Enpä vaan jotenkin oo sisäistänyt tuota ajatusta.
Yleensä lumen tulo ja valkoinen maa saa aikaan jonkinlaista joulun tunnelmaa. Tänä(kään) vuonna tuo lumi ei ole käynyt kuin nopeasti kylässä. Eli siitä ei ole juuri ollut apua joulumielen löytämisessä.
Muutamana vuonna joulumieli on haettu käymällä laulamassa joululauluja. Viime sunnuntaina käytiin taas perinteisesti Pirkkalan vanhassa kirkossa laulamassa ja sen jälkeen glögillä ja tortuilla kaverilla. Mutta ei. Ensimmäisen kerran sitä tunnelmaa ei löytynyt sieltäkään.
No, varma joulun merkki on joulukortit. Tykkään askarrella itse kortit ja samalla nauttia lasin punaviiniä. Sieltä se joulufiilis syntyy. Ei. Ei syntynyt. Tänä vuonna nuo kortitkin aiheutti lähinnä stressiä, ei joulumielestä tietoakaan.
Eri paikoissa nautitut joululounaat tuo joulun yleensä mieleen. Yksi ateria on tänä vuonna jo takana, joulumieltä ei näkynyt. Huomenna on seuraava, josko sitten...
Viimeinen toivoni on perjantaissa. Kun yt-neuvottelut on saatu päätökseen ja joka tapauksessa alkaa muutaman viikon loma. Siinä kun viikonlopun aikana rakentelee piparkakkutaloa, niin kai se joulumielikin sieltä tulee. Joulu kun tulee joka tapauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti