Kevät

Nyt kyllä huomaa, että kevät on tullut, kun menoo ja meininkiä riittää. Työreissuissa olen käynyt Lontoossa ja Hampurissa ja pari flunssaakin tässä vajaan kuukauden sisällä ehtinyt kärsiin. Pihassakin kaikenlaiset touhut odottavat tekijäänsä. Kuntoiluillehan nämä eivät tiedä hyvää. Aina välillä olen lenkkeillyt, pyöräillyt tai suunnistanut, mutta mitään tarkempaa raportointia näistä ei kannata tehdä.

Mainitsemisen arvoista on alkanut suunnistuskausi. Vuoden ensimmäiset rastini kävin pari viikkoa sitten Lamminpäässä. Silloin metsässä oli vielä lunta, paikoitellen polveen asti. Aika raskas reissu oli kiivetä Horhan harjua puolelta toiselle lumihangessa kahlaten. Nyt metsät onneksi alkavat olla sulia niin päästään paremmin lajin makuun. On se meno taas talvitauon jälkeen jotenkin tökkivää, mutta ehkä se siitä.

Maastopyöräilystä olen nyt innostunut ihan täysillä. Kaikkein lähimmästä pienen pienestä metsästä löytyi hyviä polkuja, kallioita, kiviä, nousuja ja juurakoita, joilla harjoitella tekniikkaa. Hauskaa, kun korvien välissä vaan rohkeus riittäis. Latupohjilta haetaan sitten vauhtia, nousuja ja kestävyyttä. Kivaakivaakivaa. Maastopyöräily - varsinkin teknisillä poluilla - kuulunee lajina samaan sarjaan suunnistuksen kanssa; koko ajan tarvii käyttää myös tuota pääkoppaa ja ajatella mitä tekee, niin kaikki muu unohtuu todella tehokkaasti.

Välillä työt meinaavat haitata harrastamista, mutta koitetaan sopeutua.

Kummallisia nämä Hampurin lähiön puistot, joissa olisi ollut kiva lenkkeillä, mutta kaikki olivat aidattuja ja portit kiinni?!

Hulinaa

Pääsiäisen alusviikko oli niin vauhdikas, että jäi kuntoilutkin tänne laittamatta, muista jutuista puhumattakaan. Ja pääsiäinen sujahti kuntoillessa, mutta nyt näitä julkaistaan...

Viikko 13
Ma: Lepo
Ti: Juoksu 8,8 km sisältäen 200 metrin vetoja, 1h 8 min. ja päälle tunnin venyttelyt
Ke: Lepo
To: Hiihto 8 km, hiihtoaika noin 1h, ilman sykemittaria
Pe: Juoksu 5,8 km, 39 min.
La: Maastopyöräily 33 km, 2h 34 min. ja heti perään juoksu 5,8 km, 41 min.
Su: Niin kuin sunnuntaina kuuluukin kahvakuulaa 1h 8 ja 12 kilon kuulilla ja lentopalloa 1h 35 min.

Yhteensä 7h 41 min. + tiistain venyttelyt ja torstain hiihto

Tiistain juoksulenkillä alkulämmittelyn jälkeen juoksin reilut 3 km pk2-tasolla, sitten vedin kaksi 200 metrin vetoa vk2-tasolla, joiden välissä palauttelin 200 metriä pk2-tasolla ja lopuksi juoksin reilut 3 km vk1-tasolla sekä loppulämmittelyt.
Torstain hiihtolenkki oli hyvin rauhallista menoa. Olimme nimittäin kummitytön kanssa Pyrinnön mehuretkellä Kaupista Niihamaan ja takasin. On siinä aika tyttö, kun haimme hänet suoraan parin tunnin taitoluistelutreeneistä tälle hiihtolenkille! Hyvin hän jaksoi. Kaksi kertaa olen lopettanut hiihdon tänä keväänä ja taas olin hiihtämässä. Ja taas lopetin tältä keväältä...
Perjantaina juoksin "omatahtoisen" peruslenkin tehden välillä muutamia kiihdytyksiä.
Lauantaina ohjelmassa oli yhdistelmätreeni ja nyt sen totetutus jopa onnistui, tosin juoksu jäi aiottua lyhyemmäksi, mutta oli kiva koittaa tälläistä lajinvaihtotreeniä.
Sunnuntaina oli taas jokaviikkoiset lajit. Kahvakuulatunnilla mukana oli uusia mukavia ja tuntuvia liikkeitä. Lentopallossa porukkaa oli hieman normaalia vähemmän, joten sielläkin sai juosta enemmän. Tämä sunnuntain meni siis hieman normaalia korkeammilla sykkeillä.

Viikko 14
Ma: Lepo
Ti: Lepo
Ke: Juoksu 15,2 km, 1h 50 min.
To: Juoksu 12,5 km, 1h 34 min.
Pe: Hiihto 25 km, 2h 48 min.
La: Maastopyöräily 28 km, 1h 40 min.
Su: Hiihto 8 km, 39 min. ja illalla lentopalloa 1h 50 min.

Yhteensä 10h 22 min.

Alkuviikko meni pakkolevossa, kun olin työreisussa Lontoossa.
Keskiviikon juoksulenkki oli verryttelyjen lisäksi tasavauhtista pk2- ja vk1-tasoilla. Jotenkin raskaalta tuntui.
Torstain lenkillä alkulämmittelyjen jälkeen tein kolme sarjaa seuraavia vetoja: 30 sek. maksimivauhtia, 30 sek. vk2-tasolla, 30 sek. vk1-tasolla, 30 sek. pk2-tasolla ja joka välissä minuutin palauttelu. Kolmen sarjan jälkeen hölkkäilin pk2-tasolla noin 7 km. Vedot oli kivoja, mutta perushölkkäily tuntui tänäänkin raskaalta, vauhti oli hidasta ja syke korkealla. Johtuikohan nopean kesälenkkarikäynnin jälkeisestä paluusta takaisin raskaisiin talvilenkkareihin? Toki jonkinmoista stressaantumistakin on ollut liikenteessä joka saattaa osaltaan vaikuttaa.
Perjantaina hiihtelimme kaveriporukalla Koukun majalle munkeille. Mukavaa ja lepposaa hiihtoa. Enää en lopeta hiihtokautta ennen kuin maassa ei ole senttiäkään lunta...
Lauantain "maasto"pyöräily päättyi lähipubin terassille! ;)
Sunnuntaina oli aivan mahtava sää ja ladut oli huippukunnossa, minkä kävimme toteamassa Kauppi - Niihama välillä. Olisin viihtynyt ladulla pidempäänkin, mutta kummilapsien synttärikemut ja -kakut kutsuivat. Illalla läiskittiin lentopalloa ja taas tuli juostua paljon pallon perässä. Pääsiäispyhien vuoksi kahvakuulatuntia ei pidetty.

Ihania tälläiset Pääsiäislomat kun ei ole mitään painetta suorittaa, vaan voi vaan nauttia kuntoilusta ja sosiaalisesta kanssakäymisestä kavereiden kanssa. Tuli tarpeeseen ja teki hyvää.

Pääsiäisen valoilmiö kylppärin seinällä; aurinko paistoi naapurin lasikaiteen ja kylppärin ikkunan sälekaihtimien läpi tehden seinälle sateenkaaren värit.

Tuliaisia

Alle viikko enää Kiinaan lähtöön ja jännitys on korkealla. Tänään olen pohdiskellut mitä tuliaisia sinne veisimme. Siellä on muutama ihminen, jotka ovat jo etukäteen järjestelleet asioitamme. Heitä haluamme muistaa sekä tietysti koulutettavia kurssilaisia, auton kuljettajaa, siivoojaa ja muita tärkeitä ihmisiä, joita matkan varrella vastaan tulee. Mikä sitten olisi sopivaa vietävää Suomesta Kiinaan ihmisille, joita ei tunne?

Sen verran olen tutustunut, että kelloa ei Kiinaan kannata viedä, koska se symboloi kuolemaa. Väreistä musta, sininen ja valkoinen (heh, suomalaisuuteen liitettävät värit) liittyvät onnettomuuteen ja suruun, joten niitäkin kannattanee välttää. Suomessa yleisiä tuliaislahjoja eli kynttilöitä käytetään lukemani mukaan Kiinassa lähinnä hautajaisissa, voisivat siis herättää tuliaislahjoina hämmästystä.

Pieniä sopivan paikan tullen jaettavia lahjoja löytyy varmasti monenlaisia. Tietenkin suomalaista suklaata, avaimenperiä, jääkaappimagneetteja ym. pientä Suomi-aiheella höystettyä tavaraa. Salmiakkia tuskin kannattaa viedä, se ei taida oikein maistua muuta kuin suomalaisessa suussa.

Ajatuksissani ovat pyörineet kaikki tutut Aalto, Iittala, Marimekko, Aarikka jne -tuotteet. Nämä kuitenkaan eivät taida merkitä kiinalaisille merkkeinä mitään? Design-tuotteet ovat hankalia siinäkin suhteessa, että toiset tykkää ja toiset ei. Voinko edes kuvitella, että kiinalaiseen makuun istuisi samanlainen tuote kuin suomalaiseen?

Erilaisia alkoholituotteita mainitaan monissa yhteyksissä. Kiinassa naisten juominen ei kuitenkaan ole niin yleistä (eikä hyväksyttävää?) kuin miesten, joten kyseisen lahjan saaminen naiselta voisi olla hämmentävää. Suurin osa koulutettavistamme ja yhteyshenkilöistämmekin on naisia, joten alkoholi suljettaneen pois listalta. Eipä itsellänikään ole intresseissä antaa alkoholia lahjaksi.

Suomesta mieleen tulee myös sauna, mutta tuskin kiinalainen ymmärtää saunatuotteidenkaan päälle.

Suomalaisesta musiikista tykätään erityisesti Japanissa. Mielestäni musiikin vieminen vaatisi kuitenkin jonkinlaista tietämystä vastaanottajan musiikkimausta. On eri asia viedä Sibeliusta tai HIM:ä.

Parhaimpana ajatuksena tällä hetkellä pidän jotain suomalaisuudesta kertovia kirjoja. Erityisesti suomalaisesta luonnosta kuvia sisältävä kirja voisi olla kiva. Kiinalaiset tykkäävät kuulemma muutenkin nähdä paljon kuvia meistä, läheisistämme, harrastuksistamme, elinympäristöstämme ym.

Kenelläkään ideoita, kokemuksia tai ajatuksia tuliaisten suhteen?

Pitkänenäiseksi

Työpaikaltani lyötiin syksyn suunnitelmiini uudet nuotit. Lähden syyskuun lopussa Kiinaan työreissulle. Tavoitteena olisi kouluttaa paikallisen toimistomme väkeä tukemaan paremmin meidän toimintojamme (...). Koulutusreissuni kesto on kuusi viikkoa.

Toimistomme sijaitse Kunshanissa, joka on lätkäisty Kiinan kartassa hyvinkin lähelle Shanghaita. Tai siis varsinaisesti ei ole lätkäisty kartalle. Yritin löytää Suomessa myytävistä matkaoppaista tietoa Kunshanista, mutta eipä sitä vain reilun 600 000 asukkaan pikkukylää ole edes mainittu tai sijoitettu karttoihin. Noiden vakinaisten asukkaiden lisäksi kylässä on saman verran reissutyöläisiä.

Mielenkiinnolla odotan kuinka saan opetettua kiinalaiseen kurinalaisuuteen ja kunnioitukseen kasvatetuille länsimaissa suunniteltuja toimintatapoja ja prosesseja. Haasteilta tuskin voin välttyä. Onneksi kanssani lähtee toinenkin kouluttaja, niin on joku kenen kanssa ihmetellä ja sopeutua paikallisiin tapoihin. Mielenkiintoisia asioita ja kokemuksia olen jo aikasemmilta Kiinan kävijöiltä kuullut. Kouluttajana asemani on ilmeisesti jotain jumalasta seuraavaa... Mitään ei kyseenalaisteta ja vaikka kirjoitetuissa ohjeissa olisi selkeä virhe, siitä ei mainita ja sen mukaan toimitaan, tuli mitä tuli. Tietynlaiset etukäteispaineet on siis asetettu. Nämä ovat siis vain muilta kuultuja "totuuksia", omani kerron sitten kun niitä on muodostunut.

Matkaan lähtemisessä on monenmoista järjesteltävää. Ensin toki lentoliput. Tarvin myös työviisumin. Saadakseni viisumin, minulla pitää kuitenkin olla kutsu yritykseltä, johon olen menossa. Kutsun saamiseen tarvitaan tietenkin päiväkohtainen koulutussuunnitelma. Järjestettynä pitää olla myös asunto ja paluulippu. Asunto järjestetään paikallisen toimistomme puolesta. Luvassa on ilmeisesti lokoisaa elämää siivojineen, pyykinpesijöineen, autonkuljettajineen jnejne. Näillä tiedoilla saattaa irrota viisumi. Toivottavasti pullollaan eri maiden leimoja oleva passini ei aiheuta ylimääräistä selvittelyä tullissa.

Ensimmäinen suunnittelematon sattuma matkalleni jo osui. Viikon Kiinassa oleskeluni jälkeen siellä on kansallispäivä, joka tarkoittaa paikallisille vuoden pisintä, eli viikon, yhtäjaksoista vapaata. Jokainen kulkuväline on siis varmasti täynnä mustatukkaisia, kun miljardi kiinalaista lähtee samanaikaisesti maaseudulle lomalle.

Koitan raportoida ennen matkaa ja matkalla eteen tulevia kummallisuuksia täällä blogissa. Siitä en tiedä kuinka Kiinan maalla mahtaa Blogger toimia, Facebookista ilmeisesti täytyy vierottautua.

Siirtymävaihe

Olen vähitellen siirtämässä lajipainotusta hiihdosta juoksuun. Tiistaina kävin juoksemassa. Ensin puoli tuntia hyvin kevyttä hölkkäilyä. Jalat ja vatsa olivat ihmeissään, että mitäs nyt tapahtuu. Sopeutuivat kyllä hyvin lenkin edetessä. Puolen tunnin hölkkäilyn jälkeen vedin kuusi minuutin mittaista vetoa. Jokainen hieman vauhdikkaammin kuin edellinen ja välissä kaksi minuuttia kävellen. Päädyin hölkän sijasta kävelemään nuo palautusosuudet, ettei olisi liian rankka setti. Lenkistä jäi todella hyvä fiilis. Oli hienoa juosta auringon paistaessa ja lämpömittarin näyttäessä muutamaa plussamerkkistä astetta. Tuli keväinen olo. Enää ei harmita yhtään hiihtokauden loppuminen. Kevät ja kesäkin on hienoa aikaa.

Vapaa-ajalla kaikki on oikein mallillaan. Ilmeisesti hyvä olo tarvii kuitenkin aina jotain vastapainoa. Aamuisin töihin raahautuminen ei aiheuta suuria riemunkiljahduksia. Töitä riittää vaihtelevasti, mutta ahistaa. Asiat on levällään. Ihmisiä ei kiinnosta tai jos kiinnostaa ei ole aikaa tai jos on aikaa ei ole valtuuksia. Räävitään sieltä ja täältä. Kukaan ei tee päätöksiä. Keskitytään epäolennaiseen. Valitetaan kaikesta. Tuntuu, että suurin osa porukasta on jotenkin taantunut vain istumaan paikallaan ja odottamaan, että Jotain tapahtuisi. Kukaan ei tiedä mitä ja mihin suuntaan.
Välillä tekisi mieleni räjähtää ja avautua suureen ääneen kaikille. Välillä hakata päätä seinään. Välillä purskahtaa itkuun. Välillä hakea sairaslomaa. Yleensä vaan kävellä ovesta pihalle ja jättää kaikki taakseen.
Kohta on talviloma. Sinne asti sinnittelen vaikka teipaten pääni kasaan jeesusteipillä. Josko loman aikana se Jokin tapahtuisi. Aina sopii toivoa.

Puolijuoksua

Keväälle olisi suunnitelmissani yksi juoksukisa. Elämäni ensimmäinen. Työnantaja maksaa osallistumisen Ideapark-juoksuun, joten kaikki mitä annetaan on otettava. 

En vaan osaa päättää osallistuisinko kympille vai puolikkaalle. Kymppi olis varma valinta. Tiedän pääseväni sen varmasti läpi. Puolikas ehkä houkuttelis enemmän. Mitäs jos se onkin liikaa? Kisa on kuitenkin jo keväällä, niin ehtiikö reenaan vielä tarpeeksi? Ottaen huomioon, että hiihdän niin pitkään, kun on hiihtokelejä. Minkälainen reitti on? Jos se on kovin mäkinen tai muuten raskas, niin olisko kymppi kuitenkin parempi valinta? Josko sitten myöhemmin kesällä juoksis jossain puolikkaan? Kymppi on kuitenkin aika vähän. Työpaikalta lauma heikkokuntoisempia (ainakin mun kuvitelmissa) äijiä menee kympille. Olishan se sit noloo ollakin hitaampi kun ne. Puolikkaalla ei olis sitä riskiä. ;-P Mutta noloo se puolikkaan keskeyttäminenkin olis. Ihan kun sillä olis mitään merkitystä muille kun itelleni...! Vielä 15 päivää aikaa tehdä päätös. Osallistun kyllä, mutta kummalle matkalle?

Kiinnostaako mikään muu kun hiihto?

Nyt on vierähtäny tovi ja toinenkin bloggailusta. En vaan oo saanu aikaseks. Niinkun en juuri mitään muutakaan mitä pitäis. Tai siis asioita, joiden tekemiseen on jonkinlainen ulkoinen paine. Tuntuu tuo töissä käyminen syövän nyt kaiken ylimääräisen mielenkiinnon. Siis ei niinkään työtehtävät vaan itse se työpaikka. Aikamoista myllerrystä ja omituista touhua siellä on meneillään. No, ehkä se tästä vielä helpottaa.

On tää blogikin menny pelkäks kirjotteluks. Tylsän näköistä. Kamerassa olis paljon kuvia, ei tarvis kun vähän kiinnostua siirtään ja askarteleen. Kyllä mä senkin inspiraation vielä saan. Heti kun saan yhden pakon eli lpk:n kirjanpidon alta pois. Viimenen mun osalta, huh. Vaikka siitä periaatteessa tykkäänkin, niin jotenkin sekin on nyt liikaa.

Omituista tällänen kiinnostamattomuus.

Urheilussakin oli havaittavissa joulun tienoilla innostuksen puutetta. Onneksi tuli ajoissa todella hyvät hiihtokelit ja sieltähän se into on taas pulpahtanu. Voisin hiihtää vaikka joka päivä ja kuinka paljon! Mahtavaa puuhaa.

Repäisin ja liityin Elixirin virtuaalihiihtokouluun. Nyt oon silmät tarkkana tuijottanu isä ja poika Jylhän sekä Jauhojärven ja Murasen tekniikkatreenejä ja muita vinkkejä. Niitä sitten ladulla testaillut. Omasta mielestäni mun ehdottomasti heikoin lenkki on tasapaino. Yhden suksen tasapainoharjotuksista ei tuu mitään. Varsinkaan vasemmalla jalalla. Kyllähän se sit vaikuttaa hiihtoonkin. Luotan siihen, että sitkeesti reenaamalla, kyllä mäkin voin vielä oppia!

Syytä ainakin olis oppia. Luolassa on ollut puhetta osallistumisista Pirkan hiihtoon ja Lapponia-hiihtoon. Omalta osaltani aattelin Pirkan hiihdosta vaan puolikasta. Äijä taitaa mennä kokonaisen. Tosin mulla toi mieli muuttuu aina sen mukaan kuinka päivän hiihtolenkkin sujuu. Välillä oon jättämässä koko onnettoman ajatuksen, toisena päivän sitä vois suunnitella vaikka kokonaista... Olis vaan kiva, kun sais jonkun samantasosen hiihtokaverin sinne. Tietty sielläkin kavereita voi "tehdä", mutta en varsinaisesti oo mikään sosiaalinen eläin.
Lapponia-hiihdosta en ole päättänyt osaltani vielä mitään. Sielläkin vaihtoehtona olis puolikas. Tai sit vaan hiihtelen sillä välin omia latujani pitkin tuntureita. Katotaan nyt kuinka tasapaino, hiihtotekniikka ja kunto tässä talven mittaan kehittyy.

Lapponia-hiihto kuulostaa kyllä tosi hienolta kokemukselta. Ja sen voi ottaa enemmän laturetkenä kuin kisana, jos haluaa. Niinkun minä haluaisin. Kyseessä on siis kolmena päivänä hiihdettävät tunturihiihdot. Tiistaina 60, keskiviikkona 50 ja perjantaina 80 kilometriä. Maasto vaan on aika vaativaa tunturimaastoa. Kaikkein omituisinta tässä on se, että eniten mua mietityttää ne alamäet... Mä en siis uskalla laskee mäkiä ja noin pitkässä hiihdossa se olis aika tarpeellista lepoaikaa ja siinä säästäis sitä loppuaikaakin reilusti. Mutta kun... Se paniikki iskee aina jossain vaiheessa, etten pysy pystyssä. Yleensä sillon, kun edessä on joku mutka. Eihän se kaatuminenkaan vaarallista (yleensä) oo, mutta kun ei toi pääkoppa vaan tajua sitä. Ilmeisesti itsesuojeluvaisto on liian korkea tai jotain. Jollain ideoita tän ongelman poistamiseen? Siinä voi aiheuttaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita, jos massahiihdossa vetää liinat kiinni muiden edessä alamäessä! :-P

Lumisia latuja ja liukkaita suksia kaikille lukijoille! (Jos niitä vielä näiden kirjoitustaukojen jälkeen linjoilla notkuu...)

Sitten kun

Sitten kun lomautus alkaa; pesen ikkunat, rakennan autotallia, tyhjennän yhden makuuhuoneen kaikesta romusta, rakennan ja kuopsutan pihaa, maalaan, siivoan, urheilen, suunnittelen, väännän ja käännän. Lista on pitkä, melkeinpä loputon. Paljon hommia on siirretty siihen Sitten Kun.

Sitä Sitten Kun päivää ei nyt vaan näillä näkymin tulekaan. Toiseksi viimeisenä työpäivänä lomautuslaput laitettiin silppuriin. Työt jatkuukin toistaiseksi. Kunnes käynnistetään uudet yt:t ja arvotaan seuraavat voittajat. Eiköhän näillä nyt lomien yli päästä.

Hyvä näin. Alkoi jo pelinappuloiden puute tuntua kylmänhikenä paidan selässä. Kassojen toiminta on ala-arvoista. Tukia olisi saanut odotella noin 4 kuukautta. Mitähän ihmisten on ajateltu syövän sinä aikana?! Tai millä maksavan vuokransa?! Saati sitten kertovan lapsille, että meillä syödään sitten takautuvasti?! Just. Itsellä tilanne ei ihan noin pahalta näyttänyt, mutta voin vain kuvitella. Oman kukkaron puolesta alkoi ahdistamaan kun Kelalta tuli päätös, että opintotukia on nosteltu liikaa ja 1500 euroa pitäisi palauttaa heinäkuussa.

Tämä töiden jatkuminen siis kelpaa. Vaikka olishan pitkä lomakin kiva ollut, mutta rajansa kaikella. Nuo kaikki hommat taitaa tosin taas jäädä tekemättä tai ainakin siirtyä ja tulla tehdyksi joskus ja vähitellen.

Tämä taas vakuutti minut. Asioita - tylsiä ja mukavia - ei kannata tehdä Sitten Kun. Vaan nyt! Sitten Kun -päivää kun ei välttämättä koskaan tule.

Jatkoaika

Töissä saatiin yksi lisäprojekti. Kiitos siitä, sillä se siirsi lomautustani neljä viikkoa eteenpäin. Uusi lomautuksen aloituspäivä onkin siis 5.6. Näillä mennään, vähän kerrallaan.

Ihan kaikkialle jatkopäätös ei ehtinyt; työpuhelimeni sulkeutui maanantaina, kun lomautuksen piti alkaa. Hieman jännittää myös tuleva palkkalaskelma. Vahvasti epäilen ettei taida olla ihan sellainen kuin pitäisi.

Pakkolomaa

Edellisessä postauksessa mainitsin tuosta mikä odottaisi täällä kotimaassa, niin kyseessä oli siis lomautus. Alkaa 11.5 ja kestää toistaiseksi. Eli nyt olis tekijä, jos jollain olis töitä.

Lomautusten jakautumistavasta voisin hieman vuodattaa, mutta enpä taida enää jaksaa. Tullut mikä tullut ja näillä mennään. Onneksi kotona on ainakin piiiiitkä lista hommia, mitä toivottavasti tulis nyt sit tehtyä kun on aikaa. Tuo taloudellinen puoli onkin sitten se huonompi juttu. Ja se minkä vuoksi täytyy kyllä tosissaan etsiskellä niitä töitäkin. Onpa muutama hakemus jo vireilläkin.

Kaikenlaista

Yleisfiilis on ollu aika väsyny, mikä näkyy blogikirjotusten tahdissakin. Nyt kuitenkin kevyt päivitys ennen leiritystä.

Lauantaina sisällä majailevat viherkasvit sai uudet kasvualustat. Ensimmäisen kerran ne eivät edes hermostuneet mulle. Yleensä ovat murjottaneet pidemmän aikaa sen jälkeen. Kai sitä voi jonkin tasoiseksi viherpeukaloksikin oppia vielä tälleen iän karttuessa. Syytä ainakin olisi. Ollaan nimittäin päivitetty hieman taas pihasuunnitelmaa. Erilaisia puskia, puita, heiniä ynnä muita on tulossa aika laaja kirjo mun mitta-asteikolla. Enpä itse niistä lajikkeista tunnistanut kuin pari kolme. Ovat kuulemma kuitenkin mahdollisimman helppohoitoisia niin kuin oli toive, koska meillä asuu kaksi hyvin antiaktiivia pihannyppijää.

Tiedä sitten onko tullut kevätväsymys, työuupumus, ylikunto (tuskin), piilevä sairaus vai mikä mättää, mutta urheilusta ei oo tullu reiluun viikkoon oikeestaan muuta kun paha mieli. Kolme kertaa oon käyny juoksulenkillä ja kertaakaan ei oo tuntunu erityisen hyvältä. Ensin jumitti yleisesti, sitten oli pohkeet kuin ratapölkyt ja kolmannella kerralla juoksu vaihtui kävelyksi kun vatsassa joku kivisti. Ei hyvä. Enkä oo edes ollut niin intoa piukassa lähtemään lenkille mitä tähän asti. No, toiveet on suuret, että sen tästä loman myötä taas lähtee aukeen. Auttaiskohan vaikka uusi juoksuvaate tähän ongelmaan? ;-P

Työt on verrattavissa loskassa kahlaamiseen. Onnistuisinpa vaan unohtamaan koko paikan nyt kun loma alkaa. Ensi torstaihin asti. Sitten kuullaan uutiset kuka jatkaa ja kuka lomailee tai näytetäänkö joillekin jopa ovea lopullisesti.

Kevätaurinko herättelee jossain sisimmässäni asuvaa shoppailijaa, sisustajaa ja siivoojaa. Mielitekoja on paljon; Verhot, makuuhuoneisiin ja tuulikaappiin komeroita, eteiseen senkki tai vastaava, tauluja seinille (niitä kyllä on jossain laatikoissa), valokuvia kehyksiin, uusia tekstiilejä kotiin, itelle vaatteita ja kenkiä, keittiön ja vessojen laatikoita ja kaappeja tarvisi siivota, yksi romuhuone tekisi mieli tyhjentää (ennen sitä tarvitaan ne komerot ja roska-auto), autotallia voisi rakentaa ja pihan kuopsutuksen aloittaa, ikkunat kaipaa pesua, samoin auto. Koko ajan näitä tupsahtelee mieleen lisää. Lienee ohimenevää.

Nokka kohti etelää reiluksi viikoksi. Punaviinin ja auringon luvattu maa odottaa. Adios!

Loppuis nyt vaan

Töissä on menossa kolmas kierros yt-neuvotteluja. Ensimmäiset kestivät kuusi viikkoa loppuen juuri ennen joulua. Niistä selvisin. Seuraavat olivat kahden viikon pikaneuvottelut alle kymmenen henkilön osalta. Ne päättyivät helmikuun loppupuolella ja niistäkin selvisin. Samana päivänä aloitettiin nämä kolmannet ja kesto on taas sen kuusi viikkoa. Koskevat koko henkilöstöä. Kolme viikkoa on nyt takana ja kolme edessä. Alkaa jo riittään.

Kummallista tämä stressi. Vaikka päällimmäinen ajatusmallini on, että tulee mitä tulee, aina siitä jotenkin selvitään ja keksitään muuta. Silti tuo stressi on ilmeisesti jostain korvakäytävästä livahtanut johonkin takaraivon pieniin koloihin. Ei enää naurata niin paljon. Pinna on aika kireällä ja hermot menee uskomattoman pienistä asioista. Tuntuu oudolta, että esimerkiksi avaimien tipahtaminen lumihankeen voi vit***** niinkin paljon. *What??* Illalla ärsyttää mennä suihkuun, koska se on jo valmistautumista seuraavaan työpäivään. Ja sunnuntait, huoh. Ja enitenhän tästä kärsii äijä kotona, voi raukkaa.

Ei töissä sinänsä edelleenkään mitään vikaa ole. Varsinaisia työtehtäviä on vaan aika vähänlaisesti ja tunnelma ei ole hääppönen. Toiset yrittävät olla niinkun ennenkin. Toiset vain valittavat. Sen muutaman kerran, kun viime päivinä on mennyt hyvällä mielellä aamulla töihin, on heti ulko-ovelle kuuluva mäkätys saanut mielen taas valahtamaan yhä alemmas ja yhä syvemmälle. Ei jaksa.

Olisi edes joku jota syyttää. Eipä siinä työnantajallakaan ole paljon vaihtoehtoja, kun työlistalla ei ole ainoatakaan työtehtävää. Tunnustan, että tässä mielentilassa kelpaisi jo lomautuskin. Sen verran ronklaan kuitenkin, että ainoastaan määräaikainen. Toistaiseksi lomautus tai irtisanominen, niin ei kiitos.

Tällä hetkellä jaksaminen haetaan perjantaina odottavasta vapaapäivästä ja viikonlopusta Vuokatin hiihtoladuilla. Sen jälkeen keksitytään kaksi viikkoa odottamaan talvilomaa. Olen siis vastaanottamassa yt:den lopputuloksia Espanjan auringossa. Toivottavasti saan tiedon heti maanantaina sinne, ettei tarvi koko lomaa miettiä miten kävi.

Tammikuu pakettiin

Huh, toiveeni toteutui ja talvi tuli ja yhä edelleen näyttäis pysyvän. Kiitos siitä. Parhaani mukaan olen sen yrittänyt hyödyntää ja suihkinut laduilla aina kun on aikaa ja intoa löytynyt. Useamman kerran viikossa joka tapauksessa. Levin reissun jälkeen on mittariin tullut lähes 100 kilometriä eli yhteensä talven hiihtoja on jo melkein 200 kilometriä. Huimaa! En oo varmaan aiemmin elämässäni hiihtäny yhteensä noin paljoo.

Otin taas urheilurepertuaariini yhden uuden lajin mukaan vuoden vaihtuessa. Pumpin. Kuntosalilla ähkiminen on mielestäni yksi maailman puuduttavimmista liikuntamuodoista. Lihaskuntoni on kuitenkin suoraan sanottuna onneton, joten jotain sillekin olis hyvä tehdä. Kaverin kanssa yhdessä toisiamme tukien rohkaisimme siis mielemme ja ujuttauduimme mukaan pumppitunnin tungokseen. Ja johan oli tunti. Vetäjä on (ennestään tuttu muilta tunneilta) sopivasti "rääkkääjä-luonteinen" ja tahti sen mukainen. Alussa saimme häneltä opastusta painojen valinnassa - hieman hirvitti - ja sitten ei muuta kun menoks. Enpä ole ikinä ennen tehnyt jalkakyykkyjä niin, että hiki olisi virrannut pitkin käsivarsia, selkää, otsaa, varpaita jne. Tunti oli niin tehokas ettei pelkkä tehokas riitä sitä sanalla kuvaamaan. Ja jokapaikka oli väsyksissä sen jälkeen. Ainoat lihakset, jotka jäivät hieman vähemmälle treenille olivat vatsalihakset. Ei onneksi hätää; kun neljän päivän ajan oli koko muu kroppa kipeänä ja täysin jumissa, niin vatsalihaksetkin saivat osuutensa, koska ne olivat ainoat lihakset joiden avulla pystyi sängyssä vaihtamaan asentoa. Seuraavan viikon tunnille meneminen vaati hieman enemmän itsesuggestiota. Kaveri lähti lomamatkalle ja kroppa oli juuri palautunut edellisestä viikosta. Kävin aika kovan taistelun itseni kanssa mutta lopulta sain raahauduttua tunnille, onneksi. Oli taas mukavaa, enkä tullut enää edes niin kipeäksi. Tällä viikolla taas. Ja voin suositella ainakin testikertaa kaikille niille, joille kuntosalilla pumppaaminen tuntuu pakkopullalta. Tunnilla pysyy vauhti päällä ja ohjaaja "piiskaa" kaikki tehot irti.

Tehdäänpä tässä samalla katsaus tuohon äijän tämän vuoden projektiin eli siihen Kalevan Kierrokseen. Ylihuomenna se projekti sitten saa virallisen alkupamauksen luistelukisan merkeissä. Kolme viikkoa sitten käytiin kokolailla kylmiltään testikisassa (olin siis mukana kierrosten laskijana). Oman tavoitteensa hän saavutti, joten sinänsä ihan hyvin lähti käyntiin. Suoritusvälineeksi hommattiin retkiluistimet. Nyt on sen verran treeniä takana, että kaarteessa sirklaaminenkin luonnistuu. Suorituspaikka on siis 400 metrin tekojäärata, eli kaarreluistelu on aika tärkeä ominaisuus. Täytyy antaa muuten negatiivista palautetta Tampereen seudun jääradoista. Pyynikin kentällä on tällaiseen pikaluisteluun tarkoitettu rata, mutta sen kunto on ollut lähinnä ala-arvoinen. Ei ihme ettei täältä seudulta tule pikaluisteluhuippuja. Takaisin astialle. Lauantaina siis startataan ja siinä on kierroslaskijallekin (=minä) haastetta: ~42 kilometriä 400 metrin radalla. Juupa juu. Ja kymmenen astetta pakkasta.

Töissä on ollut varsinaiset härkäviikot. Hiljaista. Päivät kuluu hitaasti. Jokohan taas olis aika uravaihdokselle ;-P Olen nimittäin tehnyt partiolippukuntamme kirjanpitoa ja tilinpäätöstä ja itsekin oikein hämmästynyt kuinka helposti se on sujunut. Olisikohan se sittenkin minun alani? Seurata äipän jalanjälkiä... No, ehkä toistaiseksi mielummin vietän palkallisen ajan sanojen kanssa ja vapaa-ajan sitten numeroiden seurassa. Mutta mistäs sitä tietää vaikka joskus tulisi vielä vaihdettua.

Sellainen tammikuu.

Jännitystä elämään

Nyt on YT:t ohi. Seitsemän irtisanottiin ja kymmenen joutui pitkälle lomalle. Itse en kuulunut näihin, eli työt jatkuu normaalisti. Huh. Oli aika spektaakkeli täällä töissä, kun ilmoitettiin, että puoli kahdeltatoista alkaa tulla puhelimella pyyntöjä neuvotteluhuoneeseen. Siinä sitten odotettiin kauhusta kankeina, että kenen puhelin pirahtaa ja tuijotettiin käytävää, että ketkä kävelee neukkariin. Oli aikamoinen hautajaistunnelma ja voitte vaan kuvitella niiden turhien säikähdysten määrän, kun jonkun puhelin pirahtikin muissa merkeissä. Nyt on kaikilla aikamoinen yt-krapula. Jotenkin höntti olo eikä oikein osaa keskittyä mihinkään. On varmaan ihan hyvä väli pitää pari viikkoa lomaa ja aloittaa työt sitten ensi vuonna uudella motivaatiolla.

Aamuja

Tänä aamuna meni tunteet järkytyksestä helpotukseen. Herätyskellon soidessa kuvittelin olevan maanantain. Kauhuissani pohdin, että en yksinkertaisesti jaksa viittä työpäivää. Ihmettelin miten viikonloppu voi mennä niin nopeasti että nyt taas on maanantai. Suunnittelin jopa, että olisikohan aika hakea sairaslomaa, kun en vaan pysty. Vähitellen aivotoimintakin alkoi herätä ja mieli kirkastui! Ei sittenkään, nyt on perjantai! Huh huh! Kyllä oli mojova helpotus.

Tulipa sen jälkeen väkisinkin mieleen, että alkaakohan sitä oleen loman tarpeessa. Onneksi siihen on enää 11 työaamua. Luku oli kyllä alunperin yhden vähemmän. Sitten tuli ilmoitus, että kaikkien on oltava töissä maanantaina 22.12. Saamme silloin hyvän joulumielen. Nimittäin yt:t loppuu ja ilmoitetaan sen aiheuttamat toimenpiteet. Onneksi tiedossa on viikon lomareissu Levin lumille vuoden vaihteessa. On edes jotain mitä odottaa ja varma rentoutuminen luvassa. Vaikka siitä taitaakin tulla varsinainen urheiluleiri.

Ruotsalaiset

Jossain aiemmassa tekstissä tuli jo mainittua, että töissä sain vähän uusia kuvioita. Kyseessä on koko konsernin laajuinen esiselvitys-projekti. Konserniin kuuluu myös jonkin verran ruotsalaisia yrityksiä, joten projektia tehdään yhdessä heidän kanssa. Alussa minulle maalailtiin kauhukuvia siitä, kuinka ruotsalaisten kanssa on vaikea tehdä yhteistyötä ja heidän nuivasta suhtautumisesta kaikkea kohtaan. Ennen ensimmäistä miittinkiä projektiryhmäämme kuuluvan ruotsalaisen kanssa, pidimme suomalaisten kesken briiffauksen siitä, miten lähdemme tätä projektia viemään eteenpäin niin, että ruotsalaisetkin lähtevät mukaan. Palaverin alkaessa ovesta astui sisään ruotsalainen nuori mies tukka pystyssä ja selkäreppu olalla. Palaverin loppuessa tämä ruotsalainen, jonka piti vastustaa kaikkea, olikin täysin innoissaan lähdössä viemään ajatusta kotimaahansa. Se niistä ennakkoluuloista.

Loppuviikosta meillä on taas palaveri. Mielenkiintoista kuulla kuinka muut naapurimaamme työkaverit ovat suhtautuneet tähän projektiin, kun viestin viejä on itse innoissaan. Sen verran kuitenkin meidän suomalaisten ennakkoluulojen puolustukseksi, että toisen samanaikaisesti meneillään olevan projektin ruotsalaisvahvistus oli todennut heti alkuunsa, että "heillä ruotsissa tämä tehdään näin, tehkää te suomessa niin kun haluatte, kunhan ette sotke meidän juttuja". Se siitä yhtenäistämisestä. Onneksi meillä on mukava ruotsalainen.

Ja kaikille tiedoksi, että henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään ruotsalaisia vastaan. Eikä muidenkaan maiden kansalaisia.

Huh huh

Kaksi viikkoa loman jälkeen mennyt ja aika ja minä ollaan lennetty. Heti loman jälkeisenä maanantaina paluu arkeen alkoi oikein rytinällä. Töissä oli uusi työntekijä odottamassa kouluttamista ja itselleni sain uuden mielenkiintoisen projektin. Hieman ahdisti ottaa tämä uusi projekti työnalle, kun kiirettä tuntuu töissä riittävän nyt muutenkin. Mutta en voinut jättää käyttämättä hyvää tilaisuutta tuoda itseäni ja taitojani esille oman yksikköni sisällä sekä koko organisaation tasolla. Eipä ole töissä tarvinnut miettiä että olisiko jotain tekemistä.
Työpäivän jälkeen on päälle vaihtunut raksavaatteet ja ilta on vietetty muurausten parissa. Parin viikon aikana olen lapioinut 2000 kiloa betonia ja kantanut harkkoja harkon perään. Eilen vietettiin montussa 12 tuntia ja nyt on muuraukset viimein valmiina. Tänään kaivuri nosteli perustusten vierestä pois savimaata, jonka nämä viime aikojen runsaat sateet oli sinne sorruttanut. *Istuu jalat ristissä ja odottaa, että kaivurin katkaisema viemäriputki saataisiin korjattua, jotta pääsisi vessaan..." Seuraavaksi aletaan levittämään patolevyjä ja styrokseja sekä täyttämään muurausten sisä- ja ulkopuolia.
Lisäksi on ollut tarjolla erinäistä ohjelmaa häistä tupaantuliaisiin sekä urheilusta partioon. Aina välillä on tietynlainen pakko myös pyykin pesuun ja ruoan laittoon, joten on nuo yöunet jääneet aika pieniksi viime viikkoina. Tänään vatsa sitten ilmoittikin, että nyt ollaan menty liian lujaa ja liian paljon. Se kun on minulla ensimmäinen elin, joka reagoi stressiin.
Eiköhän se tästä taas.
"Kuuli juuri, että viemärin käyttökielto perutaan. Se olikin sadevesiputki. Lähtee siis vessaan."

Ärripurri Mökömökömaasta

On taas päivä kun kaikki ottaa pattiin. Katselin sääennustetta. Kiva lomasää luvassa. Ihan vaan pelkkää vesisadetta, ei auringon pilkahdustakaan ja lämmintä 15 astetta. Nice. Taidan muuttaa johonkin maahan missä näkyy aurinko, edes sillontällön.

Töissä meillä otettin käyttöön hieno laite, jolla poltetaan cd:t ja se tekee samalla niihin "tarran" päälle. Työkaveri totesi, että hän käytti vielä vanhoja (jotka on todella Huonoja) ja ei kai näihin uusiin ole pakko siirtyä? Ööö.. no, ei kai täällä pakko ole kun kuolla. Olishan se kiva että asiakkaille lähetettävät cd:t olisi siistejä ja yhtenäisiä. Mutta en kai minä ketään voi pakottaa? Siis alle kolmekymppinen mies ei voi siirtyä uuten järjestelmään, jonka käyttö ei ole edes vaikeaa. Just. Lähetä vanhoja pas**** sitten. Aivan sama.

Toinen työkaveri kuuntelee kuulokkeilla musiikkia. Ja lyö samalla jaloilla tahtia. Voisitko lopettaa? Ärsyttää!

Että sellasta. Ehkä huomenna kaikki on taas paremmin. Tulis vaan se huominen.

Maksullinen pahoinpitely

Eilen oli hemmottelupäivä. Ensin kävin jalkahoidossa. Nyt on niin pehmoiset ja nätit jalat. Vielä kun saisi aikaiseksi laitettua lakkaa varpaankynsiin. Eilen piti tulla hellepäivä, niin lähdin aamulla liikkeelle sellaisissa "läpsytin-sandaaleissa". Jalkojen hoitaja tietysti rasvasti jalat kunnolla. Siinä olikin sitten taitelemista kun yritin liukastella sandaaleissani eteenpäin ja ajella vielä autolla.

Jalkahoidon jälkeen suuntasin suoraan hierontaan. Sain - hyvässä mielessä - maksullisen pahoinpitelyn. Aamulla kun laitoin repun selkään, niin parahdus pääsi. Tulin siihen tulokseen, että ihmiset, joiden mielestä hieronnassa on mukavaa, eivät ole koskaan olleet hieronnassa, jossa oikeasti auotaan jumiutuneita lihaksia. Selän pitkät suorat lihakset ja lapaluiden lähentäjä lihakset olivat tosissaan jumissa, eivätkä meinanneet antaa millään periksi. Käsittely oli siis sen mukaista. Tällaista tietokoneen edessä istumistyötä en suosittele kyllä kenellekään. Ei ihmistä vain ole suunniteltu tällaiseen. Tietysti jumiutuminen on yksilöllistä, mutta itselläni on työpiste säädetty fysioterapeutin avustuksella ja mielestäni harrastan liikuntaakin ihan mukavasti nykyään. Silti selän ja hartioiden lihakset vetää jumiin. Tietysti taukoja pitäisi pitää reilusti, mutta jotenkin ne aina unohtuu, kun ei tule pidettyä tupakkataukojakaan. Tarvis varmaan aloittaa polttaminen niin tulisi niitä ulkoilutaukoja.

Melkein tilinpäätös ja vähän muuta jorinaa

Viimeistä iltaa lastenvahtiharjoituksessa viedään. Nyt ollaan jo sen verran hyvin sopeuduttu toisiimme, että pystyn jopa tässä samalla bloggaileen. Johtuen varmaan myös siitä, että tänään on se koko viikon odotettu pizzapäivä, eli ei tarvitse panostaa ruoanlaittoon. Loppuviikko on mennyt ihan kivasti. Eilen oltiin vaan kotosalla ja pelailtiin ja piirrettin. On ollut hauskaa seurata vähän tiiviimmin tuota lasten sielunelämää ja sitä kuinka paljon ne kehittyvät 1,5 vuoden (lasten ikäero) aikana. Vanhemmalla on jo huomattavasti enemmän kärsivällisyyttä ja muutenkin osaamista erilaisissa askareissa. Totesipa hän tuossa eilen illalla suihkuun mennessä, että "kyllä me pärjättäis täällä kaksin muuten, mutta kun ei osata laittaa ruokaa". Poitsun esittämis- ja koittelutarve on vähän rauhoittunut, mutta kyllä vieläkin välillä pitää koittaa, että onnistuisko pompottaan.
Eilen oli myös ikävöintipäivä. Poitsulla oli heti aamusta "peitto huonosti" ja tytölle tuli sitten illalla pieni ikävöintivaihe, mikä kyllä helpotti, kun äiti ja isä soitti.

Sitten vähän muitakin asioita. Töissä olen nyt yli viikon istuskellut suurimman osan ajasta peukaloitani pyöritellen, kiitos tietoteknisten ongelmien. Eilen alkoi sen verran pahasti nyppimään tyhjänpanttina istuskelu, että päätin pitää tämän perjantain vapaata töistä. Tosin "vapaapäivälle" oli selkeä suunnitelma. Talon siivoaminen. Viimeks ollaan siivottu joskus huhtikuussa ja sen jälkeen ei olla minkäänlaiseen siivousvälineeseen koskettu ja sen kyllä näki ilman suurempaa tutkimista. Niinpä aloitin järjestelyn ja siivoamisen heti kun lapset oli viety tarhaan. Ja nyt siellä odottaa kiiltävä koti, puhtaat lakanat ja jääkaappi täynnä ruokaa (ja olutta) tämän illan kotiutumista. Sain siivoukseeni jopa apulaisen kesken päivän. Siitä lisää seuraavassa.

Äijän piti lähteä torstaina iltapäivällä Saksaan ja palata lauantaina iltapäivällä. Lento oli Pirkkalasta Köpiksen kautta Hampuriin. No, siinä vaiheessa kun koneen piti lähteä PIrkkalasta, se lähtikin vasta Köpiksestä kohti PIrkkalaa. Eli jatkolentoa täytyi siirtää muutamalla tunnilla. Eipä mennyt kauaakaan, kun tuli ilmoitus, että lento peruutetaan kokonaan. Siitä sitten järjesteltiin uusi lento seuraavaksi aamuksi Helsingistä suoraan Hampuriin. Aamulla taksilla Pirkkalasta Helsinkiin. Ja mitä siellä sitten selvisikään. Lento Hampuriin on PERUTTU. Siis miten voi olla? Lentokenttävirkailijakin alkoi jo pohtimaan, että uskaltaako tuota äijää enää buukata mihinkään lennolle ettei sitäkin peruuteta. Äijä siinä sitten kaikessa rauhassa pohdiskeli aamukahvin äärellä, että vieläkö sitä lähtee kohti Saksaa vai ei. Lento Saksassa olisi perillä niin, että eipä siellä ehtisi enää varsinaiseen tilaisuuteen osallistumaan ja on sekin hieman hölmöä lähteä Saksaan asti grillaamaan perjantai-illaksi. Päätyi siis ottamaan bussin takaisin Tampereelle. Ja siis kaikissa näissä väleissä kun lento muuttui, piti soittaa sinne Saksaan ja muuttaa sovittua lentokenttäkuljetusta. Taitaa tulla SAS:lle kallis lasku kaikkine taksimatkoineen ja menetettyine työaikoineen. Itseäni tämä ei juuri harmita, kun sain siivousapua ja lastenhoito apua vielä täksi viimeiseksi illaksi :-P