Ma: Lepo
Ti: Hiihto, 8 km, 43 min., peruslenkki. Ajatuksena oli tehdä vähän pidempi lenkki, mutta jostain syystä tuli niin vilu, että tämä sai riittää.
Ke: Hiihto, 12,5 km, 1h 17 min., ensin nelisen kilometriä lämmittelyä, sitten cooperin testi urheilukentällä ja päälle kuutisen kilometriä loppuverryttelyä.
To: Lepo
Pe: Hiihto, 10,5 km, 54 min., peruslenkki. Päälle kunnon venyttelyt.
La: Hiihto, 34 km, 3h 20 min., pitkä lenkki Lamminpäästä Koukun majalle munkille ja takasin. Pakkanen verotti välillä luistoa juuri ajetuilla baanoilla.
Su: Kahvakuula 1h, 6 ja 8 kg:n kuulilla sekä heti perään pari tuntia lentopalloa.
Missä on se mainostamani yksi juoksulenkki viikossa? Niinpä. Heti se taas jäi. Olin suunnitellut tekeväni sen torstaina (tai siis torstaisin), kun äijä on pelaamassa koripalloa. Torstaina olin niin horkassa ja väsynyt etten saanut itsestäni irti mitään muuta kuin sohvalaiskiaisen. Muina päivinä motivaatio juoksemiseen ei riitä, kun äijä lähtee hiihtolenkille. On vain pakko päästä hiihtämään.
Maanantaista on muodostunut sopiva lepopäivä, kun takana on yleensä aktiivinen viikonloppu. Maanantai-iltaisin tulee Urholta lentopalloa, jonka seurassa ilta vierähtää leppoisasti.
En muuten osallistuisi Pirkan Hiihtoon, mikäli ilmottautuminen olisi umpeutunut lauantain hiihtolenkin jälkeen. Ei oikein vielä kulje tuo hiihto. Huomatkaa, että vakaa usko on siihen, että se ei kulje VIELÄ. Kyllä se kadonnut hiihtokunto jostain kaivautuu esiin ennen Pirkkaa. Toivotaan.
Mitenkähän tämän viikon kuntoiluiden laita on, kun pakkasen on ennustettu paukkuvan yli kahdessa kympissä? Hiihtolenkille ei ainkaan kannata lähteä itseään kiusaamaan. Vapaan sukset luistavat vain vaivaisesti naristen eteenpäin. Muutenkin tarvinnee ottaa varovasti ulkoliikunta ja kuullostella keukorakkuloidenkin mielipidettä. Vesijuoksua ainakin olisi suunnitelmassa.
tiistai 31. tammikuuta 2012
perjantai 27. tammikuuta 2012
Matalin aita
Reeniohjelma ehdotteli tälle viikolle cooperin testiä uiden ja juosten. Päätin toteuttaa testin hiihtäen ja juoksu-cooperin jättänen keväämmälle ja pitävämmän alustan aikakaudelle.
Keskiviikkona oli sopiva päivä tälle suoritukselle. Tein tarkan suunnitelman kuinka ensin tietyn lenkin hiihtäen tulee hyvä alkulämmittely, sitten Pirkkalan keskuskentälle ajetulla 400 metrin kiepillä voin vetää varsinaisen cooperin ja lopuksi suunnitelmissa oli loppuverryttelyyn sopiva lenkki.
On se vaan kummallista tämä ihmisen pyrkimys peruslaiskuuden tilaan. Päivällä jo pohdin, että mahtaako olla liian kylmä (-10 astetta) tuollaiseen rehkimiseen. Lenkille lähtiessä ajattelin katsoa kuinka hiihto sujuu ja suksi luistaa ja sen mukaan tehdä päätöksen. Kentälle päin hiihdellessä mietin, että kentällä voi olla hiihtokoululaisia ja silloin en ainakaan cooperia tee. Kentän vieressä ollessani totesin sen olevan tyhjä ja päättelin, ettei siellä taida olla edes ajettua latua. Olihan siellä baana ajettuna ja kentälle päästyäni päätin koittaa kuinka hiihto lähtee sujumaan ja tehdä päätöksen jatkamisesta vasta sitten. Eka kierros tuntui vaikealta ja päässäni jo pyöri että ei tästä taida mitään tulla. Joku suurempi voima minut kuitenkin piti siellä kentällä puuskuttamassa koko kahdentoista minuutin ajan.
Yllättäen jälkeenpäin fiilis oli hyvä kun tuli rehkittyä kunnolla ja verryttelyhiihtokin sujui huomattavasti kevyemmin, kun konetta oli käynnistetty reippaammin välillä. Mikä siinä on, että rankempien suoritusten aloittaminen on niin vaikeata ja tekosyitä löytyy roppakaupalla? Onneksi joku pieni piru takaraivossani huutelemassa minut kuitenkin tuohonkin rehkimiseen tsemppasi.
Niin, mikä se tulos sitten oli? No siinä ei ole kehumista. 2550 metriä meni. Selittelyjähän onnettomalle tulokselle löytyy vaikka kuinka; elämäni ensimmäinen cooper (en laske cooperiksi yläasteella kävelemääni 12 minuutin aikaa...) joten en tiennyt kuinka kovaa tuollaiseen suoritukseen pitäisi lähteä, pakkanen, suksien luisto, vähäiset kilometrit kun hiihtokausi on vielä alkuvaiheessa, paljon vaatetta päällä jäykistämässä, tekniikka, hiihtäjän asenne... Treeninä tämä oli kuitenkin onnistunut, koska siitä tuli hyvä olo ja erityisesti se fiilis kun perushiihto oli sen jälkeen huomattavasti helpompaa ja kevyempää. Nyt voin loppukaudesta motivoida itseni uuteen testiin ja vertailla onko mitään tapahtunut.
Keskiviikkona oli sopiva päivä tälle suoritukselle. Tein tarkan suunnitelman kuinka ensin tietyn lenkin hiihtäen tulee hyvä alkulämmittely, sitten Pirkkalan keskuskentälle ajetulla 400 metrin kiepillä voin vetää varsinaisen cooperin ja lopuksi suunnitelmissa oli loppuverryttelyyn sopiva lenkki.
On se vaan kummallista tämä ihmisen pyrkimys peruslaiskuuden tilaan. Päivällä jo pohdin, että mahtaako olla liian kylmä (-10 astetta) tuollaiseen rehkimiseen. Lenkille lähtiessä ajattelin katsoa kuinka hiihto sujuu ja suksi luistaa ja sen mukaan tehdä päätöksen. Kentälle päin hiihdellessä mietin, että kentällä voi olla hiihtokoululaisia ja silloin en ainakaan cooperia tee. Kentän vieressä ollessani totesin sen olevan tyhjä ja päättelin, ettei siellä taida olla edes ajettua latua. Olihan siellä baana ajettuna ja kentälle päästyäni päätin koittaa kuinka hiihto lähtee sujumaan ja tehdä päätöksen jatkamisesta vasta sitten. Eka kierros tuntui vaikealta ja päässäni jo pyöri että ei tästä taida mitään tulla. Joku suurempi voima minut kuitenkin piti siellä kentällä puuskuttamassa koko kahdentoista minuutin ajan.
Yllättäen jälkeenpäin fiilis oli hyvä kun tuli rehkittyä kunnolla ja verryttelyhiihtokin sujui huomattavasti kevyemmin, kun konetta oli käynnistetty reippaammin välillä. Mikä siinä on, että rankempien suoritusten aloittaminen on niin vaikeata ja tekosyitä löytyy roppakaupalla? Onneksi joku pieni piru takaraivossani huutelemassa minut kuitenkin tuohonkin rehkimiseen tsemppasi.
Niin, mikä se tulos sitten oli? No siinä ei ole kehumista. 2550 metriä meni. Selittelyjähän onnettomalle tulokselle löytyy vaikka kuinka; elämäni ensimmäinen cooper (en laske cooperiksi yläasteella kävelemääni 12 minuutin aikaa...) joten en tiennyt kuinka kovaa tuollaiseen suoritukseen pitäisi lähteä, pakkanen, suksien luisto, vähäiset kilometrit kun hiihtokausi on vielä alkuvaiheessa, paljon vaatetta päällä jäykistämässä, tekniikka, hiihtäjän asenne... Treeninä tämä oli kuitenkin onnistunut, koska siitä tuli hyvä olo ja erityisesti se fiilis kun perushiihto oli sen jälkeen huomattavasti helpompaa ja kevyempää. Nyt voin loppukaudesta motivoida itseni uuteen testiin ja vertailla onko mitään tapahtunut.
maanantai 23. tammikuuta 2012
Kolmosviikko
Pistetäänpäs vähän viime viikon kuntoiluja pakettiin.
Ma: Kunnon venyttelyt, muuten lepo
Ti: Hiihto, 13,8 km, 1h 27 min. Ensin puolisen tuntia toooodella rauhassa sitten kuusi settiä, jossa ensin 5 min. reippaasti sitten 5 min. rauhakseen.
Ke: Hiihto, 10,5 km, 57 min. peruslenkki.
To: Kevyttäkin kevyempi hölkkäily, 7 km, 58 min. Ensimmäisen kerran osasin hölkätä niin hiljaa, että syke pysyi kurissa. Yleensä nuo jalat tahtoo viedä... Kyllähän se sitten varmasti typerältä tössöttelyltä näytti.
Pe: Lepo
La: Hiihto, 26 km, 2h 40 min. Pitkää rauhallista oli tavotteena, mutta sen verran oli pehmeetä ja heikko luisto, että syke otti turhan paljon kierroksia.
Su: Hiihto, 10,5 km, 56 min. peruslenkki ja kahvakuula 1h 6kg:n ja 8kg:n kuulalla. Vaaliuurnat oli täyttänyt lentopallosalin niin jäi palloilut tältä viikolta palloilematta. Illalla vaalitulosta seuratessa vielä kunnon venyttelyt.
Yhteensä tuli liikuttua runsaan kahdeksan tunnin ajan. Plus pari tuntia venyttelyä ja lumitöitä harvasepäivä. Hiihtokauden myötä selkäjumit alkaa taas ilmotteleen itsestään. Löysin vanhoista Juoksija -lehdistä selälle venytyksiä ja niitä toteuttaessani totesin oikean puolen selästä olevan niin jumissa, että se vaan venyy vaikka yrittää vasenta venyttää. Syytäkin siis tehdä sille jotain. Hierontakin voisi tehdä hyvää.
Paino se vaan ei ymmärrä, että pitäisi laskea, EIKÄ nousta, mur! ITedostan ongelmakseni liian suuret annoskoot. Nyt vaan niskasta kiinni ja sulattamaan tuota ylimääräistä 5 kiloa pois (se oli neljä kiloa vielä tammikuun alussa...).
Ma: Kunnon venyttelyt, muuten lepo
Ti: Hiihto, 13,8 km, 1h 27 min. Ensin puolisen tuntia toooodella rauhassa sitten kuusi settiä, jossa ensin 5 min. reippaasti sitten 5 min. rauhakseen.
Ke: Hiihto, 10,5 km, 57 min. peruslenkki.
To: Kevyttäkin kevyempi hölkkäily, 7 km, 58 min. Ensimmäisen kerran osasin hölkätä niin hiljaa, että syke pysyi kurissa. Yleensä nuo jalat tahtoo viedä... Kyllähän se sitten varmasti typerältä tössöttelyltä näytti.
Pe: Lepo
La: Hiihto, 26 km, 2h 40 min. Pitkää rauhallista oli tavotteena, mutta sen verran oli pehmeetä ja heikko luisto, että syke otti turhan paljon kierroksia.
Su: Hiihto, 10,5 km, 56 min. peruslenkki ja kahvakuula 1h 6kg:n ja 8kg:n kuulalla. Vaaliuurnat oli täyttänyt lentopallosalin niin jäi palloilut tältä viikolta palloilematta. Illalla vaalitulosta seuratessa vielä kunnon venyttelyt.
Yhteensä tuli liikuttua runsaan kahdeksan tunnin ajan. Plus pari tuntia venyttelyä ja lumitöitä harvasepäivä. Hiihtokauden myötä selkäjumit alkaa taas ilmotteleen itsestään. Löysin vanhoista Juoksija -lehdistä selälle venytyksiä ja niitä toteuttaessani totesin oikean puolen selästä olevan niin jumissa, että se vaan venyy vaikka yrittää vasenta venyttää. Syytäkin siis tehdä sille jotain. Hierontakin voisi tehdä hyvää.
Paino se vaan ei ymmärrä, että pitäisi laskea, EIKÄ nousta, mur! ITedostan ongelmakseni liian suuret annoskoot. Nyt vaan niskasta kiinni ja sulattamaan tuota ylimääräistä 5 kiloa pois (se oli neljä kiloa vielä tammikuun alussa...).
Herkut POIS! Kuvassa kiinalainen versio jäätelöpallo(i)sta.
perjantai 20. tammikuuta 2012
Huonommalta puolelta
Vihronkin täällä Tampereen seudulla on lunta ja hiihtoladut kunnossa. Tammikuun ensimmäisellä viikolla meinas poru tulla vesisateessa juoksu- ja sauvalenkkiä tahkotessani. Viime vuodet kun on ollut yhtä herkkua ja hiihdetty on jo reilusti joulukuun puolella.
Puoltoista viikkoa olen suksilla käynyt, tosin vasta runsaan viisikymmentä kilometriä saanut plakkariin. Tulevana viikonloppuna olisi haaveena ensimmäinen pidempi hiihtely. Ilmeisesti viime kauden lähes tuhannesta hiihtokilometristä on jäänyt jotain takaraivoonkin, koska hiihto ei ensimmäisilläkään kerroilla ihan toivotonta räpellystä ollut. Ongelmanani on jumiutuva selkä, joka hyvin todennäköisesti johtuu toispuoleisesta hiihdosta. Tänä talvena otinkin tavoitteeksi opetella kuokkaamisen - eli perusluistelun - myös toiselta puolelta. Joka lenkillä pitää mäkiä kiivetä myös huonomman puolen kuokkaa käyttäen. Jonkinlaista edistymistä tässä on jo havaittavissa. Kunnon keskittymisellä saan ylläpidettyä rytmin myös huonomman puolen kuokassa. Keskittymisen herpaantumisen tosin huomaa heti.
Onhan se hiihto mukavaa! Menkää nyt ihmeessä ihmiset hyvät ladulle nauttiin lumisista maisemista raikkaassa ulkoilmassa!
Puoltoista viikkoa olen suksilla käynyt, tosin vasta runsaan viisikymmentä kilometriä saanut plakkariin. Tulevana viikonloppuna olisi haaveena ensimmäinen pidempi hiihtely. Ilmeisesti viime kauden lähes tuhannesta hiihtokilometristä on jäänyt jotain takaraivoonkin, koska hiihto ei ensimmäisilläkään kerroilla ihan toivotonta räpellystä ollut. Ongelmanani on jumiutuva selkä, joka hyvin todennäköisesti johtuu toispuoleisesta hiihdosta. Tänä talvena otinkin tavoitteeksi opetella kuokkaamisen - eli perusluistelun - myös toiselta puolelta. Joka lenkillä pitää mäkiä kiivetä myös huonomman puolen kuokkaa käyttäen. Jonkinlaista edistymistä tässä on jo havaittavissa. Kunnon keskittymisellä saan ylläpidettyä rytmin myös huonomman puolen kuokassa. Keskittymisen herpaantumisen tosin huomaa heti.
Onhan se hiihto mukavaa! Menkää nyt ihmeessä ihmiset hyvät ladulle nauttiin lumisista maisemista raikkaassa ulkoilmassa!
Valkeata vaikkei lunta. Tästä lämpimiä ajatuksia pakkasen puremiin.
Ai niin, sainpa puhutettua pari työkaveria osallistumaan Pirkan Hiihdon puolikaalle. Epäilivät kyllä, että saan jotain provikkaa houkuttelemistani osallistujista. ;)
Luovasti ohjattua
Halusin kuntoiluuni jotain järkeä ja mielenkiintoa, joten päätin vuoden alusta aloittaa jonkun tietyn treeniohjelman seuraamisen. Ilman ohjelmaa kun tahdon jumittua tekemään samanlaista (liian kovaa) peruslenkkiä. Valtaosa tarjolla olevista treeniohjelmista on juoksu-, hiihto-, pyöräily-, jne. ohjelmia, joissa keskitytään vain tiettyyn lajin. Haluan pitää treenini monipuolisena ja sisällyttää siihen juuri niitä lajeja mistä nautin. Tarkoittaen vuodenaikojen vaihtelun mukaan hiihtoa, juoksua, lentopalloa, suunnista, maastopyöräilyä, kahvakuulaa ja ties mitä. Aikaisemmilla yrityksillä olen kokenut nämä yhden lajin ohjelmat vaikeiksi soveltaa moneen lajiin. Lisäksi esim. hiihtokauden loputtua tuntuu hölmöltä aloittaa täysin alusta kevyillä harjotteilla juoksuohjelma, vaikka koko talven olen jo täysipainoisesti harjoitellut.
Tämän vuoden alusta aloitin triathlontreeniohjelman soveltamisen omaan harjoitteluuni. Kohta kolmen viikon kokemuksella voin todeta, että sen voi jopa saada toimimaan. Toki soveltaa täytyy edelleen, koska esimerkiksi hiihto ei triathloniin vielä kuulu ja uinti taas ei kuulu omaan lajivalikoimaani. Jotenkin soveltaminen on nyt helpompaa, kun ohjelmassakin on yhdistelty eri lajeja. Ohjelmassa on hyvin selkeästi kerrottu minkä tyyppinen harjoitus milloinkin tehdään, mitä ohjelmaltani haluankin. Usein ongelmaksi on muodostunut, kun ohjelmissa on lukenut vain esim. VK-treeni, mutta ei sen enempää ideoita miten sen voisi toteuttaa. Lopulta en itse ole jaksanut suunnitella erilaisia treenejä ja kyllästyminen on vallannut mielen hyvin nopeasti. Triathlonohjelman hyviin puoliin kuuluu myös sen kesto. Oma päätavoitteeni kun on vasta syksyllä, niin tässä ohjelmassa on riittävästi viikkoja kattamaan harjoittelua sinne asti.
Uintiharjoitusten soveltaminen muihin lajeihin aiheuttaa eniten haasteita. Ilmeisesti uintiharjoittelu eroaa aika paljon näistä omista lajeistani. Käytettäviä sykealueita, harjoituksen intensiteetti- ja aikakerrointa seuraamalla olen kuitenkin vähän päässyt kärryille miten niitä voisi toteuttaa muilla lajeilla. Luovaa soveltamista joudun käyttämään myös sykerajoissa. Ohjelma on koottu viiden eri sykealueen pohjalle ja tähän asti olen tottunut käyttämään kolmea eri aluetta. Sykemittarinikin tukee kolmea eri aluetta. Kirjaimellisesti en rajoja noudata, mutta yritän parhaani mukaan tehdä eroa todella kevyelle, kevyelle, vauhdikkaalle, kovalle ja todella kovalle reenille. Enemmänkin fiilispohjalta olen mennyt kuin orjallisesti mittarin lukemia tuijottaen. Toki sitä apuna käyttäen.
Vaikka en otsa rypyssä aikoja tuijottaen treenaakaan, tuo ohjelma kuntoiluuni mielenkiintoa ja vaihtelevuutta.
Tämän vuoden alusta aloitin triathlontreeniohjelman soveltamisen omaan harjoitteluuni. Kohta kolmen viikon kokemuksella voin todeta, että sen voi jopa saada toimimaan. Toki soveltaa täytyy edelleen, koska esimerkiksi hiihto ei triathloniin vielä kuulu ja uinti taas ei kuulu omaan lajivalikoimaani. Jotenkin soveltaminen on nyt helpompaa, kun ohjelmassakin on yhdistelty eri lajeja. Ohjelmassa on hyvin selkeästi kerrottu minkä tyyppinen harjoitus milloinkin tehdään, mitä ohjelmaltani haluankin. Usein ongelmaksi on muodostunut, kun ohjelmissa on lukenut vain esim. VK-treeni, mutta ei sen enempää ideoita miten sen voisi toteuttaa. Lopulta en itse ole jaksanut suunnitella erilaisia treenejä ja kyllästyminen on vallannut mielen hyvin nopeasti. Triathlonohjelman hyviin puoliin kuuluu myös sen kesto. Oma päätavoitteeni kun on vasta syksyllä, niin tässä ohjelmassa on riittävästi viikkoja kattamaan harjoittelua sinne asti.
Uintiharjoitusten soveltaminen muihin lajeihin aiheuttaa eniten haasteita. Ilmeisesti uintiharjoittelu eroaa aika paljon näistä omista lajeistani. Käytettäviä sykealueita, harjoituksen intensiteetti- ja aikakerrointa seuraamalla olen kuitenkin vähän päässyt kärryille miten niitä voisi toteuttaa muilla lajeilla. Luovaa soveltamista joudun käyttämään myös sykerajoissa. Ohjelma on koottu viiden eri sykealueen pohjalle ja tähän asti olen tottunut käyttämään kolmea eri aluetta. Sykemittarinikin tukee kolmea eri aluetta. Kirjaimellisesti en rajoja noudata, mutta yritän parhaani mukaan tehdä eroa todella kevyelle, kevyelle, vauhdikkaalle, kovalle ja todella kovalle reenille. Enemmänkin fiilispohjalta olen mennyt kuin orjallisesti mittarin lukemia tuijottaen. Toki sitä apuna käyttäen.
Vaikka en otsa rypyssä aikoja tuijottaen treenaakaan, tuo ohjelma kuntoiluuni mielenkiintoa ja vaihtelevuutta.
Tässä altaassa treenataan lähinnä kääntymistä.
perjantai 13. tammikuuta 2012
Herätys!
Blogi on ollut vaipuneena hiljaisuuteen, kun syksy meni aika haipakkaa. Kiinan työreissu ja heti kohta perään kolmen viikon loma Malesiassa ja Kamputseassa sekä erinäiset pyhäpäivät pisti arjen sekaisin. Nyt on arki taas rutinoitunut uomiinsa, joten josko tämä blogin kirjoittelukin heräisi eloon. Katsotaan saanko myöhemmin aikaikseksi vielä jotain juttuja noista reissuista. Ainakin kuvia varmasti laitan näkyville.
Uuden vuoden myötä alkoi taas kerran elämä uutena ja parempana ihmisenä. No ei vaan. Kuntoiluun tuli syksyn hulinassa harmittava tauko sekä laiskistuminen ja sitä myötä vyötärölle pari ylimääräistä kiloa. Nämä asiat pitää palauttaa takaisin ruotuun. Jotta saisin touhuun uutta potkua, asetin vuodelle muutaman tavoitteen.
Päätavoitteena siintää lokakuun alussa Kolin vaarat, eli Vaarojen Maraton. 43 kilometriä juoksennellen polkuja ylös ja alas. Tätä päätavoitetta ajatellen matkan varrelle bongasin muutaman harjoittelua jaksottavan ja valmistautumista tukevan välitavoitteen. *Kylläpäs tän saa kuulostaan viralliselta ja kovin vakavalta, oikeesti kyseessä on kuitenkin hauskan pitäminen mukavien harrastusten parissa omien rajotteiden puitteissa*
Talvella haluan ehdottomasti hiihtää, joten ensimmäisenä edessä on joku massahiihto. Vahvimmalta vaihtoehdolta tällä hetkellä tuntuu taas Pirkan Hiihto 90 km maaliskuun alussa. Seuraavana tietenkin suunnistusta eli Venlojen Viesti kesäkuun puolessa välissä Vantaalla. Suunnistusharjoittelu tukee täydellisesti tuota Vaarojen Maratonia maastossa juoksemisella, joten enköhän osallistu tiiviisti iltarasteillekin koko kesän. Uutena valloituksena ajattelin kokeilla maastopyöräilykisaa Jämillä elokuun alussa, 84 km. Jämi MTB on osa Jämi Tripla -kisaa, joka kokonaisuudessakin kiinnostaisi kovasti Ongelman muodostaa hiihto, joka on perinteisellä tyylillä. Siihen ei tämä kroppa vielä taivu ja harjoitteluaikaakin jäi hiihtokelien myöhäisyyden vuoksi aivan liian vähän. Jämi Triplaan kuuluu myös maastojuoksu syyskuun alussa, 21 km. Mikäli syksyllä siltä tuntuu, käyn juoksemassa sen vielä valmistavana harjoituksena kuukautta ennen päätavoitetta.
Siinä sitä on taas suunnitelmaa kerrakseen. Kova treenaaminen onkin jo alkanut. Vihdoin saimme tänne Tampereen seudullekin lunta niin, että pääsee kunnolla hiihtämään. Pari kertaa on jo tullut käytyä etsimässä kadonnutta tasapainoa. Eiköhän se sieltä löydy. Uusi lajikin on mukana kuvioissa eli kahvakuula. Kuulajussi pitää Pirkkalassa oikein hyviä kahvakuulatunteja ulkokentällä joka sunnuntai. Suosittelen. Ulkona touhuaminen kun on enemmän mun juttu kuin sisällä hikoilu. Kahvakuula tuo ohjelmaani sitä erittäin kaivattua lihaskuntoa, joka minulla on heikko lenkki ja jonka treenaaminen tuntuu olevan itselleni suurin kompastuskivi. Luotto Kuulajussiin on kova, että hän saa motivaationi pysymään.
Hiihdon lisäksi pyrin pitämään talvellakin ohjelmassa yhden juoksulenkin viikossa ihan vain ajatellakseni tuota päätavoitetta. Toki myös lentopallohöntsyt jatkuvat kerran viikossa entiseen malliin. Olenpa harkinnut nastarenkaidenkin hankkimista maastopyörään, mutta katsotaan jääkö ajatuksen asteelle vai miten käy. Hieman aristelen ajatusta talvella ajamisesta, mutta toisaalta kun mietin kuinka hyvin nastat kenkien pohjassa pitää, niin ehkä sitä voisi koittaa.
Nyt vain toivotaan motivaation säilymistä ja onnistuneita harjoitushetkiä!
Uuden vuoden myötä alkoi taas kerran elämä uutena ja parempana ihmisenä. No ei vaan. Kuntoiluun tuli syksyn hulinassa harmittava tauko sekä laiskistuminen ja sitä myötä vyötärölle pari ylimääräistä kiloa. Nämä asiat pitää palauttaa takaisin ruotuun. Jotta saisin touhuun uutta potkua, asetin vuodelle muutaman tavoitteen.
Päätavoitteena siintää lokakuun alussa Kolin vaarat, eli Vaarojen Maraton. 43 kilometriä juoksennellen polkuja ylös ja alas. Tätä päätavoitetta ajatellen matkan varrelle bongasin muutaman harjoittelua jaksottavan ja valmistautumista tukevan välitavoitteen. *Kylläpäs tän saa kuulostaan viralliselta ja kovin vakavalta, oikeesti kyseessä on kuitenkin hauskan pitäminen mukavien harrastusten parissa omien rajotteiden puitteissa*
Talvella haluan ehdottomasti hiihtää, joten ensimmäisenä edessä on joku massahiihto. Vahvimmalta vaihtoehdolta tällä hetkellä tuntuu taas Pirkan Hiihto 90 km maaliskuun alussa. Seuraavana tietenkin suunnistusta eli Venlojen Viesti kesäkuun puolessa välissä Vantaalla. Suunnistusharjoittelu tukee täydellisesti tuota Vaarojen Maratonia maastossa juoksemisella, joten enköhän osallistu tiiviisti iltarasteillekin koko kesän. Uutena valloituksena ajattelin kokeilla maastopyöräilykisaa Jämillä elokuun alussa, 84 km. Jämi MTB on osa Jämi Tripla -kisaa, joka kokonaisuudessakin kiinnostaisi kovasti Ongelman muodostaa hiihto, joka on perinteisellä tyylillä. Siihen ei tämä kroppa vielä taivu ja harjoitteluaikaakin jäi hiihtokelien myöhäisyyden vuoksi aivan liian vähän. Jämi Triplaan kuuluu myös maastojuoksu syyskuun alussa, 21 km. Mikäli syksyllä siltä tuntuu, käyn juoksemassa sen vielä valmistavana harjoituksena kuukautta ennen päätavoitetta.
Siinä sitä on taas suunnitelmaa kerrakseen. Kova treenaaminen onkin jo alkanut. Vihdoin saimme tänne Tampereen seudullekin lunta niin, että pääsee kunnolla hiihtämään. Pari kertaa on jo tullut käytyä etsimässä kadonnutta tasapainoa. Eiköhän se sieltä löydy. Uusi lajikin on mukana kuvioissa eli kahvakuula. Kuulajussi pitää Pirkkalassa oikein hyviä kahvakuulatunteja ulkokentällä joka sunnuntai. Suosittelen. Ulkona touhuaminen kun on enemmän mun juttu kuin sisällä hikoilu. Kahvakuula tuo ohjelmaani sitä erittäin kaivattua lihaskuntoa, joka minulla on heikko lenkki ja jonka treenaaminen tuntuu olevan itselleni suurin kompastuskivi. Luotto Kuulajussiin on kova, että hän saa motivaationi pysymään.
Hiihdon lisäksi pyrin pitämään talvellakin ohjelmassa yhden juoksulenkin viikossa ihan vain ajatellakseni tuota päätavoitetta. Toki myös lentopallohöntsyt jatkuvat kerran viikossa entiseen malliin. Olenpa harkinnut nastarenkaidenkin hankkimista maastopyörään, mutta katsotaan jääkö ajatuksen asteelle vai miten käy. Hieman aristelen ajatusta talvella ajamisesta, mutta toisaalta kun mietin kuinka hyvin nastat kenkien pohjassa pitää, niin ehkä sitä voisi koittaa.
Nyt vain toivotaan motivaation säilymistä ja onnistuneita harjoitushetkiä!
Enpä sitten saanut itseäni houkuteltua Kiinassa tuohon sekamelskaan lenkille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)