torstai 26. helmikuuta 2009

Viestiä viemään

Joukkueenjohtaja on ilmoittanut meidät ensi kesän Venlojen viestiin. Se o menoo ny sitte. Enää ei peruta. Tietty aina voi iskee angiina...

Nakki viuhahti heti avausosuudelle. Matkaa olis 7,1-7,3 km (siis jos menee sitä suorinta tietä) ja aika-arvio 44 minuuttia. Eipä taida ihan riittää mun aika-arvioks. Tietysti tavoitteita pitää olla. Tarvinnee kuitenkin tota omaa tavoitetta vielä tarkentaa kevään iltarastien avulla.

Luvassa on kisajärjestäjän mukaisesti Urbaania rastiravia armeijan alueella. Vähän hirvittää mihin sitä on tullu lupauduttua.

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Hurmoshiihtoa ja sykkeitä

Postaillaanpa välillä taas urheilusta kun se on jäänyt paitsioon - siis urheilusta kirjailu ei itse urheilu.

Kävimme eilen (niin kuin monen muunakin päivänä) hiihtämässä. Pääsin kunnon hiihtohurmokseen. Menoa ei haitannut ylä- eikä alamäet. Olin aivan täpinöissäni. Mahtavaa! Tällästä se siis voi parhaimmillaan olla. Onneksi tuli tämäkin laji aloitettua uudestaan.

Sykkeen kanssa mentiin aikamoista vuoristorataa. Alimmillaan syke tippui 48:n. Kummastelin jo, että kuinka alas se voikaan mennä. Pitkästä aikaa sain sykkeen yläpäänkin nostettua kunnolla. Lamminpään mäkien maksimiksi mittautin 181. En ole aikoihin päässyt 180:n tai sen yli.
Tuo matalin arvo ihmetyttää. Mittasin sen noustuani portaat ylös Lamminpään urheilumajalle. Ehdin seisahtaa korkeintaan puoli minuuttia, kun syke tipahti noin alas. Ei kai se mikään ihme olisi, jos olisi alhainen leposyke, mutta kun olen elänyt aina siinä käsityksessä, että minulla on korkea leposyke (osiltaan varmaan johtunut kuntoilemattomuudesta). Onko tämä hullunmoinen urheilu oikeasti voinut vaikuttaa tuohon sykkeeseen? Vai mitä tuo kaveri tuolla rinnassa oikein suunnittelee? Pitäisiköhän mielenkiinnosta mitata muutamana aamuna leposyke.

Vielä sellainen huomio tuosta hiihtotaidon ja/tai -vauhdin kehityksestä, että tammikuun alussa samaiseen lenkkiin meni aikaa 1 h 45 min ja eilen 1,5 tuntia. Kai sitä jotain kehitystä siis tapahtuu vaikkei sitä itse meinaa huomata.

perjantai 13. helmikuuta 2009

Se + Ta = ?

Suomen Partiolaisille suunniteltiin uusi ohjelma, joka meidänkin lippukunnassa otettiin syksyllä käyttöön. Uusi ohjelma jakaa partiolaiset useampiin ikäluokkiin kuin edellinen versio. Karkeasti sanottuna entiset vartiolaiset on nyt jaettuna kahteen eri ryhmään; seikkailijoihin ja tarpojiin. Lippukunnallamme oli juuri näille ikäryhmille järjestetty oma retki. Eli Seikkailijoiden ja Tarpojien retki. Lyhyesti siis Setan leiri. Siis mitä toimintaa tämä partio olikaan? ;-P

torstai 5. helmikuuta 2009

Voihan Villasukka!

Olen täysin ihastunut villasukkiin viime aikoina ja kotona en suostu enää muuta jaloissa pitämään kuin villasukkia. Mummu toimi eläessään sukumme villasukkatehtaana ja ehdottomat suosikkini ovat olleet polveen asti ulottuvat värikkäät saapassukat. Kauhukseni huomasin, että näihin suosikkisukkiin on tullut kantapäähän reikä! Ja suvun sukanneulojat ovat siis siirtyneet pilven reunalle puikkoja heilutteleen.

Mikä nyt eteen? Mistä ihmeestä ihmiset hankkivat villasukkia, kun mummot ei niitä neulo?

Itselläni neulominen on aikanaan päättynyt yläasteella neulottuihin villasukkiin, jotka eivät ikinä valmistuneet. Sen jälkeen en ole puikkoihin kajonnut. Nyt päässäni on alkanut virittymään ajatus, että vieläkö sitä voisi oppia tuottamaan lankakerästä jotain, mitä kehtaisi päälleenkin laittaa? Onkohan olemassa jotain "neulomisen alkeet" -kirjoja tai nettisivustoja? Mihinkään työväenopiston kurssille en kehtaa mennä, sen verran pahat traumat tuosta neulomisesta on jäänyt, kun muut teki vuoden käsityötunneilla ties mitä hienoja luomuksia ja minä taistelin koko vuoden sukkien kanssa. Mutta jos voisi salaa kotona treenata. Luulenpa, että jos sen taidon oppisi, niin löytyisi myös monia kavereita ja sukulaisia, joille neulottu joululahja olisi mieluinen. Sukupuuttoon kuolevat neulojamummut tuntuvat nimittäin olevan hyvinkin yleinen ongelma.

maanantai 2. helmikuuta 2009

Luistelu

Luistelukisa on nyt kisattu. Kisa meni tosi hyvin koko kolmen koplalla (valmentaja, äijäni ja kaveri). Kaikki luisteli selkeästi alle oman tavoiteaikansa. Hyvä hyvä! Nyt parannellaan kropan jumit ja seuraavaksi on tähtäimessä hiihto maaliskuussa.