tiistai 31. elokuuta 2010

Numerolappu rinnassa

Olin maanantaina pitkästä aikaa suunnistamassa. Iltarasteilla oli firmaliigan viesti ja työpaikaltani eivät saaneet riittävästi osallistujia joukkueeseen, joten lupasin lähteä edustamaan. Viesti oli hyvin vapaamuotoinen, edes numerolappuja ei laitettu rintaan. Kaikkien kolmen osuuden juoksijat starttasivat samaan aikaan. Porukka oli tarkoitus erottaa toisistaan hajonnoilla ja se onnistuikin hyvin. Itse en ainakaan nähnyt letkoja tai päässyt juurikaan hyödyntämään peesejä. Suunnistuksellisesti rata oli aika iisi, mutta fyysisesti ei. Vehoniemen hiekkamontuilla riittää mäkiä kavuttavaksi.

Oma ratani oli 4,2 km (siis ihannereittiä pitkin) ja matkalle oli ripoteltu kahdeksan rastia. Suoritukseeni olen hyvin tyytyväinen. Viimeisin suunnistukseni oli kesäkuun lopussa, joten ainakaan liikaa en ole reenannut. Rastit löysin ilman suurempia pummeja ja juoksin sen minkä jaksoin. Loppuaikani oli 55:21 ja kaikkeni annoin. Mikä parasta, metsässä en tavannut yhtään hirvikärpästä, joihin olin kauhunsekaisin tuntein jo etukäteen varautunut.

Lähtöviivalla kiinnitin mielenkiintoiseen asiaan huomioni. Sykkeeni oli lähtöä odotellessa 80-90 löynnin paikkeilla. Jukolan lähtöviivalla 130 on yleensä hyvä alku. :) Paljon on siis vaikutusta sillä onko se numerolappu rinnassa vai ei!

Kuukauden päästä mennäänkin taas numerolapun kanssa; ilmoittauduin tänään Pirkan Hölkkään!

Näitten kanssa on tullut punttireeniä. Hieman on jo eteenpäinkin menty tän kuvan ottamisen jälkeen.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Missä mennään?

Aikaisemmin valittelin juoksun sujumattomuutta ja jonkinlaista motivoitumisongelmaa. Nyt olen yrittänyt toteuttaa sitä neljän juoksukerran viikko-ohjelmaa vaihtelevalla menestyksellä. Pihahommien syömän ajan vuoksi en ole ihan neljää juoksukertaa joka viikko saanut kasaan, mutta muuten olen hyvinkin tyytyväinen tuloksiin. Juoksu nimittäin sujuu kevyesti ja olen taas siitä innoissani.

Olen käynyt jo useammalla pitkälläkin lenkillä. 2,5 tunnin juoksemisen jälkeen ei tunnu vielä "missään". Vauhti tosin on aika hidasta taaperrusta, mutta kuitenkin hölkän eikä kävelyn puolella. Olen yrittänyt opetella luopumaan oman juoksuvauhtini vertaamisesta muihin juoksijoihin. Juoksen kuitenkin oman kuntoni takia ja saavuttaakseni omia tavoitteitani, en ollakseni nopeampi kuin joku toinen. Välillä täytyy vaan muistuttaa itseään tästä asiasta.

Pitkien lenkkien lisäksi olen tehnyt peruslenkkejä helpolla juoksurytmillä. Peruslenkkien pituus vaihtelee 6 ja 12 kilometrin välimaastossa. Kerran viikossa olen hilpaissut myös vauhdikkaammalle lenkille tai tekemään jonkinlaisia vetoja. Niistä tykkään paljon. On kiva repiä itsestään irti mahdollisimman paljon. Oikeestaan tykkään kyllä pitkistäkin lenkeistä paljon, kun huomaan jaksavani. Tykkään peruslenkeistäkin paljon, kun juoksu on rentoa. Tykkään siis taas juoksemisesta paljon. :)

Jokaisen pitkän lenkin aikana ja jälkeen olen ehdottomasti osallistumassa Pirkan Hölkkään. Pihahommia tehdessä taasen tuntuu aina siltä etten ehdi riittävästi juoksemaan, etten taidakaan osallistua. Aika näyttäköön mihin lopputulokseen päädyin.

Ai niin! Olen menossa UKK-instituutin kuntotestiin! Sain synttärilahjaksi lahjakortin sellaiseen. Hui! Tai ei minua oikeestaan mikään muu jännitä kun se juoksumatolla juokseminen. En ole nimittäin ikinä juossut matolla ja olen vakuuttunut siitä, että jos minut juoksutetaan sillä piippuun, niin loppu on kuin sarjakuvissa. Syyskuun alussa on testin aika. Raportoin tuloksista sitten.

Tunnelmia Tampere International Air Showsta;


Hollannin Ilmavoimien Hornet

Midnight Hawks, eli Suomen Ilmavoimien taitolentoryhmä

Midnight Hawks

Suomen Ilmavoimien Hawk

keskiviikko 11. elokuuta 2010

4 astetta

Riemuitsin liian aikaisin. Lauantaina aloitimme muurikivien asentamisen. Aloitimme hyvin lyhyestä muurista, tai paremminkin istutusaltaasta. Ensimmäisen kerroksen paikalleen hierominen otti aikansa. Seuraavat kerrokset olisivat ihan iisipiisejä, mutta mutta mutta. Toisen kerroksen kivet eivät oikein tuntuneet menevän paikalleen. Eipä niin, kun ovat vääriä kiviä. Samasta muurikivestä on kahta eri mallia; sellainen, josta rakentuu pystysuora muuri ja sellainen, josta rakentuu 4 asteen kallistuksella oleva muuri. Meille piti tulla suoran muurin kiviä, mutta olivatkin noita kallistuvia. Eivät oikein toimi esimerkiksi rappusten reunassa.

Olisi Kivimies saanut kuulla pari valittua ja vähemmän valittua sanaa, jos paikalle olisi sillon eksynyt. Nyt odotellaan taas oikeita kiviä.

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Juosten ja soutaen

Olen ottanut itseäni niskasta kiinni. Juoksu tuntuu taas hyvältä ja on kivaa. Yritän toteuttaa nyt "ohjelmaa", jossa juoksua olisi neljä kertaa viikossa. Kaksi peruslenkkiä, yksi vauhdikkaampi tai vetoja, mäkijuoksua yms ja yksi pidempi lenkki. Pidempi lenkki aina hieman pidempänä kuin edellisellä viikolla. Kolme viikkoa näin ja sitten yksi kevyempi viikko väliin. Katsotaan kuinka pysyn suunnitelmassani ja tuottaako se mitään tulosta ajatellen Pirkan Hölkkää. Lisäksi tietysti muutakin urheilua.

Äijä osallistui kaverinsa kanssa Pirkan Soutuun mökkiveneellä. Aika hurja tuuli ja aallokko oli mökkiveneille, mutta selvisivät reitin läpi ja ihan mukavassa ajassakin.


 Isommalla etuajo-oikeus

 Kirkkoveneet lähdössä

Kivimies ja perhoset

Tämän vuoden kesäloman viimeisiä päiviä viedään. Kotikulmilla olen koko loman viettänyt ja olen täydellisen kyllästetty polttopuilla ja hiiren pas**lla. Viimeinkin on kaikki epämääräiset pressujen alle piilotetut pinot pihasta eliminoitu ja samalla tuhottu hiirien, ampiaisten ja hämähäkkien asumuksia. Polttopuita on paljon, joten ensi talvena saa pakkanen paukkua.

Tuhon kohteeksi joutunut ampiaispesä.

Pihatyöt on edistynyt vähitellen, ei ehkä kuitenkaan niin paljon kuin oli toiveissa. Kerrottakoon tarina Kivimiehestä. Pihaamme tulee jonkun verran kiveystä ja paljon tukimuureja. Ennen lomaa pyysimme tarjouksia haluamistamme kivistä ja ensimmäisellä lomaviikolla kävimme Tampereen seudulla sijaitsevassa liikkeessä tekemässä kaupat ja tilauksen. Kyseessä on siis useampien tuhansien eurojen tilaus, eli luulisi kauppiastakin jonkun verran kiinnostavan. Kivet tulevat rakkaasta naapurimaastamme, joten Kivimiehen (kauppiaan edustaja) kanssa sovimme, että hän tarkastaa kaupan varastot ja varmistaa toimitusajan vielä saman päivän aikana ja ottaa meihin yhteyttä, niin sovitaan haemmeko jotain itse liikkeestä vai tulevatko kaikki seuraavan viikon toimituksessa (lomaviikko 2.). Eipä kuulunut Kivimiehestä pariin päivään. Kun lopulta saimme hänet kiinni, ei hän ollut saanut yhteyttä tehtaalle, mutta kivet tulisivat sovitusti ensi viikolla. 
Eipä näkynyt kiviä, eikä vastannut Kivimies puhelimeen. Loppuviikosta (lomaviikko 2.) kun itse taas lopulta saimme häneen yhteyden, oli kuulemma toimituksessa tullut väärän väriset kivet. Mitä tehtäisiin, otammeko ne vai odotellanko uudet? No ei kyllä oteta väärän värisiä. Kivimies lupaili, että hän laittaa hommiin vauhtia ja seuraavalla viikolla (lomaviikko 3.) olisi oikeat kivet pihassa. 
Alkuviikosta ei kiviä kuulunut, joten ilmoitimme Kivimiehelle, että mikäli kivet eivät sunnuntaina ole pihassa, voidaan varmaan nämä kaupat perua. Perjantaina (lomaviikko 3.) soittelimme taas Kivimiehelle, että missäs mennään? Nyt on kivet tullut heille, sopiiko, että hän tekee viikonlopun aikana kuorman ja maanantaina (lomaviikko 4.) kivet ovat teillä? Noo, sovitaan sitten niin. Kivimies kovasti valitteli tilannetta. Emme kuulemma ole ainoita, he eivät ole saaneet koko heinäkuun aikana tehtaalta yhtään toimitusta. Siis mitä? Meille on tullut ensin väärän värisiä kiviä ja nyt sitten lasti oikeita, mutta he eivät ole saaneet YHTÄÄN toimitusta? Melkein kiinnostaisi tietää, että mistähän niitä kiviä on sinne tipahdellut? Ai niin, Kivimies on sitten seuraavan viikon lomalla. Tuuraaja onneksi löytyy. 
Yllättäen maanantaina ei pihaan tullut kiven kiveä. Tiistaina iltapäivällä saimme Kivimiehen tuuraajan kiinni (mainittakoon, että maanantaisin kaupan kiviedustaja on vapaalla). Tuuraaja totesi, ettei Kivimies ole kuormaa tehnyt viikonlopun aikana, mutta hän laittaa kivet tulemaan. Onko katastrofi, jos ne ovat keskiviikkoaamuna teillä? No eipä tässä taida katastrofeja enää pienistä tulla. Puhelusta meni joku pari-kolme tuntia, kun pihaan lipui kuorma-autollinen kiviä. Mahtavaa Tuuraaja! Pointsit sulle! Nyt kun lomat loppuu on pihassa siis vino pino kiviä odottamassa rakentelua. Ketään tuskin yllättää se, että ihan kaikki kivet ei lastissa tullut mitä oli tilattu. Päästäänpä lopulta jotain kuitenkin tekeen. 
Todettakoon vielä lopuksi, että kertaakaan Kivimies ei informoinut tai ottanut yhteyttä meihin, kun jotain (muka) oli tapahtunut. Ilmeisesti mitään ei siis ollut tapahtunut vaan selityksiä livauteltiin, kun saimme hänet puhelimen päähän.



Kiviä odotellessa aikaa on ollut paljon kaikkeen muuhun. Takapihalle tehtiin paikka pottumaalle, viljelyslaatikoille ja muutamalle marjapuskallekin. Eli asioille, joita olen aina sanonut, ettei minun pihaani tule. Niin se mieli muuttuu ja oikeestaan olen jo aika innoissanikin niistä. Mitähän kaikkea hyvää sitä ensi kesänä omasta pihasta napsisi?



Monenmoisia putkia ja johtoja on kaiveltu meneen pitkin pihaa ja styroxeja ja hiekkaa levitelty. Aletaan oleen jo aika hyvin siinä tilanteessa, että kaikki mitä tästä eteenpäin tapahtuu, jää näkyviin. Sellaiset hommat on mielestäni mukavampia.

 


Kuvissa on "rikkaruohoja" omalta ja vähän naapurinkin tontilta. Pihamme on aiemmin rehottanut vapaana ja täynnä erilaisia värikkäitä niittykasveja. Perhosia ja mehiläisiä on ollut paljon. Nyt kun kasvit tuohoutuvat uudistuvan pihan tieltä olen alkanut huolestua erityisesti perhosista. Pitäisiköhän perustaa takapihan "tyhjille" alueille niille oma niitty? Etteivät kaikkoa kokonaan.