Polvi ja lapio?

Polven kipeytymättömyys maanantain iltarasteilla hämmästytti niin paljon, että olen asiaa oikein pohtinut ja pyöritellyt. Tähän asti polvi ei ole siis kesänyt tuota metsässä juoksua juuri yhtään. Nyt ei tullu mitään kipuja missään vaiheessa, vaikka juostiin reilusti. Jotenkin siis tuntuu oudolta, että miten se yhtäkkiä olisi voinut parantua. Olen siis miettiny, mitä sellaista on tapahtunut, millä voisi olla vaikutusta polveen.
Viime talvena kaikki alkoi oikeasta lonkasta, joka jotenkin jumittui ja tuntui, ettei se ole ihan "oikealla kohdallaan", kun yritin sitä venytellä. Vähän tämän jälkeen tuli ensimmäiset ongelmat polven kanssa. Jossain vaiheessa ajattelin, että voisiko niillä olla jotain yhteistä, mutta toisaalta lonkka ei ole enää ollut kipeä. Alaselkäni on helposti jumittuvaa mallia ja kiitos tämän istumatyön, se onkin nykyään aina jumissa. Nyt olen useamman viikon ajan lapioinut jotain monta kertaa viikossa. Niinpä laskin 1+1+1 ja aloin pohtia, että voisiko kaiken alku olla tuo alaselkä? Jos selän jumittaminen on aiheuttanut jaloille vääränlaisen liikeradan, jonka takia lonkka vääntyy ja kiristää samalla sitä jännettä, joka polvessa hiertää luuhun? Koska tämä tulehtuva jänne on kiinni siinä lihaksessa, joka menee jalan ulkosivussa aina lonkasta polveen asti. Runsaan lapioinnin ansiosta selkä on saanut paljon kiertoliikettä ja jännitykset ovat selkeästi auenneet.
Hmmm... Tulipa vaan tällainen mahdollisuus mieleeni, kun en enää muuta selitystä keksinyt sille, että polvi tuon metsässä juoksemisen kesti. Mikäli tämä pitää paikkansa, tai edes tuo lapiointi oikeasti polveen auttaa, niin ilmottaudun vapaaehtoiseksi kaikille, joilla on luvassa lapiohommia!
Onpa lapioinnista ollut ainakin se ilo, että oikeaan käteen on tullut joku patti. Kutsuvat sitä kuulemma joissain piireissä lihakseksi. Vielä kun oppisi lapioimaan myös "vasenkätisesti" niin saisi toiseenkin käteen sen patin.

Hirvikärpäsiä

Eilen oli taas iltarastit. Tällä kertaa ryvettiin Hervannan katsastuskonttorin lähimetsissä. Positiivisena puolena voidaan mainita se, että juoksimme aika pitkät pätkät ja polvi ei vihotellut yhtään. Jes! Toivottavasti sen kanssa aletaan oleen voiton puolella. Sitten niitä negatiivisia puolia. Vitosrasti pummattiin oikein reilusti. Mentiin polkua vähän liian pitkälle ja sitten ei oikein tiedettykään missä ollaan. Kun sitten pysähdyttiin pohtiin sijaintiamme, tuli esiin toinen negatiivinen asia; hirvikärpäset. Mokomat kävivät kimppuun kuin hyeenat. Meinasi rasti jäädä löytymättä, kun ei oikein pystynyt kärpäsiltä keskittyyn kartan lukuun. No, onneksi kuitenkin paikallistimme itsemme kartalta ja rastikin löytyi. Toinen pummi tuli heti seuraavalla rastilla. Ei meinannut millään löytyä ja aikaa kului. Edelleen hirvikärpäset häiritsivät keskittymistä. Lopulta kaikki rastit löytyi ja maaliin päästiin, tosin aika ei ollut erityisen huikea. Ehkä meidänkin todella olisi syytä alkaa reenaan erikseen tuota suunnistusta. Jotenkin siinä lähdössä vaan iskee aina rimakauhu ja päädymme matkaan yhdessä.
Kotona menin parvekkeelle kampaamaan hiukset ja riisumaan vaatteet. Sieltä hiuksistahan niitä mönkijöitä vielä löytyi, hyi yök. Eikä ne hirvikärpäsetkään pelkästään niin pahoja ole, mutta tällä kertaa olivat pureskelleetkin minua. Ainakin kolme kutiavaa puremaa on löytynyt. Ei kauheesti huvita tuonne metsään lähteminen. Millähän ne saisi pysymään loitolla? Vaalea vaatetus ei ainakaan auttanut. Tietenkin olen tänään koko päivän raaputellut itseäni, kun tunnen niiden edelleen mönkivän muka jossain päin.

Huh huh

Kaksi viikkoa loman jälkeen mennyt ja aika ja minä ollaan lennetty. Heti loman jälkeisenä maanantaina paluu arkeen alkoi oikein rytinällä. Töissä oli uusi työntekijä odottamassa kouluttamista ja itselleni sain uuden mielenkiintoisen projektin. Hieman ahdisti ottaa tämä uusi projekti työnalle, kun kiirettä tuntuu töissä riittävän nyt muutenkin. Mutta en voinut jättää käyttämättä hyvää tilaisuutta tuoda itseäni ja taitojani esille oman yksikköni sisällä sekä koko organisaation tasolla. Eipä ole töissä tarvinnut miettiä että olisiko jotain tekemistä.
Työpäivän jälkeen on päälle vaihtunut raksavaatteet ja ilta on vietetty muurausten parissa. Parin viikon aikana olen lapioinut 2000 kiloa betonia ja kantanut harkkoja harkon perään. Eilen vietettiin montussa 12 tuntia ja nyt on muuraukset viimein valmiina. Tänään kaivuri nosteli perustusten vierestä pois savimaata, jonka nämä viime aikojen runsaat sateet oli sinne sorruttanut. *Istuu jalat ristissä ja odottaa, että kaivurin katkaisema viemäriputki saataisiin korjattua, jotta pääsisi vessaan..." Seuraavaksi aletaan levittämään patolevyjä ja styrokseja sekä täyttämään muurausten sisä- ja ulkopuolia.
Lisäksi on ollut tarjolla erinäistä ohjelmaa häistä tupaantuliaisiin sekä urheilusta partioon. Aina välillä on tietynlainen pakko myös pyykin pesuun ja ruoan laittoon, joten on nuo yöunet jääneet aika pieniksi viime viikkoina. Tänään vatsa sitten ilmoittikin, että nyt ollaan menty liian lujaa ja liian paljon. Se kun on minulla ensimmäinen elin, joka reagoi stressiin.
Eiköhän se tästä taas.
"Kuuli juuri, että viemärin käyttökielto perutaan. Se olikin sadevesiputki. Lähtee siis vessaan."

Lomamatka

Eipä tämä loma ihan pelkissä kotinurkissa pyörimiseen lopulta mennytkään. Keskiviikkona, kun anturat oli saatu valettua, jätimme ne kuivumaan ja lähdimme ystäväpariskunnan kanssa pyöräretkelle. Siis polkupyörillä. Keskiviikkoiltana aloitimme 40 kilometrin taipaleella Teiskoon Taulaniemen leirintäalueelle. Matkalla kävimme tutustumassa Nurmen Teboiliin sekä syömässä pizzat Kämmenniemen Kessan baarissa. Oli herkulliset pizzat. Illalla olimme hieman ennen kymmentä perillä Taulaniemessä ja sopivasti meille oli sauna varattuna kymmenestä yhteentoista. Taulaniemi oli hieno paikka ja palvelu oli ystävällistä. Hinnat tosin olivat aika korkeat. Polkupyörillä kun ei paljon kuljeteta tavaraa, niin vuokrasimme lakanat paikanpäältä. Kertakäyttölakanat maksoivat 6 euroa / sänky. Mielestäni aika kova hinta.

Torstaina heräilimme rauhassa ja lähdimme polkemaan kohti Kämmenniemen Salea. Matkalla ihastelimme Aunessiltaa. Kämmenniemen Salesta ostimme matkaevääksi makkaraa ja mansikkaviinerit. Kämmenniemestä matka jatkui Teiskon viinitilalle, josta mukaan tarttui pullo mustikka-vadelma-punaviiniä. Seuraavaksi teimme suunnitellun eväspysähdyksen appivanhempieni mökillä Teiskossa. Äijät kävi uimassa, grillasimme makkarat ja söimme mansikkaviinerit. Käytettyämme ensimmäiseen kymmeneen kilometriin aikaa viisi tuntia =), laitoimme reisiin vauhtia ja lähdimme polkemaan kohti Orivettä. Loppumatka meni rankoista ylämäistä huolimatta ripeästi ja lähes huomaamatta olimme Orivedellä Säynäniemen leirintäalueella. Majoittauduimme ja kävimme pulahtamassa järvessä, mikä tosin meinasi olla hankalaa, kun monien kymmenien metrien kahlauksen jälkeen vettä oli edelleen juuri ja juuri takapuoleen asti. Virkistäytymisen jälkeen polkaisimme Oriveden keskustaan syömään ja kauppaan. Päivän aikana kertyi noin kuutisenkymmentä pyöräilykilometriä. Illalla nautiskelimme notskilla Teiskon viiniä. Voin suositella kyseistä viiniä lämpimästi. Oli huomattavasti täyteläisempää ja "punkkumaisempaa" kuin aikaisemmin juomani marjaviinit. Säynäniemessä lakanatkin olivat kohtuuhintaisia. Kolmella eurolla per sänky sai oikeat kangaslakanat ja lisäksi vielä pyyhkeet.

Perjantaiaamuna lähtöä vauhditti ilmassa leijuva ukkosmyrskyn uhka. Poljimme sen minkä reidet periksi antoivat Säynäniemestä kohti Kangasalaa. Fiilis oli todellinen "ylämäki, alamäki, yhdessä kulkien..." Jos ette usko, niin voitte käydä koittaan; kantatiellä 58 Orivesi-Kangasala ei juuri tasaista maastoa ole. Aluksi meinasi tulla epätoivo kotiin pääsemisestä, mutta kyllä ne maitohapot lopulta väistyivät ja polkeminen muuttui sujuvammaksi. Kangasalla pidimme ruokatauon kunnes jatkoimme kohti Pirkkalaa. Loppumatka olikin jo henkisesti "melkein kotona". Härmälään päästyämme aurinko porotti lämpimänä taivaalla, joten pysähdyimme Vieteriin maaliin tulo -olusille. Pisaraakaan emme lopulta saaneet vettä niskaamme. Viimeisen päivän saldoksi tuli noin 50 kilometriä. Kotona olo oli aika väsähtänyt, mutta henkisesti todella hyvä. Oli aivan mahtava reissu. Kaikki arkiset asiat unohtuivat täysin. Josko ensi kesänä vaikka koko viikoksi johonkin päin?

Kuraa

Operaatio Autotalli eteni hetkellisesti huimaa vauhtia. Kaivaukset saatiin lopulliseen korkoon ja sitten suunta muuttuikin ylöspäin. Ensin laitettiin salaojia ja sitten levitettiin kerros soraa, joka lätkätiin oikeaan korkoonsa anturoiden alle. Appiukko-kokelaan kanssa rakenneltiin anturalaudoitukset ja keskiviikkoaamuna paikalle huristi betoniauto. Betonin kanssa pihistelimme sen verran, että emme ottaneet pumppuautoa. Kouru ei ylettynyt tallin takaseinän anturoihin asti, joten luvassa oli lapio- ja kottikärryhommia. Voin kokemattomille kertoa, että betoni ei ole erityisen kevyttä lapioitavaa. Seuraavan kahden päivän ajan välttelin mm. nauramista, kun alimpien kylkiluiden korkeudelta oli kaikki mahdolliset lihakset järkyttävän kipeitä. Anturat saatiin valettua ja nyt on jo ympäriltä laudoituksetkin purettu. Voimme siis vain ihailla omien kättemme aikaansaannoksia. Seuraavaksi jatketaan ylöspäin harkkojen kanssa.