Hulinaa

Pääsiäisen alusviikko oli niin vauhdikas, että jäi kuntoilutkin tänne laittamatta, muista jutuista puhumattakaan. Ja pääsiäinen sujahti kuntoillessa, mutta nyt näitä julkaistaan...

Viikko 13
Ma: Lepo
Ti: Juoksu 8,8 km sisältäen 200 metrin vetoja, 1h 8 min. ja päälle tunnin venyttelyt
Ke: Lepo
To: Hiihto 8 km, hiihtoaika noin 1h, ilman sykemittaria
Pe: Juoksu 5,8 km, 39 min.
La: Maastopyöräily 33 km, 2h 34 min. ja heti perään juoksu 5,8 km, 41 min.
Su: Niin kuin sunnuntaina kuuluukin kahvakuulaa 1h 8 ja 12 kilon kuulilla ja lentopalloa 1h 35 min.

Yhteensä 7h 41 min. + tiistain venyttelyt ja torstain hiihto

Tiistain juoksulenkillä alkulämmittelyn jälkeen juoksin reilut 3 km pk2-tasolla, sitten vedin kaksi 200 metrin vetoa vk2-tasolla, joiden välissä palauttelin 200 metriä pk2-tasolla ja lopuksi juoksin reilut 3 km vk1-tasolla sekä loppulämmittelyt.
Torstain hiihtolenkki oli hyvin rauhallista menoa. Olimme nimittäin kummitytön kanssa Pyrinnön mehuretkellä Kaupista Niihamaan ja takasin. On siinä aika tyttö, kun haimme hänet suoraan parin tunnin taitoluistelutreeneistä tälle hiihtolenkille! Hyvin hän jaksoi. Kaksi kertaa olen lopettanut hiihdon tänä keväänä ja taas olin hiihtämässä. Ja taas lopetin tältä keväältä...
Perjantaina juoksin "omatahtoisen" peruslenkin tehden välillä muutamia kiihdytyksiä.
Lauantaina ohjelmassa oli yhdistelmätreeni ja nyt sen totetutus jopa onnistui, tosin juoksu jäi aiottua lyhyemmäksi, mutta oli kiva koittaa tälläistä lajinvaihtotreeniä.
Sunnuntaina oli taas jokaviikkoiset lajit. Kahvakuulatunnilla mukana oli uusia mukavia ja tuntuvia liikkeitä. Lentopallossa porukkaa oli hieman normaalia vähemmän, joten sielläkin sai juosta enemmän. Tämä sunnuntain meni siis hieman normaalia korkeammilla sykkeillä.

Viikko 14
Ma: Lepo
Ti: Lepo
Ke: Juoksu 15,2 km, 1h 50 min.
To: Juoksu 12,5 km, 1h 34 min.
Pe: Hiihto 25 km, 2h 48 min.
La: Maastopyöräily 28 km, 1h 40 min.
Su: Hiihto 8 km, 39 min. ja illalla lentopalloa 1h 50 min.

Yhteensä 10h 22 min.

Alkuviikko meni pakkolevossa, kun olin työreisussa Lontoossa.
Keskiviikon juoksulenkki oli verryttelyjen lisäksi tasavauhtista pk2- ja vk1-tasoilla. Jotenkin raskaalta tuntui.
Torstain lenkillä alkulämmittelyjen jälkeen tein kolme sarjaa seuraavia vetoja: 30 sek. maksimivauhtia, 30 sek. vk2-tasolla, 30 sek. vk1-tasolla, 30 sek. pk2-tasolla ja joka välissä minuutin palauttelu. Kolmen sarjan jälkeen hölkkäilin pk2-tasolla noin 7 km. Vedot oli kivoja, mutta perushölkkäily tuntui tänäänkin raskaalta, vauhti oli hidasta ja syke korkealla. Johtuikohan nopean kesälenkkarikäynnin jälkeisestä paluusta takaisin raskaisiin talvilenkkareihin? Toki jonkinmoista stressaantumistakin on ollut liikenteessä joka saattaa osaltaan vaikuttaa.
Perjantaina hiihtelimme kaveriporukalla Koukun majalle munkeille. Mukavaa ja lepposaa hiihtoa. Enää en lopeta hiihtokautta ennen kuin maassa ei ole senttiäkään lunta...
Lauantain "maasto"pyöräily päättyi lähipubin terassille! ;)
Sunnuntaina oli aivan mahtava sää ja ladut oli huippukunnossa, minkä kävimme toteamassa Kauppi - Niihama välillä. Olisin viihtynyt ladulla pidempäänkin, mutta kummilapsien synttärikemut ja -kakut kutsuivat. Illalla läiskittiin lentopalloa ja taas tuli juostua paljon pallon perässä. Pääsiäispyhien vuoksi kahvakuulatuntia ei pidetty.

Ihania tälläiset Pääsiäislomat kun ei ole mitään painetta suorittaa, vaan voi vaan nauttia kuntoilusta ja sosiaalisesta kanssakäymisestä kavereiden kanssa. Tuli tarpeeseen ja teki hyvää.

Pääsiäisen valoilmiö kylppärin seinällä; aurinko paistoi naapurin lasikaiteen ja kylppärin ikkunan sälekaihtimien läpi tehden seinälle sateenkaaren värit.

Vaan töissä täällä

Lauantaina olimme kaveriporukalla Tampereella Ilveksessä kasaribileissä. Illan pääesintyjänä oli Dingo ja odotukset oli tietysti korkeella. Meidän porukan kasaripukeutuminen jäi lopulta hyvin vaisuksi, mutta aivan mahtavia asuja oli ihmiset löytäneet. Suoraan sanottuna aivan kamalia, mutta kuitenkin hienoja ja NIIN kasarihenkisiä!

Järjestelyt oli Ilveksessä hoidettu hienosti, kun eri ravintoloiden välillä sai sukkuloida ihan vapaasti jopa juomien kanssa. Eri puolilla taloa soi erilainen musiikki, kaikki kuitenkin kaheksankytluvun antia. Meiniki oli hyvä.

Suuri pettymys olikin sitten Dingo. Tai siis eihän Dingosta ole jäljellä kuin Neumann, mutta mielestäni hänkin voisi lopettaa. Veto oli kuin töihinsä kyllästyneellä toimistotyöntekijällä, joka käy töissä vain sen takia, että jostain se raha perheen elättämiseen on saatava. Neumannin esiintymisestä ei näkynyt pienintäkään innostumista tai eläytymistä asialleen. Valitettavasti esiintyvän artistin työhön kuuluu mielestäni myös eläytyminen ja heittäytyminen. Pelkästään hänen olemuksesta huokui jo välinpitämättömyys astellessaan KASARIbileiden pääesiintyjänä lavalle farkkucapreissa ja kauluspaidassa. Ei edes sifonkihuivia. Koko komeuden kruunasi vielä epäonnistunut miksaus. Neumannin laulusta ei saanut mitään selvää. En voi suositella Dingon keikkaa kenellekään, joka haluaa säilyttää edes jonkinlaisen fiiliksen Dingon musiikkia kuunnellessaan. Pohjanoteeraus. Ja Neumannille voisin suositella uutta uraa jossain "perinteisemmissä" työtehtävissä.

Terapiaa ja juoksua

Nyt on varsinainen terapiaviikonloppu takana. 

Perjantaina aloitin juoksukauteen siirtymisen varovasti terapiakävelyllä. Terapiakävely tarkoittaa siis kävelylenkkiä kaverin kanssa juoruillen. Oikein mukavaa ja rentouttavaa touhua, suosittelen koittamaan.
Matka: 11 km, aika: 1h50min., vauhti: 10 min./km, keskisyke: 107, max syke: 130, kulutus: 523 kcal

Lauantaina terapoin itseäni puunaamalla talon oikein kunnolla ja koko päivä siihen menikin. Sunnuntaina terapiana toimi kavereitten kanssa chillailu fillareilla pitkin poikin kylää. Tuli nähtyä kalamarkkinat, avattua terassikausi, ihmeteltyä ameriikan autoja ja äänestettyä. Persus tuli kipeeksi oudokseltaan pyörän satulassa. :) Illan istuinkin tiiviisti tuijottamassa hyvin erikoiseksi ja mielenkiintoiseksi muodostunutta vaalien tuloslaskentaa televisiosta. En sen enempää esittele omaa puoluekantaani, mutta tuloksessa oli hyvää ja huonoa. Sen voin sanoa, että Persuja en äänestänyt. Mielenkiintoista nähdä miten tästä eteenpäin sitten mennään.

Tänään teinkin sitten kevään ensimmäisen juoksulenkin. Edellisestä onkin vierähtänyt jo nelisen kuukautta. Aloitin varovasti lyhyellä ja kevyellä lenkillä. Ensimmäiset kaksi kilometriä olivat tuskaisia. Jalat tuntui todella raskailta, askel ei rullannut, sääriä poltti, varpaisiin sattui ja keuhkoista irtosi limaa. Ehdin jo ajatella, että alustako tämä harrastus tarvii taas aloittaa. Onneksi kahden kilometrin jälkeen tuntuma vähän helpotti ja askelkin alkoi tuntua kevyemmältä. Ei mitään suurta juoksuilottelua vielä, mutta positiivinen mieli jäi ja heti lenkin jälkeen olisi tehnyt mieli juosta enemmänkin. Mitenköhän sitä tästä juoksua lisäisin etten ahnehtisi ja hankkisi rasitusvammoja, mutta pääsisin kuitenkin mahdollisimman pikaisesti hyvään rytmiin?
Matka: 5 km, aika: 35 min., vauhti: 7 min./km, keskisyke: 148, max syke: 163, kulutus: 325 kcal 

Lennolla

Pääsin taas lentään ja tällä kertaa äijäkin uskaltautu mukaan. Oltiin siis kahdella koneella, molemmilla oma kuski. :) Tässä muutamia kuvia synnyinkaupungistani.

 Teiskon lentokenttä

 Teiskosta

Tampere; aika kaposalle kankaalle se on noussut.

Särkänniemi

Ratinan stadion

 Uusi kävelysilta Laukontorilta Ratinaan

Pyynikin ranta

Pääsiäispuuhastelua

Pääsiäislauantaina äijä ja muutama kaveri aloittivat pihatyöt takapihallamme kaatamalla paljon puita. Itse olen toiminut varsinaisena emäntänä leipoen heille ensin välipalaksi mustikkamuffinseja ja myöhemmin tarjosin lounaaksi makaronilaatikkoa, vastapaistettujen sämpylöiden ja tuoreen salaatin kera. Namskis.

 Mustikkamuffinseja, ohje täältä.

Kauralesesämpylöitä. Höyryävän lämpöisinä tekivät hyvin kauppansa.

Tulppaanit tuovat pääsiäisen tunnelman. Unohtamatta suklaamunia.

Kulttuuria

Olipas varsin mukava viikonloppu.

Perjantaina hilpaisin heti töiden jälkeen hiihtolenkille, jossa mikään ei sujunut. Se nyt ei ollut erityisen mukavaa, mutta eipä se isommin häirinnytkään. Aina ei vaan suju. Pikainen suihku ja suunta Pyynikille Isku - VaLePa lenttispeliin. Ei voi sano tunnelman olleen katossa. Se oli paljon enemmän. Ei mahtunut saliin. Välillä tuntui, että happikin loppuu ja hikipisarat kirpos iholle. Hyvä peli oli ja viiden erän jälkeen voittokin tuli!

Lauantaina shoppailtiin äijän kanssa. Vaatteita, vaatteita, vaatteita. Farkkuja, paitoja, lisää farkkuja ja vielä vähän farkkuja. Ja paitoja. Ensimmäisen kerran IKINÄ sain ostaa itselleni farkkuja, joiden vyötärön koko tuumissa on alle 30. Voi sitä hymyn leveyttä, kun myyjä kantoi sovituskoppiin aina vaan pienempää kokoa. Vuosia farkkujen ostaminen on höystetty tuskalla, ahdistuksella ja itseinholla. Eipä ole enää.
Nopean kotona pyörähtämisen jälkeen lähdettiin takasin kaupunkiin. Tällä kertaa kavereiden kera. Amarillossa täytettiin vatsat, jonka jälkeen siirryttiin kerros alemmaksi Ilveksen yökerhoon Tomaatteja!Tomaatteja! -stand up shown vietäväksi. Nauru raikasi. Kaikki neljä esiintyjää (Joni Koivuniemi, Joonas Nordman, Teemu Vesterinen ja Ismo Leikola) onnistuivat hyvin. Jutut olivat ajankohtaisia, osuvia ja todellakin hauskoja. Vaikka muutamia samoja aiheita esiintyi eivät silti toistaneet toisiaan. Kenenkään puolesta ei tarvinnut tuntea myötähäpeää. Itse olen suhtautunut Leikolaan varauksella. Mielestäni hänen jutut eivät ihan joka tilanteeseen ole sopinut. Nyt Leikola keräsi viimeisenä esiintyessään loputkin marjat pussiinsa. Toimi. Kaikille neljälle Kiitokset. Onnistunut show!

Sunnuntaina krapulaperkele yritti hiipparoida pääkoppaan, mutta en antanut sille valtaa. Hiihtolatu kutsui. Kevyt tunnin lenkki ei ollut niin kevyt kuin oli tarkoitus. Olisiko krapulaperkele roikkunut vielä suksien kannoilla? Tulipa kuitenkin suksittua. Tämän viikonlopun teemana oli nopeat välikääntymiset kotona, joten tässäkin välissä tein sellaisen ja vaihdoin hiihtovermeet lentopalloiluvermeisiin. Pari tuntia lentopalloa kruunasi mukavan viikonlopun.

Aktiivinen sohvaperuna

Kaikenlaista ajanvietettä sitä on viime päivinä ollut.

Lauantaina olimme ystäväni kolmekymppisillä. Kuuluin porukassa siihen minimaaliseen vähemmistöön, jolla ei ollut lapsia, joka ei ollut synnyttänyt viimeisen puolen vuoden aikana tai joka ei ollut juuri raskaana. Illan jutustelun aiheet imettämisen, tissien pakottamisen, unirytmien ja hoitopaikkojen ristitulessa ei siis oikein iskenyt kipinää. Pelatuksekseni siirryimme saunatiloista PMMP:n keikalle. Keikka oli ihan ok. Odotin ehkä hieman enemmän. Tosin lähtökohtina illan keskustelut ja kuskina oleminen ei välttämättä olleet otollisimmat keikkafiiliksen luojina. Fiiliksellä tytöt (vai naiset?) kuitenkin veti! Uusien ihmisten seurassa päädyimme tutussa porukassa siihen tulokseen, että vanhetessa uusien ystävyyssuhteiden luominen on pitkä ja vaativa prosessi. Nykyään on paljon kriittisempi ihmisiä kohtaan eikä itsellä ole enää tarvetta miellyttää muita. Sitä vaan on mitä on. Onneksi ystäviä löytyy jo ennestään. Kiitos sankarille juhlista!

Laskiaissunnuntain ja laskiaistiistain välissä vietettiin laskiaismaanantaita pulkkamäessä. Hervannan Näyttelijänpuistosta löytyi hieno mäki, joka oli meidän porukalle juuri passeli. Veljen lapset innostuivat tietysti hyppyreistä ja aika vauhdikkaalta meno näyttikin. Itse yritin pysyä tasaisemmissa laskuissa. Ei ihan onnistunut. Jossain vaiheessa ajauduin liukurini kanssa pomppuihin, joiden seurauksena takapuolessa on kananmunankokoinen tummanvioletti mustelma. Käyttäkää ihmiset pulkkaa! Liukuri kuulostaa turvallisemmalta, mutta se on vain naamioitunut pahis! Mahdottoman hauskaa oli kaikilla. Veljen lapset ovat ihania. Vaikka tapaamme harvakseltaan, ovat samantien jutustelemassa, halaamassa, "painimassa" ym, kun tavataan.

Lauantaina hiihdettiin taas pitkä lenkki, 26 km. Jos edellisviikonlopun pitkä meni kevyesti niin tää olikin sitten vastakohta. Kroppa oli tukossa ja sukset ei luistanu. Hiihdettiin Niihamasta Kyötikkälään ja takasin. Jotain kummallista tässä on. Joka ikinen kerta tällä Kyötikkälän ladulla mun hiihto on ollut vaikeeta. Aina on jotain. Onkohan siellä jotain erikoista, onko se vaan sattumaa vai onko vika mun korvien välissä?
Ilmottauduin Ideapark-juoksuun. Matkana on sitten se puolimaraton.

Tämän viikon kohokohta. Lippukunnan tilinpäätös on valmis ja kiikutan sen tänään tarkastajille. Helpotus. Työ ja tuska oli suuri, mutta helpotus on vielä suurempi. Se ura on mun osalta paketoitu.
Juhlistan sitä vajoamalla tänään kello 20.15 nojatuoliin tuijottamaan olympialaisten maastohiihdon sprinttejä ja ehkä vähän kiakkookin. Onneksi näiden lajien välissä on tauko juuri sopivasti kello 21-22, silloin siirryn Greyn Anatomiaan. :)

Penkkiurheilurikkaita olympiapäiviä kaikille! Ennen illan lajeja jokainen ehii hyvin pitää omia olympialaisia ja mikä parasta, lajin saa valita itse!

Maailman paras - Giba

Lauantaina oltiin todistamassa historiallista tapahtumaa, kun Suomi voitti lentopallossa Brasilian. Ensimmäistä kertaa ikinä. Peli oli todella hintansa arvoinen. Mahtava lentopallospektaakkeli. Suomi oli erissä jo 2-0 häviöllä, tosin tiukkojen erien jälkeen, mutta niin vain vietiin lopulta 3-2! Jee! Enpä tiedä voiko sitä enää ikinä mennä katsomaan lentopalloa, koska mikään peli ei voi olla noin huikea.

Brasilian joukkueessa pelaa maailman parhaaksi lentopalloilijaksi arvostettu Giba. Kävipä sitten niin hassusti, että pelin jälkeen käytiin porukalla syömässä ja siitä mentiin vielä Hemingway's pubiin istumaan iltaa. Kohta baaritiskiin nojaili jotenkin tutunnäköisiä jättiläisiä. Neljä Brasilian joukkueen pelaajaa ja toki myös Giba mukana. Erinäisten tapahtumien seurauksena Giba tuli pöytäämme heittämään kättely- ja tervehdyskierroksen! Oooouuuu! Vaihdettiin siinä ajatukset illan pelistä. Häviöstä huolimatta Giba oli ihan tyytyväinen tiukkaan peliin ja totesi suomalaisten pelanneen aivan eri asenteella kuin perjantaina. Lopuksi vielä kättelyt ja hyvät illan jatkot! Siihen me jäätiin suu auki ihmettelemään mitä juuri oli tapahtunut. Kuinka usein tulee heitettyä juttua maailman parhaan kanssa?! Siistiä! Ja kyllähän sitä kelpas katsellakin... ;-P Vaikka vähän enemmän vaatetta olikin päällä.

Juhannusretki

Tänä vuonna aloitettiin juhannus vähän eri tavalla. Suunta oli sama kuin ennenkin eli kavereiden mökki Urjalassa, mutta matka taittui uudella tavalla. Polkupyörillä. Torstaina viiden aikaan iltapäivällä lähdimme polkemaan neljän pyöräilijän porukalla. Sää oli ihanteellinen, noin 18 astetta lämmintä ja puolipilvistä. Matka suuntautui ensin Peltolammille siitä Sääksjärven ja Lempäälän läpi kohti Vesilahtea. 35 kilometrin matka Vesilahteen taittui reipasta matkavauhtia 1,5 tunnissa. Siellä pidimme puolen tunnin tauon tankaten kaverin tarjoamia herkkuja. Maistettiin myös kesän ensimmäiset tuoreet mansikat. Nam.

Kaverilta ei päästy kuin kilometrin verran eteenpäin, kun oli pakko pysähtyä kiskoon vaatetta päälle. Taivaalle oli ilmestynyt mustia pilviä ja pelloilta puhalsi hyytävä tuuli. Ainoastaan muutama hassu tippa vettä tuntui tipahtavan kypärään ja parin kunnon ylämäen jälkeen takin saikin taas riisua pois. Etukäteen olimme päättäneet pysytellä päällystetyillä teillä, joten Vesilahdesta lähdimme kohti Krääkkiötä ja sieltä Halkivahan kautta mökille. Maasto muuttui mäkisemmäksi, mutta kyllä sitä jäljellä olevat 25 kilometriä jaksaisi. Krääkkiössä ihmeteltiin kylän kokoa. Krääkkiö alkoi - pari polkaisua - ja Krääkkiö loppui. Mistähän sekin kylä aikoinaan on syntynyt keskelle ei mitään?! Halkivahassa ilta laskeutui jo sen verran, että puettiin taas takit päälle. Siellä totesimme suunnitellun matkamittarin lukeman olevan jo täynnä. Emme kuitenkaan olleet vielä perillä. Viimeiset kilometrit tuntuivat jo hieman reisissä. Viimeisen kilometrin hiekkatiepätkän poljimme perilletulohurmoksessa lähestulkoon kilpaa. Mökillä oli vastaanottokomitea kameran kanssa valmiina. Loppusaldoon ei tullut kuin kymmenen ylimääräistä kilometriä etukäteiskuvitelmiin nähden. :-) Mutta autossa, jolla matka oli mitattu, oli 16-tuumaset renkaat, vai miten se nyt meni... ;-P

Mukavaa se oli silti. Pyöräily kesti hieman alle neljä tuntia (ajasta on tauko pois) ja matka oli ~70 km. Hienoa oli taas kerran huomata kuinka oma kunto on kehittynyt. Viime kesän pyöräretkellä 40 kilometriä tuntui pitkältä. Mikään lihas ei mennyt jumiin, mutta koin ihan uuden tunteen. Seuraavan yön reisiä särki aivan tolkuttomasti. Onneksi meni seuraavan päivän aikana ohi. Kolmen päivän juhannusjuhlien jälkeen otimme kuitenkin polkemisen sijasta autokyydin takaisin kotiin.

Tykästyttävän hyvä viikonloppu

Takana kaikessa rentouttavuudessaan aika mainio viikonloppu. Hienoinen morkkis takaraivossa ainoastaan kaikista syödyistä herkuista ja juoduista kuningasjuomista. En anna sille kuitenkaan liian suurta valtaa.

Torstaina oli siis vappuaatto. Odotukseni eivät olleet kovin korkealla. Olen yleisesti ottaen sitä mieltä, että nämä "nyt on pakko olla hauskaa" -päivät, harvemmin ovat kovin onnistuneita. Kavereiden kanssa grillattiin, saunottiin, höpötettiin, pelattiin ja kulutettiin aikaa. Ihan perussettiä. Ei mitään mainittavaa.

Perjantai olikin sitten kaikessa stressittömyydessään ja kiireettömyydessään ihana päivä. Puolenpäivän aikaan lähdettiin viiden hengen tiiminä fillareilla vapputorille. Hengailtiin, käveltiin, katseltiin, ihmeteltiin, syötiin torin vilinässä aamupalamuikut ja metrilakua, poikettiin parille terassille, nautittiin auringosta ja tunnelmasta. Paluumatkalla pysähdyttiin Pahalammen rannalle olut-tuc-keksi-picnicille. Jatkot meillä. Grillimakkaraa ja eilisen rääppiäisiä. Kuoharia. Illalla vielä jääkiekkoa. Kavereita joiden kanssa voi vaan olla.

Lauantaina oli taas komea auringonpaiste. Tehtiin äijän kanssa pyörälenkki Pyhäjärven ympäri. Tosin vaan Tampereen pään, eli keskustaan ja sitten Rajasalmen siltaa takaisin. Koko järven kiertäminen olisi ollut vähän pitempi projekti. Loppupäivä kului roska-autoillessa, koripallopelissä / sudokujen seurassa parvekkeella, grillaillen ja päättyi taas jääkiekkopeliin.

Sunnuntaina autotalli sai lisää ulkovuorilaudotusta päällensä ja minulla oli elämäni ensimmäinen lentopallopeli. Niinkun taisi olla koko meidän lentopalloporukalla. Haastoimme naisten veteraanilentopallojoukkueen. Voitto tuli 3-1, yllättävänkin helposti. Oletin vastustajan olevan vaikeampi pala nieltäväksi. Tai oikeastaan meidän olevan huomattavasti huonompia. Pelimme vaikutti jopa huolestuttavasti lentopallolta! Kai sitä sitten on kehitytty vaikkei aina siltä tunnu.

Kokonaisuudessaan oli rento viikonloppu. Iso vaikuttaja oli tietysti säätila, kun joka päivä pystyi olemaan ulkona. Näitä lisää.

Hiihtoleiri

Vuosi alkoi urheilullisissa merkeissä Levin laduilla. Viikon aikana kierrettiin ilmeisesti kaikki ladut, mitä siellä oli ajettuna. Umpihankeen ei sentään lähdetty. Edellisinä vuosina nämä Lapin reissut ovat menneet lähinnä after skin puolelle, mutta nyt tehtiin totaalinen täyskäännös sen suhteen. "Koutsi" piti sen verran kovaa kuria, ettei siinä paljon uskallettu nikotella. ;-P

Lauantaina päästiin perille joskus puoli kuuden aikoihin illalla ja heti vaan sukset jalkaan ja kohti tuntematonta. Nimenomaan tuntematonta siinä mielessä, että mökin läheisyydessä menevillä laduilla ei ollut valaistusta, niin ensimmäinen kilometri hiihdettiin lähestulkoon käsikopelolla. Valaistutkin ladut kyllä löytyi ja illan saldoksi itselläni tuli noin 10 km.

Sunnuntaiaamuna oli yhdeksän jälkeen koutsi puurokattilan kanssa odottamassa eikä siinä paljon laiskoteltu kun ladut odotteli. Alkumatkasta pidettiin vapaan tyyliin hiihtokoulua ja kun se alkoi jotenkin sujumaan niin lopputuloksena oli ympäri kierretty Levi-tunturi, n.20 km.

Maanantaina oli aika jäinen keli. Lähdimme kohti Kätkätunturia, mihin latu oli onneksi ajettu jo sinä aamuna. Ensimmäiset viisi kilometriä oli pelkkää nousua ja tällä sunnuntaihiihtelijällä meinasi jo usko omiin kykyihin ja kuntoon loppua. Nousun jälkeen laskettiin kilometrin verran alamäkeä ja istuskeltiin hetki laavulla. Tauon jälkeen olikin mieli taas jo toinen ja päätimme jatkaa vielä Pyhätunturinkin ympäri. Lopulta kilometrejä kertyi noin 28, jonka jälkeen olin hyvinkin yllättynyt omasta suoriutumisestani. Suuri kiitos siitä kuuluu kyllä koutsin hiihtokoululle.

Tiistaina mielissä siinsi Luvattumaa. Sinne päästiinkin, mutta valitettavasti kaikkia latuja sillä suunnalla ei oltu vielä ajettu, joten jouduimme palaamaan samaa reittiä takaisin. Muut lähtivät vielä Levin kierrokselle, mutta minä suuntasin mökille. Hiihtokilometrejä tuli yhteensä 20.

Keskiviikko olikin mielenkiintoinen. Edellisenä iltana katselimme sääennusteesta, että yöllä ja aamulla pitäisi olla kunnon lumimyrsy, eli voitaisiin pitää lepopäivä hiihdosta. No aamulla kun herättiin niin ei ollut lumimyrskystä tietoakaan. Eli ruvettiin kiskoon hiihtokamppeita niskaan. Pikkuhiljaa lumisade siinä samalla yltyi ja kun pääsimme ulos, sitä tuli jo ihan kohtuullisesti. Eli se myrsky sitten alkoikin vasta silloin aamulla. Itse jaksoin tarpoa siinä umpihangessa viiden kilometrin päässä olevalle laavulle ja sitten käännyin takaisin. Päästyäni mökille oli naama aivan jäässä ja lumessa, mutta tulipa taas hiihdettyä 10 kilometriä.

Torstaina jätin päivän hiihtolenkin väliin ja lähdin kävellen kiertelemään ja ottamaan valokuvia. Illalla koutsi piti meille perinteisen hiihtotavan hiihtokoulun. Tarpeeseen tuli sekin.

Perjantaina pakkasimme autoon sekä perinteisen että vapaan sukset ja ajoimme Etelärinteille. Sieltä aloitettiin hiihtourakka perinteisellä tyylillä Lapinkylään kaakaolle ja takaisin. Perinteisen mononi hiersi sen verran kantapäätä, että päätin vaihtaa vapaaseen tyyliin, jolla lähdimme kohti Kätkäjärven laavua. Kovan pakkasen ansiosta vapaan suksi ei luistanut yhtään mihinkään, joten käännyin aika pian takaisin ja ajelin autolla mökille. Muut hiihtivät laavulle ja sieltä mökille. Tosin latukahvio ei kuulemma ollutkaan auki, vaikka sitä kovasti mainostettiin ladun varressa. Kilometrejä kertyi noin 13.

Viikossa minulle kertyi hieman yli 100 kilmoteriä, koutsille 240 kilometriä ja muille jotain siltä väliltä. Täytyy olla tyytyväinen omaan tulokseen, enpä ole tähän mennessä tainnut hiihtää yhteensäkään noin paljoa! :-D

Oli meillä sentäs hieman jotain muutakin elämää kun tuo hiihto. Tiistai-iltana (vai olikohan se maanantai?) kävelimme Levin keskustaan ja kävimme Irkku-pubissa yksillä. Keskiviikkona kävimme syömässä Saamen Kammi -ravintolassa perinteisiä lappalaisia ruokia poroa ja kalaa. Poroa oli tehty monella eri tavalla ja tulipa maistettua poron kieltä ja sydäntäkin. Vuosi vaihdettiin jo tutuksi tulleessa Irkku-pubissa. Perjantaina kävelimme vielä viimeisen illan kunniaksi hotelli Levitunturille pizzalle.

Ainut harmin aihen jäi siitä, että nuo hiihtointoiset eivät malttaneet lähteä laskettelemaan ja yksin en sinne sitten viitsinyt mennä pyörimään. Joten rinteet jäi tältä vuodelta testaamatta. No, oikeastaan itsekin nautin tuosta hiihtämisestä kerrankin niin paljon, ettei se kauheasti harmittanut.

Yritän jossain vaiheessa saada aikaiseksi tänne jotain kuviakin lapin maisemista.

Bileet rapujen kera

Tunnelmia lauantain rapujuhlista kuvamuodossa. Tänä vuonna piti tuo kontrolli snapsien kanssa paremmin kuin viime vuonna. ;-D

Lomamatka

Eipä tämä loma ihan pelkissä kotinurkissa pyörimiseen lopulta mennytkään. Keskiviikkona, kun anturat oli saatu valettua, jätimme ne kuivumaan ja lähdimme ystäväpariskunnan kanssa pyöräretkelle. Siis polkupyörillä. Keskiviikkoiltana aloitimme 40 kilometrin taipaleella Teiskoon Taulaniemen leirintäalueelle. Matkalla kävimme tutustumassa Nurmen Teboiliin sekä syömässä pizzat Kämmenniemen Kessan baarissa. Oli herkulliset pizzat. Illalla olimme hieman ennen kymmentä perillä Taulaniemessä ja sopivasti meille oli sauna varattuna kymmenestä yhteentoista. Taulaniemi oli hieno paikka ja palvelu oli ystävällistä. Hinnat tosin olivat aika korkeat. Polkupyörillä kun ei paljon kuljeteta tavaraa, niin vuokrasimme lakanat paikanpäältä. Kertakäyttölakanat maksoivat 6 euroa / sänky. Mielestäni aika kova hinta.

Torstaina heräilimme rauhassa ja lähdimme polkemaan kohti Kämmenniemen Salea. Matkalla ihastelimme Aunessiltaa. Kämmenniemen Salesta ostimme matkaevääksi makkaraa ja mansikkaviinerit. Kämmenniemestä matka jatkui Teiskon viinitilalle, josta mukaan tarttui pullo mustikka-vadelma-punaviiniä. Seuraavaksi teimme suunnitellun eväspysähdyksen appivanhempieni mökillä Teiskossa. Äijät kävi uimassa, grillasimme makkarat ja söimme mansikkaviinerit. Käytettyämme ensimmäiseen kymmeneen kilometriin aikaa viisi tuntia =), laitoimme reisiin vauhtia ja lähdimme polkemaan kohti Orivettä. Loppumatka meni rankoista ylämäistä huolimatta ripeästi ja lähes huomaamatta olimme Orivedellä Säynäniemen leirintäalueella. Majoittauduimme ja kävimme pulahtamassa järvessä, mikä tosin meinasi olla hankalaa, kun monien kymmenien metrien kahlauksen jälkeen vettä oli edelleen juuri ja juuri takapuoleen asti. Virkistäytymisen jälkeen polkaisimme Oriveden keskustaan syömään ja kauppaan. Päivän aikana kertyi noin kuutisenkymmentä pyöräilykilometriä. Illalla nautiskelimme notskilla Teiskon viiniä. Voin suositella kyseistä viiniä lämpimästi. Oli huomattavasti täyteläisempää ja "punkkumaisempaa" kuin aikaisemmin juomani marjaviinit. Säynäniemessä lakanatkin olivat kohtuuhintaisia. Kolmella eurolla per sänky sai oikeat kangaslakanat ja lisäksi vielä pyyhkeet.

Perjantaiaamuna lähtöä vauhditti ilmassa leijuva ukkosmyrskyn uhka. Poljimme sen minkä reidet periksi antoivat Säynäniemestä kohti Kangasalaa. Fiilis oli todellinen "ylämäki, alamäki, yhdessä kulkien..." Jos ette usko, niin voitte käydä koittaan; kantatiellä 58 Orivesi-Kangasala ei juuri tasaista maastoa ole. Aluksi meinasi tulla epätoivo kotiin pääsemisestä, mutta kyllä ne maitohapot lopulta väistyivät ja polkeminen muuttui sujuvammaksi. Kangasalla pidimme ruokatauon kunnes jatkoimme kohti Pirkkalaa. Loppumatka olikin jo henkisesti "melkein kotona". Härmälään päästyämme aurinko porotti lämpimänä taivaalla, joten pysähdyimme Vieteriin maaliin tulo -olusille. Pisaraakaan emme lopulta saaneet vettä niskaamme. Viimeisen päivän saldoksi tuli noin 50 kilometriä. Kotona olo oli aika väsähtänyt, mutta henkisesti todella hyvä. Oli aivan mahtava reissu. Kaikki arkiset asiat unohtuivat täysin. Josko ensi kesänä vaikka koko viikoksi johonkin päin?

Mitäs sieltä lasten suusta tuleekaan?

Tapasimme tuossa ystäväpariskunnan, jolla on viisivuotias poika. Äitillä ja isällä oli ollut vapaapäivä, mutta poika oli viety päiväkotiin. Päivän jälkeen poikaa pois päiväkodista hakiessa oli tädit hieman naureskellen kysellyt, että olikos teillä tänään vapaapäivä. Poika oli siellä reippaasti kertoillut kuinka äidillä ja isillä on vapaapäivä, jolloin ne kotona leikkivät ja jumppaavat. :-D Oli kuulemma vanhempien poskille noussut reipas puna ja jotain olivat selitelleet kaupungilla asioiden hoitamisesta. Niin niin.

Kyselin samaiselta pojalta, että joko on kesäloma alkanut ja mitäs lomalla tekevät. Menevät kuulemma mökille koko viikoksi. Mutta välillä pitää tulla käymään kotiin, kun jotain on unohtunut. Pitäisiköhän viedä vanhemmille keltaisia Post-it -lappuja lahjaksi?

Tämä nyt ei ole varsinaisesti lasten suusta, mutta muuten lasten hauskuuksia. Veljeni lasten (alle 6v ja yli 4v.) lempiohjelma televisiosta on tällä hetkellä Lotto-arvonta. Aivan oikein, se sunnuntaisin tuleva seitsemän numeron ja lisänumeroiden arvonta. Sitten jännitetään osuuko numerot kohdalle. Ja voi mikä harmin paikka jos ei satu numerot osuun. Olishan se tietysti mukavampi kun menis kohdalleen ihan vaikka joka numero. :-)

Hulluus tarttuu

Nyt se on sitten lyöty lukkoon. Venlojen viesti 2009 Mikkelissä ja mulla vielä avausosuus, huh huh. Iltarastit siis odottaa.

Mutta eipä tämä meidän sopimus ole kuin hyvä alku. Tuo äijä meni sopiin ensi vuoden Kalevan kierroksen suorittamisesta. Pelikunto hänellä on ihan hyvä, mutta tuon kestävyyden kanssa ei taida olla ihan sama tilanne. Ja kun lajeina on 30 km luistelu, 60 km hiihto, maraton, 50 km soutu, 120 km pyöräily ja 24 km suunnistus, niin kestävyyttä tarvittais. Meillä siis laitetaan olutpullot kaapin nurkkaan ja lähdetään lenkkeileen. Mielenkiintoista seurata kuinka äijän motivaatio riittää. Epäilen, että joko hän lähtee tähän täysillä mukaan tai sitten koko asia unohtuu muutaman viikon jälkeen. Pidän peukkuja ensimmäiselle ja koitan parhaani mukaan auttaa ja kannustaa. Onneksi lupaus on tehty kaverin kanssa yhdessä, niin sieltä voi löytyä motivaatiota jos oma meinaa loppua. Minun auttamisosuus alkaa mahdollisesti jo tänään iltarasteilla. Äijän suuntavaisto ja suunnistustaito kun ei ole ihan ykkösluokkaa niin reeniä tarvitaan.

Mihinkähän tää kaikki vielä johtaa? Se kaverin sisko, joka on yksi tämän kaiken urheiluhulluuden lähteistä, ei ole vielä edes muuttanut Tampereelle ja on nyt jo saanut tämän kaiken aikaan. Syksyllä kun hän muuttaa näille seuduille, meidän porukkaa ei kannata varmaan tavotella muualta kuin lenkkipoluilta.

Lillan

Lämpimänä ja aurinkoisena sunnuntaipäivänä ahersimme harrastuksemme parissa, josta ei olekaan täällä blogissa ollut vielä mitään puhetta. Nimittäin veneily. Meillä on sellainen kommuunivene merkiltään Marieholm, Lillaniksi kutsuttu. Kommuuni on jaettu kuuteen osaan.

Lillanin hankinta oli jo aikanaan hyvin mielenkiintoinen operaatio. Se oli nimittäin jäissä tuossa Mustanlahden satamassa ja silloinen omistaja sai kaupungilta ilmoituksen, että mikäli sitä ei nosteta ylös, se lähtee kaatikselle. Tällä kyseisellä herralla ei ollu enää mitään intressejä venettä kohtaan, joten me saatiin se oikein sopivasti sillä ehdolla et nostetaan se sieltä jäistä. Sinä tammikuun lauantaina (muutama vuosi sitten) oli 30 astetta pakkasta, kun Lillania ruvettiin jäistä sahalla irrottaan. Eli varsin mukavaa puuhaa. Lopulta se saatiin ison jäälautan kera kuorma-auton kyytiin. No, kuljetuksen aikana ne jääkököt alko sit irtoileen aiheuttaen mielenkiintoisia tilanteita ja sattuipa vielä poliisitkin tuleen vastaan, niin järjestettiin kesken matkan "hakkaa ylimääräiset jäät pois" -harjoitus. Hämmästyttävää kyllä vene oli säilynyt ilman suurempia vaurioita jäissä makoilusta. Lopulta saimme laitettua siitä kohtuullisesti toimivan pelin ja nykyään se kelluu kesät Pyhäjärvessä.

Eilen oli siis Lillanin kevätkunnostuksen aika. Mä puunasin sisätilat ja pojat ulkopinnat. Syksyllä kun Lillan nostetaan ylös järvestä, niin kiinnostus sen laittamiseen on yleensä aika minimaalinen. Joten keväällä homeitiöt on mukavasti vallottanu kaikki paikat, joissa vähänkin on sopivaa kasvualustaa. Onneks nää homeitiöt ei oo kauheen sitkeitä kavereita, niin niiden poistaminen ei vaadi järjetöntä jynssäämistä. Ja tekstiilit sentäs on viitsitty nostaa sisälle talven ajaks. Vielä tarvii hoitaa Lillanin vahaus ja koneen koekäynnistys niin sitten se voidaan siirtää taas kesän laineille. Tässä kevään aikana olisi tarkoitus uusia myös katossa olevat kurkistusluukut. Tällä hetkellä kun ne ovat mallia "pitäkää täydessä vauhdissa kiinni ettei lennä järveen". Aurinkoisia laineita odotellessa tässä muutama kuva meidän "ruotsinlaivasta".

Kälyset känät

Takana on yksi elämäni mukavimmista vapuista. Usein näitä nk. pakollisia juhlapäiviä kohtaan on suuret odotukset ja harvemmin ne täyttyvät. Tällä kertaa ei odotettu eikä järjestetty mitään suurta. Ilmoitimme kaveriporukassa, että meillä on avoimet ovet vappuaattona ja voitais vaikka pelailla kaikkee, jos porukkaa tulee. Väkee tuli lopulta ihan mukavasti ja aamu viiteen asti siinä sitten hurahtikin pokeria pelaillessa ja singstaria laulellessa. Voisivat muuten julkaista tuohon singstariin uusia suomenkielisiä levyjä. Edellisen biisit alkaa oleen laulettu liian monta kertaa.

Vappupäivän iltana ajateltiin muutaman hyvän kaverin kanssa ottaa pullo tai kaksi kuohuvaa. Mutta kuinkas sitten kävikään? Jostain metsien uumenista alkoi ilmaantua monenlaista väkeä. Näihin kuului myös kälyni miehensä kanssa. Olivat iltalenkillä ja poikkesivat juomaan lasilliset vettä. Vesilasin malli ja maku hieman vaihtui siinä illan mittaan ja aamuun mennessä oli tyhjennetty omat ja naapureiden kuohuvat, valkkarit ja muut viinit. Lopulta ihmisiä taisi olla kymmenkunta. Kälyn kanssa parannettiin maailmaa kunnolla. Aiemmin ei olla yhdessä juuri miestä väkevämpään koskettu. Kyllä tää suomalainen luonne vaan kunnon kännejä tuntuu kaipaavan syvempään tutustumiseen! ;-P
Tällaiset ex-tempore illanistujaiset ovat mielestäni ehdottomasti parhaita. Jopa aina "ei-niin-mihinkään-mutta-kuitenkin" -kiireinen ystävämme kilisteli aamuun asti kiireettömälle elämäntavalle! "Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit voinut olla mukana!"

Keväisen, vai sanoisinko jopa kesäisen, ilman myötä innostuimme porukalla uudesta aihealueesta. Pidimme kaksi luontoiltaa, ensimmäisen aiheena tikat ja toisen lokit. Tulipa pitkästä aikaa käyttöä vaarin lintukirjalle. Oli siinä ohikulkijoilla ihmettelemistä; kriik kriik ja kjääk.