Trikoiden suihketta

Tein eilen uuden aluevaltauksen. Kävimme kaverin kanssa torstairasteilla tutustumassa sunnistuksen saloihin. Molemmilla on kyllä jo jonkinlainen suunnistuspohja partioharrastuksen kautta, että ihan kylmiltään ei lähdetty karttoja pyöritteleen. Aloitimme kuitenkin varovasti lyhimmällä ja helpoimmalla reitillä. Se kyllä oli aika piece of nakki, eli ens kerralla nostetaan rimaa. Yksi osatekijä löydettiin, mitä ennen seuraavaa kertaa tarvinnee vähän reenata, nimittäin rastimääritteet. Rastimääritteistä ei meinaan löytynyt kovin montaa merkkiä, joka olis avautunu.

Suunnistuskaverini sisko on himourheilija ja löytää lajiin kuin lajiin jonkun kilpailun mihin osallistua. Kun hän kuuli, että olemme menossa rasteille (siis todellakin ensimmäistä kertaa), niin kommentti oli: "sehän on hienoo, ens vuonna voidaan sit lähtee omalla joukkueella Venlojen viestiin". Öööö.... jos ei nyt ihan vielä tässä vaiheessa ruveta täyttään ilmottautumiskaavakkeita. Pohdimme sitä asiaa siinä suunnistuksen lomassa ja totesimme, että jos sellaiseen lähtee niin tarvii pukeutua trikoisiin. Kaikki itseään kunnioittavat suunnistajathan pukeutuvat trikoisiin. Samoin kuin kaikki suunnistamista harrastavat partiolaiset; olimme aikanaan partiokisoissa kohtuu hauska näky, kun muut vetelivät trikoissaan pitkin metsää ja me pinkeissä hellehatuissa.Takaisin asiaan. Ainakin allekirjoittaneen reidet on vielä siinä kunnossa, että trikoot jalassa muistuttaisivat lähinnä HK:n blöötä. Tosin kuulin juuri, että rakkaat partiosisareni ovat löytäneet pinkkejä trikoita. Hmmm, mikäs sen ihanampaa kun pinkkiin kuoreen verhotut makkarapötköt ;-) (Tuolla pinkillä värillä on tarinansa, mutta siitä sitten joku toinen kerta).

Tässä oli hyvä startti suunnistusharrastukselle ja eihän sitä koskaan tiedä vaikka itsensä joskus sieltä Venlan metsistä löytäisi.