Ihana kevätaurinko. Pöly + tumma parketti ja kalusteet + aurinko = ahdistus.
Lauantaiaamuna aloitin taistelun kaikkea sitä pölyä vastaan, jonka tuo aurinko niin somasti esitteli. Äijä lähti töihin pakoon, mikä oli tällä kertaa varmaan ihan fiksua, koska prkleet lenteli välillä rankasti. Kyytiä sai kaikki sohvatyynyistä sängyn petauspatjaan ja seiniin asti. Enpä ole ennen törmännyt ilmiöön, että pöly jää kiinni seinään, nice. Yks ehdoton suosikkini oli se, kun olin imuroinut jo ala- ja keskikerroksen sekä raput yläkertaan. Yläkerrassa rappujen yläpäässä totesin, että imurin pölypussi on tupaten täynnä *ilmankos alkoi tuo imuteho oleen aika heikko*. Ei muuta kun vaihtaan pussia. No, sen täpötäyden pussin kahva, joka toimii samalla pussin sulkijana, ei sitten ollutkaan kestävää mallia ja irtosi. Pussi rojahti siitä sitten ylimmälle rapulle ja pyörähteli kauniisti kerien raput alas. Pussi kyllä pysyi ehjänä, mutta kun se sulkija oli kädessäni. Uudestaan alakertaan imuroimaan.
Toinen erityinen ihastuksen kohteeni on noki. Meillä on alakerrassa (yläkerran rappusten alla) takka. Nuohoojan piti viime lokakuussa tulla aukoon röörit, mutta oltiin just sillon reissussa, niin se sit jäi ja jäi ja jäi (seKIN). No, nyt ne piiput alkaa oleen niin tukossa, et takka vähän pölläyttelee nokee välillä, kun aukasee luukun. *Kirjottaa sähköpostin äijälle, et soittaa sille nokikolarille* Sehän on sit vallan mukavaa, kun se noki leviää IHAN JOKA paikkaan. Yläkertaan asti, kun se takka on tosiaan siinä rappusaukon vieressä. Kun toi pöly näkyy niissä meidän pähkinänvärisissä materiaaleissa, niin noki näkyy sit niissä lopuissa valkosissa ja tammisissa materiaaleissa. Ihanaa.
Vannottuani - taas kerran - että ikinä en enää yksin siivoo tota luolaa, kävin ostamassa kimpun tulppaaneja ja pussin nameja. Otin lasin punkkua ja nautin. Voitinpas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti