Lajikokeilu

Tutustuin maanantaina uuteen urheilumuotoon. Tai siis urheilumuoto sinänsä oli jumppatunti, mutta tunnin nimi oli fit-ball ja apuvälineenä käytettiin sellaista isoa jumppapalloa.

Alkulämmittelyssä pallon päällä joustettiin niinkun hevosen selässä. Persaus joka joustolla hieman irti pallosta. Ikänsä ratsastaneelle kaverilleni tämä oli "piis of nakki", mutta itselläni alko reidet huutaan hoosiannaa jo alkumetreillä. Huokailin siinä vaiheessa, että mitähän onkaan tulossa.

Seuraavaks napattiin käsipainot käteen ja jatkettiin joustoja, tehden samalla käsillä lihaskuntoliikkeitä. Ihan sujuvasti meni kunnes joustoissa piti tehdä jaloilla haarahyppyä muistuttava liike ja samalla molemmilla käsillä vipunosto. Nou wei! Ei onnistunu. Ei sitten millään. Liian monta eri suuntaan liikkuvaa osaa tälläselle pökkelölle. Jos tää liike ei onnistunu motorisesti niin fyysisesti eniten tuskaa tuotti seuraava; Selälleen lattialle makaan, sit jalkapohjat pallon päälle, siitä nostettiin lantio pystysuoraan kohti kattoa. Sitten rullattiin pallolla hitaasti jalat suoraks ja taas takasin koukkuun ja lantio ylös. Koko kroppa vapisi ja tärisi tuskanhien valuessa otsalohkolla.

Loppuarvosanaksi tunnille antaisin 9-. Ihan mukavaa vaihtelua ja ehdottoman tehokasta varsinkin tasapainolihaksistolle, jotka joutuivat hommiin joka liikkeessä. Vielä parin päivän jälkeenkin tuolla sisäelinten ympärillä tekee gutaa kun tasapaino vähän heilahtaa. Plussaa myös siitä, että kropan lihaksisto käytiin monipuolisesti läpi. Miinus tulee hieman ehkä yksitoikkoisesta alkulämmittelystä. Tähänkin syy löytynee kuitenkin omasta kropasta ja siitä ettei reisilihaksissa meinannut riittää jerkku. Taidan mennä toistekin.

UP - kohti korkeuksia

Kaveri sai ultrakevyen lentokoneen lentolupakirjan. Vannoin ja vakuutin, että kyytiin en mene. Mistä itseni sitten löysinkään? Ja vielä ensimmäisenä matkustajana.

Tämmösellä viipperällä pitäis nousta ilmoihin.

Hämeenkyrön kentälle läpilasku

Haverin kultakaivos

Pyhäjärvi

Lähestyminen kohti Pirkkalaa

Kohta tömähtää

Olihan se kivaa! En pysty väittään vastaan. Niinkun olis istutettu nojatuoliin ja leijuttu sillä. Mun onneks keli oli hyvin tyyni, niin ei ollu ylimäärästä jännitystä. Ja kuskikin käyttäyty kiltisti. Ehdottomasti uudestaan. Jäihän Tampereen kaupunkikin vielä kuvaamatta ruuhkan takia.

Voihan Kiilopään kantapää!

Lapin vaelluksella oikean jalkani kantapää kipeytyi heti toisena päivänä. Epäilin kenkien olleen huonosti jalassa tai jotain, koska vaelluskengät on jo hyvin sisäänajetut ja mitään suurempia ongelmia ei ole ilmennyt. Sitkeästi koko reissun niillä tallustin vaikka joka aamu tuntui pahalta vetää kengän nauhoja kiinni. Päivän mittaan kantapää turtui ja kipu ei enää tuntunut.

Nyt kotioloissa liikkuminen ei aiheuta mitään ongelmia, mutta kenkien käyttö ärsyttää kantapäätä. Yllättäen olen tilanteessa, että juoksu maistuu hyvältä. Se sujuu, tuntuu kevyelle ja himo on taas iskenyt reippaasti. Joka päivä vois mennä juoksulenkille. Siitähän tuo kantapää ei sitten tykkää. Joku järjen hippunen yrittää huudella, että lepo vois olla tarpeen. Millä sen vaan sais toteutettua? Kuinka helppoo se onkaan sanoo muille vammoista kärsiville, että juoksutauko on järkevä. Kuinka sillä tauolla pääsee oikeasti helpommalla. Mutta mutta. Itselle sen takominen päähän ei onnistu. Joku toinen puutarhatonttu huutaa päässä, että kunto rapistuu hetisamointein kun pidät pienenkin tauon, juoksu ei suju enää ikinä, liikkuminen ei huvita tauon jälkeen, palaat takaisin sohvaperunaksi ja ties vaikka mitä muita herjoja. Huoh! Ja kun ei ihan varmaksi ole tiennyt mistä on kyse, kun jalan liikuttaminen ja sillä liikkuminen ei tunnu missään. Ainoastaan kenkien käyttö aiheuttaa kipua.

Käytin apunani kaikkitietävää googlea sekä kotihyllyssä majailevaa Matkalla Maratonille -kirjaa ja tein diagnoosin; kantapään limapussintulehdus. No justiinsa. Vaellusnetistä löytyi keskustelu, jonka pystyin heti yhdistämään omiin vaelluskenkiini. Kengissä on kantapäässä kuppimainen muotoilu, jonka yläreuna painaa tuohon akillesjänteen alaosaan, missä tuo limapussi majailee. Aluksi en uskonut kengissä olevan mitään vikaa, mutta nyt kun asiaa ihan oikeasti ajattelee, niin enhän mä niillä mitään erityisen pitkiä reissuja oo tepastellu. Lisäksi vaellusnetin keskustelua lukiessa muistui mieleeni, että vaelluskenkäni tuntuvat pidemmän käyttökatkon jälkeen nilkoissa kovilta. Sama ongelma kuin keskustelun kirjoittajalla oli ollut. AHAA! Siksi myös kotona arkikäytössäni olevat uudehkot Merrelin "tennarit" tuntuvat kaikkein pahimmilta tuolle kantapäälle. Niissä tuo kuppimuotoilu on hyvinkin selkeä. Juoksulenkkarit eivät varsinaisesti paina tuota kohtaa, mutta tietenkin kun se alkaa oleen turvoksissa, niin siihen ottaa kenkä kun kenkä. Nyt lähti läjä kenkiä käyttökieltoon.

Kenkien käyttöä pitää nyt yrittää välttää, kunnes kantapää rauhoittuu. Lisäksi tietty vedetään tulehduskipukuuri ja annetaan kantapäälle kylmähoitoa. Ainoa ongelmatekijä on siis edelleen tuo lepo. Okei, sen alan (ehkä) jo uskoa, että juokseen ei nyt kannata mennä. NYYH! Mutta pitääkö levon olla muuten totaalista? Voinko mennä esimerkiksi uimaan, kun siinä ei tarvi kenkiä? Mitä muuta voi harrastaa ilman kenkiä? Siis JOS voi harrastaa.

Miks näitten vammojen pitää tulla aina just sillon kun joku sujuu tosi hyvin ja siitä nauttii täysillä?? Murr.