Ma: Lepo
Ti: Hiihto 10 km, josta 8 km aikaan 43 min.
Ke: Maastopyöräily 25,5 km, 2h 8 min. ja venyttelyt 45 min.
To: Juoksu vedoin 7 km, 53 min. päälle hieman keskivartalon lihaskuntoliikkeitä.
Pe: Lepo
La: Juoksu 12,5 km, 1h 25 min.
Su: Normisetti eli kahvakuulaa 1h 8 kg:n ja 12 kg:n kuulilla ja päälle lentopalloilua 1h 40 min.
Ei se hiihtokausi ihan vielä loppunutkaan. Tiistaina olimme katselemassa ja kannustamassa kummityttöä Kaupissa hiihtokisoissa. On se hiihto vaan sujuvan näköistä, kun tekniikka on hallussa. Kisojen jälkeen hiihtelimme äijän kanssa Niihaman majalle ja takaisin. Latupohja oli kovin jäinen ja möykkyinen. En tykännyt yhtään. Roskia ei sentäs ollut.
Keskiviikkona lähdin kaverin kanssa ulkoiluttamaan maastopyöriä vielä kun nastarenkaille oli edes jotain käyttöä. Alkuperäisenä ajatuksena oli suunnata hieman metsäisemmille reiteille, mutta lumisohjossa ajaminen oli sen verran haastavaa, että päädyimme peruspyöräteille. Ihan riittävästi haastetta oli niilläkin aina välillä. Kävimme katsastamassa ensi kesän asuntomessualueen Vuoreksessa. Värikkäältä näyttää.
Torstain lenkillä alkulämmittelyn jälkeen tein vetoja, jotka ensin kerta kerralta kovenivat ja ajallisesti lyhenivät. Maksimin jälkeen vaihdoin toiseen suuntaan eli vähitellen vauhti hidastui, mutta aika piteni. Vetojen väleissä tietysti palauttelua. Mukava harjoitus meni ihan huomaamatta. Päälle vinoja ja suoria vatsalihasliikkeitä sekä pitoja.
Perjantaina oli varsinaisesta kuntoilusta lapopäivä, mutta eiköhän koko päivän siivoaminenkin jonkinlaisesta harjoituksesta käy.
Lauantaina ohjelmassa olisi ollut mielenkiintoinen yhdistelmäharjoitus pyöräilyä ja juoksua, mutta muiden menojen takia supistin sen lopulta pelkkään juoksuun. Tein kuitenkin lenkin ohjelman mukaisen juoksuosuuden mukaan lisäten alku- ja loppuverryttelyt. Lenkki kulki metodilla 15 min. vk1 tasolla, 2 min. pk2 tasolla, taas 15 min. vk1 tasolla ja 2 min. pk2 tasolla ja niin ees päin. Kivasti juoksentelu kulkee tällä hetkellä ja uudet kengät on todella hyvät!
Sunnuntaina olikin vuorossa perinteinen kahvakuula-lentopallo -yhdistelmä. Taas tuli hiukan enemmän heiluteltua 12 kilon kuulaa, joten jotain edistymistä siinäkin on havaittavissa. Tykkään kuulajussin intensiivisistä kuulatunneista, joissa koko ajan tapahtuu ja sykettä piisaa.
tiistai 27. maaliskuuta 2012
torstai 22. maaliskuuta 2012
Kuraa
Keskiviikkona kävin parin tunnin maastopyörälenkillä ja tässä lopputulos.
Hauskaa oli vaikka kura lensikin. Sohjomössössä ajaminen on vaan kovin hankalaa. Vauhti korjaisi virheet, mutta ei meinaa korvien välissä pito riittää.
tiistai 20. maaliskuuta 2012
Viikko 11
Ma: Lepo
Ti: Hölkkä + juoksutekniikkaa, yhteensä 9,2 km ajassa 1h 20 min.
Ke: Lepo
To: Hiihto 8 km, 36 min., roskaisen ladun takia jatkoin kotona puolen tunnin kuntopiirillä ja lopuksi 45 min. venyttelyt
Pe: Hölkkä 12,5 km, 1h 30 min.
La: Hiihto 16 km, 1h 12 min.
Su: Kahvakuula 1h, 8 kg:n ja 12 kg:n kuulilla ja lentopalloa 1h 30 min.
Tiistain lenkki alkoi erilaisilla juoksutekniikkaharjotteilla. Menin läheiselle metsäisemmälle kävelytien pätkälle, joka oli sopivan mittainen ja hieman syrjemmässä ettei ole liikaa yleisöä. Sadan metrin suoraa menin edestakaisin niin, että toiseen suuntaan aina tekniikkaharjotteella ja takaisin kevyttä hölkkää. Harjoitukseen kuului polvennostojuoksu, kantapäät-takapuoleen-juoksu, polvennostohyppy ja ristiaskeljuoksu. Kaikkia näitä kaksi kertaa. Tekniikkatreenin jälkeen kevyttä hölkkää / kävelyä ensin 20 min. pk1-tasolla, sitten 35 min. pk2-tasolla ja loppuun viiden minuutin loppuverryttely.
Pari lepopäivää heti alkuviikkoon tuli tarpeeseen, koska lihakseni - erityisesti takareidet - olivat vielä aika jumissa supersunnuntain jäljiltä. Torstaina menin Pirkkalaan hiihtämään. Hiihto oli muuten kivaa, luistavaa ja sujuvaa, mutta paikoitellen todella roskainen latu häiritsi sen verran, että lopetin yhden lenkin jälkeen. Lyhyeksi jääneen lenkin vaivaamana jatkoin kotona kuntopiirillä. Puolen tunnin kuntopiiri koostui 16:sta eri liikkeestä, joita jokaista tein 45 sekunnin ajan ja kaksi tälläistä kierrosta. Loppuun vielä 1,5 minuutin vatsalankku ja 45 sekunnin kylkilankut. Illalla sain taivuteltua itseni vielä jopa jonkinlaisiin venyttelyihin.
Perjantain lenkki oli huikea hyvänmielentuottaja! Aloitin 10 minuutin lämmittelyllä, jonka jälkeen hölkkäsin noin 10 kilometriä pk2-tasolla ja lopetin 10 minuutin loppuverryttelyyn. Parasta tässä oli tuon varsinaisen juoksuosuuden vauhti, pk-tasolla 6,8 min./km ja koko ajan meno tuntui kevyeltä. Jee! Enpä muista näin hyvää lenkkiä hetkeen kokeneeni.
Lauantaina lähdettiin katsomaan Kauppiin, josko siellä ladut olis vähemmän roskaisia ja ainakin Kauppi - Atala väli olikin. Kyllä sielläkin siis roskia jo oli, mutta ei niin paljoa eikä niin isoja, että olisivat menoa haitanneet. Hiihto oli taas kivaa. Suksi toimi loistavasti ja kaikki meni nappiin. Voi olla, että kauden hiihdot olivat tässä. Toisaalta harmittaa jo lopettaa, mutta toisaalta mielummin lopetan hyvään hiihtoon kuin onnettomaan räpellykseen roskaisilla ja lumettomilla laduilla. Mutta katotaan nyt.
Kahvakuulassa huomaan selkeän eron omassa jaksamisessa riippuen siitä onko samana päivänä alla hiihtolenkki vai ei. Hyvin levänneenä jaksan paljon enemmän heilutella 12 kilon kuulaa. Nyt taisi jo suurin osa liikkeistä mennä sillä, jopa ojentajat, jota en olisi ikinä uskonut todeksi. Lentopalloilu oli taas mukavaa sosiaalista sunnuntai-illan höntsäilyä.
Ti: Hölkkä + juoksutekniikkaa, yhteensä 9,2 km ajassa 1h 20 min.
Ke: Lepo
To: Hiihto 8 km, 36 min., roskaisen ladun takia jatkoin kotona puolen tunnin kuntopiirillä ja lopuksi 45 min. venyttelyt
Pe: Hölkkä 12,5 km, 1h 30 min.
La: Hiihto 16 km, 1h 12 min.
Su: Kahvakuula 1h, 8 kg:n ja 12 kg:n kuulilla ja lentopalloa 1h 30 min.
Tiistain lenkki alkoi erilaisilla juoksutekniikkaharjotteilla. Menin läheiselle metsäisemmälle kävelytien pätkälle, joka oli sopivan mittainen ja hieman syrjemmässä ettei ole liikaa yleisöä. Sadan metrin suoraa menin edestakaisin niin, että toiseen suuntaan aina tekniikkaharjotteella ja takaisin kevyttä hölkkää. Harjoitukseen kuului polvennostojuoksu, kantapäät-takapuoleen-juoksu, polvennostohyppy ja ristiaskeljuoksu. Kaikkia näitä kaksi kertaa. Tekniikkatreenin jälkeen kevyttä hölkkää / kävelyä ensin 20 min. pk1-tasolla, sitten 35 min. pk2-tasolla ja loppuun viiden minuutin loppuverryttely.
Pari lepopäivää heti alkuviikkoon tuli tarpeeseen, koska lihakseni - erityisesti takareidet - olivat vielä aika jumissa supersunnuntain jäljiltä. Torstaina menin Pirkkalaan hiihtämään. Hiihto oli muuten kivaa, luistavaa ja sujuvaa, mutta paikoitellen todella roskainen latu häiritsi sen verran, että lopetin yhden lenkin jälkeen. Lyhyeksi jääneen lenkin vaivaamana jatkoin kotona kuntopiirillä. Puolen tunnin kuntopiiri koostui 16:sta eri liikkeestä, joita jokaista tein 45 sekunnin ajan ja kaksi tälläistä kierrosta. Loppuun vielä 1,5 minuutin vatsalankku ja 45 sekunnin kylkilankut. Illalla sain taivuteltua itseni vielä jopa jonkinlaisiin venyttelyihin.
Perjantain lenkki oli huikea hyvänmielentuottaja! Aloitin 10 minuutin lämmittelyllä, jonka jälkeen hölkkäsin noin 10 kilometriä pk2-tasolla ja lopetin 10 minuutin loppuverryttelyyn. Parasta tässä oli tuon varsinaisen juoksuosuuden vauhti, pk-tasolla 6,8 min./km ja koko ajan meno tuntui kevyeltä. Jee! Enpä muista näin hyvää lenkkiä hetkeen kokeneeni.
Lauantaina lähdettiin katsomaan Kauppiin, josko siellä ladut olis vähemmän roskaisia ja ainakin Kauppi - Atala väli olikin. Kyllä sielläkin siis roskia jo oli, mutta ei niin paljoa eikä niin isoja, että olisivat menoa haitanneet. Hiihto oli taas kivaa. Suksi toimi loistavasti ja kaikki meni nappiin. Voi olla, että kauden hiihdot olivat tässä. Toisaalta harmittaa jo lopettaa, mutta toisaalta mielummin lopetan hyvään hiihtoon kuin onnettomaan räpellykseen roskaisilla ja lumettomilla laduilla. Mutta katotaan nyt.
Kahvakuulassa huomaan selkeän eron omassa jaksamisessa riippuen siitä onko samana päivänä alla hiihtolenkki vai ei. Hyvin levänneenä jaksan paljon enemmän heilutella 12 kilon kuulaa. Nyt taisi jo suurin osa liikkeistä mennä sillä, jopa ojentajat, jota en olisi ikinä uskonut todeksi. Lentopalloilu oli taas mukavaa sosiaalista sunnuntai-illan höntsäilyä.
Vielä kun jaksaisi kääntää sen 12 kilon kuulan niin, ettei kädet olisi joka viikko näillä mustelmilla.
Ostoilla
Päädyimme sunnuntaina Ylöjärven Elon Intersportiin, josta kassiin kertyi kaikenlaista.
Adidas Adizero Aegis 2, kaipasin kevyempiä juoksukenkiä, kun möhköt Asicsin Kinseit eivät vielä parin vuoden sisäänajolla minua vakuuttaneet. Nämä ovatkin ensimmäiset Adidakseni, mutta tuntuivat istuvan kuin sukka jalkaan. Nyt vain odottelen kuivia kelejä, että raaskin ulkoiluttaa näitä.
Pitkiä kalsareita oli hyvillä alennuksilla, esimerkiksi nämä tuulisuojatut alusasut -70%. Tälläistä olen viime aikoina etsimällä etsinyt ja nyt sen sain.
Ja katsokaapas mitkä herkut nämä ovat!
Adidas Adizero Aegis 2, kaipasin kevyempiä juoksukenkiä, kun möhköt Asicsin Kinseit eivät vielä parin vuoden sisäänajolla minua vakuuttaneet. Nämä ovatkin ensimmäiset Adidakseni, mutta tuntuivat istuvan kuin sukka jalkaan. Nyt vain odottelen kuivia kelejä, että raaskin ulkoiluttaa näitä.
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Ysi ja kymppi
Ysiviikon treenit jäi kirjottelematta, joten tässä nyt molemmat, ysi ja kymppi. Ysiviikko oli Pirkan Hiihtoon valmistava viikko ja kymppi viikko siitä palautteleva.
Viikko 9:
Ma: Lepo
Ti: Hiihto 8 km, 44 min. ja päälle pitkät venyttelyt 1h
Ke: Lepo
To: Lepo
Pe: Lepo
La: Hiihto 2,5 km, 19 min. uusien suksien testaus
Su: Pirkan Hiihto 90 km, 8 h 2 min.
Tiistain hiihtokelinä oli kunnon lumipöperö, mutta siihen nähden kulki ihan mukavasti. Tarkoituksena olikin hakea vain hyvää hiihtofiilistä sunnuntaita varten ja se onnistui. Lauantaina käytiin testaan uusia suksia, ettei tarvitse lähteä ihan kylmiltään hiihtään ysikymppistä. Enpä muista koska olisin jännittänyt hiihtämistä yhtä paljon kuin lauantaina. Jalat ja kädet tärisi ja syke pampatti huippulukemissa. :) Hyviltä sukset silti tuntui. Sunnuntaista onkin sitten oma tarinansa.
Viikko 10:
Ma: Lepo
Ti: Lepo
Ke: Lepo
To: Hiihto 13 km, 59 min. peruslenkki
Pe: Lepo
La: Hiihto 22 km, 1 h 53 min.
Su: Taas yksi supersunnuntai, mutta mahtavaa säätä ei vaan voinut vastustaa. Ensin hiihtoa 16 km, 1 h 17 min., kakkukahvi-tankkauksen jälkeen kahvakuulaa 1h, 8 kg:n ja 12 kg:n kuulilla ja loppuverryttelyksi lentopalloa 1h 40 min.
Alkuviikko meni palautellessa. Vaikka hiihto ei minulle suurempia lihasjumeja aiheutakaan, niin ajattelin kunnon palautuksen olevan hyväksi.
Torstaina oli jo pakko päästä ulkoiluttamaan suksia ja peruslenkki Pirkkalan luistavilla laduilla oli yhtä nautintoa. Mitä nyt otin kauden ensimmäiset lipat, kun suksi ei luistanutkaan kaikista ladulla olevista roskista yli.
Lauantaina kävin hiihtelemässä Pirkkalasta kohti Lempäälää ja samaa polkua takasin. Alku oli jotenkin väkinäistä, mutta lopulta se rentous sieltä löytyi.
Lauantai-illan vesisadetta katsellessa iski jo pieni paniikki hiihtokelien loppumisesta. Kausi on kestänyt vasta kaksi kuukautta ja tuntuu jotenkin aivan liian lyhyeltä, varsinkin kun alla olisi uudet sukset. Niinpä sunnuntaiaamun valjetessa aurinkoisena, ladulle oli yksinkertaisesti pakko päästä. Lähdimme Kaupista kohti Atalaa varmaan satojen muiden hiihtäjien kanssa. Tuolla Kaupin tasaisella pätkällä, jossa on latukahvilakin, tuntuu olevan usein ruuhkaa. Suhteellisen vauhdikas lenkki tuli tehtyä, vaikka se ei alkuperäinen tarkoitus ollutkaan. Jotenkin sukset ja mieliala taas veivät mennessään (ja edessä kauheeta kyytiä puskeva äijä). Hiihtolenkin jälkeen tankkasin kaverin synttärikakulla ja ei muuta kun kahvakuulatunnille. Nyt kyllä tunti meni aika vetelästi. En jotenkin saanut kunnon draivia päälle ja kuulat oli kovin painavia. Varsinkin kädet oli ihan makaronia heti alusta alkaen. Illalla vielä lentopallohöntsäilyä, joka sekin meni koko porukalla vähän niin ja näin. Ei varsinaista lentopallohurmosta ollut havaittavissa.
Tästä viikosta eteenpäin jatkuukin taas treeniohjelman mukailtu seuraaminen. Seuraava seitsemän viikon jakso on aerobisesti painotettu ja näyttää sisältävän erilaisia ylämäkitreenejä sekä fillarilla että tossuilla tehtyinä.
Viikko 9:
Ma: Lepo
Ti: Hiihto 8 km, 44 min. ja päälle pitkät venyttelyt 1h
Ke: Lepo
To: Lepo
Pe: Lepo
La: Hiihto 2,5 km, 19 min. uusien suksien testaus
Su: Pirkan Hiihto 90 km, 8 h 2 min.
Tiistain hiihtokelinä oli kunnon lumipöperö, mutta siihen nähden kulki ihan mukavasti. Tarkoituksena olikin hakea vain hyvää hiihtofiilistä sunnuntaita varten ja se onnistui. Lauantaina käytiin testaan uusia suksia, ettei tarvitse lähteä ihan kylmiltään hiihtään ysikymppistä. Enpä muista koska olisin jännittänyt hiihtämistä yhtä paljon kuin lauantaina. Jalat ja kädet tärisi ja syke pampatti huippulukemissa. :) Hyviltä sukset silti tuntui. Sunnuntaista onkin sitten oma tarinansa.
Viikko 10:
Ma: Lepo
Ti: Lepo
Ke: Lepo
To: Hiihto 13 km, 59 min. peruslenkki
Pe: Lepo
La: Hiihto 22 km, 1 h 53 min.
Su: Taas yksi supersunnuntai, mutta mahtavaa säätä ei vaan voinut vastustaa. Ensin hiihtoa 16 km, 1 h 17 min., kakkukahvi-tankkauksen jälkeen kahvakuulaa 1h, 8 kg:n ja 12 kg:n kuulilla ja loppuverryttelyksi lentopalloa 1h 40 min.
Alkuviikko meni palautellessa. Vaikka hiihto ei minulle suurempia lihasjumeja aiheutakaan, niin ajattelin kunnon palautuksen olevan hyväksi.
Torstaina oli jo pakko päästä ulkoiluttamaan suksia ja peruslenkki Pirkkalan luistavilla laduilla oli yhtä nautintoa. Mitä nyt otin kauden ensimmäiset lipat, kun suksi ei luistanutkaan kaikista ladulla olevista roskista yli.
Lauantaina kävin hiihtelemässä Pirkkalasta kohti Lempäälää ja samaa polkua takasin. Alku oli jotenkin väkinäistä, mutta lopulta se rentous sieltä löytyi.
Lauantai-illan vesisadetta katsellessa iski jo pieni paniikki hiihtokelien loppumisesta. Kausi on kestänyt vasta kaksi kuukautta ja tuntuu jotenkin aivan liian lyhyeltä, varsinkin kun alla olisi uudet sukset. Niinpä sunnuntaiaamun valjetessa aurinkoisena, ladulle oli yksinkertaisesti pakko päästä. Lähdimme Kaupista kohti Atalaa varmaan satojen muiden hiihtäjien kanssa. Tuolla Kaupin tasaisella pätkällä, jossa on latukahvilakin, tuntuu olevan usein ruuhkaa. Suhteellisen vauhdikas lenkki tuli tehtyä, vaikka se ei alkuperäinen tarkoitus ollutkaan. Jotenkin sukset ja mieliala taas veivät mennessään (ja edessä kauheeta kyytiä puskeva äijä). Hiihtolenkin jälkeen tankkasin kaverin synttärikakulla ja ei muuta kun kahvakuulatunnille. Nyt kyllä tunti meni aika vetelästi. En jotenkin saanut kunnon draivia päälle ja kuulat oli kovin painavia. Varsinkin kädet oli ihan makaronia heti alusta alkaen. Illalla vielä lentopallohöntsäilyä, joka sekin meni koko porukalla vähän niin ja näin. Ei varsinaista lentopallohurmosta ollut havaittavissa.
Tästä viikosta eteenpäin jatkuukin taas treeniohjelman mukailtu seuraaminen. Seuraava seitsemän viikon jakso on aerobisesti painotettu ja näyttää sisältävän erilaisia ylämäkitreenejä sekä fillarilla että tossuilla tehtyinä.
perjantai 9. maaliskuuta 2012
Tumput
Jokuset villasukat olen kutonut ja halusin vaihteluksi koittaa kuinka tumput onnistuisivat. Lähes koko talvi niiden kanssa puuhastellessa meni. Tai siis viimeistä peukaloa vaille valmiiksi ne tulivat jo aikoja sitten, mutta viimeiseen peukaloon motivoituminen otti aikansa. Lopulta yhden illan puristuksen jälkeen äijä sai tumput.
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
Suksista
Olen vihjaillut suksihuoltojutusta ja tässä se nyt tulee.
Suuri osa talven hiihtolenkeistäni on mennyt suksituskailuun. Sukset eivät ole tuntuneet toimivilta ja lopulta päädyin viemään ne Ylöjärvelle JSportin hoiviin ennen Pirkan Hiihtoa. Äijäkin tuli mukaan omien suksiensa kanssa.
Myyjä otti sukseni käteensä, vilkaisi pohjia ja samantien tuli tuomio; pohjat eivät vastaanota yhtään voidetta. Eli niihin tarttuu voide, mutta se ei pysy pohjassa. Ehdottomasti hiontaan ja kuviot auki. Seuraavaksi äijän sukset käsittelyyn. Pohjat on irti. Epäili jopa suksen olevan poikki, mutta ei ehkä kuitenkaan. Niitä suksia ei voi siis missään nimessä hioa eikä myyjä suositellut enää edes voitelua niille. Harjausta vaan ja niitä voi vielä käyttää syksyn ja kevään kivikoissa hiihtäessä. Eli äijä kohti uusien suksien hyllyä.
Kysyttiinpä siinä sitten myyjältä, että mitä mieltä hän on minun suksistani. Sukset otettiin uudelleen käsittelyyn, pyörittelyyn ja mittauksiin. Nämä tuli myyjän suusta: "Liian jäykät sukset, onko niin, että eivät luista pehmeällä kelillä? Puristettaessa yhteen suksen etuosa ottaa kiinni, siitä kohti sidettä siirryttäessä jää avoin väli ja taas ottaa kiinni. Tämä todennäköisesti heikentää luistoa pehmeällä kelillä entisestään. Side on kiinnitetty liian eteen eli suksi on takapainoinen, koliseeko kannat hiihtäessä? Kovalla kelillä todennäköisesti toimii ihan hyvin." Ja niin edelleen. Itse olin tässä vaiheessa varmaankin hämmennyksestä suu auki. Myyjä luetteli juuri niitä ongelmia, mitä minulla on suksien kanssa ollut, tietämättä taustasta yhtään mitään. Täytyy myöntää, että ammatimaisuus vakuutti.
Niinhän siinä sitten kävi, että kun äijälle oli uudet sukset valittu, haettiin hyllystä minullekin sopiva pari. Euromäärä, joka annettiin suksista vaihdossa, hieman hirvitti, mutta Pirkan jälkeen voin todeta, että mahtavat sukset sain. Hiihto on helppoa, suksi pysyy vakaana alla, eikä jalan alla oikeastaan edes tunne suksea. Wassullakin saa ylämäessä painaa suksea reilusti ilman, että se lähtee luistamaan alta pois. Uudet sukset ovat kuusi senttiä vanhoja pidemmät, mutta en edes huomaa sitä. Johtunee osittain siitä, että side on oikealla kohdalla.
Vanhat sukset hiottiin ja pohjustusvoideltiin sekä siteet siirrettiin oikealle paikalle. Tarkoituksena olisi pitää ne syksyn ja kevään huonompikuntoisten latujen suksina sekä mahdollisesti jäisen kelin suksina. Jäykkinä ne sopivat vielä siihen ja uudet sukset ovatkin helpommat hiihtää lumella kuin jääkelillä.
Mikäli haluat asiantuntevaa palvelua suksikaupassa ja suksien huollossa, suosittelen JSportia lämpimästi. Henkilökunnalla oli aikaa ja halua keskittyä, neuvoa, opastaa ja jutella niitä näitä. Kertoilivat niin paljon juttuja ja vinkkejä, etten kaikkia enää edes muista. Täällä asioin varmasti toistekin.
Suuri osa talven hiihtolenkeistäni on mennyt suksituskailuun. Sukset eivät ole tuntuneet toimivilta ja lopulta päädyin viemään ne Ylöjärvelle JSportin hoiviin ennen Pirkan Hiihtoa. Äijäkin tuli mukaan omien suksiensa kanssa.
Myyjä otti sukseni käteensä, vilkaisi pohjia ja samantien tuli tuomio; pohjat eivät vastaanota yhtään voidetta. Eli niihin tarttuu voide, mutta se ei pysy pohjassa. Ehdottomasti hiontaan ja kuviot auki. Seuraavaksi äijän sukset käsittelyyn. Pohjat on irti. Epäili jopa suksen olevan poikki, mutta ei ehkä kuitenkaan. Niitä suksia ei voi siis missään nimessä hioa eikä myyjä suositellut enää edes voitelua niille. Harjausta vaan ja niitä voi vielä käyttää syksyn ja kevään kivikoissa hiihtäessä. Eli äijä kohti uusien suksien hyllyä.
Kysyttiinpä siinä sitten myyjältä, että mitä mieltä hän on minun suksistani. Sukset otettiin uudelleen käsittelyyn, pyörittelyyn ja mittauksiin. Nämä tuli myyjän suusta: "Liian jäykät sukset, onko niin, että eivät luista pehmeällä kelillä? Puristettaessa yhteen suksen etuosa ottaa kiinni, siitä kohti sidettä siirryttäessä jää avoin väli ja taas ottaa kiinni. Tämä todennäköisesti heikentää luistoa pehmeällä kelillä entisestään. Side on kiinnitetty liian eteen eli suksi on takapainoinen, koliseeko kannat hiihtäessä? Kovalla kelillä todennäköisesti toimii ihan hyvin." Ja niin edelleen. Itse olin tässä vaiheessa varmaankin hämmennyksestä suu auki. Myyjä luetteli juuri niitä ongelmia, mitä minulla on suksien kanssa ollut, tietämättä taustasta yhtään mitään. Täytyy myöntää, että ammatimaisuus vakuutti.
Niinhän siinä sitten kävi, että kun äijälle oli uudet sukset valittu, haettiin hyllystä minullekin sopiva pari. Euromäärä, joka annettiin suksista vaihdossa, hieman hirvitti, mutta Pirkan jälkeen voin todeta, että mahtavat sukset sain. Hiihto on helppoa, suksi pysyy vakaana alla, eikä jalan alla oikeastaan edes tunne suksea. Wassullakin saa ylämäessä painaa suksea reilusti ilman, että se lähtee luistamaan alta pois. Uudet sukset ovat kuusi senttiä vanhoja pidemmät, mutta en edes huomaa sitä. Johtunee osittain siitä, että side on oikealla kohdalla.
Siinä ne odottelee ladulle lähtöä. Tietenkin keskellä olohuonetta...
Vanhat sukset hiottiin ja pohjustusvoideltiin sekä siteet siirrettiin oikealle paikalle. Tarkoituksena olisi pitää ne syksyn ja kevään huonompikuntoisten latujen suksina sekä mahdollisesti jäisen kelin suksina. Jäykkinä ne sopivat vielä siihen ja uudet sukset ovatkin helpommat hiihtää lumella kuin jääkelillä.
Mikäli haluat asiantuntevaa palvelua suksikaupassa ja suksien huollossa, suosittelen JSportia lämpimästi. Henkilökunnalla oli aikaa ja halua keskittyä, neuvoa, opastaa ja jutella niitä näitä. Kertoilivat niin paljon juttuja ja vinkkejä, etten kaikkia enää edes muista. Täällä asioin varmasti toistekin.
tiistai 6. maaliskuuta 2012
Pirkan Hiihto 2012 - Jälkipuinti
Täyden ysikympin Pirkan Hiihdon suksin sunnuntaina läpi.
Kohdalle sattui taas mitä komein talvipäivä. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, pikku pakkanen piti kelin kuivana ja tuulikin oli lähes tyyntynyt. Aamulla omia valmistautumisia tehdessä seurailin perinteisen lähdön gps-seurantaa ja ensimmäisen tunnin jälkeen kävi jo selväksi, että aika liukas keli taitaa olla. Myöhemmin oman matkan varrella kuultiinkin, että perinteisellä oli tehtailtu uusi reittiennätys.
Oma kisa alkoi vauhdikkaasti. 25 kilometriä paineltiin äijän kanssa hurmoksessa loistavasti toimivilla suksilla aika haipakkaa. Mielessä kävi välillä, että onkohan vauhtia liikaakin. Muutaman letkan perässä himmailimme vähän aikaa, mutta jotenkin rytmi ei osunut yksiin meidän hiihtelyn kanssa ja päädyimmekin ohituksiin ja jatkamaan omaa tahia. Jälkiviisaana voin todeta ettei olisi kannattanut. Ohitusten jälkeen kun vauhti tahtoi jäädä päälle. Ja sen 25 kilometrin jälkeen hyydyin.
Siitä eteenpäin aina maaliin saakka tuskaisia olivat erityisesti ne ylämäet, joissa piti vaihtaa kuokalle. Kuokkamäet on ollut koko talven heikoin lenkkini, eikä se tilanne ollut näemmä itsestään mihinkään kadonnut. Tekniikka on hukassa ja kunto on hukassa. Nousen mäet varmaan kävellenkin nopeammin kuin kuokalla tällä hetkellä. Muistuttaa lähinnä vaivaista räpeltämistä ja tuntuu, että vaikka kuinka vetää happea, se ei ikinä kulkeudu reisille asti. Tällä reissulla lisähöysteenä oli vielä mäissä ilmenevä todella huono olo. Tuntui, että oksennus voi tulla hetkenä minä hyvänsä. Ei onneksi tullut.
Liekö tuo ylämäissä ilmennyt huono olo myös seurausta siitä, että en meinannut saada energiaa kurkusta alas matkan aikana. Eipä ole aiemmin ruoan maistuminen ollut ongelma, mutta nyt teki tiukkaa. Välillä yritin jotain kiinteämpää, kuten rusinoita ja leipää, nieleskellä, mutta eipä se oikein onnistunut. Mehulla, mustikkakeitolla ja vellillä vetelin koko matkan. Saattoipa siinä siis energiatkin olla vähissä. Geeleistä olisi voinut olla apua, olisivat ainakin helppoja niellä, mutta en niitä ole ennen juuri testaillut, niin en kesken matkan uskaltanut yrittää. Tiedä sitten oliko jo tankkaus jotenkin epäonnistunut, kun heti alkumatkasta tuli etäisesti nälkää muistuttava tunne vatsaan.
Täydet kiitokset siitä, että matka ei jäänyt kesken kuuluu JSportille ja omalle äijälleni. JSportin jäljiltä sukset olivat aivan huippukunnossa, joten tasaisia jaksoin wassutella vaikka ylämäet tökkikin. Alamäissä liu'ut oli niin mahtavia, että välillä oikein pelotti. Mutta suksista ja JSportin vierailusta tarkoitukseni on saada aikaiseksi oma juttunsa, eli siitä enemmän myöhemmin. Useamman kerran sanoin äijälle, että antaa mennä vaan, jos menohaluja on, mutta hän vakuutteli, että ei ole kiireinen ja hiihteli kanssani. Kyllä se vaan auttaa jaksamaan, kun joku joka tietää mistä on kyse tsemppaa vieressä.
Vaikka mitään aikaa en lähtenyt tavoittelemaan niin mainitaan siitäkin. Aika ei loppujen lopuksi ollut kuin 7 minuuttia huonompi kuin viime vuonna. Mikä on jopa pienoinen yllätys. 52 kilometrin kohdalla oltiin vielä täysin samassa vauhdissa, mutta viime vuonna pidimme siinä kohdassa melkein puoli tuntia pidemmän tauon. Eli loppuosuuteen meni tänä vuonna käytännössä puolisen tuntia kauemmin. Yhtä hyvä mieli tästä ei jäänyt kuin viime vuoden suorituksesta. Syyttävää sormea ei voi kyllä osoittaa tippaakaan mihinkään muualle kuin itseensä.
Kohdalle sattui taas mitä komein talvipäivä. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, pikku pakkanen piti kelin kuivana ja tuulikin oli lähes tyyntynyt. Aamulla omia valmistautumisia tehdessä seurailin perinteisen lähdön gps-seurantaa ja ensimmäisen tunnin jälkeen kävi jo selväksi, että aika liukas keli taitaa olla. Myöhemmin oman matkan varrella kuultiinkin, että perinteisellä oli tehtailtu uusi reittiennätys.
Oma kisa alkoi vauhdikkaasti. 25 kilometriä paineltiin äijän kanssa hurmoksessa loistavasti toimivilla suksilla aika haipakkaa. Mielessä kävi välillä, että onkohan vauhtia liikaakin. Muutaman letkan perässä himmailimme vähän aikaa, mutta jotenkin rytmi ei osunut yksiin meidän hiihtelyn kanssa ja päädyimmekin ohituksiin ja jatkamaan omaa tahia. Jälkiviisaana voin todeta ettei olisi kannattanut. Ohitusten jälkeen kun vauhti tahtoi jäädä päälle. Ja sen 25 kilometrin jälkeen hyydyin.
Siitä eteenpäin aina maaliin saakka tuskaisia olivat erityisesti ne ylämäet, joissa piti vaihtaa kuokalle. Kuokkamäet on ollut koko talven heikoin lenkkini, eikä se tilanne ollut näemmä itsestään mihinkään kadonnut. Tekniikka on hukassa ja kunto on hukassa. Nousen mäet varmaan kävellenkin nopeammin kuin kuokalla tällä hetkellä. Muistuttaa lähinnä vaivaista räpeltämistä ja tuntuu, että vaikka kuinka vetää happea, se ei ikinä kulkeudu reisille asti. Tällä reissulla lisähöysteenä oli vielä mäissä ilmenevä todella huono olo. Tuntui, että oksennus voi tulla hetkenä minä hyvänsä. Ei onneksi tullut.
Liekö tuo ylämäissä ilmennyt huono olo myös seurausta siitä, että en meinannut saada energiaa kurkusta alas matkan aikana. Eipä ole aiemmin ruoan maistuminen ollut ongelma, mutta nyt teki tiukkaa. Välillä yritin jotain kiinteämpää, kuten rusinoita ja leipää, nieleskellä, mutta eipä se oikein onnistunut. Mehulla, mustikkakeitolla ja vellillä vetelin koko matkan. Saattoipa siinä siis energiatkin olla vähissä. Geeleistä olisi voinut olla apua, olisivat ainakin helppoja niellä, mutta en niitä ole ennen juuri testaillut, niin en kesken matkan uskaltanut yrittää. Tiedä sitten oliko jo tankkaus jotenkin epäonnistunut, kun heti alkumatkasta tuli etäisesti nälkää muistuttava tunne vatsaan.
Täydet kiitokset siitä, että matka ei jäänyt kesken kuuluu JSportille ja omalle äijälleni. JSportin jäljiltä sukset olivat aivan huippukunnossa, joten tasaisia jaksoin wassutella vaikka ylämäet tökkikin. Alamäissä liu'ut oli niin mahtavia, että välillä oikein pelotti. Mutta suksista ja JSportin vierailusta tarkoitukseni on saada aikaiseksi oma juttunsa, eli siitä enemmän myöhemmin. Useamman kerran sanoin äijälle, että antaa mennä vaan, jos menohaluja on, mutta hän vakuutteli, että ei ole kiireinen ja hiihteli kanssani. Kyllä se vaan auttaa jaksamaan, kun joku joka tietää mistä on kyse tsemppaa vieressä.
Vaikka mitään aikaa en lähtenyt tavoittelemaan niin mainitaan siitäkin. Aika ei loppujen lopuksi ollut kuin 7 minuuttia huonompi kuin viime vuonna. Mikä on jopa pienoinen yllätys. 52 kilometrin kohdalla oltiin vielä täysin samassa vauhdissa, mutta viime vuonna pidimme siinä kohdassa melkein puoli tuntia pidemmän tauon. Eli loppuosuuteen meni tänä vuonna käytännössä puolisen tuntia kauemmin. Yhtä hyvä mieli tästä ei jäänyt kuin viime vuoden suorituksesta. Syyttävää sormea ei voi kyllä osoittaa tippaakaan mihinkään muualle kuin itseensä.
Pirkan Hiihtoni
torstai 1. maaliskuuta 2012
Analysointia
Sunnuntaina suihkitaan Pirkan Hiihto ja ilmottautuminen täydelle ysikympille on ollut sisässä jo hyvän aikaa. Valmistautuminen on siis vauhdissa. Viime vuoden Pirkka meni kokonaisuutena aikalailla sukkana putkeen, joten paineet tälle vuodelle on ollut kovat. Nyt jo olen vahvasti sitä mieltä, että yhtä nappisuoritusta ei taida olla tänä vuonna luvassa. Mikäs sitten on erilailla?
Talven aikana kertyneet hiihtokilometrit eivät oikein vakuuta. Viime vuonna ennen Pirkkaa kilometrejä oli takana kuutisen sataa, nyt niitä on vain runsas kolmesataa. Hiihtokausi alkoi kuukautta myöhemmin tänä talvena ja lisäksi säät ja muut tekemiset eivät jotenkin omituisesti ole oikein natsanneet kohdilleen. Joko pakkanen on paukkunut kahdenkympin nurkilla, lunta on tullut taivaalta vaakatasossa tai sitten kun olisi ollut hyvä sää niin kalenterissa on ollut jotain muuta täytettä. Sääolot ovat tietysti vain pukeutumiskysymyksiä sanotaan - ja itsekin sanon - mutta olen myös sitä mieltä, että itku kurkussa kiukuttelemalla, kun sukset ei luista, kerätyistä kilometreistä ei saa kuin pahan mielen. Mielummin olen näissä keleissä päätynyt kohottamaan kuntoa muilla tavoin. Onneksi olen tehnyt edes sen enkä vain maannut sohvalla.
Suksien luisto onkin sitten seuraava aihe. Lenkeillä satunnaisesti sukset on toiminut, mutta pääasiassa ne on tuntunu todella tukkoisilta. Välillä tunne on sitä luokkaa kuin joku oikein jarruttaisi pohjasta. Tämä on aiheuttanut mahdottoman paljon ylimääräistä vaivaa pääkopassa. Onko vika suksessa, voitelussa, hiihtäjän kunnossa, tekniikassa vai korvien välissä? Päätinkin viedä sukseni hiottavaksi ja voideltavaksi juuri ennen Pirkkaa ja tällä hetkellä ne ovat JSportin hoivissa Ylöjärvellä, mutta se onkin sitten oman tekstinsä arvoinen aihe.
Hiihtotekniikkaani olen kokolailla tyytyväinen. Teknisesti hiihto tuntuu hyvältä ja wassuakin, joka on ollut se haastavin osio, painelen menemään jo oikein mukavasti väsymättä ja tasapaino säilyy. Jyrkimpien ylämäkien nouseminen kuokalla on kokenut ehkä pienen notkahduksen ja on mielestäni joskus ollut sujuvampaa. Sitä lienee sekoittanut toisen puolen kuokan tiivis harjoittelu. Jyrkkien mäkien kuokkaaminen ei tällä reitillä mielestäni ole kovin ratkaisevassa roolissa, joten tekniikan puolesta olen hyvillä mielin lähdössä reissuun.
Lihaskunto on ehdottomasti paremmassa jamassa kuin viime vuonna. Vastineeksi kestävyyskunto on valahtanut toiseen suuntaan. Tai ainakin vahvasti niin epäilen. Viime kesä meni hyvin pienellä reenillä ja syksy täysin olemattomalta eli aika tyhjältä pöydältä olen taas lähtenyt kuntoa keräämään (tyhmätyhmätyhmätyhmä...). Aika monta pitkää lenkkiä olen ehtinyt hiihtämään, niin josko se vähän avittaisi sunnuntain suoritusta. Lihaskunnosta ja kestävyydestä valitsisin tulevaan hiihtosuoritukseen mielummin kestävyyden, mutta nyt vain suggestoin itseäni kasvaneen lihaskunnon positiivisiin vaikutuksiin.
Tankkaaminsen olen aloittanut ja toivon sen menevän yhtä hyvin kuin viime vuonna. Ainakin energia viime vuonna tuntui riittävän hyvin. Harmi kun ei tullut kirjoiteltua tarkemmin ylös miten silloin tankkasin.
Kokonaisuutena henkinen tila lähtöviivalle siirtymiseen ei ole yhtä vahva kuin viime vuonna. Yritän kuitenkin keskittyä positiivisiin puoliin ja erityisesti siihen, että luvassa on ennusteiden mukaan komea aurinkoinen pikku pakkasella höystetty talvipäivä. Mikäs sen mukavampaa kuin viettää se hiihtäen!
Talven aikana kertyneet hiihtokilometrit eivät oikein vakuuta. Viime vuonna ennen Pirkkaa kilometrejä oli takana kuutisen sataa, nyt niitä on vain runsas kolmesataa. Hiihtokausi alkoi kuukautta myöhemmin tänä talvena ja lisäksi säät ja muut tekemiset eivät jotenkin omituisesti ole oikein natsanneet kohdilleen. Joko pakkanen on paukkunut kahdenkympin nurkilla, lunta on tullut taivaalta vaakatasossa tai sitten kun olisi ollut hyvä sää niin kalenterissa on ollut jotain muuta täytettä. Sääolot ovat tietysti vain pukeutumiskysymyksiä sanotaan - ja itsekin sanon - mutta olen myös sitä mieltä, että itku kurkussa kiukuttelemalla, kun sukset ei luista, kerätyistä kilometreistä ei saa kuin pahan mielen. Mielummin olen näissä keleissä päätynyt kohottamaan kuntoa muilla tavoin. Onneksi olen tehnyt edes sen enkä vain maannut sohvalla.
Suksien luisto onkin sitten seuraava aihe. Lenkeillä satunnaisesti sukset on toiminut, mutta pääasiassa ne on tuntunu todella tukkoisilta. Välillä tunne on sitä luokkaa kuin joku oikein jarruttaisi pohjasta. Tämä on aiheuttanut mahdottoman paljon ylimääräistä vaivaa pääkopassa. Onko vika suksessa, voitelussa, hiihtäjän kunnossa, tekniikassa vai korvien välissä? Päätinkin viedä sukseni hiottavaksi ja voideltavaksi juuri ennen Pirkkaa ja tällä hetkellä ne ovat JSportin hoivissa Ylöjärvellä, mutta se onkin sitten oman tekstinsä arvoinen aihe.
Hiihtotekniikkaani olen kokolailla tyytyväinen. Teknisesti hiihto tuntuu hyvältä ja wassuakin, joka on ollut se haastavin osio, painelen menemään jo oikein mukavasti väsymättä ja tasapaino säilyy. Jyrkimpien ylämäkien nouseminen kuokalla on kokenut ehkä pienen notkahduksen ja on mielestäni joskus ollut sujuvampaa. Sitä lienee sekoittanut toisen puolen kuokan tiivis harjoittelu. Jyrkkien mäkien kuokkaaminen ei tällä reitillä mielestäni ole kovin ratkaisevassa roolissa, joten tekniikan puolesta olen hyvillä mielin lähdössä reissuun.
Lihaskunto on ehdottomasti paremmassa jamassa kuin viime vuonna. Vastineeksi kestävyyskunto on valahtanut toiseen suuntaan. Tai ainakin vahvasti niin epäilen. Viime kesä meni hyvin pienellä reenillä ja syksy täysin olemattomalta eli aika tyhjältä pöydältä olen taas lähtenyt kuntoa keräämään (tyhmätyhmätyhmätyhmä...). Aika monta pitkää lenkkiä olen ehtinyt hiihtämään, niin josko se vähän avittaisi sunnuntain suoritusta. Lihaskunnosta ja kestävyydestä valitsisin tulevaan hiihtosuoritukseen mielummin kestävyyden, mutta nyt vain suggestoin itseäni kasvaneen lihaskunnon positiivisiin vaikutuksiin.
Tankkaaminsen olen aloittanut ja toivon sen menevän yhtä hyvin kuin viime vuonna. Ainakin energia viime vuonna tuntui riittävän hyvin. Harmi kun ei tullut kirjoiteltua tarkemmin ylös miten silloin tankkasin.
Kokonaisuutena henkinen tila lähtöviivalle siirtymiseen ei ole yhtä vahva kuin viime vuonna. Yritän kuitenkin keskittyä positiivisiin puoliin ja erityisesti siihen, että luvassa on ennusteiden mukaan komea aurinkoinen pikku pakkasella höystetty talvipäivä. Mikäs sen mukavampaa kuin viettää se hiihtäen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)