Juhannushöntsyt

Juhannusviikolta ei tule virallista urheiluraporttia, koska lähes koko viikko meni epävirallisesti höntsäillessä ilman sykemittaria.

Jukolasta toipumiseen meni yllättävän paljon aikaa, liekö valvomisella oma vaikutuksensa. Maanantai ja tiistai meni ihan muissa puuhissa. Keskiviikkona lähdin juoksulenkille ja heti sadan metrin jälkeen epäilytti, että tuleeko siitä yhtään mitään, kun pohkeet tuntuivat olevan ihan tukossa. Kyllä ne hölkkäillessä siitä verty ja sellasen pikkasen vajaan 10 kilometrin lenkin juoksentelin. Kotona kun lössähdin sohvalle niin johan puolen tunnin jälkeen oli taas pohkeet kireenä. Omituista.

Torstaina lähdettiin kaverin mökille juhannuksen viettoon ja tietenkin heti illalla pelailtiin jokunen tunti lentopalloa. Mukavasti tuntu pehmeällä hiekalla paljain jaloin pelaaminen jalkapohjien lihaksissa.

Perjantaina oli komea aurinkoinen ja lämmin päivä, joka käytettiin lähes kokonaan biitsikentällä. En edes uskalla arvata montako tuntia pelailua tuli. Kivaa, rentoa höntsäilyä.

Roudattiin mökille mukaan läjä fillareita ja lauantaina olikin sitten vuorossa pyörälenkki. Pääasiassa metsäauto- ja hiekkateitä matkaa kertyi lopulta 42 km. Sen verran pyörälenkki vei porukalta energiat, että iltapäivän lentopallo vaihtui mölkkyyn.

Sunnuntai pyhitettiin kotiin siirtymiselle, pyykin pesulle ja toipumiselle.eikä nekään oo ollu kokonaisia

Kolmekymmentä

Tässä vastaanotan uuden vuosikymmenen.

 

Pahan hajuisia vaatteita ja palloilua

Loman jälkeiset päivät on mennyt yrittäessäni motivoitua arkeen ja työn tekemiseen sekä lepoon ja pyykin pesuun. Miten kummassa sitä voikin aina reissussa tulla niin paljon pyykkiä vaikka tuntuu ettei vaatteita ole edes paljoa mukana? Voin muuten kertoa, että Lapponia-hiihdon pesemättä läpi käynyt hiihtopuku haisee aivan hirveälle, yyyh. Nyt se on onneksi pestynä ja varastoituna vaatehuoneeseen odottamaan ensi talvea. Lopullisten laskelmien tuloksena talven aikana kertyi 980 hiihtokilometriä. Niistä 9 km perinteisellä ja loput vapaalla. :)

 Muonion hotelli oli aika surullinen näky. Ei ollut enää käytössä.

Eilen käytiin pitkästä aikaa verrytteleen lentopallolihaksiakin. Ongelmana on tänä talvena ollut pelaajien vähyys, joten pelejä on saatu aika nihkeästi kasaan. Nytkin meitä oli huimat kuusi henkilöä eli kolme pelaajaa per joukkue. Kivaa oli silti ja pelikin sujui yllättävän hyvin. Pienellä porukalla pelatessa on tietysti se hyvä puoli, että saa juosta enemmän ympäri kenttää pallon perässä ja minäkin pääsen harjoittelemaan hyökkäämistä, kun muuten tulee ajauduttua yleensä passarin rooliin äijien lyödessä palloo kenttään. Hieman vajaalla joukkueella pelatessa ehkä lentopallon lajimaisuus välillä kärsii. Mukavaa vaihtelua tää palloilu on tuolle kestävyysliikunnalle.
Pelit kesti n. 1h40min, keskisyke: 123, max syke: 158, kulutus: 637 kcal.

Raattaman bensa-"automaatit", ja hyvin toimii edelleen.

Pidennä ikääsi...

...nauramalla. Nää on hyviä!

Aktiivinen sohvaperuna

Kaikenlaista ajanvietettä sitä on viime päivinä ollut.

Lauantaina olimme ystäväni kolmekymppisillä. Kuuluin porukassa siihen minimaaliseen vähemmistöön, jolla ei ollut lapsia, joka ei ollut synnyttänyt viimeisen puolen vuoden aikana tai joka ei ollut juuri raskaana. Illan jutustelun aiheet imettämisen, tissien pakottamisen, unirytmien ja hoitopaikkojen ristitulessa ei siis oikein iskenyt kipinää. Pelatuksekseni siirryimme saunatiloista PMMP:n keikalle. Keikka oli ihan ok. Odotin ehkä hieman enemmän. Tosin lähtökohtina illan keskustelut ja kuskina oleminen ei välttämättä olleet otollisimmat keikkafiiliksen luojina. Fiiliksellä tytöt (vai naiset?) kuitenkin veti! Uusien ihmisten seurassa päädyimme tutussa porukassa siihen tulokseen, että vanhetessa uusien ystävyyssuhteiden luominen on pitkä ja vaativa prosessi. Nykyään on paljon kriittisempi ihmisiä kohtaan eikä itsellä ole enää tarvetta miellyttää muita. Sitä vaan on mitä on. Onneksi ystäviä löytyy jo ennestään. Kiitos sankarille juhlista!

Laskiaissunnuntain ja laskiaistiistain välissä vietettiin laskiaismaanantaita pulkkamäessä. Hervannan Näyttelijänpuistosta löytyi hieno mäki, joka oli meidän porukalle juuri passeli. Veljen lapset innostuivat tietysti hyppyreistä ja aika vauhdikkaalta meno näyttikin. Itse yritin pysyä tasaisemmissa laskuissa. Ei ihan onnistunut. Jossain vaiheessa ajauduin liukurini kanssa pomppuihin, joiden seurauksena takapuolessa on kananmunankokoinen tummanvioletti mustelma. Käyttäkää ihmiset pulkkaa! Liukuri kuulostaa turvallisemmalta, mutta se on vain naamioitunut pahis! Mahdottoman hauskaa oli kaikilla. Veljen lapset ovat ihania. Vaikka tapaamme harvakseltaan, ovat samantien jutustelemassa, halaamassa, "painimassa" ym, kun tavataan.

Lauantaina hiihdettiin taas pitkä lenkki, 26 km. Jos edellisviikonlopun pitkä meni kevyesti niin tää olikin sitten vastakohta. Kroppa oli tukossa ja sukset ei luistanu. Hiihdettiin Niihamasta Kyötikkälään ja takasin. Jotain kummallista tässä on. Joka ikinen kerta tällä Kyötikkälän ladulla mun hiihto on ollut vaikeeta. Aina on jotain. Onkohan siellä jotain erikoista, onko se vaan sattumaa vai onko vika mun korvien välissä?
Ilmottauduin Ideapark-juoksuun. Matkana on sitten se puolimaraton.

Tämän viikon kohokohta. Lippukunnan tilinpäätös on valmis ja kiikutan sen tänään tarkastajille. Helpotus. Työ ja tuska oli suuri, mutta helpotus on vielä suurempi. Se ura on mun osalta paketoitu.
Juhlistan sitä vajoamalla tänään kello 20.15 nojatuoliin tuijottamaan olympialaisten maastohiihdon sprinttejä ja ehkä vähän kiakkookin. Onneksi näiden lajien välissä on tauko juuri sopivasti kello 21-22, silloin siirryn Greyn Anatomiaan. :)

Penkkiurheilurikkaita olympiapäiviä kaikille! Ennen illan lajeja jokainen ehii hyvin pitää omia olympialaisia ja mikä parasta, lajin saa valita itse!

Espanjaa kuvina

Nyt niitä kuvia tulee. Viimeinkin sain tyhjenneltyä kameraa. Aloitetaan Espanjassa otetuilla otoksilla. Klikkaamalla saa kuvia isommaksi.

Auringonlaskua parvekkeelta

Fuengirola

Puiston istutuksia


Mijas


Olikohan tää joku luostari?? Siellä vuoren rinteellä kuitenkin.


Samaisen luostarin pihapiiristä.


Tähän taloon ei oo tarvinnu tehdä kattoo. Minkähänlainen mahtaa olla sisältä?


Edessä oikealla appelsiinipuita, edessä vasemmalla sitruunapuita ja taustalla Fuengirola.

Tykästyttävän hyvä viikonloppu

Takana kaikessa rentouttavuudessaan aika mainio viikonloppu. Hienoinen morkkis takaraivossa ainoastaan kaikista syödyistä herkuista ja juoduista kuningasjuomista. En anna sille kuitenkaan liian suurta valtaa.

Torstaina oli siis vappuaatto. Odotukseni eivät olleet kovin korkealla. Olen yleisesti ottaen sitä mieltä, että nämä "nyt on pakko olla hauskaa" -päivät, harvemmin ovat kovin onnistuneita. Kavereiden kanssa grillattiin, saunottiin, höpötettiin, pelattiin ja kulutettiin aikaa. Ihan perussettiä. Ei mitään mainittavaa.

Perjantai olikin sitten kaikessa stressittömyydessään ja kiireettömyydessään ihana päivä. Puolenpäivän aikaan lähdettiin viiden hengen tiiminä fillareilla vapputorille. Hengailtiin, käveltiin, katseltiin, ihmeteltiin, syötiin torin vilinässä aamupalamuikut ja metrilakua, poikettiin parille terassille, nautittiin auringosta ja tunnelmasta. Paluumatkalla pysähdyttiin Pahalammen rannalle olut-tuc-keksi-picnicille. Jatkot meillä. Grillimakkaraa ja eilisen rääppiäisiä. Kuoharia. Illalla vielä jääkiekkoa. Kavereita joiden kanssa voi vaan olla.

Lauantaina oli taas komea auringonpaiste. Tehtiin äijän kanssa pyörälenkki Pyhäjärven ympäri. Tosin vaan Tampereen pään, eli keskustaan ja sitten Rajasalmen siltaa takaisin. Koko järven kiertäminen olisi ollut vähän pitempi projekti. Loppupäivä kului roska-autoillessa, koripallopelissä / sudokujen seurassa parvekkeella, grillaillen ja päättyi taas jääkiekkopeliin.

Sunnuntaina autotalli sai lisää ulkovuorilaudotusta päällensä ja minulla oli elämäni ensimmäinen lentopallopeli. Niinkun taisi olla koko meidän lentopalloporukalla. Haastoimme naisten veteraanilentopallojoukkueen. Voitto tuli 3-1, yllättävänkin helposti. Oletin vastustajan olevan vaikeampi pala nieltäväksi. Tai oikeastaan meidän olevan huomattavasti huonompia. Pelimme vaikutti jopa huolestuttavasti lentopallolta! Kai sitä sitten on kehitytty vaikkei aina siltä tunnu.

Kokonaisuudessaan oli rento viikonloppu. Iso vaikuttaja oli tietysti säätila, kun joka päivä pystyi olemaan ulkona. Näitä lisää.

Kunnon loma

Olipas kunnon loma! Oli etukäteen oikein loman Tarve ja lomalla tunsi olevansa Lomalla. Espanjan aurinko lämmitti joka päivä mittarin yli kahteenkymppiin. Päivien päätavoite oli päästä parvekkeelle ottaan aurinkoo (ehkä jonkun punaviini tai olutlasin seurassa) ja se onnistu täydellisesti. Kirjoja kulu kymmenen päivän aikana tolkuton määrä.

Yksi loman ajatuksista oli päästä alotteleen myös juoksukautta (Kiertäjillä kun on seuraavana tiedossa maraton) ja täytyy olla meistä molemmista ylpeä, että se myös tehtiin. Äijä jopa teki kaikki reeniohjelmansa mukaiset harjoitukset. Heti ensimmäisenä aamuna kiskastiin juoksulenkkarit jalkaan ja lähdettiin lenkkeileen. Oli aivan mahtava tunne kaikkien pitkienkalsareiden, pipojen, hanskojen ynnä muiden pukemisen jälkeen, vetästä vaan shorsit ja paita päälle ja lähtee painaltaan. Aah, mikä keveys! Juoksumaastot oli aika erilaiset kun täällä kotimaassa. Vaihtoehtoina oli joko tasainen rantabaana tai sitten mäkiset vuoristoreitit, pinnoitteina joko asfaltti, kiveys tai hiekkaranta. Tuota kiveystä paikalliset käyttävät paljon joka paikassa, mutta juoksijalle se ei ole mikään miellyttävä. Asfalttikin tuntuu pehmeältä sen rinnalla. Toinen huono ominaisuus on jalkakäytävien täyttäminen kaikella muulla roinalla. Keskellä jalkakäytäviä kasvaa jos jonkinlaisia puita tai sitten on lyhtypylväs, aita tai joku muu pylväs keskellä väylää. Mikäli sattui oleen pätkä ilman näitä esteitä niin ainakin koiranpaskat siinä sitten höyrysi. Koko ajan sai siis olla valppaana väistämään ja hyppäämään sivuun. Eipä jalat puutuneet tasaiseen askellukseen. Vaikka maan liikennekulttuuri saa yleensä osakseen lähinnä kauhistelua suomalaiseen rauhalliseen menoon tottuneelta niin kävelijän/juoksijan kannalta se toimii hyvin. Kun mieleen tuli ajatuksen häivähdyskin siitä, että ylittäisinköhän tien tuota seuraavaa suojatietä pitkin, niin autoilijat jo pysähtyivät ja antoivat tietä.

Olimme reissussa pääsiäisen yli, eli pääsimme seuraamaan paikallista pääsiäisviettoa. Sen mitä siitä nyt turistin näkökulmasta voi irti saada. Siellä pääsiäinen on vielä aika paljon suurempi juttu kuin täällä pohjolassa. Sitä juhlistetaan oikeastaan koko edeltävä viikko ja monet olivatkin lomalla silloin. Koulut mukaan lukien. Koko viikon ajan pitkin kaupunkeja kiertelee erilaisia kulkueita. Ovat rakentaneet valtavan kokoisia rakennelmia (jeesuksia ja ties ketä muita niissä oli), joita sitten kymmenet ja taas kymmenet miehet kuljettavat kaupungilla (näyttivät aika painavilta virityksiltä). Kaupungissa, missä me majailtiin, parhaimpana päivänä oli neljä eri kulkuetta, mutta läheisessä isommassa cityssä niitä oli yli kymmenen erilaista yhden päivän aikana. Ja siis koko viikon ajan ainakin se yksi kulkue päivässä. Suklaanhimoisena suomalaisena totesin pettymyksekseni, että suklaamunat eivät ilmeisesti ole siellä niin yleinen tapa kuin täällä meillä. Ainakaan niitä ei kaupoissa juuri näkynyt. Onneksi jostain sentäs löytyi muutama kallis kinderi helpotukseksi.

Olisihan sinne taas voinut pidemmäksikin aikaa jäädä. Varsinkin kun tiesi mikä täällä odottaa.