Huh, toiveeni toteutui ja talvi tuli ja yhä edelleen näyttäis pysyvän. Kiitos siitä. Parhaani mukaan olen sen yrittänyt hyödyntää ja suihkinut laduilla aina kun on aikaa ja intoa löytynyt. Useamman kerran viikossa joka tapauksessa. Levin reissun jälkeen on mittariin tullut lähes 100 kilometriä eli yhteensä talven hiihtoja on jo melkein 200 kilometriä. Huimaa! En oo varmaan aiemmin elämässäni hiihtäny yhteensä noin paljoo.
Otin taas urheilurepertuaariini yhden uuden lajin mukaan vuoden vaihtuessa. Pumpin. Kuntosalilla ähkiminen on mielestäni yksi maailman puuduttavimmista liikuntamuodoista. Lihaskuntoni on kuitenkin suoraan sanottuna onneton, joten jotain sillekin olis hyvä tehdä. Kaverin kanssa yhdessä toisiamme tukien rohkaisimme siis mielemme ja ujuttauduimme mukaan pumppitunnin tungokseen. Ja johan oli tunti. Vetäjä on (ennestään tuttu muilta tunneilta) sopivasti "rääkkääjä-luonteinen" ja tahti sen mukainen. Alussa saimme häneltä opastusta painojen valinnassa - hieman hirvitti - ja sitten ei muuta kun menoks. Enpä ole ikinä ennen tehnyt jalkakyykkyjä niin, että hiki olisi virrannut pitkin käsivarsia, selkää, otsaa, varpaita jne. Tunti oli niin tehokas ettei pelkkä tehokas riitä sitä sanalla kuvaamaan. Ja jokapaikka oli väsyksissä sen jälkeen. Ainoat lihakset, jotka jäivät hieman vähemmälle treenille olivat vatsalihakset. Ei onneksi hätää; kun neljän päivän ajan oli koko muu kroppa kipeänä ja täysin jumissa, niin vatsalihaksetkin saivat osuutensa, koska ne olivat ainoat lihakset joiden avulla pystyi sängyssä vaihtamaan asentoa. Seuraavan viikon tunnille meneminen vaati hieman enemmän itsesuggestiota. Kaveri lähti lomamatkalle ja kroppa oli juuri palautunut edellisestä viikosta. Kävin aika kovan taistelun itseni kanssa mutta lopulta sain raahauduttua tunnille, onneksi. Oli taas mukavaa, enkä tullut enää edes niin kipeäksi. Tällä viikolla taas. Ja voin suositella ainakin testikertaa kaikille niille, joille kuntosalilla pumppaaminen tuntuu pakkopullalta. Tunnilla pysyy vauhti päällä ja ohjaaja "piiskaa" kaikki tehot irti.
Tehdäänpä tässä samalla katsaus tuohon äijän tämän vuoden projektiin eli siihen Kalevan Kierrokseen. Ylihuomenna se projekti sitten saa virallisen alkupamauksen luistelukisan merkeissä. Kolme viikkoa sitten käytiin kokolailla kylmiltään testikisassa (olin siis mukana kierrosten laskijana). Oman tavoitteensa hän saavutti, joten sinänsä ihan hyvin lähti käyntiin. Suoritusvälineeksi hommattiin retkiluistimet. Nyt on sen verran treeniä takana, että kaarteessa sirklaaminenkin luonnistuu. Suorituspaikka on siis 400 metrin tekojäärata, eli kaarreluistelu on aika tärkeä ominaisuus. Täytyy antaa muuten negatiivista palautetta Tampereen seudun jääradoista. Pyynikin kentällä on tällaiseen pikaluisteluun tarkoitettu rata, mutta sen kunto on ollut lähinnä ala-arvoinen. Ei ihme ettei täältä seudulta tule pikaluisteluhuippuja. Takaisin astialle. Lauantaina siis startataan ja siinä on kierroslaskijallekin (=minä) haastetta: ~42 kilometriä 400 metrin radalla. Juupa juu. Ja kymmenen astetta pakkasta.
Töissä on ollut varsinaiset härkäviikot. Hiljaista. Päivät kuluu hitaasti. Jokohan taas olis aika uravaihdokselle ;-P Olen nimittäin tehnyt partiolippukuntamme kirjanpitoa ja tilinpäätöstä ja itsekin oikein hämmästynyt kuinka helposti se on sujunut. Olisikohan se sittenkin minun alani? Seurata äipän jalanjälkiä... No, ehkä toistaiseksi mielummin vietän palkallisen ajan sanojen kanssa ja vapaa-ajan sitten numeroiden seurassa. Mutta mistäs sitä tietää vaikka joskus tulisi vielä vaihdettua.
Sellainen tammikuu.
torstai 29. tammikuuta 2009
sunnuntai 18. tammikuuta 2009
Sääraivoa
Keskiviikkona oli ihan siinä rajalla etten laittanu taloa myyntiin, pakannut tavaroita ja suunnannut joko 1000 km pohjoiseen tai useamman 1000 km etelään. Tuli oikein kunnon kiukku, onneksi olin yksin kotona niin sain rauhassa raivota.
Olen innostunut oikein kunnolla hiihtämisestä ja viime viikolla kävin kolme kertaa hiihtämässä vaihtelevissa olosuhteissa, kunnes lauantaina oli ladut jo oikein hyvässä kunnossa. No maanantaina alkoi sitten vesisade ja lumesta ei ollut hippustakaan jäljellä enää tiistaina. Keskiviikkona kun tulin töistä kotiin, niin viheriöivät nurmikot tammikuussa aiheuttivat oikein kunnon kiukun ja melskasin yksin kotona. Miten ihmeessä tälläsessä paikassa voi pysyä täysjärkisenä, kun vuodesta 50 viikkoa sataa vettä?!?!?!?! Kesällä on yksi viikko kaunista ja lämmintä ja talvella viikko talvista keliä. Kiukuttelin yksinäni. Onneksi olin kuitenkin sopinut äijän kanssa, että käyn lenkillä ja haen hänet sitten töistä. Oli siis jonkinlainen pakote lähteä lenkille ja se todennäköisesti pelasti tällä kertaa tuon mielenrauhan. Kiukku jäi sinne lenkkipolulle, mutta jos olisin vain istunut kotona sohvalla, se olisi mitä ilmeisemmin vain kasvanut.
Nyt näyttää tuo sääennuste taas mukavalta. Ensi viikolla pitäisi sataa useamman päivän ajan lunta ja olla pikku pakkasta. Nöyrin pyyntö; ettei sitä iloa vietäisi taas heti perään vesisateella pois. Pliis.
Olen innostunut oikein kunnolla hiihtämisestä ja viime viikolla kävin kolme kertaa hiihtämässä vaihtelevissa olosuhteissa, kunnes lauantaina oli ladut jo oikein hyvässä kunnossa. No maanantaina alkoi sitten vesisade ja lumesta ei ollut hippustakaan jäljellä enää tiistaina. Keskiviikkona kun tulin töistä kotiin, niin viheriöivät nurmikot tammikuussa aiheuttivat oikein kunnon kiukun ja melskasin yksin kotona. Miten ihmeessä tälläsessä paikassa voi pysyä täysjärkisenä, kun vuodesta 50 viikkoa sataa vettä?!?!?!?! Kesällä on yksi viikko kaunista ja lämmintä ja talvella viikko talvista keliä. Kiukuttelin yksinäni. Onneksi olin kuitenkin sopinut äijän kanssa, että käyn lenkillä ja haen hänet sitten töistä. Oli siis jonkinlainen pakote lähteä lenkille ja se todennäköisesti pelasti tällä kertaa tuon mielenrauhan. Kiukku jäi sinne lenkkipolulle, mutta jos olisin vain istunut kotona sohvalla, se olisi mitä ilmeisemmin vain kasvanut.
Nyt näyttää tuo sääennuste taas mukavalta. Ensi viikolla pitäisi sataa useamman päivän ajan lunta ja olla pikku pakkasta. Nöyrin pyyntö; ettei sitä iloa vietäisi taas heti perään vesisateella pois. Pliis.
maanantai 5. tammikuuta 2009
Hiihtoleiri
Vuosi alkoi urheilullisissa merkeissä Levin laduilla. Viikon aikana kierrettiin ilmeisesti kaikki ladut, mitä siellä oli ajettuna. Umpihankeen ei sentään lähdetty. Edellisinä vuosina nämä Lapin reissut ovat menneet lähinnä after skin puolelle, mutta nyt tehtiin totaalinen täyskäännös sen suhteen. "Koutsi" piti sen verran kovaa kuria, ettei siinä paljon uskallettu nikotella. ;-P
Lauantaina päästiin perille joskus puoli kuuden aikoihin illalla ja heti vaan sukset jalkaan ja kohti tuntematonta. Nimenomaan tuntematonta siinä mielessä, että mökin läheisyydessä menevillä laduilla ei ollut valaistusta, niin ensimmäinen kilometri hiihdettiin lähestulkoon käsikopelolla. Valaistutkin ladut kyllä löytyi ja illan saldoksi itselläni tuli noin 10 km.
Sunnuntaiaamuna oli yhdeksän jälkeen koutsi puurokattilan kanssa odottamassa eikä siinä paljon laiskoteltu kun ladut odotteli. Alkumatkasta pidettiin vapaan tyyliin hiihtokoulua ja kun se alkoi jotenkin sujumaan niin lopputuloksena oli ympäri kierretty Levi-tunturi, n.20 km.
Maanantaina oli aika jäinen keli. Lähdimme kohti Kätkätunturia, mihin latu oli onneksi ajettu jo sinä aamuna. Ensimmäiset viisi kilometriä oli pelkkää nousua ja tällä sunnuntaihiihtelijällä meinasi jo usko omiin kykyihin ja kuntoon loppua. Nousun jälkeen laskettiin kilometrin verran alamäkeä ja istuskeltiin hetki laavulla. Tauon jälkeen olikin mieli taas jo toinen ja päätimme jatkaa vielä Pyhätunturinkin ympäri. Lopulta kilometrejä kertyi noin 28, jonka jälkeen olin hyvinkin yllättynyt omasta suoriutumisestani. Suuri kiitos siitä kuuluu kyllä koutsin hiihtokoululle.
Tiistaina mielissä siinsi Luvattumaa. Sinne päästiinkin, mutta valitettavasti kaikkia latuja sillä suunnalla ei oltu vielä ajettu, joten jouduimme palaamaan samaa reittiä takaisin. Muut lähtivät vielä Levin kierrokselle, mutta minä suuntasin mökille. Hiihtokilometrejä tuli yhteensä 20.
Keskiviikko olikin mielenkiintoinen. Edellisenä iltana katselimme sääennusteesta, että yöllä ja aamulla pitäisi olla kunnon lumimyrsy, eli voitaisiin pitää lepopäivä hiihdosta. No aamulla kun herättiin niin ei ollut lumimyrskystä tietoakaan. Eli ruvettiin kiskoon hiihtokamppeita niskaan. Pikkuhiljaa lumisade siinä samalla yltyi ja kun pääsimme ulos, sitä tuli jo ihan kohtuullisesti. Eli se myrsky sitten alkoikin vasta silloin aamulla. Itse jaksoin tarpoa siinä umpihangessa viiden kilometrin päässä olevalle laavulle ja sitten käännyin takaisin. Päästyäni mökille oli naama aivan jäässä ja lumessa, mutta tulipa taas hiihdettyä 10 kilometriä.
Torstaina jätin päivän hiihtolenkin väliin ja lähdin kävellen kiertelemään ja ottamaan valokuvia. Illalla koutsi piti meille perinteisen hiihtotavan hiihtokoulun. Tarpeeseen tuli sekin.
Perjantaina pakkasimme autoon sekä perinteisen että vapaan sukset ja ajoimme Etelärinteille. Sieltä aloitettiin hiihtourakka perinteisellä tyylillä Lapinkylään kaakaolle ja takaisin. Perinteisen mononi hiersi sen verran kantapäätä, että päätin vaihtaa vapaaseen tyyliin, jolla lähdimme kohti Kätkäjärven laavua. Kovan pakkasen ansiosta vapaan suksi ei luistanut yhtään mihinkään, joten käännyin aika pian takaisin ja ajelin autolla mökille. Muut hiihtivät laavulle ja sieltä mökille. Tosin latukahvio ei kuulemma ollutkaan auki, vaikka sitä kovasti mainostettiin ladun varressa. Kilometrejä kertyi noin 13.
Viikossa minulle kertyi hieman yli 100 kilmoteriä, koutsille 240 kilometriä ja muille jotain siltä väliltä. Täytyy olla tyytyväinen omaan tulokseen, enpä ole tähän mennessä tainnut hiihtää yhteensäkään noin paljoa! :-D
Oli meillä sentäs hieman jotain muutakin elämää kun tuo hiihto. Tiistai-iltana (vai olikohan se maanantai?) kävelimme Levin keskustaan ja kävimme Irkku-pubissa yksillä. Keskiviikkona kävimme syömässä Saamen Kammi -ravintolassa perinteisiä lappalaisia ruokia poroa ja kalaa. Poroa oli tehty monella eri tavalla ja tulipa maistettua poron kieltä ja sydäntäkin. Vuosi vaihdettiin jo tutuksi tulleessa Irkku-pubissa. Perjantaina kävelimme vielä viimeisen illan kunniaksi hotelli Levitunturille pizzalle.
Ainut harmin aihen jäi siitä, että nuo hiihtointoiset eivät malttaneet lähteä laskettelemaan ja yksin en sinne sitten viitsinyt mennä pyörimään. Joten rinteet jäi tältä vuodelta testaamatta. No, oikeastaan itsekin nautin tuosta hiihtämisestä kerrankin niin paljon, ettei se kauheasti harmittanut.
Yritän jossain vaiheessa saada aikaiseksi tänne jotain kuviakin lapin maisemista.
Lauantaina päästiin perille joskus puoli kuuden aikoihin illalla ja heti vaan sukset jalkaan ja kohti tuntematonta. Nimenomaan tuntematonta siinä mielessä, että mökin läheisyydessä menevillä laduilla ei ollut valaistusta, niin ensimmäinen kilometri hiihdettiin lähestulkoon käsikopelolla. Valaistutkin ladut kyllä löytyi ja illan saldoksi itselläni tuli noin 10 km.
Sunnuntaiaamuna oli yhdeksän jälkeen koutsi puurokattilan kanssa odottamassa eikä siinä paljon laiskoteltu kun ladut odotteli. Alkumatkasta pidettiin vapaan tyyliin hiihtokoulua ja kun se alkoi jotenkin sujumaan niin lopputuloksena oli ympäri kierretty Levi-tunturi, n.20 km.
Maanantaina oli aika jäinen keli. Lähdimme kohti Kätkätunturia, mihin latu oli onneksi ajettu jo sinä aamuna. Ensimmäiset viisi kilometriä oli pelkkää nousua ja tällä sunnuntaihiihtelijällä meinasi jo usko omiin kykyihin ja kuntoon loppua. Nousun jälkeen laskettiin kilometrin verran alamäkeä ja istuskeltiin hetki laavulla. Tauon jälkeen olikin mieli taas jo toinen ja päätimme jatkaa vielä Pyhätunturinkin ympäri. Lopulta kilometrejä kertyi noin 28, jonka jälkeen olin hyvinkin yllättynyt omasta suoriutumisestani. Suuri kiitos siitä kuuluu kyllä koutsin hiihtokoululle.
Tiistaina mielissä siinsi Luvattumaa. Sinne päästiinkin, mutta valitettavasti kaikkia latuja sillä suunnalla ei oltu vielä ajettu, joten jouduimme palaamaan samaa reittiä takaisin. Muut lähtivät vielä Levin kierrokselle, mutta minä suuntasin mökille. Hiihtokilometrejä tuli yhteensä 20.
Keskiviikko olikin mielenkiintoinen. Edellisenä iltana katselimme sääennusteesta, että yöllä ja aamulla pitäisi olla kunnon lumimyrsy, eli voitaisiin pitää lepopäivä hiihdosta. No aamulla kun herättiin niin ei ollut lumimyrskystä tietoakaan. Eli ruvettiin kiskoon hiihtokamppeita niskaan. Pikkuhiljaa lumisade siinä samalla yltyi ja kun pääsimme ulos, sitä tuli jo ihan kohtuullisesti. Eli se myrsky sitten alkoikin vasta silloin aamulla. Itse jaksoin tarpoa siinä umpihangessa viiden kilometrin päässä olevalle laavulle ja sitten käännyin takaisin. Päästyäni mökille oli naama aivan jäässä ja lumessa, mutta tulipa taas hiihdettyä 10 kilometriä.
Torstaina jätin päivän hiihtolenkin väliin ja lähdin kävellen kiertelemään ja ottamaan valokuvia. Illalla koutsi piti meille perinteisen hiihtotavan hiihtokoulun. Tarpeeseen tuli sekin.
Perjantaina pakkasimme autoon sekä perinteisen että vapaan sukset ja ajoimme Etelärinteille. Sieltä aloitettiin hiihtourakka perinteisellä tyylillä Lapinkylään kaakaolle ja takaisin. Perinteisen mononi hiersi sen verran kantapäätä, että päätin vaihtaa vapaaseen tyyliin, jolla lähdimme kohti Kätkäjärven laavua. Kovan pakkasen ansiosta vapaan suksi ei luistanut yhtään mihinkään, joten käännyin aika pian takaisin ja ajelin autolla mökille. Muut hiihtivät laavulle ja sieltä mökille. Tosin latukahvio ei kuulemma ollutkaan auki, vaikka sitä kovasti mainostettiin ladun varressa. Kilometrejä kertyi noin 13.
Viikossa minulle kertyi hieman yli 100 kilmoteriä, koutsille 240 kilometriä ja muille jotain siltä väliltä. Täytyy olla tyytyväinen omaan tulokseen, enpä ole tähän mennessä tainnut hiihtää yhteensäkään noin paljoa! :-D
Oli meillä sentäs hieman jotain muutakin elämää kun tuo hiihto. Tiistai-iltana (vai olikohan se maanantai?) kävelimme Levin keskustaan ja kävimme Irkku-pubissa yksillä. Keskiviikkona kävimme syömässä Saamen Kammi -ravintolassa perinteisiä lappalaisia ruokia poroa ja kalaa. Poroa oli tehty monella eri tavalla ja tulipa maistettua poron kieltä ja sydäntäkin. Vuosi vaihdettiin jo tutuksi tulleessa Irkku-pubissa. Perjantaina kävelimme vielä viimeisen illan kunniaksi hotelli Levitunturille pizzalle.
Ainut harmin aihen jäi siitä, että nuo hiihtointoiset eivät malttaneet lähteä laskettelemaan ja yksin en sinne sitten viitsinyt mennä pyörimään. Joten rinteet jäi tältä vuodelta testaamatta. No, oikeastaan itsekin nautin tuosta hiihtämisestä kerrankin niin paljon, ettei se kauheasti harmittanut.
Yritän jossain vaiheessa saada aikaiseksi tänne jotain kuviakin lapin maisemista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)