Käytiin tänään kahdessa liikkeessä ja saatiin molemmissa todella hyvää palvelua.
Ensin mentiin Ylöjärvelle huonekaluliike Juurikivelle. Ollaan siellä saatu kyllä ennenkin hyvää palvelua ja sama jatkui tänään. Meillä oli pitkä lista erilaisia tarpeita ja kaikkiin he löysivät meille jotain tarjottavaa. Liike ei ole iso, joten siellä ei ole kovin paljoa esillä tavaroita, mutta heillä on paljon toimittajia. Ja vaikka eivät oliskaan virallisia toimittajia, niin totesivat, että kyllä ne meille tekee, kun ollaan 30 (vai oliko se 50?) vuotta heiltä ostettu. Huonekaluja löytyy monesta eri hintatasosta ja isommissa ostoksissa laskevat automaattisesti alennustakin. Liike meni kiinni kesken meidän asioinnin, mutta enpä tätä edes huomannut. Palvelu jatkui aivan samaan malliin ja kukaan ei hoputtanut poistumaan. Ihan varmasti ostamme täältä ainakin osan tarpeistamme ja käymme toistekin. Juurikiveä voin myös mielelläni suositella muille. Tosin täytyy uskaltaa kysyä ja kertoa mitä haluaa. Liikkeessä itsekseen kiertelemällä todennäköisesti et löydä mitään.
Seuraavaksi suuntasimme Ylöjärven kauppakeskus Elon Intersportiin. Juuri ja juuri ehdimme pysähtyä kenkähyllylle, kun myyjä tuli tiedustelemaan tarpeitamme. Kaupat tuli kengistä ja myyjä vei ne jopa kassalle odottamaan, että saimme rauhassa katsella muita tuotteita. Urheiluvaateosastolla kyselin uudelta myyjältä juoksutrikoiden sijaintia ja taas alkoi hyvä palvelu. Löytyi trikoot sovitettavaksi ja myyjä ymmärsi täysin senkin etten ole valmis maksamaan niistä ihan mitä tahansa. Sovittaessani niitä tämä myyjä oli bongannut äijän ja auttoi häntä takkien valinnassa.
Ai niin, lopuksi poikettiin vielä Bauhausissa hakeen ruuveja. Ruuhkasta huolimatta kassaneiti jaksoi hymyillä ja tervehtiä kaikkia iloisesti toimien kuitenkin samalla ripeästi niin, että jono eteni reipasta vauhtia.
Harvoin saa saman päivän aikana näin paljon hyvää palvelua. Tästä on ilo kertoa eteenkin päin. Kukaan ei kuitenkaan tuputtanut mitään vaan jaksoi kuunnella tarpeemme ja tarjota niissä puitteissa parasta ratkaisua. Hienoa, jäi hyvä fiilis!
Mitä tapahtuu elämässä, jossa ei tapahdu mitään? Ajatuksia Pirkkalasta. Elämää, jossa tykätään asioista, joita ennen ei ole voitu sietää.
lauantai 7. marraskuuta 2009
Vauhtia juoksuun
Juoksen kyllä mielelläni, mutta vauhti ei oo oikein kehittynyt. Okei, kesällä tuo monipuolinen juokseminen jäi aika vähälle, kun oli kaikenlaista pyöräilyä ja muuta liikuntaa sekoittamassa. Juoksut olivat kesällä lähinnä suunnistusmetsässä ja siellähän mennään aina täysiä. Tai sitten seistään paikallaan tuijottamassa karttaa pohtien missä mahdan olla ja mihin pitäis mennä.
Syksyn tullen on juoksulenkit taas lisääntynyt ja ajattelin nyt oikein keskittyä tuohon vauhdin kehittämiseen. Siis kyllähän vauhtia löytyy, mutta olis kiva, jos sitä löytyis niin ettei sykkeet olis heti katossa. Oon antanu itseni ymmärtää, että vauhtia saisi lisää tekemällä eri vauhtisia ja tyyppisiä lenkkejä. Tätä olen nyt sitten yrittänyt noudattaa. Oon tehnyt pitkiä lenkkejä hissutellen ja yrittäen pitää sykkeen matalalla, käynyt veteleen sauvamäkee ja erilaisia vauhti- ja intervallilenkkejä. Välillä koittanu jonkinlaista tekniikkareeniäkin itelleni vetää. Oon myös löytäny uusia lenkkeilyreittejä tästä lähimaastosta. Valitettavasti kaikki ei oo valaistuja niin soveltuvat lähinnä viikonloppulenkkeilyyn.
Eilen olin kaverin kanssa sauvakävelylenkillä siinä lumi-/räntäsateessa. Maisemat oli aivan mahtavat, kun joka paikassa oli paljon valkoista lunta. Jalkojen olo tavallisissa kesälenkkareissa ei ollutkaan niin mahtava. Molemmat jalat olivat nilkoista alaspäin aivan läpimärät. Siitä viisastuneena kävin tänään hakeen kaupasta IcaBugin nasta-kalvo-lenkkarit - rahapussin huutaessa armoa - sekä talvitrikoot, joista olen jo pitkään haveillut. Niitä lähdin testamaan ja vedin pyramidireenin. Oli aika hauska. Ensin tietty 10 minuutin lämmittelyhölkkä, sitten 2 minuutin veto ja 2 minuuttia palautellen, 3 minuutin veto ja 3 minuuttia palautellen, siitä eteenpäin 4 ja 4, 5 ja 5, 4 ja 4, 3 ja 3, 2 ja 2. Mukavaa vaihtelua ja mainion raukea olo sen jälkeen. Juokseminen vaan on Kivaa. Rahapussikin lopetti vinkumisen lenkin jälkeen. Kengät olivat kaikkien niihin upotettujen eurojen arvoiset.
Ai niin, kantapäästä mainittakoon sen verran, ettei haittaa enää menoo. Viikon maltoin pitää sen kanssa urheilutaukoa, söin tulehduskipukuurin ja annoin sille päivittäin kylmää. Välillä tuntuu et urheilun jälkeen saattaa olla hieman turvoksissa (tai sit tää on sitä luulotautia), mutta millään lailla ei tule enää kipeäksi. Edelleen annan sille kylmää aina urheilun jälkeen. Varmuuden vuoksi.
Syksyn tullen on juoksulenkit taas lisääntynyt ja ajattelin nyt oikein keskittyä tuohon vauhdin kehittämiseen. Siis kyllähän vauhtia löytyy, mutta olis kiva, jos sitä löytyis niin ettei sykkeet olis heti katossa. Oon antanu itseni ymmärtää, että vauhtia saisi lisää tekemällä eri vauhtisia ja tyyppisiä lenkkejä. Tätä olen nyt sitten yrittänyt noudattaa. Oon tehnyt pitkiä lenkkejä hissutellen ja yrittäen pitää sykkeen matalalla, käynyt veteleen sauvamäkee ja erilaisia vauhti- ja intervallilenkkejä. Välillä koittanu jonkinlaista tekniikkareeniäkin itelleni vetää. Oon myös löytäny uusia lenkkeilyreittejä tästä lähimaastosta. Valitettavasti kaikki ei oo valaistuja niin soveltuvat lähinnä viikonloppulenkkeilyyn.
Eilen olin kaverin kanssa sauvakävelylenkillä siinä lumi-/räntäsateessa. Maisemat oli aivan mahtavat, kun joka paikassa oli paljon valkoista lunta. Jalkojen olo tavallisissa kesälenkkareissa ei ollutkaan niin mahtava. Molemmat jalat olivat nilkoista alaspäin aivan läpimärät. Siitä viisastuneena kävin tänään hakeen kaupasta IcaBugin nasta-kalvo-lenkkarit - rahapussin huutaessa armoa - sekä talvitrikoot, joista olen jo pitkään haveillut. Niitä lähdin testamaan ja vedin pyramidireenin. Oli aika hauska. Ensin tietty 10 minuutin lämmittelyhölkkä, sitten 2 minuutin veto ja 2 minuuttia palautellen, 3 minuutin veto ja 3 minuuttia palautellen, siitä eteenpäin 4 ja 4, 5 ja 5, 4 ja 4, 3 ja 3, 2 ja 2. Mukavaa vaihtelua ja mainion raukea olo sen jälkeen. Juokseminen vaan on Kivaa. Rahapussikin lopetti vinkumisen lenkin jälkeen. Kengät olivat kaikkien niihin upotettujen eurojen arvoiset.
Ai niin, kantapäästä mainittakoon sen verran, ettei haittaa enää menoo. Viikon maltoin pitää sen kanssa urheilutaukoa, söin tulehduskipukuurin ja annoin sille päivittäin kylmää. Välillä tuntuu et urheilun jälkeen saattaa olla hieman turvoksissa (tai sit tää on sitä luulotautia), mutta millään lailla ei tule enää kipeäksi. Edelleen annan sille kylmää aina urheilun jälkeen. Varmuuden vuoksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)