Kevät

Nyt kyllä huomaa, että kevät on tullut, kun menoo ja meininkiä riittää. Työreissuissa olen käynyt Lontoossa ja Hampurissa ja pari flunssaakin tässä vajaan kuukauden sisällä ehtinyt kärsiin. Pihassakin kaikenlaiset touhut odottavat tekijäänsä. Kuntoiluillehan nämä eivät tiedä hyvää. Aina välillä olen lenkkeillyt, pyöräillyt tai suunnistanut, mutta mitään tarkempaa raportointia näistä ei kannata tehdä.

Mainitsemisen arvoista on alkanut suunnistuskausi. Vuoden ensimmäiset rastini kävin pari viikkoa sitten Lamminpäässä. Silloin metsässä oli vielä lunta, paikoitellen polveen asti. Aika raskas reissu oli kiivetä Horhan harjua puolelta toiselle lumihangessa kahlaten. Nyt metsät onneksi alkavat olla sulia niin päästään paremmin lajin makuun. On se meno taas talvitauon jälkeen jotenkin tökkivää, mutta ehkä se siitä.

Maastopyöräilystä olen nyt innostunut ihan täysillä. Kaikkein lähimmästä pienen pienestä metsästä löytyi hyviä polkuja, kallioita, kiviä, nousuja ja juurakoita, joilla harjoitella tekniikkaa. Hauskaa, kun korvien välissä vaan rohkeus riittäis. Latupohjilta haetaan sitten vauhtia, nousuja ja kestävyyttä. Kivaakivaakivaa. Maastopyöräily - varsinkin teknisillä poluilla - kuulunee lajina samaan sarjaan suunnistuksen kanssa; koko ajan tarvii käyttää myös tuota pääkoppaa ja ajatella mitä tekee, niin kaikki muu unohtuu todella tehokkaasti.

Välillä työt meinaavat haitata harrastamista, mutta koitetaan sopeutua.

Kummallisia nämä Hampurin lähiön puistot, joissa olisi ollut kiva lenkkeillä, mutta kaikki olivat aidattuja ja portit kiinni?!

Pikkuvikoja

Lähiaikoina muutamilla lenkeilläni on ilmaantunut vatsaongelmia. Tuntuu siltä kuin suolisto kramppaisi ja sen jälkeen ei juoksu enää onnistu. Torstaina olin vetolenkillä ja onneksi ehdin tehdä kaikki vedot hyväkuntoisena, kunnes kramppi taas iski kunnolla päälle. Kotona lueskelin lenkin jälkeen täysin sattumalta uusimman Juoksija-lehden juttua urheilujuomista. Sieltä ilmenikin yksi mahdollinen vatsaongelmien lähde, tuoremehu. Olen ennen muutamaa lenkkiä juonut lasillisen omenamehua verensokerin nostamiseksi.
Tuoremehut kuuluvat hypertonisiin juomiin, jotka ovat hitaammin imeytyviä ja saattavat aiheuttaa herkkävatsaisille suolisto-ongelmia. Itse en ole juurikaan käyttänyt urheilujuomia. Meillä on kotona kahta erimerkkistä juomaa ja molemmat kuuluvat jutun mukaan myös noihin hypertonisiin juomiin. Sunnuntain pitkällä lenkillä mulla oli mukana toista noista urheilujuomista ja se saattaa selittää lenkin loppuvaiheessa ilmenneen orastavan suolistokrampin. Ajattelin silloin, että se oli vain yleistä väsymystä, mutta nyt kun aiheeseen perehdyin niin tajusin, että join aika loppuvaiheessa kerralla reilumman annoksen tuota urheilujuomaa. Herkkävatsaisille sopivampi vaihtoehto olisi hypotoniset juomat. Hypotonisissa juomissa neste imeytyy nopeammin eikä jää suolistoon vellomaan. Hypotonisia urheilujuomia on ainakin Maximilla ja Guzylla. Tarvinnee testata tätä teoriaa. Lisäksi on olemassa Isotonisia urheilujuomia, mutta niistä ei jutussa ollut mainittu mitään. Ovat ilmeisesti koostumukseltaan jotain näiden kahden väliltä.
Ideapark-juoksussa tarjoillaan tuota Guzyn juomaa. Tosin puolimaraton on sellainen matka, että luulisin sen menevän tarvittaessa pelkällä vedelläkin.

Ideapark-juoksun jälkeen on edessä lenkkareiden päivitys. Nykyiset toimii periaatteessa vielä ihan hyvin, mutta lenkin jälkeen huomaan kantapään olevan tömähdysherkkä. Ilmeisesti alkaa kenkien vaimennukset oleen loppuunajettu. Ennen puolimaratonia en ota enää riskiä jalkojen kipeytymisestä uusilla kengillä, mutta heti sen jälkeen suuntaan ostoksille.

Pitkällä lenkillä tuli omituinen hiertymäkin. Ilmeisesti sykemittarin vyö ja rintsikat oli jotenkin huonosti aseteltu ja nyt on oikeassa rinnassa pitkä palovammaa muistuttava haavauma. En huomannut sitä lenkkeillessäni ja koska se on tuolla alapuolella, en nähnytkään sitä, mutta suihkussa totesin, että nyt on jotain omituista. Meinasin kattoon hypätä, kun se kastuessaan alkoi kirvellä ja polttaa. Se ei haittaa menoa, kun muistaa asetella kaikki vermeet huolella paikoilleen. Torstaina lenkille lähtiessäni unohdin sen ja siitähän se taas ärtyi. Ai että voi olla inhottava. Varsinkin siellä suihkussa tekisi mieli huutaa ja hyppiä. No, josko nyt sen sitten muistaisin. Toivottavasti paranee pian ettei vaivaa pitkään.

Voihan Kiilopään kantapää!

Lapin vaelluksella oikean jalkani kantapää kipeytyi heti toisena päivänä. Epäilin kenkien olleen huonosti jalassa tai jotain, koska vaelluskengät on jo hyvin sisäänajetut ja mitään suurempia ongelmia ei ole ilmennyt. Sitkeästi koko reissun niillä tallustin vaikka joka aamu tuntui pahalta vetää kengän nauhoja kiinni. Päivän mittaan kantapää turtui ja kipu ei enää tuntunut.

Nyt kotioloissa liikkuminen ei aiheuta mitään ongelmia, mutta kenkien käyttö ärsyttää kantapäätä. Yllättäen olen tilanteessa, että juoksu maistuu hyvältä. Se sujuu, tuntuu kevyelle ja himo on taas iskenyt reippaasti. Joka päivä vois mennä juoksulenkille. Siitähän tuo kantapää ei sitten tykkää. Joku järjen hippunen yrittää huudella, että lepo vois olla tarpeen. Millä sen vaan sais toteutettua? Kuinka helppoo se onkaan sanoo muille vammoista kärsiville, että juoksutauko on järkevä. Kuinka sillä tauolla pääsee oikeasti helpommalla. Mutta mutta. Itselle sen takominen päähän ei onnistu. Joku toinen puutarhatonttu huutaa päässä, että kunto rapistuu hetisamointein kun pidät pienenkin tauon, juoksu ei suju enää ikinä, liikkuminen ei huvita tauon jälkeen, palaat takaisin sohvaperunaksi ja ties vaikka mitä muita herjoja. Huoh! Ja kun ei ihan varmaksi ole tiennyt mistä on kyse, kun jalan liikuttaminen ja sillä liikkuminen ei tunnu missään. Ainoastaan kenkien käyttö aiheuttaa kipua.

Käytin apunani kaikkitietävää googlea sekä kotihyllyssä majailevaa Matkalla Maratonille -kirjaa ja tein diagnoosin; kantapään limapussintulehdus. No justiinsa. Vaellusnetistä löytyi keskustelu, jonka pystyin heti yhdistämään omiin vaelluskenkiini. Kengissä on kantapäässä kuppimainen muotoilu, jonka yläreuna painaa tuohon akillesjänteen alaosaan, missä tuo limapussi majailee. Aluksi en uskonut kengissä olevan mitään vikaa, mutta nyt kun asiaa ihan oikeasti ajattelee, niin enhän mä niillä mitään erityisen pitkiä reissuja oo tepastellu. Lisäksi vaellusnetin keskustelua lukiessa muistui mieleeni, että vaelluskenkäni tuntuvat pidemmän käyttökatkon jälkeen nilkoissa kovilta. Sama ongelma kuin keskustelun kirjoittajalla oli ollut. AHAA! Siksi myös kotona arkikäytössäni olevat uudehkot Merrelin "tennarit" tuntuvat kaikkein pahimmilta tuolle kantapäälle. Niissä tuo kuppimuotoilu on hyvinkin selkeä. Juoksulenkkarit eivät varsinaisesti paina tuota kohtaa, mutta tietenkin kun se alkaa oleen turvoksissa, niin siihen ottaa kenkä kun kenkä. Nyt lähti läjä kenkiä käyttökieltoon.

Kenkien käyttöä pitää nyt yrittää välttää, kunnes kantapää rauhoittuu. Lisäksi tietty vedetään tulehduskipukuuri ja annetaan kantapäälle kylmähoitoa. Ainoa ongelmatekijä on siis edelleen tuo lepo. Okei, sen alan (ehkä) jo uskoa, että juokseen ei nyt kannata mennä. NYYH! Mutta pitääkö levon olla muuten totaalista? Voinko mennä esimerkiksi uimaan, kun siinä ei tarvi kenkiä? Mitä muuta voi harrastaa ilman kenkiä? Siis JOS voi harrastaa.

Miks näitten vammojen pitää tulla aina just sillon kun joku sujuu tosi hyvin ja siitä nauttii täysillä?? Murr.

Kaikenlaista

Yleisfiilis on ollu aika väsyny, mikä näkyy blogikirjotusten tahdissakin. Nyt kuitenkin kevyt päivitys ennen leiritystä.

Lauantaina sisällä majailevat viherkasvit sai uudet kasvualustat. Ensimmäisen kerran ne eivät edes hermostuneet mulle. Yleensä ovat murjottaneet pidemmän aikaa sen jälkeen. Kai sitä voi jonkin tasoiseksi viherpeukaloksikin oppia vielä tälleen iän karttuessa. Syytä ainakin olisi. Ollaan nimittäin päivitetty hieman taas pihasuunnitelmaa. Erilaisia puskia, puita, heiniä ynnä muita on tulossa aika laaja kirjo mun mitta-asteikolla. Enpä itse niistä lajikkeista tunnistanut kuin pari kolme. Ovat kuulemma kuitenkin mahdollisimman helppohoitoisia niin kuin oli toive, koska meillä asuu kaksi hyvin antiaktiivia pihannyppijää.

Tiedä sitten onko tullut kevätväsymys, työuupumus, ylikunto (tuskin), piilevä sairaus vai mikä mättää, mutta urheilusta ei oo tullu reiluun viikkoon oikeestaan muuta kun paha mieli. Kolme kertaa oon käyny juoksulenkillä ja kertaakaan ei oo tuntunu erityisen hyvältä. Ensin jumitti yleisesti, sitten oli pohkeet kuin ratapölkyt ja kolmannella kerralla juoksu vaihtui kävelyksi kun vatsassa joku kivisti. Ei hyvä. Enkä oo edes ollut niin intoa piukassa lähtemään lenkille mitä tähän asti. No, toiveet on suuret, että sen tästä loman myötä taas lähtee aukeen. Auttaiskohan vaikka uusi juoksuvaate tähän ongelmaan? ;-P

Työt on verrattavissa loskassa kahlaamiseen. Onnistuisinpa vaan unohtamaan koko paikan nyt kun loma alkaa. Ensi torstaihin asti. Sitten kuullaan uutiset kuka jatkaa ja kuka lomailee tai näytetäänkö joillekin jopa ovea lopullisesti.

Kevätaurinko herättelee jossain sisimmässäni asuvaa shoppailijaa, sisustajaa ja siivoojaa. Mielitekoja on paljon; Verhot, makuuhuoneisiin ja tuulikaappiin komeroita, eteiseen senkki tai vastaava, tauluja seinille (niitä kyllä on jossain laatikoissa), valokuvia kehyksiin, uusia tekstiilejä kotiin, itelle vaatteita ja kenkiä, keittiön ja vessojen laatikoita ja kaappeja tarvisi siivota, yksi romuhuone tekisi mieli tyhjentää (ennen sitä tarvitaan ne komerot ja roska-auto), autotallia voisi rakentaa ja pihan kuopsutuksen aloittaa, ikkunat kaipaa pesua, samoin auto. Koko ajan näitä tupsahtelee mieleen lisää. Lienee ohimenevää.

Nokka kohti etelää reiluksi viikoksi. Punaviinin ja auringon luvattu maa odottaa. Adios!

Polvi ja lapio?

Polven kipeytymättömyys maanantain iltarasteilla hämmästytti niin paljon, että olen asiaa oikein pohtinut ja pyöritellyt. Tähän asti polvi ei ole siis kesänyt tuota metsässä juoksua juuri yhtään. Nyt ei tullu mitään kipuja missään vaiheessa, vaikka juostiin reilusti. Jotenkin siis tuntuu oudolta, että miten se yhtäkkiä olisi voinut parantua. Olen siis miettiny, mitä sellaista on tapahtunut, millä voisi olla vaikutusta polveen.
Viime talvena kaikki alkoi oikeasta lonkasta, joka jotenkin jumittui ja tuntui, ettei se ole ihan "oikealla kohdallaan", kun yritin sitä venytellä. Vähän tämän jälkeen tuli ensimmäiset ongelmat polven kanssa. Jossain vaiheessa ajattelin, että voisiko niillä olla jotain yhteistä, mutta toisaalta lonkka ei ole enää ollut kipeä. Alaselkäni on helposti jumittuvaa mallia ja kiitos tämän istumatyön, se onkin nykyään aina jumissa. Nyt olen useamman viikon ajan lapioinut jotain monta kertaa viikossa. Niinpä laskin 1+1+1 ja aloin pohtia, että voisiko kaiken alku olla tuo alaselkä? Jos selän jumittaminen on aiheuttanut jaloille vääränlaisen liikeradan, jonka takia lonkka vääntyy ja kiristää samalla sitä jännettä, joka polvessa hiertää luuhun? Koska tämä tulehtuva jänne on kiinni siinä lihaksessa, joka menee jalan ulkosivussa aina lonkasta polveen asti. Runsaan lapioinnin ansiosta selkä on saanut paljon kiertoliikettä ja jännitykset ovat selkeästi auenneet.
Hmmm... Tulipa vaan tällainen mahdollisuus mieleeni, kun en enää muuta selitystä keksinyt sille, että polvi tuon metsässä juoksemisen kesti. Mikäli tämä pitää paikkansa, tai edes tuo lapiointi oikeasti polveen auttaa, niin ilmottaudun vapaaehtoiseksi kaikille, joilla on luvassa lapiohommia!
Onpa lapioinnista ollut ainakin se ilo, että oikeaan käteen on tullut joku patti. Kutsuvat sitä kuulemma joissain piireissä lihakseksi. Vielä kun oppisi lapioimaan myös "vasenkätisesti" niin saisi toiseenkin käteen sen patin.