Rastikauhu

Sanotaan, että korkeushyppääjillä esiintyy rimakauhua. Rastikauhu ei taida olla yhtä tunnettu käsite. Sellaisen termin itselleni kuitenkin kehittelin. Viimeisimmät suunnistukset on mennyt metsään, mikä sananmukaisesti on tietysti ihan hyvä juttu, mutta valitettavasti ovat menneet väärään metsään. Kaikki on hyvin niin kauan kun lähistöllä on polkuja tai muita selkeitä merkkejä ja tehdään vain lyhyitä poikkeamia umpipusikkoon. Mutta auta armias kun tulee pitkä rastiväli keskellä eimitään. Eli kun pitää ruveta Suunnistaan.

Kauhu iskee. Aivot lopettaa niille annetun ainoan tehtävänsä, jalat sotkee edestakaisin ja silmät ei suostu näkemään. Etukäteen olen tehnyt selkeän reittisuunnitelman. Tuosta tuonne ja siitä tuonne. Paras ratkaisu minun taidoilleni. Ehei. Muut lähteekin tuonne. Mistä ne menee? Suoraan. Pitäiskö itsekin sittenkin? Joo. Sinne. Jaahas. Nyt ne muut ravas näkymättömiin. Mihinkäs sitten? Jatkanko? Näyttääköhän tää kompassi nyt oikeesti ihan oikeen? Mikähän kivi toi on? Tai tää metsätraktorin ura, onkohan kartassa? Ei näistä korkeuskäyristäkään ota mitään selvää. Palaan takaisin suunnitelmaani. Vähän takaisin päin ja polkua juosten tuonne. No niin, tästä siis suunnalla suoraan rastille. Tuohon suuntaan. Mitäs noi kaikki pyörii tuolla, vaikka mun kompassin mukaan rasti on tuolla? Hitto, tää ei näytä oikein. Meen siis tonne missä muutkin. Jaa, tää onkin väärä rasti. Anteeks, näyttäisitkö missä mä mahdan olla? Kiitos. Se rasti on siis just siellä mihin kompassi näytti. Toi letka menee sinne. Perään. Siinähän se. Voi helv****! Miks en taas luottanut omaan suunnitelmaan ja kompassiini?? Aikaa ei mennyt kun 20 minuuttia tähän YHTEEN rastiin. Voi taivas!

Tällästä se nyt on ollu. Ihan tämä oma pääkoppa siis pettää. Joka kerta olen ajatellut että nyt teen sen oman suorituksen ja annan niiden muiden mennä mistä menee. Itse kuitenkin tiedän millaisessa maastossa etenemiseni on nopeinta ja kuinka pitkä kierto kannattaa tehdä verrattuna suoraan rämpimiseen. Mutta ei. Joka kerta tuo jossain vaiheessa on iskenyt. Millä siitä pääsee eroon? Kompassiin luotto on karissut kun se on niin hidas ettei pysy juostessa suunnassa. Kyllä se pysähtyessä oikein näyttää, mutta jostain syystä olen alkanut sitäkin aina epäillä. Sairasta.

Venloihin on ilmottautunut ennätysmäärä joukkueita, 987 kappaletta. Hyvä juttu; metsässä on varmasti kavereita koko ajan ja voi kysellä missä ollaan menossa jos hukkuu kartalta. Ja rasteille juostaan jonossa, tarvii vain osata valita oikea jono. Huono juttu; kun on noin paljon väkeä niin tuon oman pään pitäminen on varmaan ihan toivotonta.

Nyt kaivattais onnistumista. Josko se itseluottamus siitä taas lähtis nousuun. Kun ei viime kesänä tälläsiä esiintyny.