Kolmet rastit on jo takana. Ensimmäiset oli Lamminpäässä ja nastarit tuli todella tarpeeseen. Jäätä ja lunta oli vielä reilusti, joten piikeistä oli hyötyä. Kun vaan uskalsi ruveta oikeesti luottaan niihin ja niiden pitoon. Otin 4 km:n reitin. Olosuhteisiin nähden meni ihan kivasti, mitä nyt yhden rastin hain kahteen kertaan. Ykkösen jälkeen ei siis tuukaan vitonen?!
Toisilla rasteilla olikin sitten kotikenttäetu. Helppoa, osittain korttelisuunnistusta ympäri Pirkkalan keskustaa. Ei juuri tarvinnut kartasta katsoa kuin paikka missä rasti on ja juosta sinne. Pientä hämmennystä aiheutti metsän keskeltä vapaana vastaan juossut vyötärön korkuinen koira. Onneksi kyseessä oli ystävällinen tapaus vaikka haukkuen lähestyikin. Pisteet myös koiran omistajille. Kun he tajusivat, että metsässä on nyt aika paljon muitakin kulkijoita, niin ottivat koiran kiinni. Joku voisi pelästyä pahemminkin tuon kokoista irrallaan juoksevaa koiraa. Tuloksista mainittakoon sen verran, että olin 5,6 km:n reitilläni paras nainen! No, naisia oli yhteensä kolme ja näiden kahden lisäksi taakseni jäi ainoastaan yksi mies. Eipä siinä ajassa siis suurta hurraamista ollut.
Kolmannet rastit juostiin Linnainmaalla/Leinolassa ja matkaksi valitsin 5 km. Mahtava sää sai niin suuren määrän suunnistajia liikkeelle, että järjestäjiltä loppuivat kartat kesken. Luovutin omanikin maaliin tultuani seuraavalle. Valtava ihmismäärä aiheutti myös suunnistukseen hieman jonossa juoksemista. Aika helposti sitä sortui kartan tarkkailemisen sijasta lähtemään vain muiden perässä, kun ei ollut ihan varma suunnasta. Loppusuoralla nastarini saivat ensimmäisen kunnon suokasteen. Huomasin kyllä, että nyt on todella märkää edessä, mutta heti ei silmiin osunut kiertotietä niin menin läpi. Polvia myöten. Se suon ja hien tuoksu niissä kengissä on sitten niin kiva kotona!
Nämä kolmannet rastit olivat samalla ensimmäiset firmaliigan rastit. Meiltä töistä on ilmoitettu joukkue mukaan ja minäkin kirjasin itseni sinne. Nyt olen sitten piireissä. Heti aamulla tuli työkaverit kyseleen kuinka meni ja käymään läpi reittejä ja aikoja. Hih! Varmasti sivullisen korvin omituista sakkia.
Hieno harrastus! Oon taas aivan innoissani. Tästä se kesä lähtee!
tiistai 28. huhtikuuta 2009
maanantai 20. huhtikuuta 2009
Koskaan ei koskaan
Vannomatta paras. Ja mitä muita viisauksia näitä nyt on. Aikanaan pohdiskelin trikoiden, omien reisien ja HK:n blöön yhteyttä. Sen kumosin lauantaina ja ostin elämäni ensimmäiset juoksutrikoot. Pitipä tääkin päivä nähdä. Eivät sentään ole koko pinkit vaan pääväritykseltään mustat mutta tottakai pinkki vauhtiraita pitää olla! Sen verran pitää itseään kehua (montakohan kertaa olen teille jo tätä toitottanut...?), että on mukava huomata tämän hullunmoisen urheilun aiheuttavan jotain muutoksia kropassa. Vielä vuosi sitten tuli aina tuskan hiki, ahdistus, paha mieli, itku, hammasten kiristys ja ties mikä sovituskopissa ihan vaan vaikka farkkuja sovittaessa. Vain harva malli tuntui istuvan ja oma keskivartalo näytti peilistä kaikkea muuta kuin miellyttävältä silmään (tiedoksi: meille ei ole kotiin "ehditty" vielä hankkia kokovartalopeiliä). Vähitellen jotain on kuitenkin tapahtunut ja edes niitä trikoita sovitellessa ei tullut ällötystä. Oli suorastaan ilahduttavaa huomata kuinka ne päällä pyöriessä reisistä erottui lihakset. Vau! Ei sillä etteikö "tiivistettävää" vieläkin riittäisi mutta tällaiset hetket ja havainnot lisäävät kummasti motivaatiota taas kirmailla pitkin metsiä ja saleja.
Toinen hankinta minkä tein oli suunnistuskengät. Eli sisäpiirislangilla nastarit. Otin niistä oikein kuvan, kun ovat vielä puhtaat ja siistit.
Tänään pääsen tositoimiin niitä testaan, joten näin puhtaina niitä tuskin enää koskaan tullaan näkemään. Tuntuivat jalkaan istuvilta ja kevyiltä, toivotaan että ovat sitä metsässäkin. Tänään alkaa siis osaltani tämän kesän rasteilla juoksu. Voi olla aluksi taas vaikeeta.
Tänään on muutenkin tiedossa aktiivinen päivä. Soluttauduin mukaan kaverin työporukan Pilates-kurssille. Sinne säntään suoraan töistä ja sieltä kirmataan sitten rasteille. Vähän hirvittää, kun reisi- ja perslihakset ovat vielä jökissä perjantaisen pumpin jäljiltä (kahden viikon tauko ei ollut hyvä juttu). Ensin pitäisi rääkätä juuri tuota keskivartaloa pilateksessa ja iltarastit ovat tietenkin Lamminpäässä, mikä tarkoittaa harjun ylös-alas juoksemista siis lisää rääkkiä reisille ja takapuolelle. Auts, tekee pahaa pelkkä ajatuksin. Vaihtoehtoja ei vaan oikein ole, kun kesäkuun puolen välin Venlat tuntuu jo tuskan hikenä niskavilloissa.
Toinen hankinta minkä tein oli suunnistuskengät. Eli sisäpiirislangilla nastarit. Otin niistä oikein kuvan, kun ovat vielä puhtaat ja siistit.
Tänään pääsen tositoimiin niitä testaan, joten näin puhtaina niitä tuskin enää koskaan tullaan näkemään. Tuntuivat jalkaan istuvilta ja kevyiltä, toivotaan että ovat sitä metsässäkin. Tänään alkaa siis osaltani tämän kesän rasteilla juoksu. Voi olla aluksi taas vaikeeta.
Tänään on muutenkin tiedossa aktiivinen päivä. Soluttauduin mukaan kaverin työporukan Pilates-kurssille. Sinne säntään suoraan töistä ja sieltä kirmataan sitten rasteille. Vähän hirvittää, kun reisi- ja perslihakset ovat vielä jökissä perjantaisen pumpin jäljiltä (kahden viikon tauko ei ollut hyvä juttu). Ensin pitäisi rääkätä juuri tuota keskivartaloa pilateksessa ja iltarastit ovat tietenkin Lamminpäässä, mikä tarkoittaa harjun ylös-alas juoksemista siis lisää rääkkiä reisille ja takapuolelle. Auts, tekee pahaa pelkkä ajatuksin. Vaihtoehtoja ei vaan oikein ole, kun kesäkuun puolen välin Venlat tuntuu jo tuskan hikenä niskavilloissa.
Pakkolomaa
Edellisessä postauksessa mainitsin tuosta mikä odottaisi täällä kotimaassa, niin kyseessä oli siis lomautus. Alkaa 11.5 ja kestää toistaiseksi. Eli nyt olis tekijä, jos jollain olis töitä.
Lomautusten jakautumistavasta voisin hieman vuodattaa, mutta enpä taida enää jaksaa. Tullut mikä tullut ja näillä mennään. Onneksi kotona on ainakin piiiiitkä lista hommia, mitä toivottavasti tulis nyt sit tehtyä kun on aikaa. Tuo taloudellinen puoli onkin sitten se huonompi juttu. Ja se minkä vuoksi täytyy kyllä tosissaan etsiskellä niitä töitäkin. Onpa muutama hakemus jo vireilläkin.
Lomautusten jakautumistavasta voisin hieman vuodattaa, mutta enpä taida enää jaksaa. Tullut mikä tullut ja näillä mennään. Onneksi kotona on ainakin piiiiitkä lista hommia, mitä toivottavasti tulis nyt sit tehtyä kun on aikaa. Tuo taloudellinen puoli onkin sitten se huonompi juttu. Ja se minkä vuoksi täytyy kyllä tosissaan etsiskellä niitä töitäkin. Onpa muutama hakemus jo vireilläkin.
keskiviikko 15. huhtikuuta 2009
Kunnon loma
Olipas kunnon loma! Oli etukäteen oikein loman Tarve ja lomalla tunsi olevansa Lomalla. Espanjan aurinko lämmitti joka päivä mittarin yli kahteenkymppiin. Päivien päätavoite oli päästä parvekkeelle ottaan aurinkoo (ehkä jonkun punaviini tai olutlasin seurassa) ja se onnistu täydellisesti. Kirjoja kulu kymmenen päivän aikana tolkuton määrä.
Yksi loman ajatuksista oli päästä alotteleen myös juoksukautta (Kiertäjillä kun on seuraavana tiedossa maraton) ja täytyy olla meistä molemmista ylpeä, että se myös tehtiin. Äijä jopa teki kaikki reeniohjelmansa mukaiset harjoitukset. Heti ensimmäisenä aamuna kiskastiin juoksulenkkarit jalkaan ja lähdettiin lenkkeileen. Oli aivan mahtava tunne kaikkien pitkienkalsareiden, pipojen, hanskojen ynnä muiden pukemisen jälkeen, vetästä vaan shorsit ja paita päälle ja lähtee painaltaan. Aah, mikä keveys! Juoksumaastot oli aika erilaiset kun täällä kotimaassa. Vaihtoehtoina oli joko tasainen rantabaana tai sitten mäkiset vuoristoreitit, pinnoitteina joko asfaltti, kiveys tai hiekkaranta. Tuota kiveystä paikalliset käyttävät paljon joka paikassa, mutta juoksijalle se ei ole mikään miellyttävä. Asfalttikin tuntuu pehmeältä sen rinnalla. Toinen huono ominaisuus on jalkakäytävien täyttäminen kaikella muulla roinalla. Keskellä jalkakäytäviä kasvaa jos jonkinlaisia puita tai sitten on lyhtypylväs, aita tai joku muu pylväs keskellä väylää. Mikäli sattui oleen pätkä ilman näitä esteitä niin ainakin koiranpaskat siinä sitten höyrysi. Koko ajan sai siis olla valppaana väistämään ja hyppäämään sivuun. Eipä jalat puutuneet tasaiseen askellukseen. Vaikka maan liikennekulttuuri saa yleensä osakseen lähinnä kauhistelua suomalaiseen rauhalliseen menoon tottuneelta niin kävelijän/juoksijan kannalta se toimii hyvin. Kun mieleen tuli ajatuksen häivähdyskin siitä, että ylittäisinköhän tien tuota seuraavaa suojatietä pitkin, niin autoilijat jo pysähtyivät ja antoivat tietä.
Olimme reissussa pääsiäisen yli, eli pääsimme seuraamaan paikallista pääsiäisviettoa. Sen mitä siitä nyt turistin näkökulmasta voi irti saada. Siellä pääsiäinen on vielä aika paljon suurempi juttu kuin täällä pohjolassa. Sitä juhlistetaan oikeastaan koko edeltävä viikko ja monet olivatkin lomalla silloin. Koulut mukaan lukien. Koko viikon ajan pitkin kaupunkeja kiertelee erilaisia kulkueita. Ovat rakentaneet valtavan kokoisia rakennelmia (jeesuksia ja ties ketä muita niissä oli), joita sitten kymmenet ja taas kymmenet miehet kuljettavat kaupungilla (näyttivät aika painavilta virityksiltä). Kaupungissa, missä me majailtiin, parhaimpana päivänä oli neljä eri kulkuetta, mutta läheisessä isommassa cityssä niitä oli yli kymmenen erilaista yhden päivän aikana. Ja siis koko viikon ajan ainakin se yksi kulkue päivässä. Suklaanhimoisena suomalaisena totesin pettymyksekseni, että suklaamunat eivät ilmeisesti ole siellä niin yleinen tapa kuin täällä meillä. Ainakaan niitä ei kaupoissa juuri näkynyt. Onneksi jostain sentäs löytyi muutama kallis kinderi helpotukseksi.
Olisihan sinne taas voinut pidemmäksikin aikaa jäädä. Varsinkin kun tiesi mikä täällä odottaa.
Yksi loman ajatuksista oli päästä alotteleen myös juoksukautta (Kiertäjillä kun on seuraavana tiedossa maraton) ja täytyy olla meistä molemmista ylpeä, että se myös tehtiin. Äijä jopa teki kaikki reeniohjelmansa mukaiset harjoitukset. Heti ensimmäisenä aamuna kiskastiin juoksulenkkarit jalkaan ja lähdettiin lenkkeileen. Oli aivan mahtava tunne kaikkien pitkienkalsareiden, pipojen, hanskojen ynnä muiden pukemisen jälkeen, vetästä vaan shorsit ja paita päälle ja lähtee painaltaan. Aah, mikä keveys! Juoksumaastot oli aika erilaiset kun täällä kotimaassa. Vaihtoehtoina oli joko tasainen rantabaana tai sitten mäkiset vuoristoreitit, pinnoitteina joko asfaltti, kiveys tai hiekkaranta. Tuota kiveystä paikalliset käyttävät paljon joka paikassa, mutta juoksijalle se ei ole mikään miellyttävä. Asfalttikin tuntuu pehmeältä sen rinnalla. Toinen huono ominaisuus on jalkakäytävien täyttäminen kaikella muulla roinalla. Keskellä jalkakäytäviä kasvaa jos jonkinlaisia puita tai sitten on lyhtypylväs, aita tai joku muu pylväs keskellä väylää. Mikäli sattui oleen pätkä ilman näitä esteitä niin ainakin koiranpaskat siinä sitten höyrysi. Koko ajan sai siis olla valppaana väistämään ja hyppäämään sivuun. Eipä jalat puutuneet tasaiseen askellukseen. Vaikka maan liikennekulttuuri saa yleensä osakseen lähinnä kauhistelua suomalaiseen rauhalliseen menoon tottuneelta niin kävelijän/juoksijan kannalta se toimii hyvin. Kun mieleen tuli ajatuksen häivähdyskin siitä, että ylittäisinköhän tien tuota seuraavaa suojatietä pitkin, niin autoilijat jo pysähtyivät ja antoivat tietä.
Olimme reissussa pääsiäisen yli, eli pääsimme seuraamaan paikallista pääsiäisviettoa. Sen mitä siitä nyt turistin näkökulmasta voi irti saada. Siellä pääsiäinen on vielä aika paljon suurempi juttu kuin täällä pohjolassa. Sitä juhlistetaan oikeastaan koko edeltävä viikko ja monet olivatkin lomalla silloin. Koulut mukaan lukien. Koko viikon ajan pitkin kaupunkeja kiertelee erilaisia kulkueita. Ovat rakentaneet valtavan kokoisia rakennelmia (jeesuksia ja ties ketä muita niissä oli), joita sitten kymmenet ja taas kymmenet miehet kuljettavat kaupungilla (näyttivät aika painavilta virityksiltä). Kaupungissa, missä me majailtiin, parhaimpana päivänä oli neljä eri kulkuetta, mutta läheisessä isommassa cityssä niitä oli yli kymmenen erilaista yhden päivän aikana. Ja siis koko viikon ajan ainakin se yksi kulkue päivässä. Suklaanhimoisena suomalaisena totesin pettymyksekseni, että suklaamunat eivät ilmeisesti ole siellä niin yleinen tapa kuin täällä meillä. Ainakaan niitä ei kaupoissa juuri näkynyt. Onneksi jostain sentäs löytyi muutama kallis kinderi helpotukseksi.
Olisihan sinne taas voinut pidemmäksikin aikaa jäädä. Varsinkin kun tiesi mikä täällä odottaa.
perjantai 3. huhtikuuta 2009
Kaikenlaista
Yleisfiilis on ollu aika väsyny, mikä näkyy blogikirjotusten tahdissakin. Nyt kuitenkin kevyt päivitys ennen leiritystä.
Lauantaina sisällä majailevat viherkasvit sai uudet kasvualustat. Ensimmäisen kerran ne eivät edes hermostuneet mulle. Yleensä ovat murjottaneet pidemmän aikaa sen jälkeen. Kai sitä voi jonkin tasoiseksi viherpeukaloksikin oppia vielä tälleen iän karttuessa. Syytä ainakin olisi. Ollaan nimittäin päivitetty hieman taas pihasuunnitelmaa. Erilaisia puskia, puita, heiniä ynnä muita on tulossa aika laaja kirjo mun mitta-asteikolla. Enpä itse niistä lajikkeista tunnistanut kuin pari kolme. Ovat kuulemma kuitenkin mahdollisimman helppohoitoisia niin kuin oli toive, koska meillä asuu kaksi hyvin antiaktiivia pihannyppijää.
Tiedä sitten onko tullut kevätväsymys, työuupumus, ylikunto (tuskin), piilevä sairaus vai mikä mättää, mutta urheilusta ei oo tullu reiluun viikkoon oikeestaan muuta kun paha mieli. Kolme kertaa oon käyny juoksulenkillä ja kertaakaan ei oo tuntunu erityisen hyvältä. Ensin jumitti yleisesti, sitten oli pohkeet kuin ratapölkyt ja kolmannella kerralla juoksu vaihtui kävelyksi kun vatsassa joku kivisti. Ei hyvä. Enkä oo edes ollut niin intoa piukassa lähtemään lenkille mitä tähän asti. No, toiveet on suuret, että sen tästä loman myötä taas lähtee aukeen. Auttaiskohan vaikka uusi juoksuvaate tähän ongelmaan? ;-P
Työt on verrattavissa loskassa kahlaamiseen. Onnistuisinpa vaan unohtamaan koko paikan nyt kun loma alkaa. Ensi torstaihin asti. Sitten kuullaan uutiset kuka jatkaa ja kuka lomailee tai näytetäänkö joillekin jopa ovea lopullisesti.
Kevätaurinko herättelee jossain sisimmässäni asuvaa shoppailijaa, sisustajaa ja siivoojaa. Mielitekoja on paljon; Verhot, makuuhuoneisiin ja tuulikaappiin komeroita, eteiseen senkki tai vastaava, tauluja seinille (niitä kyllä on jossain laatikoissa), valokuvia kehyksiin, uusia tekstiilejä kotiin, itelle vaatteita ja kenkiä, keittiön ja vessojen laatikoita ja kaappeja tarvisi siivota, yksi romuhuone tekisi mieli tyhjentää (ennen sitä tarvitaan ne komerot ja roska-auto), autotallia voisi rakentaa ja pihan kuopsutuksen aloittaa, ikkunat kaipaa pesua, samoin auto. Koko ajan näitä tupsahtelee mieleen lisää. Lienee ohimenevää.
Nokka kohti etelää reiluksi viikoksi. Punaviinin ja auringon luvattu maa odottaa. Adios!
Lauantaina sisällä majailevat viherkasvit sai uudet kasvualustat. Ensimmäisen kerran ne eivät edes hermostuneet mulle. Yleensä ovat murjottaneet pidemmän aikaa sen jälkeen. Kai sitä voi jonkin tasoiseksi viherpeukaloksikin oppia vielä tälleen iän karttuessa. Syytä ainakin olisi. Ollaan nimittäin päivitetty hieman taas pihasuunnitelmaa. Erilaisia puskia, puita, heiniä ynnä muita on tulossa aika laaja kirjo mun mitta-asteikolla. Enpä itse niistä lajikkeista tunnistanut kuin pari kolme. Ovat kuulemma kuitenkin mahdollisimman helppohoitoisia niin kuin oli toive, koska meillä asuu kaksi hyvin antiaktiivia pihannyppijää.
Tiedä sitten onko tullut kevätväsymys, työuupumus, ylikunto (tuskin), piilevä sairaus vai mikä mättää, mutta urheilusta ei oo tullu reiluun viikkoon oikeestaan muuta kun paha mieli. Kolme kertaa oon käyny juoksulenkillä ja kertaakaan ei oo tuntunu erityisen hyvältä. Ensin jumitti yleisesti, sitten oli pohkeet kuin ratapölkyt ja kolmannella kerralla juoksu vaihtui kävelyksi kun vatsassa joku kivisti. Ei hyvä. Enkä oo edes ollut niin intoa piukassa lähtemään lenkille mitä tähän asti. No, toiveet on suuret, että sen tästä loman myötä taas lähtee aukeen. Auttaiskohan vaikka uusi juoksuvaate tähän ongelmaan? ;-P
Työt on verrattavissa loskassa kahlaamiseen. Onnistuisinpa vaan unohtamaan koko paikan nyt kun loma alkaa. Ensi torstaihin asti. Sitten kuullaan uutiset kuka jatkaa ja kuka lomailee tai näytetäänkö joillekin jopa ovea lopullisesti.
Kevätaurinko herättelee jossain sisimmässäni asuvaa shoppailijaa, sisustajaa ja siivoojaa. Mielitekoja on paljon; Verhot, makuuhuoneisiin ja tuulikaappiin komeroita, eteiseen senkki tai vastaava, tauluja seinille (niitä kyllä on jossain laatikoissa), valokuvia kehyksiin, uusia tekstiilejä kotiin, itelle vaatteita ja kenkiä, keittiön ja vessojen laatikoita ja kaappeja tarvisi siivota, yksi romuhuone tekisi mieli tyhjentää (ennen sitä tarvitaan ne komerot ja roska-auto), autotallia voisi rakentaa ja pihan kuopsutuksen aloittaa, ikkunat kaipaa pesua, samoin auto. Koko ajan näitä tupsahtelee mieleen lisää. Lienee ohimenevää.
Nokka kohti etelää reiluksi viikoksi. Punaviinin ja auringon luvattu maa odottaa. Adios!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)