Juhannusviikolta ei tule virallista urheiluraporttia, koska lähes koko viikko meni epävirallisesti höntsäillessä ilman sykemittaria.
Jukolasta toipumiseen meni yllättävän paljon aikaa, liekö valvomisella oma vaikutuksensa. Maanantai ja tiistai meni ihan muissa puuhissa. Keskiviikkona lähdin juoksulenkille ja heti sadan metrin jälkeen epäilytti, että tuleeko siitä yhtään mitään, kun pohkeet tuntuivat olevan ihan tukossa. Kyllä ne hölkkäillessä siitä verty ja sellasen pikkasen vajaan 10 kilometrin lenkin juoksentelin. Kotona kun lössähdin sohvalle niin johan puolen tunnin jälkeen oli taas pohkeet kireenä. Omituista.
Torstaina lähdettiin kaverin mökille juhannuksen viettoon ja tietenkin heti illalla pelailtiin jokunen tunti lentopalloa. Mukavasti tuntu pehmeällä hiekalla paljain jaloin pelaaminen jalkapohjien lihaksissa.
Perjantaina oli komea aurinkoinen ja lämmin päivä, joka käytettiin lähes kokonaan biitsikentällä. En edes uskalla arvata montako tuntia pelailua tuli. Kivaa, rentoa höntsäilyä.
Roudattiin mökille mukaan läjä fillareita ja lauantaina olikin sitten vuorossa pyörälenkki. Pääasiassa metsäauto- ja hiekkateitä matkaa kertyi lopulta 42 km. Sen verran pyörälenkki vei porukalta energiat, että iltapäivän lentopallo vaihtui mölkkyyn.
Sunnuntai pyhitettiin kotiin siirtymiselle, pyykin pesulle ja toipumiselle.eikä nekään oo ollu kokonaisia
keskiviikko 27. kesäkuuta 2012
torstai 21. kesäkuuta 2012
Viikko 24
Ma: Suunnistus 5,2 km, 1h 34 min. ja päälle venyttelyä 30 min.
Ti: Maastopyöräily 21 km, 1h 11 min.
Ke: Juoksu 6,3 km, 44 min.
To: Kahvakuula 1h, kuulat: 8, 10 ja 12 kg
Pe: Lepo
La: Suunnistus, Venlojen Viesti, 7,1 km, 1h 19 min.
Su: Lepo
Maanantaina suunnistusradat oli MM-katsauksien jälkimainingeissa Pinsiön metsissä. Ja sen sitten huomas ratojen haastavuudesta. Satuttiin kaverin kanssa näkemään toisemme ykkösrastilla, jota molemmat oli hakenut vartin verran niin päädyttiin sitten jatkamaan hommaa parisuunnistuksena. Tuloksesta ei ookaan sitten sen enempää kerrottavaa. Mutta eikös sitä sanota, että huono kenraali takaa hyvä suorituksen, tai jotain... Luottavaisin mielin tästä siis kohti Venlojen Viestiä. Pitkästä aikaa sain taivuteltua itseni myös venytyksiin. Useammin pitäisi, kun ne on taas jäänyt.
Tiistaina painelin maastopyörällä Pirkkalan metsäautoteitä ja latupohjia. Reipas reeni enkä edes kastunut vaikka pilvet uhittelikin.
Keskiviikkona tarkoituksenani oli vetää viikon rääkkivetotreeni. Heti ensimmäinen veto loppui kesken kun jalat oli ihan pökkelöt, niistä ei siis irronnut yhtään mitään. Muutenkin olo tuntui jotenkin kovin huteralta, joten päädyin vain perusjuoksulenkkiin. Tossa tilassa rankasta vetotreenistä ei olisi ollut kuin haittaa.
Kuulajussi on aloittanut kahvakuulatunnit myös Härmälän koulun vieressä olevassa pienessä puistossa torstaisin. Ohjelma on hieman eri kuin sunnuntain Loukonlahden tunneilla, joten nythän näistä saa hyvän monipuolisen lihaskuntotreenin, kun vaan ehtii viikolla molempiin. Tulkaapa kaikki kokeilemaan torstaina kello 18.30, ensimmäinen kerta on ilmainen.
Perjantaina lepuuttelin sukulaisten muuttamisen ja Jukolatavaroiden pakkaamisen merkeissä.
Huono kenraali näytti toimivan oikein hyvin ja Venlojen Viesti meni ihan nappiin. Tarkempi selostus reissusta täällä.
Sunnuntaina vajaan kolmen tunnin yöunien jälkeen reenit jäi väliin ja päivä meni Jukolasta kotiutuessa ja pidellessä silmiä auki.
Ti: Maastopyöräily 21 km, 1h 11 min.
Ke: Juoksu 6,3 km, 44 min.
To: Kahvakuula 1h, kuulat: 8, 10 ja 12 kg
Pe: Lepo
La: Suunnistus, Venlojen Viesti, 7,1 km, 1h 19 min.
Su: Lepo
Maanantaina suunnistusradat oli MM-katsauksien jälkimainingeissa Pinsiön metsissä. Ja sen sitten huomas ratojen haastavuudesta. Satuttiin kaverin kanssa näkemään toisemme ykkösrastilla, jota molemmat oli hakenut vartin verran niin päädyttiin sitten jatkamaan hommaa parisuunnistuksena. Tuloksesta ei ookaan sitten sen enempää kerrottavaa. Mutta eikös sitä sanota, että huono kenraali takaa hyvä suorituksen, tai jotain... Luottavaisin mielin tästä siis kohti Venlojen Viestiä. Pitkästä aikaa sain taivuteltua itseni myös venytyksiin. Useammin pitäisi, kun ne on taas jäänyt.
Tiistaina painelin maastopyörällä Pirkkalan metsäautoteitä ja latupohjia. Reipas reeni enkä edes kastunut vaikka pilvet uhittelikin.
Keskiviikkona tarkoituksenani oli vetää viikon rääkkivetotreeni. Heti ensimmäinen veto loppui kesken kun jalat oli ihan pökkelöt, niistä ei siis irronnut yhtään mitään. Muutenkin olo tuntui jotenkin kovin huteralta, joten päädyin vain perusjuoksulenkkiin. Tossa tilassa rankasta vetotreenistä ei olisi ollut kuin haittaa.
Kuulajussi on aloittanut kahvakuulatunnit myös Härmälän koulun vieressä olevassa pienessä puistossa torstaisin. Ohjelma on hieman eri kuin sunnuntain Loukonlahden tunneilla, joten nythän näistä saa hyvän monipuolisen lihaskuntotreenin, kun vaan ehtii viikolla molempiin. Tulkaapa kaikki kokeilemaan torstaina kello 18.30, ensimmäinen kerta on ilmainen.
Perjantaina lepuuttelin sukulaisten muuttamisen ja Jukolatavaroiden pakkaamisen merkeissä.
Huono kenraali näytti toimivan oikein hyvin ja Venlojen Viesti meni ihan nappiin. Tarkempi selostus reissusta täällä.
Sunnuntaina vajaan kolmen tunnin yöunien jälkeen reenit jäi väliin ja päivä meni Jukolasta kotiutuessa ja pidellessä silmiä auki.
tiistai 19. kesäkuuta 2012
Jälkipuinti - Venlojen Viesti
Yksi mahtava Jukola-viikonloppu taas takana. Kisaa edeltävällä viikolla pyöräytettiin meidän joukkueen oletettu juoksujärjestys vielä täysin ympäri ja lähdinkin vetämään kolmososuutta. Aikaisemmilla kerroilla olen ollut aina avaajana, joten oli kiva päästä koittamaan jotain muutakin. Vaikkakin matkaa tuli noin 1,5 kilometriä lisää. Kolmas osuus oli siis ratamestarin suunnittelemaa reittiä pitkin 7,1 - 7,2 km. Tiedä sitten montako kilometriä sitä ite tuli mentyä.
Sää oli lauantaina Vantaalla lähes helteinen ja matka parkkipaikalta telttapaikalle pitkä ja hikinen. Pieni miinus täytyy antaa järjestäjille opasteista. Parkkipaikalla ei mistään nähnyt mille alueelle meidät on ohjattu eikä löydetty yhtään opastetta oikean teltta-alueen suuntaan. Lopulta koko joukkue oli saapunut paikalle, teltat pystytetty ja lähdimme kisakeskukseen virittäytymään tunnelmaan.
Kahdelta kajahti Venlojen lähtölaukaus ja suuri joukko naisia säntäsi matkaan. Itse olin tässä vaiheessa jo niin jännittyneessä tilassa, että keskittyminen yhtään mihinkään oli aika haastavaa. Ilmeisesti tuo uusi osuus aiheutti ylimääräistä tärinää. Avausosuutemme vetäjä tuli suunnitellussa aikataulussa vaihtoon ja seuraava lähti matkaan. Kakkososuudella mentiinkin sitten vauhdilla ja napsaistiin pari sataa sijaa kiinni. Itse tärisin jännityksestä vaihtoalueella ja odottelin koska viestin viejä tulee. Välillä olin jo aivan varma, että en ole nähnyt hänen menevän ja minua odotellaan vaihtopuomilla. Ajoissa kuitenkin näin meidän viestin tuojan, ehdin huudella hänelle kannustukset ja sitten kipaisin vaihtopuomille odottamaan karttaa. Ja eikun menoksi.
Heti alussa oli kilometrin verran viitoitettua reittiä ennen kuin varsinainen suunnistus alkoi. Oli siis hyvin aikaa lueskella karttaa ja tehdä suunnitelmaa. Mitenkähän sitä suunnistusfiilistä sitten kuvailisi sanoin? Aikamoisessa flowssa taisin pääasiassa mennä. Rastilla vain suunta kohti seuraavaa ja menoksi ja sieltähän se seuraava tuli eteen. Maasto oli hienoa kallioilla juoksua ja jotenkin kummasti pysyin koko ajan kartalla. Välillä tosin upposin polvia myöten suohon, mutta niistä ylös kammettuani matka jatkui. Ainoat pummit tuli kun lähdin muutaman epävarman suunnistajan matkaan. Lauantaisessa mielentilassa ja itsevarmuudessa olisi kannattanut pysyä vain omassa tahdissa ja suorituksessa. Onneksi tajusin sen kahden rastin jälkeen ja jatkoin omaa matkaani. Hieman ennen loppusuoraa vilkaisin kelloani, että nyt taisin tulla hyvällä tahdilla. Loppusuoran vedin tietenkin vielä sen minkä kintuista irtosi ja lähetin ankkurin matkaan. Reilut viisikymmentä sijaa olin meidän joukkuetta nostanut ja osuusaikani oli 1:19:13. Pakko olla tyytyväinen omaankin tekemiseen.
Ankkurina meillä oli kunnon tykki, joten heti alkoi jännitys siitä, josko tästä tulisi joukkueemme kaikkien aikojen tulos. Tuijotimme kännykästä tulospalvelua, kun ankkuri napsi joka väliajalla sijoitusta paremmaksi. Sitten tulospalvelu tyssähti ja jännitimme tekikö ankkurimme jonkun megalomaanisen pummin vai onko vika tulospalvelussa. Kunnes tiimipaitamme ilmestyi metsästä ja totesimme tulospalvelun jymähtäneen. Hurjat kannustushuudot vielä loppusuoralle ja lopullinen sijoituksemme loistava 395. Nostimme siis yli 300 sijaa viime vuodesta. Huikeeta! Fiilis oli aivan mahtava. Nyt tosin ruvetaan oleen sellasilla sijoilla, että tässähän pitää alkaa treenata ihan tosissaan. Ehkä ne oli uudet "maajoukkue"-tiimiasut, jotka meidät siivitti vauhtiin. ;)
Illalla alkoikin sitten Jukolan-viestin seuraaminen. Äijä osallistui siihen joukueensa kanssa. Heidän joukkue oli koottu erilaisista tuttavan tuttavista, joten etukäteen monikaan ei tuntenut toisiaan. Hyvin rentoa ja huumorilla höystettyä porukkaa tuntui koko sakki olevan. Ainoastaan yksi porukasta oli aiemmin juossut Jukolassa. Heidänkin joukkueessa kaikki ylsivät vähintään omaan tavoitteeseensa ja moni jopa sen yli. Hyvin siis meni ja kaikille jäi hyvä fiilis, mikä on mielestäni tämän tapahtuman oleellisin juttu.
Oli aivan huippuhieno viikonloppu vaikka sunnuntain kaatosade yrittikin latistaa tunnelmaa. Ensi vuodelle esittäisin järjestävälle taholle toiveen siitä, että ruokaa olisi riittävästi. Oli ikävää kun kisan jälkeen nälkäisenä olisi kaivannut palauttavaa kunnon ruoka-annosta niin tarjolla ei ollut kun makkaraa. Onneksi ruokaa tuli myöhemmin lisää, joskin aika pieniä annoksia ja esim. leivät puuttui kokonaan.
Sää oli lauantaina Vantaalla lähes helteinen ja matka parkkipaikalta telttapaikalle pitkä ja hikinen. Pieni miinus täytyy antaa järjestäjille opasteista. Parkkipaikalla ei mistään nähnyt mille alueelle meidät on ohjattu eikä löydetty yhtään opastetta oikean teltta-alueen suuntaan. Lopulta koko joukkue oli saapunut paikalle, teltat pystytetty ja lähdimme kisakeskukseen virittäytymään tunnelmaan.
Venlojen Viestin lähtö
Kahdelta kajahti Venlojen lähtölaukaus ja suuri joukko naisia säntäsi matkaan. Itse olin tässä vaiheessa jo niin jännittyneessä tilassa, että keskittyminen yhtään mihinkään oli aika haastavaa. Ilmeisesti tuo uusi osuus aiheutti ylimääräistä tärinää. Avausosuutemme vetäjä tuli suunnitellussa aikataulussa vaihtoon ja seuraava lähti matkaan. Kakkososuudella mentiinkin sitten vauhdilla ja napsaistiin pari sataa sijaa kiinni. Itse tärisin jännityksestä vaihtoalueella ja odottelin koska viestin viejä tulee. Välillä olin jo aivan varma, että en ole nähnyt hänen menevän ja minua odotellaan vaihtopuomilla. Ajoissa kuitenkin näin meidän viestin tuojan, ehdin huudella hänelle kannustukset ja sitten kipaisin vaihtopuomille odottamaan karttaa. Ja eikun menoksi.
Meitsi keskellä sinivalkoisissa lähdössä matkaan
Heti alussa oli kilometrin verran viitoitettua reittiä ennen kuin varsinainen suunnistus alkoi. Oli siis hyvin aikaa lueskella karttaa ja tehdä suunnitelmaa. Mitenkähän sitä suunnistusfiilistä sitten kuvailisi sanoin? Aikamoisessa flowssa taisin pääasiassa mennä. Rastilla vain suunta kohti seuraavaa ja menoksi ja sieltähän se seuraava tuli eteen. Maasto oli hienoa kallioilla juoksua ja jotenkin kummasti pysyin koko ajan kartalla. Välillä tosin upposin polvia myöten suohon, mutta niistä ylös kammettuani matka jatkui. Ainoat pummit tuli kun lähdin muutaman epävarman suunnistajan matkaan. Lauantaisessa mielentilassa ja itsevarmuudessa olisi kannattanut pysyä vain omassa tahdissa ja suorituksessa. Onneksi tajusin sen kahden rastin jälkeen ja jatkoin omaa matkaani. Hieman ennen loppusuoraa vilkaisin kelloani, että nyt taisin tulla hyvällä tahdilla. Loppusuoran vedin tietenkin vielä sen minkä kintuista irtosi ja lähetin ankkurin matkaan. Reilut viisikymmentä sijaa olin meidän joukkuetta nostanut ja osuusaikani oli 1:19:13. Pakko olla tyytyväinen omaankin tekemiseen.
Enää silta alas ja loppusuora vaihtoon
Ankkurina meillä oli kunnon tykki, joten heti alkoi jännitys siitä, josko tästä tulisi joukkueemme kaikkien aikojen tulos. Tuijotimme kännykästä tulospalvelua, kun ankkuri napsi joka väliajalla sijoitusta paremmaksi. Sitten tulospalvelu tyssähti ja jännitimme tekikö ankkurimme jonkun megalomaanisen pummin vai onko vika tulospalvelussa. Kunnes tiimipaitamme ilmestyi metsästä ja totesimme tulospalvelun jymähtäneen. Hurjat kannustushuudot vielä loppusuoralle ja lopullinen sijoituksemme loistava 395. Nostimme siis yli 300 sijaa viime vuodesta. Huikeeta! Fiilis oli aivan mahtava. Nyt tosin ruvetaan oleen sellasilla sijoilla, että tässähän pitää alkaa treenata ihan tosissaan. Ehkä ne oli uudet "maajoukkue"-tiimiasut, jotka meidät siivitti vauhtiin. ;)
Illalla alkoikin sitten Jukolan-viestin seuraaminen. Äijä osallistui siihen joukueensa kanssa. Heidän joukkue oli koottu erilaisista tuttavan tuttavista, joten etukäteen monikaan ei tuntenut toisiaan. Hyvin rentoa ja huumorilla höystettyä porukkaa tuntui koko sakki olevan. Ainoastaan yksi porukasta oli aiemmin juossut Jukolassa. Heidänkin joukkueessa kaikki ylsivät vähintään omaan tavoitteeseensa ja moni jopa sen yli. Hyvin siis meni ja kaikille jäi hyvä fiilis, mikä on mielestäni tämän tapahtuman oleellisin juttu.
Jukolan lamppumeri lähdössä matkaan
Oli aivan huippuhieno viikonloppu vaikka sunnuntain kaatosade yrittikin latistaa tunnelmaa. Ensi vuodelle esittäisin järjestävälle taholle toiveen siitä, että ruokaa olisi riittävästi. Oli ikävää kun kisan jälkeen nälkäisenä olisi kaivannut palauttavaa kunnon ruoka-annosta niin tarjolla ei ollut kun makkaraa. Onneksi ruokaa tuli myöhemmin lisää, joskin aika pieniä annoksia ja esim. leivät puuttui kokonaan.
maanantai 11. kesäkuuta 2012
Suunnistusviikko 23
Ma: Suunnistus 4,9 km, 1h 2 min.
Ti: Lepo
Ke: Lepo
To: Suunnistus 4,1 km, 1h 34 min.
Pe: Sprinttisuunnistus 2,0 km, 13 min. 43 sek.
La: Juoksu, vetotreeni 1h 7 min.
Su: Maastopyöräilyä 1h 30 min. ja kahvakuula 1h, kuulat: 6, 8, 10 ja 12 kg
Yhteensä noin 6,5 tuntia. Enemmänkin voisi olla, nyt on pitkät reenit jääny tekemättä.
Aika suunnistuspainotteinen näyttää tuo arkiviikko olleen. Saa kyllä ollakin, koska tulevana lauantaina on Venlojen Viesti.
Maanantain suunnistus oli aikalailla peruskauraa. Ei mitään tykistystä, mutta hyvä suoritus. Maltoin suunnistaa omien valintojen ja kartan luvun mukaan, enkä lähtenyt hötkyilemään muiden perässä pitkin poikin. Maasto oli kohtuullisen helppoa juostavaa, ei kuitenkaan pelkkiä isoja ulkoilureittejä tai polkuja.
Lepopäivät näyttää nyt aina kertyvän samaan läjään, ei hyvä. Tosin nyt olin kyllä kahvakuulan jäljiltä niin jumissa, että oli pakko pitää tiistai vapaata. Vaikka olikin vahva epäilys, että keskiviikon kampaajan jälkeen ei tule lenkille lähdettyä. Niinhän siinä sitten kävikin.
Torstain suunnistus oli jotain aivan kamalaa. Lähtö oli Paaarentieltä Lempäälästä ja voi morjes millanen rata sinne oli kyhätty. Pelkkää kivikkoista, soista ja puunkaatomettää. Ei polun polkua missä edes välillä olis päässy vähän kirmaileen. Seurana ehkä miljardeja hyttysiä, kesän ensimmäisillä paarmoilla vahvistettuna. Meinas kuulkaas mennä herne nenään vaikka äijän kanssa yhdessä (onneks!) päädyttiin matkaan lähtee. Jotenkin sieltä kuitenkin kaikkien rastien kautta pois päästiin.
Perjantain suunnistus oli täysi vastakohta torstaille. Siitä enemmän tarinaa täällä. Aika monenlaisessa ympäristössä tuli tällä viikolla suunnistettua. Sanoisinko että monipuolinen laji sekin.
Lauantaina tein taas rääkkivetoreenin samalla mallilla kuin viimeksi. Hyvältä tuntu - jälkikäteen. Viime viikon cooperi tuuppasi näitä vetoreenejä viikolla eteenpäin, kun en kahta niin rankkaa reeniä halunnut tehdä ihan putkeen. Nyt olis vielä kaksi tälläistä jäljellä.
Sunnuntaina kävin päivällä maastopyörällä etsiskelemässä uusia mukavia polkuja, mutta mitään kunnon löytöjä en tehnyt. Kevyttä pyörittelyä pitkin poikin siis.
Kahvakuulailu meinasi jäädä väliin. Tunti alkaa kuudelta ja viideltä meillä alkoi sataa reippaanlaisesti. Puoli kuudesta varttia vaille kuuteen tuijotin ikkunasta ulos ja kelloa, että laantuuko sade. Ei laantunut, joten varttia vaille tein päätöksen etten lähde niin rankkaan sateeseen (sokerista...). Menin tietokoneelle ja katselin ikkunasta ulos, kun sade rupesi hellittämään otettaan ja taivaskin ehkä kirkastui. Kymmentä vaille kuusi päätin repäistä kamppeet niskaan ja kurvasin autolla kuulatunnille. ONNEKSI! Koko tunnin aikana ei juurikaan satanut ja tuli tehtyä kunnon treeni. Kuulajussi oli muokannut viime viikolla aloitettua ohjelmaa niin, että yhtä liikettä tehtiin hieman pidempään (36 sekuntia) ja taukoja oli lyhennetty 45 sekuntiin. Sykettä siis riitti.
Ti: Lepo
Ke: Lepo
To: Suunnistus 4,1 km, 1h 34 min.
Pe: Sprinttisuunnistus 2,0 km, 13 min. 43 sek.
La: Juoksu, vetotreeni 1h 7 min.
Su: Maastopyöräilyä 1h 30 min. ja kahvakuula 1h, kuulat: 6, 8, 10 ja 12 kg
Yhteensä noin 6,5 tuntia. Enemmänkin voisi olla, nyt on pitkät reenit jääny tekemättä.
Aika suunnistuspainotteinen näyttää tuo arkiviikko olleen. Saa kyllä ollakin, koska tulevana lauantaina on Venlojen Viesti.
Maanantain suunnistus oli aikalailla peruskauraa. Ei mitään tykistystä, mutta hyvä suoritus. Maltoin suunnistaa omien valintojen ja kartan luvun mukaan, enkä lähtenyt hötkyilemään muiden perässä pitkin poikin. Maasto oli kohtuullisen helppoa juostavaa, ei kuitenkaan pelkkiä isoja ulkoilureittejä tai polkuja.
Lepopäivät näyttää nyt aina kertyvän samaan läjään, ei hyvä. Tosin nyt olin kyllä kahvakuulan jäljiltä niin jumissa, että oli pakko pitää tiistai vapaata. Vaikka olikin vahva epäilys, että keskiviikon kampaajan jälkeen ei tule lenkille lähdettyä. Niinhän siinä sitten kävikin.
Torstain suunnistus oli jotain aivan kamalaa. Lähtö oli Paaarentieltä Lempäälästä ja voi morjes millanen rata sinne oli kyhätty. Pelkkää kivikkoista, soista ja puunkaatomettää. Ei polun polkua missä edes välillä olis päässy vähän kirmaileen. Seurana ehkä miljardeja hyttysiä, kesän ensimmäisillä paarmoilla vahvistettuna. Meinas kuulkaas mennä herne nenään vaikka äijän kanssa yhdessä (onneks!) päädyttiin matkaan lähtee. Jotenkin sieltä kuitenkin kaikkien rastien kautta pois päästiin.
Perjantain suunnistus oli täysi vastakohta torstaille. Siitä enemmän tarinaa täällä. Aika monenlaisessa ympäristössä tuli tällä viikolla suunnistettua. Sanoisinko että monipuolinen laji sekin.
Lauantaina tein taas rääkkivetoreenin samalla mallilla kuin viimeksi. Hyvältä tuntu - jälkikäteen. Viime viikon cooperi tuuppasi näitä vetoreenejä viikolla eteenpäin, kun en kahta niin rankkaa reeniä halunnut tehdä ihan putkeen. Nyt olis vielä kaksi tälläistä jäljellä.
Sunnuntaina kävin päivällä maastopyörällä etsiskelemässä uusia mukavia polkuja, mutta mitään kunnon löytöjä en tehnyt. Kevyttä pyörittelyä pitkin poikin siis.
Kahvakuulailu meinasi jäädä väliin. Tunti alkaa kuudelta ja viideltä meillä alkoi sataa reippaanlaisesti. Puoli kuudesta varttia vaille kuuteen tuijotin ikkunasta ulos ja kelloa, että laantuuko sade. Ei laantunut, joten varttia vaille tein päätöksen etten lähde niin rankkaan sateeseen (sokerista...). Menin tietokoneelle ja katselin ikkunasta ulos, kun sade rupesi hellittämään otettaan ja taivaskin ehkä kirkastui. Kymmentä vaille kuusi päätin repäistä kamppeet niskaan ja kurvasin autolla kuulatunnille. ONNEKSI! Koko tunnin aikana ei juurikaan satanut ja tuli tehtyä kunnon treeni. Kuulajussi oli muokannut viime viikolla aloitettua ohjelmaa niin, että yhtä liikettä tehtiin hieman pidempään (36 sekuntia) ja taukoja oli lyhennetty 45 sekuntiin. Sykettä siis riitti.
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
Tampere rastilta rastille
Tampereen Pyrinnön suunnistusjaosto järjesti syntymäpäiväni (vai oliko se heidän 80-vuotisjuhla?) kunniaksi kaupungin ytimessä sprinttisuunnistuksen. Kisa oli samalla MM-katsaus, joten huippunimiäkin oli paikalla. Eliittisarjat starttasivat viideltä näyttämään mallia ja kuuden jälkeen päästettiin kuntoilijatkin radalle testamaan kaupunkisuunnistusta. Olihan se koettava, kun tälläinen tilaisuus tuli eteen.
Lähtö oli Nääshallin kupeesta ja ensimmäiset rastit tietenkin Näsinpuistossa. En tunne puistoa alueena kovin hyvin, joten siellä jouduin keskittymään tarkkaan, mutta ihan mukavasti yhdellä ylimääräsellä kartanlukupysähdyksellä rastit löytyi. Puistosta matka jatkui Tallipihalle, jossa rasteja oli melkein joka mökin kulmalla. Oman rastin poimin helposti.
Lähtö oli Nääshallin kupeesta ja ensimmäiset rastit tietenkin Näsinpuistossa. En tunne puistoa alueena kovin hyvin, joten siellä jouduin keskittymään tarkkaan, mutta ihan mukavasti yhdellä ylimääräsellä kartanlukupysähdyksellä rastit löytyi. Puistosta matka jatkui Tallipihalle, jossa rasteja oli melkein joka mökin kulmalla. Oman rastin poimin helposti.
Rasti Tallipihan mökin takana piilossa.
Tallipihalta juostiin Finlaysonin Palatsin kautta puikkelehtimaan Finlaysonin vanhan tehdasalueen sisäpihoille. Sisäpihalla rasteja oli tarjolla lähes joka nurkassa ja niistä piti osata napata omansa. Hyvin onnistuin.
Toiset suuntasivat tehdasalueelle kerrostaloalueen kautta.
Kärkipään suunnistaja Finlaysonilla, tehdasalueen nurkalla.
Tehdasalueen sisäpihalla oli paljon hyviä nurkkauksia, mihin piilotella rasteja.
Tehdasalueelta poistuttiin sisäkautta! Kaikki suunnistajat ohjattiin viitoituksella Media 54:n sisälle ja sieltä tunnelia pitkin vilkkaan Satakunnankadun toiselle puolelle. Hienosti keksitty mahdollisuus!
Sisälle!
Rauhallisempien katujen ylitys oli hyvin hoidettu kymmenien vapaaehtoisten avustuksella.
Kiire Rodeo-yökerhoon?
Tehdasmiljöössä suunnistaminen jatkui Frenckellin alueella. Rasteja oli mm. kesäisin tutuksi tulleella viinikylän alueella, joten suunnistaminen jatkui liitäen rasteille kuin telkkä pönttöön. Viimeiset mutkat tehtiin vielä puistossa Vanhan kirjastotalon ja Vanhan kirkon kulmilla.
Rasti Vanhan kirjastotalon suojissa.
Naisten sarjan voittaja Venla Niemi näyttää mallia Vanhan kirkon kulmalla.
Saila Kinni
Viimeinen rasti oli kaikille yhteinen Tampereen Teatterin edessä ja siitä juostiin suoran pätkä maaliin Keskustorilla.
Aurinkoiselta terassilta oli aitiopaikat viimeisen rastin leimaukseen ja maalisuoralle.
Loppuaikani kahden kilometrin kuntoradalla oli 13.46. Menin jopa nopeammin kuin naisten sarjan voittaja, tosin ratani oli 1,1 km lyhyempi. ;)
Oli hauska kokemus ja hienoa päästä suunnistamaan tälläiseen paikkaan. Järjestäjille pitää ehdottomasti antaa kassikaupalla kiitoksia! Hyvin järjestetty tapahtuma ja uskomattoman hienon radan olivat saaneet tehtyä. Ei itselle tulisi edes mieleen kuinka monenlaisia alueita noinkin lyhyelle matkalle kaupungin keskustassa mahtuu.
Sunnistuksellisesti oli kiva päästä tekemään suoritusta, jossa voi tykittää sen minkä jaloista irtoo, kun koko ajan oli varmuus omista reitinvalinnoista ja seuraavan rastin sijainnista. 25,5 vuotta tamperelaisena ja loput 5,5 vuotta elämästäni kilometrin verran rajan toisella puolella eläneenä kun kulmat ja kujat olivat pääosin aikas tuttuja. Sprinttikartan lukemisessa oli omat haasteensa ja luulenkin, että oudossa paikassa olisin ollut pihalla kuin lumiukko.
Kokonaisuutena erittäin kiva tapahtuma!
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Plörinäviikko 22
Ma: Suunnistus 5,1 km, 59 min.
Ti: Maastopyöräily 33,5 km, 2h 1 min.
Ke: Lepo
To: 2 kilometrin hyvin kevyen alkulämmittelyhölkän jälkeen Cooperin testi tuloksena 2440 metriä 12 minuutin aikana. Loppuverryttelyksi 1,9 kilometrin suunnistusrata aikaan 30 minuuttia.
Pe: Lepo
La: Lepo
Su: Kahvakuula 1h, kuulat: 6,8,10 ja 12 kg.
Maanantaina suunnistettiin Julkujärven maastoissa. Suunnistuksellisesti tuli muutamia pieniä pummeja, mutta ei mitään isompia hazardeja. Juoksemisen kannalta tällä retkellä sain ahaa-elämyksen. Tää mun kone taitaa olla diesel-mallia eli lämpeneminen ottaa aikansa. Rasteja oli yhteensä kolmetoista ja vasta ysirastin paikkeilla, eli noin 40 minuutin juoksemisen jälkeen, tuli tunne, että juoksu lähti sujumaan ja muuttui kevyemmäksi. Siihen asti oli aika puurtamista. Tämä näkyy myös rastivälien ajoissa, kun vertailee suhteellisen samantasoisen kaverin kanssa aikoja.
Tiistain maastopyöräily sisälsi monenlaista maastoa kuntoilubaanoista aina keskustan mukulakiviin. Maastopyöräilynimitys tulee siis lähinnä kulkuvälineestä. Rentoo pyörittelyä pitkin poikin Tamperetta.
Torstaina oli sitten se odotettu Cooperin testi. Suoritin testin työterveyshuollon järjestämässä liikuntailtapäivässä Ratinan stadionilla. Työkaveri osallistui kahden kilometrin kävelytestiin, jonka lähtö oli puoli tuntia ennen cooperin alkua. Alkulämmittelynä tsemppasin häntä hölkkäilemällä vieressä tuon kaksi kilometriä. Etukäteen mietin, että onko kahden kilometrin lämmittely liian pitkä, mutta tuo maanantain suunnistuksen hidas käynnistyminen vakuutti, että kunnollinen lämmittely on tarpeen. Ja onnistuneesta lopputuloksesta päätellen se ei ollut liian pitkä. Itse Cooperin testistä ja tuloksesta lisää täällä. Loppuverryttelynä lähdin vielä Säijän koululle torstairasteille. Mentiin äijän kanssa sen verran myöhään paikalle, että osa kartoista oli jo loppunut. Jäljellä oli vaihtoehdot 1.9 kilometriä ja 5,5 kilometriä. Cooperin päälle tuo yli viiden kilometrin rämpiminen metsässä tuntui turhan rankalle, joten päädyttiin hyvin lyhyeen 1,9 kilometriin. Rata oli kiva ja suunnistus sujui hyvällä mielellä kevyesti hölkkäillen. Mitä nyt viimeistä rastia hain - omaa tyhmyyttäni - kahdesta paikasta ennen kuin lopulta olin riittävän pitkällä oikeassa paikassa.
Loppuviikko menikin ihan plörinäksi. Perjantaina olin yksinkertaisesti laiska ja saamaton. Lauantaina päivä hurahti äijän kanssa vaateostoksilla ja keskustorin ilmaiskonserttia kuunnellen.
Sunnuntaina sentäs lapioin kasvimaan pohjaa ja kahvakuulailin. Kuulajussi oli muuttanut ohjelmaa reilummin. Nyt tehtiin kahden liikkeen pattereita niin, että ensin toista liikettä 30 sekuntia, sitten toista liikettä saman verran ja tämä kuvio neljä kertaa läpi. Välissä minuutin tauko ja uusia liikkeitä kehiin. Oli aika rankka setti, lihaksissa tuntuu kunnolla. Vaikka yhtä liikettä ei tulekaan kuin muutama sekunti enemmän kuin edellisessä ohjelmassa. Tässä ohjelmassa samalla lihaksella on patterin aikana vähemmän aikaa palautua, kun viimeksi liikkeitä oli kolme samassa setissä. Eiköhän tääkin ala sujuun ja välillä vähän erilainen ärsyke tekee varmasti hyvää lihaksistolle. Tiiviit toistot ja osittain uudet liikkeet aiheutti sen, että nyt tuli käytettyä neljää eri kokosta kuulaa aikaisempien kahden sijaan. Onnistuu sillon kun kuulatunnilla ei ole paljon osallistujia. Muuten tarvinnee tehdä kompromisseja tai ruveta osteleen omia kuulia.
Ens viikolla on kyllä taas aika ottaa niskasta kiinni näiden urheilujen suhteen.
Ti: Maastopyöräily 33,5 km, 2h 1 min.
Ke: Lepo
To: 2 kilometrin hyvin kevyen alkulämmittelyhölkän jälkeen Cooperin testi tuloksena 2440 metriä 12 minuutin aikana. Loppuverryttelyksi 1,9 kilometrin suunnistusrata aikaan 30 minuuttia.
Pe: Lepo
La: Lepo
Su: Kahvakuula 1h, kuulat: 6,8,10 ja 12 kg.
Maanantaina suunnistettiin Julkujärven maastoissa. Suunnistuksellisesti tuli muutamia pieniä pummeja, mutta ei mitään isompia hazardeja. Juoksemisen kannalta tällä retkellä sain ahaa-elämyksen. Tää mun kone taitaa olla diesel-mallia eli lämpeneminen ottaa aikansa. Rasteja oli yhteensä kolmetoista ja vasta ysirastin paikkeilla, eli noin 40 minuutin juoksemisen jälkeen, tuli tunne, että juoksu lähti sujumaan ja muuttui kevyemmäksi. Siihen asti oli aika puurtamista. Tämä näkyy myös rastivälien ajoissa, kun vertailee suhteellisen samantasoisen kaverin kanssa aikoja.
Tiistain maastopyöräily sisälsi monenlaista maastoa kuntoilubaanoista aina keskustan mukulakiviin. Maastopyöräilynimitys tulee siis lähinnä kulkuvälineestä. Rentoo pyörittelyä pitkin poikin Tamperetta.
Torstaina oli sitten se odotettu Cooperin testi. Suoritin testin työterveyshuollon järjestämässä liikuntailtapäivässä Ratinan stadionilla. Työkaveri osallistui kahden kilometrin kävelytestiin, jonka lähtö oli puoli tuntia ennen cooperin alkua. Alkulämmittelynä tsemppasin häntä hölkkäilemällä vieressä tuon kaksi kilometriä. Etukäteen mietin, että onko kahden kilometrin lämmittely liian pitkä, mutta tuo maanantain suunnistuksen hidas käynnistyminen vakuutti, että kunnollinen lämmittely on tarpeen. Ja onnistuneesta lopputuloksesta päätellen se ei ollut liian pitkä. Itse Cooperin testistä ja tuloksesta lisää täällä. Loppuverryttelynä lähdin vielä Säijän koululle torstairasteille. Mentiin äijän kanssa sen verran myöhään paikalle, että osa kartoista oli jo loppunut. Jäljellä oli vaihtoehdot 1.9 kilometriä ja 5,5 kilometriä. Cooperin päälle tuo yli viiden kilometrin rämpiminen metsässä tuntui turhan rankalle, joten päädyttiin hyvin lyhyeen 1,9 kilometriin. Rata oli kiva ja suunnistus sujui hyvällä mielellä kevyesti hölkkäillen. Mitä nyt viimeistä rastia hain - omaa tyhmyyttäni - kahdesta paikasta ennen kuin lopulta olin riittävän pitkällä oikeassa paikassa.
Loppuviikko menikin ihan plörinäksi. Perjantaina olin yksinkertaisesti laiska ja saamaton. Lauantaina päivä hurahti äijän kanssa vaateostoksilla ja keskustorin ilmaiskonserttia kuunnellen.
Sunnuntaina sentäs lapioin kasvimaan pohjaa ja kahvakuulailin. Kuulajussi oli muuttanut ohjelmaa reilummin. Nyt tehtiin kahden liikkeen pattereita niin, että ensin toista liikettä 30 sekuntia, sitten toista liikettä saman verran ja tämä kuvio neljä kertaa läpi. Välissä minuutin tauko ja uusia liikkeitä kehiin. Oli aika rankka setti, lihaksissa tuntuu kunnolla. Vaikka yhtä liikettä ei tulekaan kuin muutama sekunti enemmän kuin edellisessä ohjelmassa. Tässä ohjelmassa samalla lihaksella on patterin aikana vähemmän aikaa palautua, kun viimeksi liikkeitä oli kolme samassa setissä. Eiköhän tääkin ala sujuun ja välillä vähän erilainen ärsyke tekee varmasti hyvää lihaksistolle. Tiiviit toistot ja osittain uudet liikkeet aiheutti sen, että nyt tuli käytettyä neljää eri kokosta kuulaa aikaisempien kahden sijaan. Onnistuu sillon kun kuulatunnilla ei ole paljon osallistujia. Muuten tarvinnee tehdä kompromisseja tai ruveta osteleen omia kuulia.
Ens viikolla on kyllä taas aika ottaa niskasta kiinni näiden urheilujen suhteen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)