Jännitystä elämään

Nyt on YT:t ohi. Seitsemän irtisanottiin ja kymmenen joutui pitkälle lomalle. Itse en kuulunut näihin, eli työt jatkuu normaalisti. Huh. Oli aika spektaakkeli täällä töissä, kun ilmoitettiin, että puoli kahdeltatoista alkaa tulla puhelimella pyyntöjä neuvotteluhuoneeseen. Siinä sitten odotettiin kauhusta kankeina, että kenen puhelin pirahtaa ja tuijotettiin käytävää, että ketkä kävelee neukkariin. Oli aikamoinen hautajaistunnelma ja voitte vaan kuvitella niiden turhien säikähdysten määrän, kun jonkun puhelin pirahtikin muissa merkeissä. Nyt on kaikilla aikamoinen yt-krapula. Jotenkin höntti olo eikä oikein osaa keskittyä mihinkään. On varmaan ihan hyvä väli pitää pari viikkoa lomaa ja aloittaa työt sitten ensi vuonna uudella motivaatiolla.

Kuulemma joulu tulossa

Enpä vaan jotenkin oo sisäistänyt tuota ajatusta.

Yleensä lumen tulo ja valkoinen maa saa aikaan jonkinlaista joulun tunnelmaa. Tänä(kään) vuonna tuo lumi ei ole käynyt kuin nopeasti kylässä. Eli siitä ei ole juuri ollut apua joulumielen löytämisessä.

Muutamana vuonna joulumieli on haettu käymällä laulamassa joululauluja. Viime sunnuntaina käytiin taas perinteisesti Pirkkalan vanhassa kirkossa laulamassa ja sen jälkeen glögillä ja tortuilla kaverilla. Mutta ei. Ensimmäisen kerran sitä tunnelmaa ei löytynyt sieltäkään.

No, varma joulun merkki on joulukortit. Tykkään askarrella itse kortit ja samalla nauttia lasin punaviiniä. Sieltä se joulufiilis syntyy. Ei. Ei syntynyt. Tänä vuonna nuo kortitkin aiheutti lähinnä stressiä, ei joulumielestä tietoakaan.

Eri paikoissa nautitut joululounaat tuo joulun yleensä mieleen. Yksi ateria on tänä vuonna jo takana, joulumieltä ei näkynyt. Huomenna on seuraava, josko sitten...

Viimeinen toivoni on perjantaissa. Kun yt-neuvottelut on saatu päätökseen ja joka tapauksessa alkaa muutaman viikon loma. Siinä kun viikonlopun aikana rakentelee piparkakkutaloa, niin kai se joulumielikin sieltä tulee. Joulu kun tulee joka tapauksessa.

Aamuja

Tänä aamuna meni tunteet järkytyksestä helpotukseen. Herätyskellon soidessa kuvittelin olevan maanantain. Kauhuissani pohdin, että en yksinkertaisesti jaksa viittä työpäivää. Ihmettelin miten viikonloppu voi mennä niin nopeasti että nyt taas on maanantai. Suunnittelin jopa, että olisikohan aika hakea sairaslomaa, kun en vaan pysty. Vähitellen aivotoimintakin alkoi herätä ja mieli kirkastui! Ei sittenkään, nyt on perjantai! Huh huh! Kyllä oli mojova helpotus.

Tulipa sen jälkeen väkisinkin mieleen, että alkaakohan sitä oleen loman tarpeessa. Onneksi siihen on enää 11 työaamua. Luku oli kyllä alunperin yhden vähemmän. Sitten tuli ilmoitus, että kaikkien on oltava töissä maanantaina 22.12. Saamme silloin hyvän joulumielen. Nimittäin yt:t loppuu ja ilmoitetaan sen aiheuttamat toimenpiteet. Onneksi tiedossa on viikon lomareissu Levin lumille vuoden vaihteessa. On edes jotain mitä odottaa ja varma rentoutuminen luvassa. Vaikka siitä taitaakin tulla varsinainen urheiluleiri.