina välillä olen lenkkeillyt, pyöräillyt tai suunnistanut, mutta mitään tarkempaa raportointia näistä ei kannata tehdä.
Mainitsemisen arvoista on alkanut suunnistuskausi. Vuoden ensimmäiset rastini kävin pari viikkoa sitten Lamminpäässä. Silloin metsässä oli vielä lunta, paikoitellen polveen asti. Aika raskas reissu oli kiivetä Horhan harjua puolelta toiselle lumihangessa kahlaten. Nyt metsät onneksi alkavat olla sulia niin päästään paremmin lajin makuun. On se meno taas talvitauon jälkeen jotenkin tökkivää, mutta ehkä se siitä.
Maastopyöräilystä olen nyt innostunut ihan täysillä. Kaikkein lähimmästä pienen pienestä metsästä löytyi hyviä polkuja, kallioita, kiviä, nousuja ja juurakoita, joilla harjoitella tekniikkaa. Hauskaa, kun korvien välissä vaan rohkeus riittäis. Latupohjilta haetaan sitten vauhtia, nousuja ja kestävyyttä. Kivaakivaakivaa. Maastopyöräily - varsinkin teknisillä poluilla - kuulunee lajina samaan sarjaan suunnistuksen kanssa; koko ajan tarvii käyttää myös tuota pääkoppaa ja ajatella mitä tekee, niin kaikki muu unohtuu todella tehokkaasti.
Välillä työt meinaavat haitata harrastamista, mutta koitetaan sopeutua.
Mainitsemisen arvoista on alkanut suunnistuskausi. Vuoden ensimmäiset rastini kävin pari viikkoa sitten Lamminpäässä. Silloin metsässä oli vielä lunta, paikoitellen polveen asti. Aika raskas reissu oli kiivetä Horhan harjua puolelta toiselle lumihangessa kahlaten. Nyt metsät onneksi alkavat olla sulia niin päästään paremmin lajin makuun. On se meno taas talvitauon jälkeen jotenkin tökkivää, mutta ehkä se siitä.
Maastopyöräilystä olen nyt innostunut ihan täysillä. Kaikkein lähimmästä pienen pienestä metsästä löytyi hyviä polkuja, kallioita, kiviä, nousuja ja juurakoita, joilla harjoitella tekniikkaa. Hauskaa, kun korvien välissä vaan rohkeus riittäis. Latupohjilta haetaan sitten vauhtia, nousuja ja kestävyyttä. Kivaakivaakivaa. Maastopyöräily - varsinkin teknisillä poluilla - kuulunee lajina samaan sarjaan suunnistuksen kanssa; koko ajan tarvii käyttää myös tuota pääkoppaa ja ajatella mitä tekee, niin kaikki muu unohtuu todella tehokkaasti.
Välillä työt meinaavat haitata harrastamista, mutta koitetaan sopeutua.
Kummallisia nämä Hampurin lähiön puistot, joissa olisi ollut kiva lenkkeillä, mutta kaikki olivat aidattuja ja portit kiinni?!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)