Halkoja ja heviä

Viikot vierähtelee niin ettei kyydissä meinaa pysyä. Ollaan vietetty iltoja halkojen parissa. Useampi motti polttopuita on jo syntynyt ja monta pölliä on vielä odottamassa halkomista. Pysyypä ens talven taas luola mukavasti lämpösenä ja sähkölaskut kurissa. Sen verran moderneja luolaihmisiä olemme, että perinteinen kirves on korvattu halkomakoneella. Aika veikee vehje. Ja huomattavan paljon kevyempää tuollaisen puumäärän pilkkominen polttopuiksi kuin kirveellä heilutellessa. Jostain pitäisi vaan löytää hyvä patentti polttopuiden säilytykseen ulkotiloissa. Meillä on ollut jos jonkinlaisia kyhäelmiä, jotka pysyvät paremmin ja huonommin kasassa. Samoin pinojen peittämiseen tarvittaisiin joku vedenpitävä tekniikka. Ilman olisi kuitenkin hyvä kiertää puupinossa, mutta veden ja lumen pysyä poissa. Toisaalta puut pitää kohtuu helpolla saada pinosta takkaankin. Katostiloja kun meillä ei ainakaan vielä toistaiseksi ole niin paljoa, että saisimme puut katoksen alle suojaan. Olisiko kellään hyviä ideoita "suurien" polttopuumäärien telineeksi?

Perjantai ja lauantai vietettiin järvellä hankkien rusketusraitoja ja kuunnellen heviä. Eteläpuistossa kun oli tuo Sauna, mihin oli helppo osallistua vesiltä käsin. Rusketusraidat saatin hyvin aikaiseksi ja lauantaina kuunneltiin Sonata Arctican, Scorpionsin ja osa Sebastian Bachin keikasta. Scorpparit oli pienoinen pettymys, kun eivät edes Wind of Change:ä soittaneet. Muuten oli ihan hyvät keikat vaikkei mitään nähtykään ja järvellä vallitsi letkeä tunnelma. Varmaan nelisenkymmentä monenmoista kelluvaa purtiloo siinä oli pyörimässä scorppareitten keikan aikana.

Nyt kun on viime viikon ja viikonlopun aikana saanut aimo annoksen d-vitamiinia, niin ei edes harmita istua päivähoidossa katselemassa ikkunasta harmaata vesi- ja raesadekuuroilla höystettyä maisemaa. Kyllä se aurinko sieltä taas tulee. Nythän on vasta kesäkuun alku.

Lillan

Lämpimänä ja aurinkoisena sunnuntaipäivänä ahersimme harrastuksemme parissa, josta ei olekaan täällä blogissa ollut vielä mitään puhetta. Nimittäin veneily. Meillä on sellainen kommuunivene merkiltään Marieholm, Lillaniksi kutsuttu. Kommuuni on jaettu kuuteen osaan.

Lillanin hankinta oli jo aikanaan hyvin mielenkiintoinen operaatio. Se oli nimittäin jäissä tuossa Mustanlahden satamassa ja silloinen omistaja sai kaupungilta ilmoituksen, että mikäli sitä ei nosteta ylös, se lähtee kaatikselle. Tällä kyseisellä herralla ei ollu enää mitään intressejä venettä kohtaan, joten me saatiin se oikein sopivasti sillä ehdolla et nostetaan se sieltä jäistä. Sinä tammikuun lauantaina (muutama vuosi sitten) oli 30 astetta pakkasta, kun Lillania ruvettiin jäistä sahalla irrottaan. Eli varsin mukavaa puuhaa. Lopulta se saatiin ison jäälautan kera kuorma-auton kyytiin. No, kuljetuksen aikana ne jääkököt alko sit irtoileen aiheuttaen mielenkiintoisia tilanteita ja sattuipa vielä poliisitkin tuleen vastaan, niin järjestettiin kesken matkan "hakkaa ylimääräiset jäät pois" -harjoitus. Hämmästyttävää kyllä vene oli säilynyt ilman suurempia vaurioita jäissä makoilusta. Lopulta saimme laitettua siitä kohtuullisesti toimivan pelin ja nykyään se kelluu kesät Pyhäjärvessä.

Eilen oli siis Lillanin kevätkunnostuksen aika. Mä puunasin sisätilat ja pojat ulkopinnat. Syksyllä kun Lillan nostetaan ylös järvestä, niin kiinnostus sen laittamiseen on yleensä aika minimaalinen. Joten keväällä homeitiöt on mukavasti vallottanu kaikki paikat, joissa vähänkin on sopivaa kasvualustaa. Onneks nää homeitiöt ei oo kauheen sitkeitä kavereita, niin niiden poistaminen ei vaadi järjetöntä jynssäämistä. Ja tekstiilit sentäs on viitsitty nostaa sisälle talven ajaks. Vielä tarvii hoitaa Lillanin vahaus ja koneen koekäynnistys niin sitten se voidaan siirtää taas kesän laineille. Tässä kevään aikana olisi tarkoitus uusia myös katossa olevat kurkistusluukut. Tällä hetkellä kun ne ovat mallia "pitäkää täydessä vauhdissa kiinni ettei lennä järveen". Aurinkoisia laineita odotellessa tässä muutama kuva meidän "ruotsinlaivasta".