Mielekäs sunnuntai

Perjantain kotiin paluu Hampurista ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa vaan venähti mojovasti lauantai-iltapäivän puolelle, joten lauantai-ilta meni uupuneessa tunnelmassa hereillä pysytellessä.

Sunnuntaina heräsinkin pirteänä kymmenen tunnin (!) yhtäjaksoisen unen jälkeen. Aloitin aurinkoisen päivän rauhassa aamupalaa nauttien ja Aamulehteä lueskellen, jonka jälkeen järjestelin kotona paikkoja ja starttasin pesukoneen pyöritysrumban. Kaikki pipot, hanskat ja huivit pääsi pesuun, joten mikäli tällä viikolla tulee taivaalta räntää ja ilma on hyytävän kylmä, voi syyttävän sormen osoittaa tähän suuntaan.

Päivällä lähdin testaamaan huollosta tullutta maasturiani. On se kumma kuinka hidas tekninen pyörittäminen pienillä poluillakin saa hien pintaan. Taitaa tosin enemmän olla tuskanhikeä  vielä tässä vaiheessa. Maasto oli sateiden jäljiltä sen verran kosteeta, että pahimmat kallio- ja juuristopaikat olivat jo turhankin haastavia. Mukava 50 minuutin setti ja huolletut vaihteet toimi hienosti.

Päivällistankkaus hoidettiin äitienpäiväkemuilla piirakoilla, tortuilla ja kakuilla. Sulatteluksi sitten tehokasta kahvakuulaa. Ai että kun oli mukavaa ähkiä ja puhkua kaikki irti itsestäni. Taas sain hieman enemmän liikkeitä tehtyä isommalla eli 12 kilon kuulalla. Ei kai se ihan turhaa hommaa voi olla kun kehitystäkin tuntuu tulevan. Ja Kuulajussi keksii aina mukavia lisähaasteita liikkeisiin ettei pääse tylsistymään. Lähes kaksi tuntia lentopallohöntsäilyä toimi hyvin kuulatunnin loppuverryttelynä.

Rentouttavan päivän kruunasi ruoka, sauna ja lasillinen kylmää valkkaria! Tälläisistä päivistä minä tykkään.

Kevät

Nyt kyllä huomaa, että kevät on tullut, kun menoo ja meininkiä riittää. Työreissuissa olen käynyt Lontoossa ja Hampurissa ja pari flunssaakin tässä vajaan kuukauden sisällä ehtinyt kärsiin. Pihassakin kaikenlaiset touhut odottavat tekijäänsä. Kuntoiluillehan nämä eivät tiedä hyvää. Aina välillä olen lenkkeillyt, pyöräillyt tai suunnistanut, mutta mitään tarkempaa raportointia näistä ei kannata tehdä.

Mainitsemisen arvoista on alkanut suunnistuskausi. Vuoden ensimmäiset rastini kävin pari viikkoa sitten Lamminpäässä. Silloin metsässä oli vielä lunta, paikoitellen polveen asti. Aika raskas reissu oli kiivetä Horhan harjua puolelta toiselle lumihangessa kahlaten. Nyt metsät onneksi alkavat olla sulia niin päästään paremmin lajin makuun. On se meno taas talvitauon jälkeen jotenkin tökkivää, mutta ehkä se siitä.

Maastopyöräilystä olen nyt innostunut ihan täysillä. Kaikkein lähimmästä pienen pienestä metsästä löytyi hyviä polkuja, kallioita, kiviä, nousuja ja juurakoita, joilla harjoitella tekniikkaa. Hauskaa, kun korvien välissä vaan rohkeus riittäis. Latupohjilta haetaan sitten vauhtia, nousuja ja kestävyyttä. Kivaakivaakivaa. Maastopyöräily - varsinkin teknisillä poluilla - kuulunee lajina samaan sarjaan suunnistuksen kanssa; koko ajan tarvii käyttää myös tuota pääkoppaa ja ajatella mitä tekee, niin kaikki muu unohtuu todella tehokkaasti.

Välillä työt meinaavat haitata harrastamista, mutta koitetaan sopeutua.

Kummallisia nämä Hampurin lähiön puistot, joissa olisi ollut kiva lenkkeillä, mutta kaikki olivat aidattuja ja portit kiinni?!

Pää kovilla

Tämän viikon urheilut jäi maanantain 10 kilometrin hiihtolenkkiin Nokialla Koukun majan ympäristössä. Tiistaina olin niin väsynyt, että pidin lepopäivän ja keskiviikkona väsymyksen syy selvisi. Kurkku tuli oikein kunnolla kipeäksi, illalla ei tullut ääntä ja nieleminen oli tuskaista. Räkätauti aaltoilevan lämmön kera siitä iski ja loppuviikko on mennyt näissä merkeissä:

Vaikka mitään ei jaksaisi oiken tehdä niin toinen päivä tekemättä mitään alkoi jo ahdistamaan, saati sitten nyt kun mennään jo neljännessä päivässä. Pää ei kestä. Haluan jaksaa touhuta, mennä, juosta, pyöräillä ja kaikkee. Suunnistuskausikin alkaisi maanantaina, mutta taitaa jäädä haaveeksi. Kuinkahan tästä olisi järkevää taas kuntoilu aloittaa ja missä vaiheessa? En haluaisi tautia ehdontahdoin pitkittää, mutta kun ahistaa. Räkää tuntuu olevan joka paikka keuhkoista pääkoppaan asti täynnä. Lämpö on seilannut 37 ja 37,8 asteen välillä eli ei kunnon kuumetta, mutta väsyttävää lämpöilyä. Ärsyttävää. Mä sitten inhoon flunssaa. Keinoja millä tästä pääsee eroon?

Ehdin jo ilakoida, että onnistuin välttään kevättalven sitkeän flunssa-aallon, mutta näin se sitten kostautui, huoh!

Pahan hajuisia vaatteita ja palloilua

Loman jälkeiset päivät on mennyt yrittäessäni motivoitua arkeen ja työn tekemiseen sekä lepoon ja pyykin pesuun. Miten kummassa sitä voikin aina reissussa tulla niin paljon pyykkiä vaikka tuntuu ettei vaatteita ole edes paljoa mukana? Voin muuten kertoa, että Lapponia-hiihdon pesemättä läpi käynyt hiihtopuku haisee aivan hirveälle, yyyh. Nyt se on onneksi pestynä ja varastoituna vaatehuoneeseen odottamaan ensi talvea. Lopullisten laskelmien tuloksena talven aikana kertyi 980 hiihtokilometriä. Niistä 9 km perinteisellä ja loput vapaalla. :)

 Muonion hotelli oli aika surullinen näky. Ei ollut enää käytössä.

Eilen käytiin pitkästä aikaa verrytteleen lentopallolihaksiakin. Ongelmana on tänä talvena ollut pelaajien vähyys, joten pelejä on saatu aika nihkeästi kasaan. Nytkin meitä oli huimat kuusi henkilöä eli kolme pelaajaa per joukkue. Kivaa oli silti ja pelikin sujui yllättävän hyvin. Pienellä porukalla pelatessa on tietysti se hyvä puoli, että saa juosta enemmän ympäri kenttää pallon perässä ja minäkin pääsen harjoittelemaan hyökkäämistä, kun muuten tulee ajauduttua yleensä passarin rooliin äijien lyödessä palloo kenttään. Hieman vajaalla joukkueella pelatessa ehkä lentopallon lajimaisuus välillä kärsii. Mukavaa vaihtelua tää palloilu on tuolle kestävyysliikunnalle.
Pelit kesti n. 1h40min, keskisyke: 123, max syke: 158, kulutus: 637 kcal.

Raattaman bensa-"automaatit", ja hyvin toimii edelleen.

Aurinkorannalle

Nyt ei tarvi lähteä pitkälle päästäkseen auringon lämpöön. Nopeasti vain uudella Allegrolla Pietariin ja bikinit päälle. Aamun piristyksen tarjoili ilmatieteenlaitos.

 

Valoa

On ollut aika mukavaa, kun kahtena peräkkäisenä sunnuntaina on päässyt hiihtämään auringon paisteessa. Tekee hyvää pimeän talven jälkeen. Hiihto sujuu tällä hetkellä ihan mukavasti. Lauantaina vaihdettiin testimielessä äijän kanssa suksia ja todettiin kuinka käyttäytyy liian jäykkä suksi ja liian löysä suksi. Ei noi luisto-ongelmat ainakaan siitä johdu. Tosin en sitä isommin epäillytkään, koska sukseni eivät ole kuin pari vuotta vanhat ja painoni ei sinä aikana muistaakseni juuri ole muuttanut. Olen päätymässä siihen, että suurin vaikutus on uudella lumella. Kun ladulla on uutta lunta niin silloin tökkii eniten. Voipi olla, että silti sukseni pääsevät hiontaan jossain välissä.

Viikonloppuisin leivinuuni on valmistanut meille ruoan sillä välin, kun itse olemme olleet hiihtolenkillä. Täytyy sanoa, että aika mukava keksintö se on sekin. Nyt kun on oppinut sen käyttöä ja uskaltautunut kokeilemaan erilaisia ruokia. On mukavaa tulla nälkäisenä lenkiltä kun ruoka odottaa valmiina. Viimeisimpiä herkkuja ovat olleet palapaisti pekoni-punaviinikastikkeella, kokonainen kana ja vihanneksia, härän ulkofile ja valkosipuli-kermaperunat... Nam!

Tämä kuva on jo syksyltä, mutta se on unohtunut laittaa. Tämä tie on usein osa juoksulenkkiäni ja pimeinä iltoina se on ollut hyvin inhottava. Se on hyvin pimeä, ei jalkakäytävää ja autot ajavat aika vauhdilla. Syksyllä tähän tuli onneksi muutos ja osalle matkaa saatiin jalkakäytävä. Samalla valaistusta uusittiin ja niin kuin kuvasta näkyy, valoja on tällä hetkellä hyvinkin reilusti. ;)

2 sekuntia

Uusimmassa Juoksija -lehdessä oli juttu 2 sekunnin aktiivisesta kohdevenyttelystä. Ideana on, että venytys aloitetaan aktivoimalla venytettävän lihaksen vastavaikuttajalihas ja lopuksi tehdään vain kevyt kiristys esim. käsin avustamalla. Yksi venytys kestää siis noin 2 sekuntia. Tätä liikettä toistetaan 8-10 kertaa / venytettävä lihas. Oleellinen pointti tälläisessä venyttelyssä on, että venytettävä lihas saadaan pysymään rentona koko venytyksen ajan. You Tubesta löytyi myös videoita näistä venytyksistä. Mielestäni Juoksija-lehden mallit sopivat paremmin tälläiselle peruskankealle. Noiden videoiden asentoihin ei ole toiveitakaan tässä elämässä.

Olen nyt pari kertaa testannut tätä kahden sekunnin venyttelyä ja olen positiivisesti yllättynyt. Vaikutus tuntuu heti tosi tehokkaalta. Eilen olin hiihtolenkillä aivan tukossa ja sen jälkeen erityisesti pohkeita pakotti. Tein lehdessä esitellyt venytykset ja kroppa tuntui heti hyppäävän askeleen eteenpäin palautumisessa. Eilinen oli siis jo toinen kerta näitä venytyksiä ja ensimmäiselläkin kerralla jäi hyvä fiilis vaikka menikin enemmän liikkeiden opettelun piikkiin. Sinänsä en ihmettele, että tämä toimii minulla, koska ongelmani on aina ollut se, että pidemmissä venytyksissä lihas alkaa jännittyä. Tarvii tehdä pidempi testijakso ja sen jälkeen raportoida tuntemukset. Suosittelen kuitenkin koittamaan ja erityisesti niiden, joiden ei tule venyteltyä, koska asennot tuntuvat tuskaisilta.

Pikana

Nyt on kuulkaas sellanen kiire ja hoppuhärdelli menossa, ettei oikein ehdi kirjotteleen. Älkää kuitenkaan, pliis, luovuttako. Kyllä sitä tekstiä ja kuvia vielä tulee. Ja takasin hommiin, heips!

Jorinaa

Paljon on ollut mielessäni asioita mistä postailla, mutta nyt kun on aikaa ja istahdin koneelle, niin päässä lyö tyhjää. Höh.

Joristaan vaikka urheilusta. Lentopallokausi pyöräytettiin taas käyntiin ja kivaa on ollut. Saatiin lisää vuoroja Pirkkalan kouluilta, joten nyt päästään useammin pelaan ja ehkäpä muita lajejakin. Yksi vuoroistamme on Pirkkalassa Toivion koululla, mutta siellä tarvinnee harrastaa jotain muuta kuin lentopalloa. Kävimme nimittäin kerran yrittämässä, mutta ala-asteen sali on auttamattoman pieni. Joutui oikein tähtäämään, että sai pallon meneen verkon ja katon välistä. Seinät toimi sivurajoina ja silti kenttä oli kovin pieni.

Pirkan Hölkkä on viikon päästä. Rauhallisissa tunnelmissa sitä odottelen. Sain juostua useampia riittävän pitkiä lenkkejä, jotka sujuivat todella hyvin, joten nyt on luottavainen fiilis. Viimeisen viikon ajan lepään ja juoksen vain jokusen kevyen lenkin ja pieniä kiihdytyksiä. Syysflunssaa on nyt kovasti liikkeellä ja olenkin väistellyt sitä kuin ruttoa. Töissä on ollut tilanne ettei olisi ollut aikaa sairastua ja nyt on Pirkan Hölkkäkin niin lähellä, etten enää kaipaa mitään flunssaa. Toivottavasti väistely onnistuu siis vielä tämän viimeisenkin viikon ajan.

No nythän näitä asioita alkaa muistua mieleen. Olen muuttunut "absolutistista juopoksi". Tällä kertaa kyse ei kuitenkaan ole alkoholista vaan lenkin aikana juomisesta. Vielä keväällä en oikein osannut juoda lenkin aikana ja tuntui, että pienikin määrä nestettä aiheutti vatsan kramppausta. Vähitellen olen siihen totutellut ja nyt juomaa kuluu jo niin paljon, että piti käydä ostamassa juomavyö, mihin saa isompia pulloja. :) Se on kiva se.

Yhtä asiaa olen yrittänyt takoa päähäni. Että siellä Pirkan Hölkän ensimmäiselläkin huoltopisteellä voi ja kannattaa ihan rauhassa pysähtyä ja tankata ainakin nestettä. Pirkan Hiihdossa ja Ideapark-juoksussa kun en oikein malttanut siinä vaiheessa himmata ja sehän sitten kostautui jo ennen seuraava huoltopistettä. Josko nyt ottaisin tarpeeksi rauhallisesti. Olen miettinyt, että ottaisinko omankin juomavyön mukaan? Hmmm.

Olipas aikamoista tajunnan virtaa tämä teksti. :) Tässä vielä kuva menneen kesän suosikkigrillattavastani. Nam.

Kivimies ja perhoset

Tämän vuoden kesäloman viimeisiä päiviä viedään. Kotikulmilla olen koko loman viettänyt ja olen täydellisen kyllästetty polttopuilla ja hiiren pas**lla. Viimeinkin on kaikki epämääräiset pressujen alle piilotetut pinot pihasta eliminoitu ja samalla tuhottu hiirien, ampiaisten ja hämähäkkien asumuksia. Polttopuita on paljon, joten ensi talvena saa pakkanen paukkua.

Tuhon kohteeksi joutunut ampiaispesä.

Pihatyöt on edistynyt vähitellen, ei ehkä kuitenkaan niin paljon kuin oli toiveissa. Kerrottakoon tarina Kivimiehestä. Pihaamme tulee jonkun verran kiveystä ja paljon tukimuureja. Ennen lomaa pyysimme tarjouksia haluamistamme kivistä ja ensimmäisellä lomaviikolla kävimme Tampereen seudulla sijaitsevassa liikkeessä tekemässä kaupat ja tilauksen. Kyseessä on siis useampien tuhansien eurojen tilaus, eli luulisi kauppiastakin jonkun verran kiinnostavan. Kivet tulevat rakkaasta naapurimaastamme, joten Kivimiehen (kauppiaan edustaja) kanssa sovimme, että hän tarkastaa kaupan varastot ja varmistaa toimitusajan vielä saman päivän aikana ja ottaa meihin yhteyttä, niin sovitaan haemmeko jotain itse liikkeestä vai tulevatko kaikki seuraavan viikon toimituksessa (lomaviikko 2.). Eipä kuulunut Kivimiehestä pariin päivään. Kun lopulta saimme hänet kiinni, ei hän ollut saanut yhteyttä tehtaalle, mutta kivet tulisivat sovitusti ensi viikolla. 

Eipä näkynyt kiviä, eikä vastannut Kivimies puhelimeen. Loppuviikosta (lomaviikko 2.) kun itse taas lopulta saimme häneen yhteyden, oli kuulemma toimituksessa tullut väärän väriset kivet. Mitä tehtäisiin, otammeko ne vai odotellanko uudet? No ei kyllä oteta väärän värisiä. Kivimies lupaili, että hän laittaa hommiin vauhtia ja seuraavalla viikolla (lomaviikko 3.) olisi oikeat kivet pihassa. 

Alkuviikosta ei kiviä kuulunut, joten ilmoitimme Kivimiehelle, että mikäli kivet eivät sunnuntaina ole pihassa, voidaan varmaan nämä kaupat perua. Perjantaina (lomaviikko 3.) soittelimme taas Kivimiehelle, että missäs mennään? Nyt on kivet tullut heille, sopiiko, että hän tekee viikonlopun aikana kuorman ja maanantaina (lomaviikko 4.) kivet ovat teillä? Noo, sovitaan sitten niin. Kivimies kovasti valitteli tilannetta. Emme kuulemma ole ainoita, he eivät ole saaneet koko heinäkuun aikana tehtaalta yhtään toimitusta. Siis mitä? Meille on tullut ensin väärän värisiä kiviä ja nyt sitten lasti oikeita, mutta he eivät ole saaneet YHTÄÄN toimitusta? Melkein kiinnostaisi tietää, että mistähän niitä kiviä on sinne tipahdellut? Ai niin, Kivimies on sitten seuraavan viikon lomalla. Tuuraaja onneksi löytyy. 

Yllättäen maanantaina ei pihaan tullut kiven kiveä. Tiistaina iltapäivällä saimme Kivimiehen tuuraajan kiinni (mainittakoon, että maanantaisin kaupan kiviedustaja on vapaalla). Tuuraaja totesi, ettei Kivimies ole kuormaa tehnyt viikonlopun aikana, mutta hän laittaa kivet tulemaan. Onko katastrofi, jos ne ovat keskiviikkoaamuna teillä? No eipä tässä taida katastrofeja enää pienistä tulla. Puhelusta meni joku pari-kolme tuntia, kun pihaan lipui kuorma-autollinen kiviä. Mahtavaa Tuuraaja! Pointsit sulle! Nyt kun lomat loppuu on pihassa siis vino pino kiviä odottamassa rakentelua. Ketään tuskin yllättää se, että ihan kaikki kivet ei lastissa tullut mitä oli tilattu. Päästäänpä lopulta jotain kuitenkin tekeen. 

Todettakoon vielä lopuksi, että kertaakaan Kivimies ei informoinut tai ottanut yhteyttä meihin, kun jotain (muka) oli tapahtunut. Ilmeisesti mitään ei siis ollut tapahtunut vaan selityksiä livauteltiin, kun saimme hänet puhelimen päähän.

Kiviä odotellessa aikaa on ollut paljon kaikkeen muuhun. Takapihalle tehtiin paikka pottumaalle, viljelyslaatikoille ja muutamalle marjapuskallekin. Eli asioille, joita olen aina sanonut, ettei minun pihaani tule. Niin se mieli muuttuu ja oikeestaan olen jo aika innoissanikin niistä. Mitähän kaikkea hyvää sitä ensi kesänä omasta pihasta napsisi?

Monenmoisia putkia ja johtoja on kaiveltu meneen pitkin pihaa ja styroxeja ja hiekkaa levitelty. Aletaan oleen jo aika hyvin siinä tilanteessa, että kaikki mitä tästä eteenpäin tapahtuu, jää näkyviin. Sellaiset hommat on mielestäni mukavampia.

 

Kuvissa on "rikkaruohoja" omalta ja vähän naapurinkin tontilta. Pihamme on aiemmin rehottanut vapaana ja täynnä erilaisia värikkäitä niittykasveja. Perhosia ja mehiläisiä on ollut paljon. Nyt kun kasvit tuohoutuvat uudistuvan pihan tieltä olen alkanut huolestua erityisesti perhosista. Pitäisiköhän perustaa takapihan "tyhjille" alueille niille oma niitty? Etteivät kaikkoa kokonaan.

Tukkoista hulabaloota

Kesä on tullut. Varmin merkki siitä on, että kotona sisätiloissa ei ehdi käydä kuin vaihtamassa vaatteet ja nukkumassa. Arkipäivät yritän malttaa istua töissä täyden työpäivän verran. Illat kaivetaan, täytetään, käännetään, siirretään, hiotaan, tasotetaan, muokataan ja läträtään pihassa. Tavoitteena siis saada savisesta pellosta viihtyisä piha ja viimeistellä talo ja autotalli. Yleensä kellon viisarit on ylittänyt jo ysin, kun heitetään rukkaset sivuun ja siirrytään sisälle. Päivän pääruokailu on sijoittunut iltakymmeneen. Siitä sitten vatsan viereen sänkyyn, jotta jaksaa taas aamulla nousta töihin. Tälläisen elämän jäljiltä koti on kuin hävityksen kauhistus. Vaatteet siirtyilevät samalla pöydällä toisiaan saavuttavien puhtaiden ja likaisten vaatteiden kasojen välillä. Aina silloin tällöin pyöräytetään pesukone ja kuivausrumpu, kun ei enää puhdasta kalsaria tai sukkaa löydy. Kuivausrummusta ne on kätevä vaan siirtää samana läjänä pöydälle pölyisten työvaatteiden viereen. Lehtiä, tiskejä, posteja ja pihansuunnittelumateriaaleja lojuu pitkin poikin. Jokaiselta ulko-ovelta löytyy arsenaali erilaisia työkaluja, koska niitä on kätevä siitä ovesta ottaa ja laittaa, kun touhuaa pihalla eri puolilla taloa. Tasasin väliajoin olisi tarvetta sadepäivälle, jotta pihassa ei voisi touhuta vaan tulisi siivottua sisällä.

Missäs välissä tässä sitten urheillaan? Sen kun vielä keksisin. Oikein ahdistaa ettei ehdi urheilla. Edessä on kuitenkin koko kesäksi niin paljon hommaa, ettei haluaisi "tuhlata" sateettomia päiviä, jotta piha oikeasti valmistuisikin joskus. Rakennuslupakin on umpeutumassa syksyllä. Ne muutamat kerrat, mitä olen puolimaran jälkeen lenkillä käynyt, ovat olleet tukkoisia. Juoksu ei tunnu alkuunkaan rennolta, syke hakkaa korkealla eikä kulje mihinkään. Venlojen viesti on ihan justiinsa, mutta reenaaminen siihenkin on jäänyt hävyttömän vähälle. Ei hyvältä näytä. Pelkään, että saavuttamani jonkinmoinen kuntotaso hiipuu ja vajoan takaisin laiskaksi ja löysäksi sohvaperunaksi. Kovin on ristiriitainen tunne, kun haluisin urheilla, mutta toisaalta on paine saada valmista aikaiseksi.

Tähän lisätään sitten kaikki kesäkekkerit, joita on nyt jo kaikille kesäkuun viikonlopuille tiedossa. Jos tästä hulabaloosta hengissä selviän koko kesän, niin vaivun varmasti syksyllä talviunille.

 Kun en ehdi uusia kuvia koneelle käsitteleen, katellaan vanhoja. Tämä tyttö on Guatemalasta. Aihe aika ajankohtainen, kun uutisissa luetaan päivittäin kuinka siellä luonto myllertää. Harmittaa, koska maassa on todella hienoja paikkoja ja ihmisiä eikä elämä siellä ole helppoa ilman luonnonmullistuksiakaan.

Kulttuuria

Olipas varsin mukava viikonloppu.

Perjantaina hilpaisin heti töiden jälkeen hiihtolenkille, jossa mikään ei sujunut. Se nyt ei ollut erityisen mukavaa, mutta eipä se isommin häirinnytkään. Aina ei vaan suju. Pikainen suihku ja suunta Pyynikille Isku - VaLePa lenttispeliin. Ei voi sano tunnelman olleen katossa. Se oli paljon enemmän. Ei mahtunut saliin. Välillä tuntui, että happikin loppuu ja hikipisarat kirpos iholle. Hyvä peli oli ja viiden erän jälkeen voittokin tuli!

Lauantaina shoppailtiin äijän kanssa. Vaatteita, vaatteita, vaatteita. Farkkuja, paitoja, lisää farkkuja ja vielä vähän farkkuja. Ja paitoja. Ensimmäisen kerran IKINÄ sain ostaa itselleni farkkuja, joiden vyötärön koko tuumissa on alle 30. Voi sitä hymyn leveyttä, kun myyjä kantoi sovituskoppiin aina vaan pienempää kokoa. Vuosia farkkujen ostaminen on höystetty tuskalla, ahdistuksella ja itseinholla. Eipä ole enää.
Nopean kotona pyörähtämisen jälkeen lähdettiin takasin kaupunkiin. Tällä kertaa kavereiden kera. Amarillossa täytettiin vatsat, jonka jälkeen siirryttiin kerros alemmaksi Ilveksen yökerhoon Tomaatteja!Tomaatteja! -stand up shown vietäväksi. Nauru raikasi. Kaikki neljä esiintyjää (Joni Koivuniemi, Joonas Nordman, Teemu Vesterinen ja Ismo Leikola) onnistuivat hyvin. Jutut olivat ajankohtaisia, osuvia ja todellakin hauskoja. Vaikka muutamia samoja aiheita esiintyi eivät silti toistaneet toisiaan. Kenenkään puolesta ei tarvinnut tuntea myötähäpeää. Itse olen suhtautunut Leikolaan varauksella. Mielestäni hänen jutut eivät ihan joka tilanteeseen ole sopinut. Nyt Leikola keräsi viimeisenä esiintyessään loputkin marjat pussiinsa. Toimi. Kaikille neljälle Kiitokset. Onnistunut show!

Sunnuntaina krapulaperkele yritti hiipparoida pääkoppaan, mutta en antanut sille valtaa. Hiihtolatu kutsui. Kevyt tunnin lenkki ei ollut niin kevyt kuin oli tarkoitus. Olisiko krapulaperkele roikkunut vielä suksien kannoilla? Tulipa kuitenkin suksittua. Tämän viikonlopun teemana oli nopeat välikääntymiset kotona, joten tässäkin välissä tein sellaisen ja vaihdoin hiihtovermeet lentopalloiluvermeisiin. Pari tuntia lentopalloa kruunasi mukavan viikonlopun.

Mielessä

Omista ajatuksistakin huomaa, että kevät lähestyy. Kaikki vanhat vaatteet näyttää virttyineiltä. Hiukset vapautuu pipon alta ja kaipaavat jotain uutta eloa. Tulee tarve puristaa kropasta viimeiset makkarat pois ja timmiytyä kesäfileeksi (niinkuin joka kevät ja koskaan se ei ole vielä onnistunut). Tekisi mieli jo tuupata paksut talvivaatteet vaatehuoneen perälle ja viskata raskaat talvikengät nurkkaan. Kotiinkin voisi ostaa vaikka uusia pyyhkeitä ja pöytäliinoja tai mattoja. Ehdottomasti tulppaaneja pitää hankkia. Yrittäisiköhän sitä jopa yhteiseloa jonkun uuden viherkasvin kanssa? Kummasti tuo keväinen auringon paiste aiheuttaa mielessä liikehdintää. Ensimmäisen kerran kun on sujauttanut aurinkolasit silmille se on menoa. Ainoa mikä vielä pitää talvessa kiinni on hiihto. Siitä en haluaisi vielä luopua.

Eilen lähdin Lamminpään tasaisille laduille kevyelle palauttavalle hiihtolenkille. Jäi todellakin kevyeksi lenkiksi. Latu oli täynnä puista tippuneita roskia. Kymmenen minuuttia hiihdin väistellen kunnes palasin takaisin. Heikoksi jäänyt lenkki harmitti sen verran, että kotona kiskasin lenkkarit jalkaan ja lähdin lenkille. Puoli tuntia hissuttelin sohjossa. Ei nyt varsinainen flow iskenyt sielläkään, mutta ainakin tuli alotettua jalkojen totuttaminen juoksuun taas hiihtokauden lähestyessä loppuaan. Niin, ja Ideapark-juoksun puolimaratonin puskiessa tajuntaan.

Vaihtovirtaa ja tasavirtaa

Liput hankittuna AC/DC:n keikalle Ratinan stadionille kesäkuun eka päivä. Jee! En varsinaisesti voi sanoa olevani suuri AC/DC -fani. Päässäni se kuitenkin kuuluu asioihin, jotka pitää kokea, kun mahdollisuus tarjotaan. Sinne siis.

Sama tilanne oli viime kesän Brucen keikalla. Vaikka en faniklubiin kuulukaan, niin tunnelma ja meininki oli niin hyvää, että kannatti kokea. Silloin päätin, että tuo eri keikoilla käynti ei ole hassumpaa puuhaa.

Asiakaspalvelijoiden päivä

Käytiin tänään kahdessa liikkeessä ja saatiin molemmissa todella hyvää palvelua.

Ensin mentiin Ylöjärvelle huonekaluliike Juurikivelle. Ollaan siellä saatu kyllä ennenkin hyvää palvelua ja sama jatkui tänään. Meillä oli pitkä lista erilaisia tarpeita ja kaikkiin he löysivät meille jotain tarjottavaa. Liike ei ole iso, joten siellä ei ole kovin paljoa esillä tavaroita, mutta heillä on paljon toimittajia. Ja vaikka eivät oliskaan virallisia toimittajia, niin totesivat, että kyllä ne meille tekee, kun ollaan 30 (vai oliko se 50?) vuotta heiltä ostettu. Huonekaluja löytyy monesta eri hintatasosta ja isommissa ostoksissa laskevat automaattisesti alennustakin. Liike meni kiinni kesken meidän asioinnin, mutta enpä tätä edes huomannut. Palvelu jatkui aivan samaan malliin ja kukaan ei hoputtanut poistumaan. Ihan varmasti ostamme täältä ainakin osan tarpeistamme ja käymme toistekin. Juurikiveä voin myös mielelläni suositella muille. Tosin täytyy uskaltaa kysyä ja kertoa mitä haluaa. Liikkeessä itsekseen kiertelemällä todennäköisesti et löydä mitään.

Seuraavaksi suuntasimme Ylöjärven kauppakeskus Elon Intersportiin. Juuri ja juuri ehdimme pysähtyä kenkähyllylle, kun myyjä tuli tiedustelemaan tarpeitamme. Kaupat tuli kengistä ja myyjä vei ne jopa kassalle odottamaan, että saimme rauhassa katsella muita tuotteita. Urheiluvaateosastolla kyselin uudelta myyjältä juoksutrikoiden sijaintia ja taas alkoi hyvä palvelu. Löytyi trikoot sovitettavaksi ja myyjä ymmärsi täysin senkin etten ole valmis maksamaan niistä ihan mitä tahansa. Sovittaessani niitä tämä myyjä oli bongannut äijän ja auttoi häntä takkien valinnassa.

Ai niin, lopuksi poikettiin vielä Bauhausissa hakeen ruuveja. Ruuhkasta huolimatta kassaneiti jaksoi hymyillä ja tervehtiä kaikkia iloisesti toimien kuitenkin samalla ripeästi niin, että jono eteni reipasta vauhtia.

Harvoin saa saman päivän aikana näin paljon hyvää palvelua. Tästä on ilo kertoa eteenkin päin. Kukaan ei kuitenkaan tuputtanut mitään vaan jaksoi kuunnella tarpeemme ja tarjota niissä puitteissa parasta ratkaisua. Hienoa, jäi hyvä fiilis!

Kiilopää

Tunnelmia kuuden päivän ruskavaellukselta Saariselän tuntureilta. Omituisinta koko reissussa oli, että maantiellä näimme varmasti lähemmäs sata poroa ja tuntureilla ei ainuttakaan. On tainnut porot urbanisoitua. Ruska oli hyvin vaisu. Puista oli pääosin jo lehdet tippunut ja maaruska oli vasta aluillaan. Muutama hieno ruskapaikka kuitenkin osui matkalle. Reissu meni kivasti, maisemat oli mahtavia ja hiljaisuus vaikuttava. Matkaa kuudessa päivässä kertyi noin 85 kilometriä.

Kotaköngäs

Suomen kylmin paikka edellisenä yönä, -3 astetta.

Sieltä jostain maan sisästä se vesi tulee.

Tuonne notkoon olisi matka.

Itä-Lapin korken huippu, Sokosti, 715 m.

Ruskan värejä, parhaita paloja, muuten ruska oli aika vaisu.

Näillä ylitettiin...

...tällaisia jokia.

Oikealla näkyvää polkua pitkin tulimme. Vasemmalla näkyy poroerotusaitaa, mutta ei poroja.

Hmmm... loppuuko tää nyt tähän?

Puurot ja vellit sekaisin

Sunnuntaina aamupäivällä kävin tutustumassa itselleni aivan uuteen paikkaan. HopLopiin. Onneksi oli veljen lapset mukana opastamassa. Se on kyllä hauska paikka. Kerrankin aikuisetkin saa kiivetä, leikkiä, laskea ja pelata. Meillä kaikilla oli päät hiestä märkinä, kun kaksi tuntia painettiin kilpaa ylös ja alas. Minulle riitti tuo kaksi tuntia oikein mainiosti. Lapset pohtivat perustavansa sellaisen HopLopin, jossa saa olla yötä päivää ilman aikarajoitteita. Hmmm, epäilenpä, että mieli voi vielä muuttua kunnes pääsevät siihen ikään, että voivat perustaa yrityksen. ;-D Oli mielenkiintoista seurata kuinka viisivuotiaalle pojalle pienetkin tappiot voivat olla niin murskaavia. Isosiskon hame liukui mäessä huomattavasti paremmin kuin hänen farkut. Eikä siinä mun jarruttelut paljon lohduttanut. Eikä auttanut vaikka kuinka yritin löytää asioita joissa hän on hyvä. "Mä vaan oon niin huono kaikessa". No onneksi aina löytyi uusi mielenkiinnon kohde ja edellinen unohtui.

Illalla puurosta tulikin sitten pohjaanpalanut, kuorittunut velli. Anopilta ollaan saatu oman maan marjoja, kasviksia, vihanneksia, juureksia ja ties vaikka mitä yllin kyllin. Niitä oon pakastellut ja kehitellyt kaikenlaista. Mustaherukoista päätin kokeilla vispipuuron tekemistä. Heti alkuun kerrottakoon, että en ole moista ruokalajiketta ikinä ennen itse tehnyt. Siispä googlen ystävällisellä avustuksella löysin ohjeen, jota kiltisti noudattaen ryhdyin hommiin. Ei mennyt niin kuin elokuvissa. Ensin tuli velliä. Pienen pohdinnan jälkeen lisäsin sitten mannasuurimoita ja jatkoin keittelyä. Sitten se paloi pohjaan. Totesin sen alkavan kuitenkin muistuttamaan puuroa, joten ehkä osa olisi vielä pelastettavissa. Nostin puuron jäähtymään, kunnes siihen oli muodostunut päälle paksu kuori. Jaahas. Se siitä puurosta sitten. Illalla vielä tarkistin perusruokien peruskeittokirjasta, mitä siellä sanotaan vispipuuron tekemisestä. Niitä suurimoita oli siinä ohjeessa tuplaten verrattuna googlettamaani ohjeeseen. Ilmankos. Onneksi marjoja on vielä roppakaupalla ja lisää tulee taatusti, niin on vielä aineksia uuteen yritykseen.

HelleAle

Mitä yhteistä on shoppailulla ja siivoamisella? Kumpikaan ei kiinnosta helteellä tippaakaan! Kotona on mitä erikoisempia tavaroita pitkin lattioita ja pöytiä. Sängyn alla asustelevat koirat oppinevat kohta jo haukkumaan. Eteiseen on muodostumassa oma hiekkaranta, vesi vain puuttuu. Lemppari farkuistani - samalla ainoista oikeasti sopivan kokoisista - repes perse ja t-paidat roikkuvat virttyneinä ja loppuun pestyinä päällä. Oli siis tietynlainen pakko lähteä vaateostoksille, vaikka ei niin kiinnostanutkaan.

Jälkeenpäin ajateltuna idea ei ollutkaan niin huono. Hellepäivänä eteläisen naapurikunnan kauppakeskuksessa oli tilavaa, kun muut vietti aikaa auringossa. Lisäksi helteen takia olin itse pukeutunut kevyesti, joten vaatteiden sovittaminen oli helppoa. Neljän tunnin kierroksen jälkeen kädet oli täynnä nyssyköitä. Löytyi kenkiä, paitoja ja housuja eli tavoite täyttyi ja mikä parasta - ilman suurempia tuskia. Ja kun aleprosentteja ostetaan niin sehän oli vaan yhtä säästöä! ;-P

Siivoaminen joutunee odottamaan niitä sadepäiviä. Ei siis kannata tulla kyläilemään ennen seuraavaa sadetta.

Sitten kun

Sitten kun lomautus alkaa; pesen ikkunat, rakennan autotallia, tyhjennän yhden makuuhuoneen kaikesta romusta, rakennan ja kuopsutan pihaa, maalaan, siivoan, urheilen, suunnittelen, väännän ja käännän. Lista on pitkä, melkeinpä loputon. Paljon hommia on siirretty siihen Sitten Kun.

Sitä Sitten Kun päivää ei nyt vaan näillä näkymin tulekaan. Toiseksi viimeisenä työpäivänä lomautuslaput laitettiin silppuriin. Työt jatkuukin toistaiseksi. Kunnes käynnistetään uudet yt:t ja arvotaan seuraavat voittajat. Eiköhän näillä nyt lomien yli päästä.

Hyvä näin. Alkoi jo pelinappuloiden puute tuntua kylmänhikenä paidan selässä. Kassojen toiminta on ala-arvoista. Tukia olisi saanut odotella noin 4 kuukautta. Mitähän ihmisten on ajateltu syövän sinä aikana?! Tai millä maksavan vuokransa?! Saati sitten kertovan lapsille, että meillä syödään sitten takautuvasti?! Just. Itsellä tilanne ei ihan noin pahalta näyttänyt, mutta voin vain kuvitella. Oman kukkaron puolesta alkoi ahdistamaan kun Kelalta tuli päätös, että opintotukia on nosteltu liikaa ja 1500 euroa pitäisi palauttaa heinäkuussa.

Tämä töiden jatkuminen siis kelpaa. Vaikka olishan pitkä lomakin kiva ollut, mutta rajansa kaikella. Nuo kaikki hommat taitaa tosin taas jäädä tekemättä tai ainakin siirtyä ja tulla tehdyksi joskus ja vähitellen.

Tämä taas vakuutti minut. Asioita - tylsiä ja mukavia - ei kannata tehdä Sitten Kun. Vaan nyt! Sitten Kun -päivää kun ei välttämättä koskaan tule.

Pallo pellolla

Helatorstain aattona olin itse tuossa vähän matkan päässä kaverilla puimassa suunnistuksia, kun äijä soitti, että talomme eteen tien toiselle puolelle oli tipahtanut tuollainen:


Ja siihen se sitten tyhjeni:
Arvoitukseksi jäi oliko laskeutuminen tälle pellolle suunniteltu vai ei. Pomppiva pudottautuminen sekä pellon kaltevuus ja sen poikki kulkevat sähköjohdot herättävät kyllä epäilykseni, ettei ihan tämä paikka ollut alkuperäisessä reittisuunnitelmassa.