Eteeni tuli todella mielenkiintoinen tapahtuma, Hiiltomiehet Adventure 2010. Valkeakoskella heinäkuussa järjestettävä seikkailukisa. Kisassa olisi sarjoja ja matkoja tälläiselle aloittelijallekin. Muutenkin osallistumiskynnystä on madallettu erilaisin helpotuksin; Pyöräily on pääsääntöisesti hyväpohjaisilla poluilla ja latupohjilla, suunnistuksen rastipisteet on selkeitä, rullaluistelu on jätetty pois ja kaikkea muuta pientä. Luvassa olisi juoksua, suunnistusta, maastopyöräilyä, kanoottimelontaa, packraftingia (jos olen oikein ymmärtänyt niin tarkoittaa jotain uimapatjan tyyppisellä välineellä vedessä liikkumista) ja tietenkin seikkailullisia yllätystehtäviä, joissa tarvittaisiin hieman uskallustakin. Tälläinen urheilumuoto houkuttaa ihan hirveästi ja haluaisin päästä sitä koittamaan. Tykkään erityisesti näistä kaikista maastolajeista. Paljon enemmän kuin asfaltilla juoksemisesta ja pyöräilystä. Nyt olisi siis tarjolla helppo tutustumiskilpailu ja vielä lähellä. Aina on kuitenkin se yksi Mutta. Tällä kertaa se on joukkuekaveri. Joukkueessa pitää olla kaksi kisaajaa. Minulla on yksi urheilullisesti hyvin samantasoinen kaveri, jonka mukaan houkutteleminen tuskin olisi vaikeata ja jonka kanssa takuulla tulisin toimeenkin tälläisen kisan aikana. Valitettavasti hän tanssahtelee kukkamekossaan ystävänsä häissä tänä kyseisenä lauantaina. Mikä pettymys. Olin jo aivan innoissani tästä kisasta ja nyt ei löydy samanhenkistä ja -tasoista joukkuekaveria. Nyyh.
Mitäs muuten sitten kuuluu puolimaratonin jälkeen täällä urheilun saralla? Hyvinkin pian edessä on Venlojen Viesti, joten lajipainotusta täytyisi siirtää suunnistukseen. Juoksuahan sekin pohjimmiltaan on. Lisäksi joutuu aivotkin tekeen töitä. Vähän kotona pihatyöt nyt häiritsee tätä projektia, mutta yritän sovittaa kaiken yhteen. Maanantaisin olen käynyt iltarasteilla vaihtelevalla menestyksellä. Viimeisimmät rastit oli Vehoniemessä hiekkakuopan ympärillä. Kartalla oli yksi rastiväli, jota kauhistelin jo etukäteen ja siihen se suoritus sitten kaatuikin. Muuten meni oikein sujuvasti. Voitte varmasti kuvitella, että kun kartalla on 9 rastia (maali mukaan luettuna), olen menossa rastilta 5 rastille 6 ja yhtäkkiä huomaan olevani maalissa, niin kaikki ei ole mennyt niin kuin piti. Vihaan hiekkakuoppia. En ole ikinä hahmottanut kuopan ja kartan välisten muotojen ym yhteyttä. Enkä hahmottanut nytkään. Ja jostain käsittämättömästä syystä ilmeisesti umpiluuta oleva kalloni ei uskonut, kun kompassi väitti, että etenemissuunta on nyt väärä. Kaikki rastit lopulta löysin, mutta aikaa meni tolkuttomasti. Luovutuskin oli jo lähellä silloin kun tajusin seisovani maalirastin vieressä. Jostain kuitenkin kumpusi se sisu jatkaa. No, pettymyksien kautta parempaan suoritukseen, vai mitä?
Uutena lajiyhdistelmänä haluaisin koittaa myös fillarisuunnistusta. Sain jo kaverilta maastopyörääni karttatelineen lainaksi. Valitettavasti Tampereen fillarirasteja järjestetään vain muutaman kerran kuuukaudessa, eikä ne vielä ole osunut oikein yksiin omien aikataulujeni kanssa. Lisähaasteita aiheuttaa se, että minulla ei ole mahdollisuutta kuljettaa fillaria autolla kauemmaksi rasteille ja olen hieman nirso metsän suhteen mihin suostun fillarilla menemään. Pirkkalan ja Lempäälän metsät ovat pääasiassa niin kivikkoisia, että pyöräilemiseni niissä ei oikein onnistu. Menee enemmän taluttamiseksi. Seuraavat fillarirastit olisivat pyöräilymatkan päässä ja helpohkossa maastossa, mutta tietenkin samana päivänä, kun minä olen Ratinassa fanittamassa AC/DC:tä. Höh.
torstai 27. toukokuuta 2010
sunnuntai 16. toukokuuta 2010
Ideapark-juoksu - jälkipuinti
Elämäni ensimmäinen juoksutapahtuma ja puolimaraton koettu. Seuraavassa jälkipelit.
Sääolojen muuttuminen edellisellä viikolla muutamassa päivässä parista plusasteesta ja vesisateesta reilun 25 asteen helteeksi aiheutti oman haasteensa kisaan. Lämpimässä juoksuharjoittelu jäi siis aikalailla nolliin. En ole kunnolla oppinut vielä juomaan lenkin aikana niin jokseenkin jännitti, että miten jaksan tai miten maha kestää juomista ja miten olisi hyvä tankkaukset hoitaa.
Alussa osasin kuin osasinkin pitää vauhdin kurissa ja etenin lähestulkoon suunnittelemaani 7 min./km vauhtia. Ensimmäisen kilometritaulun jälkeen vatsa alkoi kivistää ja ajattelinkin jo, että näinköhän loppui juoksu lyhyeen. Päätin että helpolla en luovuta ja maha saa nyt vaan rentoutua. Kumma kyllä tahdonvoima riitti ja vatsa rauhoittui. Ensimmäisellä huoltopisteellä oli menohalut vielä kovat enkä oikein tiennyt miten pystyn juomaan, niin kiskaisin nopeasti vain mukin vettä. Se kostautui hyvin nopeasti ja helle alkoi painaa. Kilometrit 4-8 olivat tuskaiset ja päätin 8 kilometrin kohdalla olleella huoltopisteellä tankata nestettä reilusti ja vaikka sitten kävellä mikäli tankkaus ei vatsalle sovi. Hetken matkaa huoltopisteen jälkeen vatsaa kivisti, mutta ei häirinnyt juoksua ja sitten rauhoittui. Samalla taktiikalla menin kaikki loput huoltopisteet: 2 mukia vettä, 1 urheilujuomaa ja 2 mukia vettä päälle kaadettuna helpottaan hellettä. Sen jälkeen pienet vatsankivistykset ja taas juoksu sujui. Olisi tarvinnut tankata reilusti vaan jo ekalla pisteellä.
Tuossa kahdeksan kilometrin kohdalla oli eteneminen niin tuskaista, että lopetin kellon ja aikojen pohtimisen ja tavoittelin lähinnä maaliin pääsyä. Lämpöä lukuunottamatta ei suurempia tuskia matkalla ollut. 18 kilometrin kohdalla selkä alkoi väsyä, mutta sekin meni onneksi nopeasti ohi.
En jostain syystä oikein pitänyt reitistä. En varsinaisesti osaa eritellä mikä siinä oli, mutta mielestäni oli jotenkin tylsä. Olisin tarvinnut enemmän jotain kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää katseltavaa, että olisin saanut ajatukset pois juoksemisen tuskasta. Heti kun viereen tuli järvi ja satoja lokkeja, mitä ihmetellä, sujui juoksukin paremmin. Itseäni ei haitannut asfaltin ja soratien vaihteleminen. Olen tottunut juoksemaan molemmilla. Loppupäässä matkaa (14-18 km?) oli piiiitkä suora maantien reunassa juosten ja tietenkin se vastatuuli. Se oli mielestäni aivan kamala. Voitaisiin moiset kieltää kokonaan. Liekö näillä sitten joku tarkoitus tehdä viimeiset henkiset erot juoksijoiden välille. Kenen kantti kestää...
Loppujen lopuksi jäi aika ristiriitainen tunnelma. Virallista aikaani en vielä tiedä, mutta oma kello näytti 2:38 ja risat, kun yitin maaliviivan. Tavoitteeni oli alittaa 2:30 ja pieni haave jopa 2:20 ajasta kutkutteli. Aikaan olen siis hieman pettynyt. Toisaalta tänään en kovempaa olisi juossut. Mistä se sitten johtuu? Helle varmasti toi oman minuuttinsa ja erityisesti tuo ensimmäisen huoltopisteen liian heppoinen tankkaus. Toisaalta minuutteja täytynee hakea myös juoksijasta. Juoksuharjoittelu on jäänyt kuitenkin aika vähäiseksi tai siis ajanjaksollisesti olisi tarvinnut juosta pidempään. Hiihtokausi kesti vaan aika pitkään ja maltti ei riittänyt siirtyä riittävästi juoksuun. Erityisesti pitkät lenkit juosten jäi liian vähälle. Nämä on näitä monen lajin ongelmia. Eli kunto olisi varmasti riittänyt parempaan aikaan, mutta ei juoksukunto. Kuulostaapa sekavalta. :) En ole vielä päättänyt olenko tähän tyytyväinen vai en. Toisaalta ja toisaalta.... Jäipä ainakin parannettavaa ja nyt tiedän mistä tässä on kyse!
Järjestäjät saavat negatiivista palautetta liikenteenohjauksesta ja yleensä muustakin ohjeistuksesta. Parkkialueella oli paljon liikenteenohjaajia, mutta he vain päästivät juoksijoita eikä kukaan varsinaisesti ohjannut parkkeerausta. Minkäänlaisia kylttejäkään ei ollut. Kaikki eivät välttämättä tiedä mistä ajetaan pohjoispään hiekkaparkkipaikalle. Tai etei johonkin saa ajaa, jos sitä ei ole millään tavalla kielletty tai estetty. Meinasin saada riidan aikaiseksi yhden liikenteenohjaajan kanssa. Toinen opastusta vaatinut olisi ollut alkuverryttely. Verryttely ei ollutkaan lähtöalueella, mihin tietysti kaikki juoksijat kerääntyivät vaan maalialueella. Alkulämmittelyyn osallistunut joukkio jäi siis erittäin pieneksi, kun kaikki olivat väärässä paikassa. Matkan varrella huolto ja reitin opastus toimivat oikein hyvin, kiitos niistä.
Sääolojen muuttuminen edellisellä viikolla muutamassa päivässä parista plusasteesta ja vesisateesta reilun 25 asteen helteeksi aiheutti oman haasteensa kisaan. Lämpimässä juoksuharjoittelu jäi siis aikalailla nolliin. En ole kunnolla oppinut vielä juomaan lenkin aikana niin jokseenkin jännitti, että miten jaksan tai miten maha kestää juomista ja miten olisi hyvä tankkaukset hoitaa.
Alussa osasin kuin osasinkin pitää vauhdin kurissa ja etenin lähestulkoon suunnittelemaani 7 min./km vauhtia. Ensimmäisen kilometritaulun jälkeen vatsa alkoi kivistää ja ajattelinkin jo, että näinköhän loppui juoksu lyhyeen. Päätin että helpolla en luovuta ja maha saa nyt vaan rentoutua. Kumma kyllä tahdonvoima riitti ja vatsa rauhoittui. Ensimmäisellä huoltopisteellä oli menohalut vielä kovat enkä oikein tiennyt miten pystyn juomaan, niin kiskaisin nopeasti vain mukin vettä. Se kostautui hyvin nopeasti ja helle alkoi painaa. Kilometrit 4-8 olivat tuskaiset ja päätin 8 kilometrin kohdalla olleella huoltopisteellä tankata nestettä reilusti ja vaikka sitten kävellä mikäli tankkaus ei vatsalle sovi. Hetken matkaa huoltopisteen jälkeen vatsaa kivisti, mutta ei häirinnyt juoksua ja sitten rauhoittui. Samalla taktiikalla menin kaikki loput huoltopisteet: 2 mukia vettä, 1 urheilujuomaa ja 2 mukia vettä päälle kaadettuna helpottaan hellettä. Sen jälkeen pienet vatsankivistykset ja taas juoksu sujui. Olisi tarvinnut tankata reilusti vaan jo ekalla pisteellä.
Tuossa kahdeksan kilometrin kohdalla oli eteneminen niin tuskaista, että lopetin kellon ja aikojen pohtimisen ja tavoittelin lähinnä maaliin pääsyä. Lämpöä lukuunottamatta ei suurempia tuskia matkalla ollut. 18 kilometrin kohdalla selkä alkoi väsyä, mutta sekin meni onneksi nopeasti ohi.
En jostain syystä oikein pitänyt reitistä. En varsinaisesti osaa eritellä mikä siinä oli, mutta mielestäni oli jotenkin tylsä. Olisin tarvinnut enemmän jotain kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää katseltavaa, että olisin saanut ajatukset pois juoksemisen tuskasta. Heti kun viereen tuli järvi ja satoja lokkeja, mitä ihmetellä, sujui juoksukin paremmin. Itseäni ei haitannut asfaltin ja soratien vaihteleminen. Olen tottunut juoksemaan molemmilla. Loppupäässä matkaa (14-18 km?) oli piiiitkä suora maantien reunassa juosten ja tietenkin se vastatuuli. Se oli mielestäni aivan kamala. Voitaisiin moiset kieltää kokonaan. Liekö näillä sitten joku tarkoitus tehdä viimeiset henkiset erot juoksijoiden välille. Kenen kantti kestää...
Loppujen lopuksi jäi aika ristiriitainen tunnelma. Virallista aikaani en vielä tiedä, mutta oma kello näytti 2:38 ja risat, kun yitin maaliviivan. Tavoitteeni oli alittaa 2:30 ja pieni haave jopa 2:20 ajasta kutkutteli. Aikaan olen siis hieman pettynyt. Toisaalta tänään en kovempaa olisi juossut. Mistä se sitten johtuu? Helle varmasti toi oman minuuttinsa ja erityisesti tuo ensimmäisen huoltopisteen liian heppoinen tankkaus. Toisaalta minuutteja täytynee hakea myös juoksijasta. Juoksuharjoittelu on jäänyt kuitenkin aika vähäiseksi tai siis ajanjaksollisesti olisi tarvinnut juosta pidempään. Hiihtokausi kesti vaan aika pitkään ja maltti ei riittänyt siirtyä riittävästi juoksuun. Erityisesti pitkät lenkit juosten jäi liian vähälle. Nämä on näitä monen lajin ongelmia. Eli kunto olisi varmasti riittänyt parempaan aikaan, mutta ei juoksukunto. Kuulostaapa sekavalta. :) En ole vielä päättänyt olenko tähän tyytyväinen vai en. Toisaalta ja toisaalta.... Jäipä ainakin parannettavaa ja nyt tiedän mistä tässä on kyse!
Järjestäjät saavat negatiivista palautetta liikenteenohjauksesta ja yleensä muustakin ohjeistuksesta. Parkkialueella oli paljon liikenteenohjaajia, mutta he vain päästivät juoksijoita eikä kukaan varsinaisesti ohjannut parkkeerausta. Minkäänlaisia kylttejäkään ei ollut. Kaikki eivät välttämättä tiedä mistä ajetaan pohjoispään hiekkaparkkipaikalle. Tai etei johonkin saa ajaa, jos sitä ei ole millään tavalla kielletty tai estetty. Meinasin saada riidan aikaiseksi yhden liikenteenohjaajan kanssa. Toinen opastusta vaatinut olisi ollut alkuverryttely. Verryttely ei ollutkaan lähtöalueella, mihin tietysti kaikki juoksijat kerääntyivät vaan maalialueella. Alkulämmittelyyn osallistunut joukkio jäi siis erittäin pieneksi, kun kaikki olivat väärässä paikassa. Matkan varrella huolto ja reitin opastus toimivat oikein hyvin, kiitos niistä.
Kisatunnelmissa
Aikaa lähtöön kaks tuntia. Jänskättää. Helle tuo oman haasteensa juoksuun. Ei pysty enää keskittyyn. Kohta mennään.
:D
:D
tiistai 11. toukokuuta 2010
Huijausta vai ei sittenkään?
Ostin lauantaina uudet lenkkarit. Sovittelin kaupassa ensin eri merkkejä todeten, että Asics istuu edelleen parhaiten jalkaani. Loppusuoralle pääsivät mallit Kinsei 2 ja DS-Trainer. Edelliset lenkkarini ovat Asicsin Stratukset, jotka ovat hyvin samantyyppiset Trainerin kanssa. Rullaavat, kevyet, nopeille lenkeille ja kisaan tarkoitetut kengät. Kinseit ovat enemmän vaimennetut erityisesti kantapäästä. Vaimennuksen ero oli hyvin selkeä. Kinseistä oli äitienpäivätarjous 129 euroa ja Trainerit maksoivat 169 euroa. Valinta oli todella vaikea. Trainerit tuntuivat jalkaan tutummilta, mutta Kinseit tuntuivat myös hyviltä ja vahvempi vaimennus houkutteli. Aluksi en ajatellut hintaa ollenkaan vaan keskityin ainoastaan kenkiin. Kun nämä parit olivat niin tasavertaiset, päädyin 40 euron eronkin vuoksi Kinseihin.Tarkoituksena kun on juosta pitkiäkin lenkkejä, niin kunnon vaimennus kuulosti kokeilemisen arvoiselta. Kinsein ohjehinnaksi ilmoitettiin 229 euroa eli ei kai ne voi huonot kengät olla. Ja olinhan juuri lukenut Juoksija -lehdestä kehut kyseisistä kengistä.
Kotona tein sitten sen mitä ei ikinä pitäisi tehdä ostettuaan jotain. Tutkin nettikaupassa lenkkareita. Ensimmäiseksi selvisi, että nuo Kinseit, mitkä ostin olivat vuoden 2008 mallia. Taisi unohtua myyjältä mainita. Eihän sillä sinänsä ole mitään merkitystä, kun kengät tuntuvat hyvältä jalassa, mutta jotenkin jäi huijattu tunne. Tuskin vuoden 2008 mallin ovh hinta kuitenkaan on 229 euroa. Eli alennus ei tainnutkaan olla niin kova kun mainostettiin. Lisäksi tuolta nettikaupasta olisi samat Kinseit saanut noin 60 eurolla ja Trainerit 80 eurolla. Mielelläni maksan palvelusta, kun joku kantaa minulle erilaisia kenkiä eteen sovitettavaksi ja tekee alustavan karsinnan puolestani. Aika hurjalta tuo hintaero silti tuntuu. Taitaa Suomessa joku vetää aika hyvin välistä noissa hinnoissa. Ainakaan Tampereen seudulla kun ei tunnu olevan juuri kilpailua urheiluvarusteiden myynnissä.
Huijatuksi tulemisen tunne on onneksi nukutun yön ja päivien mittaan laantunut. Kai sitä kunnollisista kengistä ja palvelusta voi jotain maksaakin. Toivottavasti tuntuvat vielä lenkilläkin yhtä miellyttäviltä jaloissa. Ja onhan ne söpöt! ;)
Kotona tein sitten sen mitä ei ikinä pitäisi tehdä ostettuaan jotain. Tutkin nettikaupassa lenkkareita. Ensimmäiseksi selvisi, että nuo Kinseit, mitkä ostin olivat vuoden 2008 mallia. Taisi unohtua myyjältä mainita. Eihän sillä sinänsä ole mitään merkitystä, kun kengät tuntuvat hyvältä jalassa, mutta jotenkin jäi huijattu tunne. Tuskin vuoden 2008 mallin ovh hinta kuitenkaan on 229 euroa. Eli alennus ei tainnutkaan olla niin kova kun mainostettiin. Lisäksi tuolta nettikaupasta olisi samat Kinseit saanut noin 60 eurolla ja Trainerit 80 eurolla. Mielelläni maksan palvelusta, kun joku kantaa minulle erilaisia kenkiä eteen sovitettavaksi ja tekee alustavan karsinnan puolestani. Aika hurjalta tuo hintaero silti tuntuu. Taitaa Suomessa joku vetää aika hyvin välistä noissa hinnoissa. Ainakaan Tampereen seudulla kun ei tunnu olevan juuri kilpailua urheiluvarusteiden myynnissä.
Huijatuksi tulemisen tunne on onneksi nukutun yön ja päivien mittaan laantunut. Kai sitä kunnollisista kengistä ja palvelusta voi jotain maksaakin. Toivottavasti tuntuvat vielä lenkilläkin yhtä miellyttäviltä jaloissa. Ja onhan ne söpöt! ;)
Raitasukat
Neuloin äijälle raitavillasukat. Onnistuivat jo huomattavasti paremmin kuin nuo ensimmäiset itselleni tekemät.
maanantai 3. toukokuuta 2010
Vauhti?
Nyt on alkanut askarruttamaan tuo Ideapark-juoksu. Lähinnä vauhti. Ikinä kun en ole missään juoksukisassa ollut, niin millaisella vauhdilla puolimaratonia lähtisin juoksemaan? Pitäisikö lähteä selkeästi kevyellä hölkällä ja kiristää lopussa jos vielä irtoo? Vai lähtisinkö sellaisella peruslenkkivauhdilla, jolla juokseminen on helppoa? Jälkimmäinen kuulostaisi houkuttelevammalta, mutta en ole ikinä sellaista vauhtia juossut noin pitkää matkaa. Jos sitten hyydynkin kesken matkan? Sykemittaria lienee turha käyttää apuna, koska kisatilanne nostaa kuitenkin sykkeitä.
Ressaa, ressaa, ressaa, ressaa...
Ressaa, ressaa, ressaa, ressaa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)