Jotain valmista

Askel valmiimpaan päin on taas pihan kanssa otettu.

 Ensin terassille valettiin tukia ja tehtiin runko. Oikeeseen reunaan tehtiin tukimuuri, kun maan pinta on takana hieman korkeammalla.

Nyt uimaan pulahtaminen on miellyttävämpää. Tässä kuvassa etualalla näkyvä muuri on pariin kertaan hiottu ja tasotettu sekä lopuksi pinnotettu. Terassia jatketaan altaan vasemmalle puolelle jossain vaiheessa ja kaide puuttuu vielä. Rottinkikalusteet on vain parvekkeelta käymässä, että saatiin todennäköisesti vuoden viimeiselle hellepäivälle jotain istuimia.

 

 Rappusissa oli aika askartelu. Terassiin ja rappusiin on upotettu led-valoja.

MItä siitä sitten tulikaan?

Kesäloma ja oikeestaan koko kesä tähä asti, on vietetty pihaa puuhastellessa. Takapiha on lamppuja vaille valmis ja nyt siirryttiin etupihan puolelle. Tässä vähän kuvasarjaa tapahtuneesta.

Lähes lähtötilanteessa, hieman on jo kaivurin kauhaa näytetty.

Talon eteen, parvekkeen alle väsättiin terassi. Eteen tulee vielä istutuksia ja kaide.

Siihen mihin oli ekassa kuvassa jo näytetty kaivurin kauhaa, näytettiin sitä lisää, levitettiin suodatinkangasta, salaojaputkia, soraa, styroxia ja ties vaikka mitä.

Valettiin anturat, ladottiin harkkoja ja rautaa.

 

Lisää harkkoja, harkkojen sisään betonia, ulkopuolelle patolevyä, styroxia ja täyttömaata.

Sisälle styrofoamia ja molempiin päihin suuttimet.

Putket, muovi, terassilautaa ja vettä...

...allashan siitä sitten tuli!  

(kännykkällä otettu kuva ja kuvankäsittelyllä poistettu henkilö kuvasta, eli laatu sen mukainen)

Altaan ja tuon parvekkeen alla olevan terassin väliin on tehty jo perustuksia terassille ja se onkin sitten seuraavaksi vuorossa.

Hyvästit

Ei tää mun kuntoiluitten tänne kirjailu oo ihan parhaalla mahdollisella tavalla lähteny käyntiin. Tosin tunnustan olleeni myös hyvin hyvin laiska kuntoilija. Viime viikolla kävin huimat kaksi kertaa juoksulenkillä. Pääsiäisen komeat kevätilmat innostivat taas pihahommiin ja siinä se aika sitten on vierähtänytkin. Ollaan sentäs saatu jotain aikaiseksikin.

Kodinhoitohuoneen ovelle syntyi terassi. Kaiteet, alaosan verhouslaudat ja porras vielä puuttuvat.

Pihaa tonkiessa ja siirtäessä kesämoodin paljastui myös tuhotyö. Ystävämme jänöjussit ovat herkutelleet Koivuangervoilla. Ilmeisen laatutietoisia kavereita ovat, koska mihinkään muuhun angervolajikkeeseen tai muuhun puskaan ei ole koskettukaan, mutta jokaikinen Koivuangervo on puputettu ihan matalaksi.

Hyvää on ollut.

Tällä viikolla olenkin vain urheillut. Maanantaina aloitin suunnistuskauden ja olin aivan tohkeissani ryntäillessäni pusikoista läpi, kiipeillessäni kallioille, laskiessani jyrkänteitä ja kirmaillessani pitkin polkuja. Olipas kivaa taas pitkästä aikaa.

Rata: 4 km (4,3km),  aika: 56 min., keskisyke: 156, max syke: 179, kulutus: 578 kcal

Tiistaina juoksentelin yrittäen pitää sykkeen mahdollisimman hyvin pk-alueella. Onnistuminen oli vähän siinä ja tässä.

Matka: 7,3 km, aika: 57 min., 7,8 min./km, keskisyke: 147, max syke: 178, kulutus: 528 kcal

Keskiviikkona tyydyin pelkkään hyötykävelyyn apteekkiin ja takaisin. Kilometrejä kertyi reilu kahdeksan.

Torstaina, eli eilen, päätin vetäistä vauhdikkaamman ja kunnon ylämäkiä sisältävän juoksulenkin. Alku oli kovin tahmeeta, mutta fiilis oli hieno kun sain puskettua itseni Pirkkalan näköalapaikalle sydämen ja keuhkojen hakatessa itseään rinnasta ulos. Kotiinpäin olikin sitten lähestulkoon vain alamäkeä. Onni sinänsä, koska suoliston viimeisessä mutkassa kävi tuon mäen jälkeen aikamoinen pyörähdys ja viimeiset pari kilometriä jouduin jopa kävelemään, mutta ei siitä sen enempää. ;) Hyvä fiilis jäi vaikka loppu kävelyksi menikin ja näin ollen vauhti ei nyt näytä hyvältä.

Matka: 9 km, aika: 1h 20 min., vauhti: 8,9 min./km, keskisyke: 149, max syke: 183, kulutus: 756 kcal.

Siihen on olemassa myös "syy", miksi olen tällä viikolla joka päivä ajanut itseni hikoilemaan. Tänään alkaa viikon mittainen hikoilukielto. On aika heittää hyvästit silmälaseille. Menen tänään laserleikkaukseen ja sen jälkeen ei pitäisi enää olla tarvetta reuhtoa silmälasien ja piilolinssien kanssa. Jonkun aikaa olen tätä ajatusta jo elätellyt ja viimeinen niitti oli se, että silmäni eivät kestä piilolinssien käyttöä enää vanhaan malliin (eli ympäripyöreitä päiviä). Olen siis kyllästynyt silmälaseihin ja nyt niille tulee lähtö.

  Näillä kahdella parilla olen viime vuodet mennyt.

Piilolinssien käyttäjänä en niinkään mieti sitä, miltä tuntuu olla ilman silmälaseja. Hämmästystä herättää enemmänkin se, että voiko ne silmälasit sitten todellakin lähettää johonkin kehitysmaahan niitä tarvitsevalle? Eikö niitä ihan oikeesti muka enää tarvi säästää? Ei tarvi ei. Jos nyt kuitenkin vähän aikaa vielä.... 

Toinen ihmetyksen aihe on se, että viikkoon ei silmiin saa koskea eikä niitä saa kastella. Öööö... Miten mun on tarkotus saada aamulla simät auki niin, että pääsen lähtemään töihin??

Toiset jännittää leikkausoperaatiota, niin mä pohdin tälläsiä oleellisia juttuja. :)

Viikonloppu

Viikonloppu on vierähtänyt pihan parissa puuhastellessa. Tälläistä on saatu aikaiseksi. No osa on jo aiemmin valmistunutta, mutta tässä vaiheessa mennään nyt. Kivihommat taitaa tältä kesältä jäädä tähän, ensi keväänä jatketaan niitten parissa.

 

Numerolappu rinnassa

Olin maanantaina pitkästä aikaa suunnistamassa. Iltarasteilla oli firmaliigan viesti ja työpaikaltani eivät saaneet riittävästi osallistujia joukkueeseen, joten lupasin lähteä edustamaan. Viesti oli hyvin vapaamuotoinen, edes numerolappuja ei laitettu rintaan. Kaikkien kolmen osuuden juoksijat starttasivat samaan aikaan. Porukka oli tarkoitus erottaa toisistaan hajonnoilla ja se onnistuikin hyvin. Itse en ainakaan nähnyt letkoja tai päässyt juurikaan hyödyntämään peesejä. Suunnistuksellisesti rata oli aika iisi, mutta fyysisesti ei. Vehoniemen hiekkamontuilla riittää mäkiä kavuttavaksi.

Oma ratani oli 4,2 km (siis ihannereittiä pitkin) ja matkalle oli ripoteltu kahdeksan rastia. Suoritukseeni olen hyvin tyytyväinen. Viimeisin suunnistukseni oli kesäkuun lopussa, joten ainakaan liikaa en ole reenannut. Rastit löysin ilman suurempia pummeja ja juoksin sen minkä jaksoin. Loppuaikani oli 55:21 ja kaikkeni annoin. Mikä parasta, metsässä en tavannut yhtään hirvikärpästä, joihin olin kauhunsekaisin tuntein jo etukäteen varautunut.

Lähtöviivalla kiinnitin mielenkiintoiseen asiaan huomioni. Sykkeeni oli lähtöä odotellessa 80-90 löynnin paikkeilla. Jukolan lähtöviivalla 130 on yleensä hyvä alku. :) Paljon on siis vaikutusta sillä onko se numerolappu rinnassa vai ei!

Kuukauden päästä mennäänkin taas numerolapun kanssa; ilmoittauduin tänään Pirkan Hölkkään!

Näitten kanssa on tullut punttireeniä. Hieman on jo eteenpäinkin menty tän kuvan ottamisen jälkeen.

4 astetta

Riemuitsin liian aikaisin. Lauantaina aloitimme muurikivien asentamisen. Aloitimme hyvin lyhyestä muurista, tai paremminkin istutusaltaasta. Ensimmäisen kerroksen paikalleen hierominen otti aikansa. Seuraavat kerrokset olisivat ihan iisipiisejä, mutta mutta mutta. Toisen kerroksen kivet eivät oikein tuntuneet menevän paikalleen. Eipä niin, kun ovat vääriä kiviä. Samasta muurikivestä on kahta eri mallia; sellainen, josta rakentuu pystysuora muuri ja sellainen, josta rakentuu 4 asteen kallistuksella oleva muuri. Meille piti tulla suoran muurin kiviä, mutta olivatkin noita kallistuvia. Eivät oikein toimi esimerkiksi rappusten reunassa.

Olisi Kivimies saanut kuulla pari valittua ja vähemmän valittua sanaa, jos paikalle olisi sillon eksynyt. Nyt odotellaan taas oikeita kiviä.

Insinööri istuttaa

Pihan rakentelu on vienyt paljon aikaa mm. urheilulta ja bloggaamiselta, joten laitetaanpa muutama kuva kertomaan mitä siellä on saatu aikaiseksi.

 Tässä on lähtötilanne jossain vaiheessa kevättä. Kuuset on jo siirretty takarajalle ja kalliota kaivettu esiin.

Sama paikka tällä hetkellä.

Toisesta suunnasta kuvattuna.

Kivilaatotus takaovelta rappusia pitkin takapihan kalliolle.

Täytyy todeta, että itse olen hyvin ylpeä ja tyytyväinen aikaansaannoksiimme. Enkä olisi ikinä osannut kuvitella takapihastamme mitään tälläistä. Tarkoituksena oli jättää se luonnontilaiseksi. Esiin kaivettu kallio on kuitenkin muokannut suunnitelmia aika paljon. Tässä on vasta takapihan osuus, joten hommaa on vielä paljon.

Kivimuurin päälllä näkyvät istutukset ovat elämäni ensimmäiset itse tekemäni istutukset. En todellakaan ole luonnostani mikään hortonomi, joten saa nähdä miten kasvien käy. Istutettuina lajeina on tällä hetkellä rinne- ja koivuangervoja, seppelvarpua, kääpiövuorimäntyjä sekä kääpiö- ja tarhakatajia. Arvatkaapas muuten mikä on tärkein apuväline, kun insinööri istuttaa? :)

Tykästyttävän hyvä viikonloppu

Takana kaikessa rentouttavuudessaan aika mainio viikonloppu. Hienoinen morkkis takaraivossa ainoastaan kaikista syödyistä herkuista ja juoduista kuningasjuomista. En anna sille kuitenkaan liian suurta valtaa.

Torstaina oli siis vappuaatto. Odotukseni eivät olleet kovin korkealla. Olen yleisesti ottaen sitä mieltä, että nämä "nyt on pakko olla hauskaa" -päivät, harvemmin ovat kovin onnistuneita. Kavereiden kanssa grillattiin, saunottiin, höpötettiin, pelattiin ja kulutettiin aikaa. Ihan perussettiä. Ei mitään mainittavaa.

Perjantai olikin sitten kaikessa stressittömyydessään ja kiireettömyydessään ihana päivä. Puolenpäivän aikaan lähdettiin viiden hengen tiiminä fillareilla vapputorille. Hengailtiin, käveltiin, katseltiin, ihmeteltiin, syötiin torin vilinässä aamupalamuikut ja metrilakua, poikettiin parille terassille, nautittiin auringosta ja tunnelmasta. Paluumatkalla pysähdyttiin Pahalammen rannalle olut-tuc-keksi-picnicille. Jatkot meillä. Grillimakkaraa ja eilisen rääppiäisiä. Kuoharia. Illalla vielä jääkiekkoa. Kavereita joiden kanssa voi vaan olla.

Lauantaina oli taas komea auringonpaiste. Tehtiin äijän kanssa pyörälenkki Pyhäjärven ympäri. Tosin vaan Tampereen pään, eli keskustaan ja sitten Rajasalmen siltaa takaisin. Koko järven kiertäminen olisi ollut vähän pitempi projekti. Loppupäivä kului roska-autoillessa, koripallopelissä / sudokujen seurassa parvekkeella, grillaillen ja päättyi taas jääkiekkopeliin.

Sunnuntaina autotalli sai lisää ulkovuorilaudotusta päällensä ja minulla oli elämäni ensimmäinen lentopallopeli. Niinkun taisi olla koko meidän lentopalloporukalla. Haastoimme naisten veteraanilentopallojoukkueen. Voitto tuli 3-1, yllättävänkin helposti. Oletin vastustajan olevan vaikeampi pala nieltäväksi. Tai oikeastaan meidän olevan huomattavasti huonompia. Pelimme vaikutti jopa huolestuttavasti lentopallolta! Kai sitä sitten on kehitytty vaikkei aina siltä tunnu.

Kokonaisuudessaan oli rento viikonloppu. Iso vaikuttaja oli tietysti säätila, kun joka päivä pystyi olemaan ulkona. Näitä lisää.

Kaikenlaista

Yleisfiilis on ollu aika väsyny, mikä näkyy blogikirjotusten tahdissakin. Nyt kuitenkin kevyt päivitys ennen leiritystä.

Lauantaina sisällä majailevat viherkasvit sai uudet kasvualustat. Ensimmäisen kerran ne eivät edes hermostuneet mulle. Yleensä ovat murjottaneet pidemmän aikaa sen jälkeen. Kai sitä voi jonkin tasoiseksi viherpeukaloksikin oppia vielä tälleen iän karttuessa. Syytä ainakin olisi. Ollaan nimittäin päivitetty hieman taas pihasuunnitelmaa. Erilaisia puskia, puita, heiniä ynnä muita on tulossa aika laaja kirjo mun mitta-asteikolla. Enpä itse niistä lajikkeista tunnistanut kuin pari kolme. Ovat kuulemma kuitenkin mahdollisimman helppohoitoisia niin kuin oli toive, koska meillä asuu kaksi hyvin antiaktiivia pihannyppijää.

Tiedä sitten onko tullut kevätväsymys, työuupumus, ylikunto (tuskin), piilevä sairaus vai mikä mättää, mutta urheilusta ei oo tullu reiluun viikkoon oikeestaan muuta kun paha mieli. Kolme kertaa oon käyny juoksulenkillä ja kertaakaan ei oo tuntunu erityisen hyvältä. Ensin jumitti yleisesti, sitten oli pohkeet kuin ratapölkyt ja kolmannella kerralla juoksu vaihtui kävelyksi kun vatsassa joku kivisti. Ei hyvä. Enkä oo edes ollut niin intoa piukassa lähtemään lenkille mitä tähän asti. No, toiveet on suuret, että sen tästä loman myötä taas lähtee aukeen. Auttaiskohan vaikka uusi juoksuvaate tähän ongelmaan? ;-P

Työt on verrattavissa loskassa kahlaamiseen. Onnistuisinpa vaan unohtamaan koko paikan nyt kun loma alkaa. Ensi torstaihin asti. Sitten kuullaan uutiset kuka jatkaa ja kuka lomailee tai näytetäänkö joillekin jopa ovea lopullisesti.

Kevätaurinko herättelee jossain sisimmässäni asuvaa shoppailijaa, sisustajaa ja siivoojaa. Mielitekoja on paljon; Verhot, makuuhuoneisiin ja tuulikaappiin komeroita, eteiseen senkki tai vastaava, tauluja seinille (niitä kyllä on jossain laatikoissa), valokuvia kehyksiin, uusia tekstiilejä kotiin, itelle vaatteita ja kenkiä, keittiön ja vessojen laatikoita ja kaappeja tarvisi siivota, yksi romuhuone tekisi mieli tyhjentää (ennen sitä tarvitaan ne komerot ja roska-auto), autotallia voisi rakentaa ja pihan kuopsutuksen aloittaa, ikkunat kaipaa pesua, samoin auto. Koko ajan näitä tupsahtelee mieleen lisää. Lienee ohimenevää.

Nokka kohti etelää reiluksi viikoksi. Punaviinin ja auringon luvattu maa odottaa. Adios!

Talvi tu(u)lkoon

Autotallin kanssa ollaan oikein rypistetty ja nyt saa talvi ja tuulet tulla. Tiilet loikoilee jo katolla ja seinissä on tuulensuojalevyt ja villat paikallaan. Eilispäivä meinasi venähtää tän päivän puolelle, kun sääennusteet lupaili yöksi lumisadetta. Tuli hoppu vaihtaa biiliin talvirenkaat ja tilkitä autotallin ikkunoita ja nosto-ovien paikkoja muoveilla ja pressuilla. Tällä kertaa tehtiin homma jopa niin, että suojat saattavat kestää pidempään kuin ensimmäisen vuorokauden. Iso Kiitos hommien etenemisestä kuuluu tietysti myös talkooväelle. Porukkaa on tullut paikalle ihan pyytämättä.

Nyt on jäljellä hommia, joita voi nakerrella sisällä sekä säiden salliessa ulkona. Eikä tarvitse enää sään takia stressata. Eihän sitä lunta muuten sitten yöllä tullut kun läiskä sinne tänne. No, onpa nyt suojaukset tehtynä.

Ole yksi päivä pois ja...

..hiiret hyppii pöydillä.

Äijä on ollut koko tämän viikon maailmalla ja itse olin keskiviikkona työasioissa tuolla eteläisessä Suomessa. Palasin kotiin kahdeksan aikaan illalla ja pihassa odotti todellinen yllätys. Joka seuraavan päivän valossa näytti suunnilleen tältä:
Tarkoittaa siis sitä, että autotallin runkotoimitus oli saapunut. No, sehän ei sinänsä ole mitenkään ihmeellistä, kun autotallia ollaan rakentamassa. Omituista siitä teki se, että pysytys piti alkaa viikolla 12 vuonna 2009. Asiaa hieman lievensi taas, että olimme kyllä puhuneet talotoimittajan kanssa, että mikäli heillä on joku väli työtilanteissa, niin meidän puolesta ei ole väliä koska tallin rungon pystyttävät. Kunhan se on valmis viimeistään sovittuna aikana. Eipä ollut kukaan vaan huomannut ilmoittaa meille, että meinaavat aloittaa pystytyksen NYT. Ihan mukava juttuhan se on, että ensi viikolla tallin runkopystytyksen pitäisi sitten olla valmis. Huonompi puoli on, että ne taitavat lähettää laskutkin tuosta tallista nyt, eikä ensi vuonna. Tuli hieman kiire keräillä rahat kasaan.

Torstaina äijät oli jo pysytys puuhissa ja perjantain työpäivän jälkeen odotti tällaiset näkymät:

Huh huh

Kaksi viikkoa loman jälkeen mennyt ja aika ja minä ollaan lennetty. Heti loman jälkeisenä maanantaina paluu arkeen alkoi oikein rytinällä. Töissä oli uusi työntekijä odottamassa kouluttamista ja itselleni sain uuden mielenkiintoisen projektin. Hieman ahdisti ottaa tämä uusi projekti työnalle, kun kiirettä tuntuu töissä riittävän nyt muutenkin. Mutta en voinut jättää käyttämättä hyvää tilaisuutta tuoda itseäni ja taitojani esille oman yksikköni sisällä sekä koko organisaation tasolla. Eipä ole töissä tarvinnut miettiä että olisiko jotain tekemistä.
Työpäivän jälkeen on päälle vaihtunut raksavaatteet ja ilta on vietetty muurausten parissa. Parin viikon aikana olen lapioinut 2000 kiloa betonia ja kantanut harkkoja harkon perään. Eilen vietettiin montussa 12 tuntia ja nyt on muuraukset viimein valmiina. Tänään kaivuri nosteli perustusten vierestä pois savimaata, jonka nämä viime aikojen runsaat sateet oli sinne sorruttanut. *Istuu jalat ristissä ja odottaa, että kaivurin katkaisema viemäriputki saataisiin korjattua, jotta pääsisi vessaan..." Seuraavaksi aletaan levittämään patolevyjä ja styrokseja sekä täyttämään muurausten sisä- ja ulkopuolia.
Lisäksi on ollut tarjolla erinäistä ohjelmaa häistä tupaantuliaisiin sekä urheilusta partioon. Aina välillä on tietynlainen pakko myös pyykin pesuun ja ruoan laittoon, joten on nuo yöunet jääneet aika pieniksi viime viikkoina. Tänään vatsa sitten ilmoittikin, että nyt ollaan menty liian lujaa ja liian paljon. Se kun on minulla ensimmäinen elin, joka reagoi stressiin.
Eiköhän se tästä taas.
"Kuuli juuri, että viemärin käyttökielto perutaan. Se olikin sadevesiputki. Lähtee siis vessaan."

Kuraa

Operaatio Autotalli eteni hetkellisesti huimaa vauhtia. Kaivaukset saatiin lopulliseen korkoon ja sitten suunta muuttuikin ylöspäin. Ensin laitettiin salaojia ja sitten levitettiin kerros soraa, joka lätkätiin oikeaan korkoonsa anturoiden alle. Appiukko-kokelaan kanssa rakenneltiin anturalaudoitukset ja keskiviikkoaamuna paikalle huristi betoniauto. Betonin kanssa pihistelimme sen verran, että emme ottaneet pumppuautoa. Kouru ei ylettynyt tallin takaseinän anturoihin asti, joten luvassa oli lapio- ja kottikärryhommia. Voin kokemattomille kertoa, että betoni ei ole erityisen kevyttä lapioitavaa. Seuraavan kahden päivän ajan välttelin mm. nauramista, kun alimpien kylkiluiden korkeudelta oli kaikki mahdolliset lihakset järkyttävän kipeitä. Anturat saatiin valettua ja nyt on jo ympäriltä laudoituksetkin purettu. Voimme siis vain ihailla omien kättemme aikaansaannoksia. Seuraavaksi jatketaan ylöspäin harkkojen kanssa.

Projekti

Kuntoilun lisäksi tässä alkaa toinenkin projekti työntymään kimppuun. Autotallin rakentaminen. Siinä on luvassa kesälomalle mukavasti puuhaa, kun tehdään autotallille pohjat ja perustukset. Tarkoitus olis jopa ihan itse saada ne aikaiseksi. Tietysti kaivuutyöt tekee kaivuri ettei sentäs lapioimaan ruveta. Eli nyt on sitten etsinnän alla se into ja aktiivisuus, jonka tässä 1,5 vuoden aikana on saanut hukutettua johonkin todella syvälle. Toisaalta tuntuu ihan kivalta, että on jotain puuhaa, mutta välillä tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta saada itsestään jotain noin suurta irti. Toivotaan, että se into jostain kumpuaa ja samalla toivotaan, ettei ihan koko neljän viikon loma menisi tuon tallin kanssa touhutessa. Pieni takaportti on onneksi siinä, että varsinaisen rungon rakentaminen perustusten päälle alkaa vasta ensi vuoden puolella. Mikäli tuleva talvi on samanlainen kuin edellinen, niin rakennuskelit jatkunevat ainakin jouluun asti. Näistä keleistä kun ei vaan tällä seudulla voi ikinä tietää etukäteen.

Puuha-Pete

Nyt on takana todellinen koitos. Ja tulos on ollut hyvin yllättävä eikä vähiten itselleni. Aloitetaan tarina ihan juurilta lähtien.

Eli tämä luolamme tänne Pirkkalaan valmistui asumiskuntoon n.1,5 vuotta sitten. Asumiskunto tarkoitti siis hyvinkin valmista pakettia verrattuna moneen muuhun tapaamaani "asumiskunnossa" olevaan taloon. Listoja puuttui vain yksi ja muutenkin puutteet olivat elämää häiritsemättömiä. Tai ainakin niiden kanssa on hyvin oppinut elämään. Eli 1,5 vuoteen emme ole yhtään naulaa naulannut emmekä ruuvia ruuvanneet. Syynä ei ole siis ollut kiireet vaan yksinkertaisesti huvittamattomuus ja kiinnostuksen puute.
Kaikki lomat ollaan vietetty jossain reissun päällä. Tämä nyt jo lopuillaan oleva pääsiäinen oli pitkään aikaan ensimmäinen useamman päivän vapaa, jolle ei ollut etukäteen tehty minkäänlaisia suunnitelmia. Pieni ahdistus tekemättömyydestä nousi esiin jo tuossa edeltävällä viikolla, niinpä varauduttiin suurella määrällä kirjoja ja punkkua sekä itse suunnittelin blogin päivittelyä ja ristikkolehtien täyttöä. *Aah, täydellinen tekemättömyys?!*

Mutta, mutta, mutta... Toinen pääsiäispäivä on pitkällä menossa, kirjat lukematta, ristikot täyttämättä, blogi päivittämättä ja punkun kulutuskin ollut lähinnä säälittävää. Sen sijaan meillä on molempien vessojen ja keittiön laatikoiden ja kaappien vetimet kiinnitetty, *Kuinka keittiössä voi olla 29 kaappia ja laatikkoa eikä niitä ole edes liikaa??*, keittiön työtasot hiottu ja öljytty, Oskarin oksa kiinnitetty kodinhoitohuoneeseen. Kuntoa kohotettu lenkkeilemällä ja lentopalloilemalla. Maaseutumatkailtu kotikunnassa. Aktiivisesti ylläpidetty sosiaalisia suhteita ystäviin ja jonkun verran myös sukulaisiin. Mieleen varmaan tulee, että mitäs ihmeellistä tuossa on. Kun aikoihin ei ole mitään tällaista saanut aikaiseksi niin se on hyvinkin hämmentävää. Erikoisinta siinä on vielä se, että tekeminen ja touhuaminen oli jopa mukavaa.

Itse pidän itseäni meidän kommuunissa aikaansaavampana osapuolena. Niinpä olen tehnyt tässä samalla tieteellistä tutkimusta siitä, miten -hmmm- vähemmän aktiivisen osapuolen saa tekemään asioita. Se on jo vuosia sitten todettu että nalkuttamalla ja komentelemalla ei varmasti tapahdu mitään ja ystävällisesti pyytäminen on yhtä turhaa. Niinpä olen ottanut käyttöön taktiikan "taidanpa tehdä itse, neuvotko hieman" ja johan toimii! Ei muuta kuin ensiksi kaivetaan nuo keittiön kaappien vetimet esiin. Sitten mittaillaan ja tehdään sabluunat, joiden avulla kiinnitys oikealle -ja erityisesti samalle- kohdalle helpottuu. Sitten kaivetaan porakone ja esitetään se ratkaiseva kysymys. Mitenkäs mun kannattais nää nyt porata? Eikä mene kuin hetki, niin johan on äijä porakoneessa kiinni ja vetimet kiinnittyy kuin liukuhihnalla. Vessojen vetimistä se kiinnostuikin sitten jo ihan itse ;-) Lopusta ei saa unohtaa sitä oleellisinta, eli kehuja. Kylläpä ne on hienosti ja suoraan kiinnitetty. Ja kävipä se nopeesti ja näppärästi. Ja niin edelleen. Toimii! Liikaa ei kuitenkaan saa tehtäviä yhdelle päivälle tai viikonlopulle laittaa, muuten se kiinnostus lopahtaa. Ja jos tässä nyt on 1,5 vuotta pärjätty ilman jotain kikkulaa, niin miksi ei pari viikkoa lisää menisi? Eli turha niistä on itekään hernettä nenään vetää. Edellinen missio oli pari viikkoa sitten vaatehuoneen hyllyjen ja tankojen kiinnitys (olemme siis todellakin eläneet koko ajan ilman mitään vaatekaappeja) ja seuraava olisi tiskikoneen kiinnitys oikein, ettei se täynnä ollessaan kaatuisi syliin. Ehkä sitten parin viikon päästä on sen vuoro.