Valinta tehty

Ilmottauduin tänään Pirkan Hiihtoon, kun huomisen jälkeen hinnat hieman nousevat. Ja kuulkaas kummaa, päädyin sitten täydelle 90 kilometrin matkalle! Liekö viikonlopun hyvät hiihtolenkit ja tämän päivän auringon paisteessa tehty hiihtolenkki pehmittänyt pään?! Varsinaisesti nuo kilometrit ei niinkään hirvitä vaan niihin käytettävissä oleva aika. 52 kilometrin kohdalla oleva huoltopiste menee kiinni 5 tunnin päästä lähdöstä ja 74 kilometrin kohdalla oleva 7 tunnin päästä lähdöstä. Jos ei näihin aikarajoihin ehdi, joutuu keskeyttämään. Eli vauhtia pitää riittää. Ensimmäiset 50 km on aika tasaista maastoa, joten tuo ensimmäinen aikaraja ei niinkään jännitä, mutta sen jälkeen alkaa mäet eli toiseen rajaan onkin sitten tekemistä, kun todennäköisesti väymyskin alkaa jo painaa. Hui, näin kirjoitettuna se näyttää vielä pahemmalta. Onneksi vielä on reilu kuukausi aikaa reenata.

Aijaijaijai

Aloitettiin jo viime vuoden puolella pitään kaverien kanssa kuntopiiriä keskiviikkoisin. Koulun sali oli kuitenkin kuukauden verran poissa käytössä tuossa vuoden vaihteen ympärillä, joten tuli pakollinen tauko tässä harrastuksessa. Tällä viikolla sitten taas kuntoiltiin piirissä ja voi auts. Piiri koostu 16 pisteestä, joissa kaikissa hikoillaan minuutti ja kierroksia ollaan vedetty kaksi. Ensin tietysti vedetään kevyet alkulämmittelyt ja lopuksi yleensä muutamia extraliikkeitä. Jostain syystä tunsin jo alkulämmittelyissä, että reidet taitaa tänään hapottaa rankasti ja senhän ne sitten teki. Nyt mennään jo kolmatta päivää kuntopiirin jälkeen ja vieläkin rappuset tekee tiukkaa. Kaksi päivää otin ihan suosiolla lepoa, kun en meinannut käveleen päästä. Tänään uskaltauduin jo hiihtämään. Muuten meni ihan kivasti, mutta pitkien alamäkien jälkeen oli tuskaista siirtyä kuokkaamaan mäkeä ylös. Kyllä ne reidet siinä kuokatessa onneksi vertyivät.

Oikein reipas hiihtolenkki tuli tänään silti vedettyä. Lamminpäästä Julkujärven tienoille ja takaisin ja matkaa kertyi noin 17 km. Aikaa meni suunnilleen tunti ja 15 minuuttia. Varsin hyvä suoritus näillä reisillä. Olen tyytyväinen siihen, että olen oppinut erilaiset vapaan hiihdon tekniikat. Varmasti parannettavaa on vielä paljon, mutta kaikki tekniikat sujuvat niin, että niitä kannattaa jo käyttää. Se helpottaa ja keventää kummasti tuota hiihtosuoritusta, kun pystyy maaston mukaan vaihteleen tyyliä.

 Täältä se hiihtoinnostus alkoi; kaksi vuotta sitten Levillä, elämäni ensimmäisellä pidemmällä hiihtoretkellä. "Paluuta" ei tältä reissulta ole ollut ja hyvä niin.

Lisää luistoo

Lauantaina hiihdeltiin Kaupista Kyötikkälään ja takasin. Matkaa kertyi 34 km ja koko talven hiihtokilometrit ylittivät 300. Yöllä satoi lunta ja aamulla lähdettiiin Kaupista sopivasti heti latukoneen perään. Kyllä kelpasi hiihdellä, kunnes ajettu baana loppui ja siirryttiin umpihankihiihtoon. Onneksi täyttä umpihankea ei ollut kuin muutama kilometri kun Kangasalan puolella ladut oli myös ajettu. Siellä ne oli tosin vedetty vaan kelkoilla, niin pohja oli aikas pehmeetä ja upottavaa. Voimia söi jonkin verrankin.
Hieman on nyt tänä talvena ollut ongelmia kunnollisen luiston löytämisessä sukseen. En oikein tiedä edes mistä johtuu. Arvailuja heiteltiin, josko uusi lumi aiheuttaisi ongelmia, onko pohjan kuviointi tukossa, olisiko suksi tarkka oikealle kelivoiteelle... Jaa-a, sen kun tietäisi. Tarvinnee testailla kaikenlaista. Periaatteessa meno etenee kyllä, mutta jotenkin tuntuu nahkealta.
Silti, kyllä se hiihto vaan on kivaa! Hiihdon lisäksi en ole malttanut käyttää urheiluaikaa juuri muuhun kuin lentopalloon.

2 sekuntia

Uusimmassa Juoksija -lehdessä oli juttu 2 sekunnin aktiivisesta kohdevenyttelystä. Ideana on, että venytys aloitetaan aktivoimalla venytettävän lihaksen vastavaikuttajalihas ja lopuksi tehdään vain kevyt kiristys esim. käsin avustamalla. Yksi venytys kestää siis noin 2 sekuntia. Tätä liikettä toistetaan 8-10 kertaa / venytettävä lihas. Oleellinen pointti tälläisessä venyttelyssä on, että venytettävä lihas saadaan pysymään rentona koko venytyksen ajan. You Tubesta löytyi myös videoita näistä venytyksistä. Mielestäni Juoksija-lehden mallit sopivat paremmin tälläiselle peruskankealle. Noiden videoiden asentoihin ei ole toiveitakaan tässä elämässä.

Olen nyt pari kertaa testannut tätä kahden sekunnin venyttelyä ja olen positiivisesti yllättynyt. Vaikutus tuntuu heti tosi tehokkaalta. Eilen olin hiihtolenkillä aivan tukossa ja sen jälkeen erityisesti pohkeita pakotti. Tein lehdessä esitellyt venytykset ja kroppa tuntui heti hyppäävän askeleen eteenpäin palautumisessa. Eilinen oli siis jo toinen kerta näitä venytyksiä ja ensimmäiselläkin kerralla jäi hyvä fiilis vaikka menikin enemmän liikkeiden opettelun piikkiin. Sinänsä en ihmettele, että tämä toimii minulla, koska ongelmani on aina ollut se, että pidemmissä venytyksissä lihas alkaa jännittyä. Tarvii tehdä pidempi testijakso ja sen jälkeen raportoida tuntemukset. Suosittelen kuitenkin koittamaan ja erityisesti niiden, joiden ei tule venyteltyä, koska asennot tuntuvat tuskaisilta.

Oikea osoite

Tälläisenä harrastelijasuunnistajana ilahduin suuresti, kun Minna Kauppi pokkasi Vuoden Parhaan Urheilijan -tittelin. Onnittelut Minnalle! Ja onnittelut koko Suomen suunnistukselle! Tämä palkinto tekee varmasti terää ennakkoluuloille ja käsityksille suunnistajista marjanpoimijoina - niin kuin Minnakin haastattelussa tokaisi - ja tuo positiivista draivia koko lajille.

Paljon on Minna saanut lokaa niskaansa voiton jälkeen, mutta haistattaisin kaikille arvostelijoille pitkät. Kateellisten panettelua. Ilman Minnan iloisuutta, energisyyttä, positiivisuutta ja avoimuutta suunnistaja tuskin koskaan olisi tätä palkintoa voittanut. Minna on jo aikaisemmilla esiintymisillään tuonut suunnistukselle positiivista julkisuutta. Koittakaapa itse pitää kahta pokaalia ja kukkapuskaa käsissä ja samalla repeytynyttä mekkoa ylhäällä. Itselläni olisi lennellyt enemmänkin tavaraa ja todennäkoisesti se mekkokin päältä. Mikä haloo siitä olisikaan syntynyt. Kyllä meidän haudanvakavien suomalaisten maailmaan pitää mahtua iloa ja rempseyttäkin. Ni! En minä niitä kommentteja ja poseerauksia ainakaan osannut ajatella mitenkään halventavina vaan hilpeinä ja mielestäni hyvinkin osuvina. Suunnistuksella ei ole Suomessa ollut niin suurta arvostusta kun voisi ja pitäisi.

 Jukolan viestin viejät lähdössä Mikkelissä 2009

Pläänejä

Blogi muuntui ylläpitäjänsä mielen mukaisesti talvisemmaksi.

Keräilin tuohon sivupalkkiin muutamia kuntoilutapahtumia, mitkä siintävät mielessäni mahdollisuuksina tälle vuodelle. Pirkan Hiihto tulee ensimmäisenä vastaan ja vaikka muistan kuinka viime vuonna niitä Julkujärven töppäreitä ylös tampatessani vannoin, että ei enää koskaan, niin sinnehän taas halajan. En ole vielä tehnyt päätöstä siitä meneekö tänä vuonna täydet 90 km vai pysynkö puolikkaalla. Aika ja hiihtoreenit sen näyttäköön.

Seuraavana onkin sitten jotain mihin suhtaudun pelonsekaisella kunnioituksella, eli Lapponia-hiihto. Viime vuonna siitä jo hieman haaveiltiin ja tänä vuonna ainakin lähdetään paikan päälle. Siitä en ole tehnyt vielä mitään päätöstä, että osallistunko itse ollenkaan, puolikkaalle vai jopa kokonaiselle. Eniten koitoksessa hirvittää nuo reittiprofiilit. Aikamoisia nousuja on luvassa ja parina päivänä vielä heti alkumatkasta.

Perinteisenä listalla on Venlojen Viesti. Tänä vuonna se juostaan jossain Haminan lähettyvillä. Tapahtuma on vaan niin hieno, että kyllähän sinne täytyy päästä. Vielä ei ole tietoa monellako joukkueella lähdetään ja mitä osuutta pääsen juoksemaan.

Pirkan Hölkkään tykästyin viime syksynä paljon vaikka se ei täydellisesti mennytkään. Tänä vuonna siis lähden ehdottomasti parantamaan suoritusta ja nauttimaan syysmetsästä. Suunnistus täytynee tänä kesänä muistaa hyvänä harjoittelumuotona Pirkan Hölkkää varten.

Tässä on siis tähän mennessä listalle päässeet tapahtumat. Lista varmasti elää vielä moneen otteeseen vuoden mittaan. Lisäksi kiinnostaisi kesällä joku maastopyöräilytapahtuma, vaikka aluksi vain fillarirastit, joku pidempi suunnistuskisa kuten Kalevan Kierroksen suunnistus sekä Jämin mini-rogaining syksyllä, jos se vaan järjestetään ja löytyy kaveri mukaan.

Tämän listan perusteella suunnitellaan vuoden kuntoiluja ja toivotaan terveitä harjoituspäiviä! Myös kaikille muille! 

Täällä taas ja nyt hiihdetään!

Loppuvuodesta puski kiirettä vähän joka suunnasta, mutta josko tämä tahti taas hieman tasoittuisi. Paljon on tietysti ehtinyt tapahtua tämän kahden kuukauden blogihiljaisuuden aikana. En niitä ala sen enempiä kertaileen, kun en kaikkea kuitenkaan muista.

Tällä hetkellä olen aivan into piukeana hiihdosta. Oikein pidättelemään joutuu ettei mene yötäpäivää laduilla. On se vaan mahdottoman hienoa, että meillä Suomessa on nämä eri vuodenajat! Varsinkin tällaisina vuosina, kun täällä etelämmässäkin on oikea talvi. En tiedä olisinko näin tohkeissani hiihtämisestä, jos sitä voisi tehdä vuoden ympäri. Ja toisaalta juoksu tuntuu keväällä taas mukavammalta, kun on välillä keskittynyt pääasiallisesti muuhun. Hiihtokausi startattiin Itsenäisyyspäivä -viikonloppuna Vuokatissa ja nyt kilometrejä on kertynyt jo huikeat 200! Huikeat siinä mielessä, että viime vuonna tähän aikaan ei tainnut olla vielä sataakaan kasassa. Hiihtotyylinä itselläni on tänäkin talvena vapaa. Perinteistä yritettiin Vuokatin reissulla muistella, mutta jotenkin tuo vapaa vain on enemmän mun juttu. Pertsasta olisi kai juoksuharjoitteluun enemmän hyötyä, mutta eikös täällä elämässä pidä kuitenkin nauttia? Ja kun ei minusta enää taida mitään ammatikseen urheilevaa tulla, niin voi tehdä sitä mistä tykkää. ;)

Muutama pidempi hiihtolenkkikin on tullut jo tehtyä ajatellen mahdollisia tulevia massahiihtoja keväällä. Lauantaina lähdettiin Lamminpäästä ja hiihdettiin Nokian puolelle Koukkujärven majalle munkki-kaakaoille ja energiatankkauksen jälkeen takaisin. Matkaa kertyi yhteensä noin 34 km. Nokian puolella ei latua oltu edellisten lumisateiden jälkeen ajettu, joten 10 km (5+5) umpihankihiihtoa ja tasatyöntöä vei aika hyvin naisesta mehut. Silti oli kivaa ja tiesipä ainakin tehneensä. Täytyy antaa Kankaantaan Kisan kantaville voimille ISO ja lämmin KIITOS! He ylläpitävät kahvilatoimintaa Koukun majalla ja maja on talvikaudella auki joka päivä klo 10-19. Ja voitteko kuvitella, että munkki ja kaakao maksavat yhteensä 2 euroa?! Tälläistä toimintaa tukisin vaikka vähän isommallakin summalla.

Haluaisin vain toitottaa tätä hiihdon ilosanomaa kaikille, mutta ymmärrän toki, etteivät kaikki ole yhtä hurahtaneita kuin minä! :)

Ennen joulua oltiin katsomassa kummitytön taitoluistelunäytöstä, tässä tunnelmia sieltä.

Valitsen muuten tarkoituksella näihin "heilahtaneita" kuvia, koska en ole kysellyt lupaa kuvien julkaisemiseen ja erityisesti tutuista en halua julkaista tunnistettavia kuvia kysymättä.

Sitten vielä vinkki muille hiihtohulluille. Katselkaa ampumahiihtoa. Siinä vasta on jännittävä laji ja naisten puolella Suomen Kaisa Mäkäräinen pärjää hienosti.