Tapasimme tuossa ystäväpariskunnan, jolla on viisivuotias poika. Äitillä ja isällä oli ollut vapaapäivä, mutta poika oli viety päiväkotiin. Päivän jälkeen poikaa pois päiväkodista hakiessa oli tädit hieman naureskellen kysellyt, että olikos teillä tänään vapaapäivä. Poika oli siellä reippaasti kertoillut kuinka äidillä ja isillä on vapaapäivä, jolloin ne kotona leikkivät ja jumppaavat. :-D Oli kuulemma vanhempien poskille noussut reipas puna ja jotain olivat selitelleet kaupungilla asioiden hoitamisesta. Niin niin.
Kyselin samaiselta pojalta, että joko on kesäloma alkanut ja mitäs lomalla tekevät. Menevät kuulemma mökille koko viikoksi. Mutta välillä pitää tulla käymään kotiin, kun jotain on unohtunut. Pitäisiköhän viedä vanhemmille keltaisia Post-it -lappuja lahjaksi?
Tämä nyt ei ole varsinaisesti lasten suusta, mutta muuten lasten hauskuuksia. Veljeni lasten (alle 6v ja yli 4v.) lempiohjelma televisiosta on tällä hetkellä Lotto-arvonta. Aivan oikein, se sunnuntaisin tuleva seitsemän numeron ja lisänumeroiden arvonta. Sitten jännitetään osuuko numerot kohdalle. Ja voi mikä harmin paikka jos ei satu numerot osuun. Olishan se tietysti mukavampi kun menis kohdalleen ihan vaikka joka numero. :-)
maanantai 30. kesäkuuta 2008
Projekti
Kuntoilun lisäksi tässä alkaa toinenkin projekti työntymään kimppuun. Autotallin rakentaminen. Siinä on luvassa kesälomalle mukavasti puuhaa, kun tehdään autotallille pohjat ja perustukset. Tarkoitus olis jopa ihan itse saada ne aikaiseksi. Tietysti kaivuutyöt tekee kaivuri ettei sentäs lapioimaan ruveta. Eli nyt on sitten etsinnän alla se into ja aktiivisuus, jonka tässä 1,5 vuoden aikana on saanut hukutettua johonkin todella syvälle. Toisaalta tuntuu ihan kivalta, että on jotain puuhaa, mutta välillä tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta saada itsestään jotain noin suurta irti. Toivotaan, että se into jostain kumpuaa ja samalla toivotaan, ettei ihan koko neljän viikon loma menisi tuon tallin kanssa touhutessa. Pieni takaportti on onneksi siinä, että varsinaisen rungon rakentaminen perustusten päälle alkaa vasta ensi vuoden puolella. Mikäli tuleva talvi on samanlainen kuin edellinen, niin rakennuskelit jatkunevat ainakin jouluun asti. Näistä keleistä kun ei vaan tällä seudulla voi ikinä tietää etukäteen.
Hulluus tarttuu
Nyt se on sitten lyöty lukkoon. Venlojen viesti 2009 Mikkelissä ja mulla vielä avausosuus, huh huh. Iltarastit siis odottaa.
Mutta eipä tämä meidän sopimus ole kuin hyvä alku. Tuo äijä meni sopiin ensi vuoden Kalevan kierroksen suorittamisesta. Pelikunto hänellä on ihan hyvä, mutta tuon kestävyyden kanssa ei taida olla ihan sama tilanne. Ja kun lajeina on 30 km luistelu, 60 km hiihto, maraton, 50 km soutu, 120 km pyöräily ja 24 km suunnistus, niin kestävyyttä tarvittais. Meillä siis laitetaan olutpullot kaapin nurkkaan ja lähdetään lenkkeileen. Mielenkiintoista seurata kuinka äijän motivaatio riittää. Epäilen, että joko hän lähtee tähän täysillä mukaan tai sitten koko asia unohtuu muutaman viikon jälkeen. Pidän peukkuja ensimmäiselle ja koitan parhaani mukaan auttaa ja kannustaa. Onneksi lupaus on tehty kaverin kanssa yhdessä, niin sieltä voi löytyä motivaatiota jos oma meinaa loppua. Minun auttamisosuus alkaa mahdollisesti jo tänään iltarasteilla. Äijän suuntavaisto ja suunnistustaito kun ei ole ihan ykkösluokkaa niin reeniä tarvitaan.
Mihinkähän tää kaikki vielä johtaa? Se kaverin sisko, joka on yksi tämän kaiken urheiluhulluuden lähteistä, ei ole vielä edes muuttanut Tampereelle ja on nyt jo saanut tämän kaiken aikaan. Syksyllä kun hän muuttaa näille seuduille, meidän porukkaa ei kannata varmaan tavotella muualta kuin lenkkipoluilta.
Mutta eipä tämä meidän sopimus ole kuin hyvä alku. Tuo äijä meni sopiin ensi vuoden Kalevan kierroksen suorittamisesta. Pelikunto hänellä on ihan hyvä, mutta tuon kestävyyden kanssa ei taida olla ihan sama tilanne. Ja kun lajeina on 30 km luistelu, 60 km hiihto, maraton, 50 km soutu, 120 km pyöräily ja 24 km suunnistus, niin kestävyyttä tarvittais. Meillä siis laitetaan olutpullot kaapin nurkkaan ja lähdetään lenkkeileen. Mielenkiintoista seurata kuinka äijän motivaatio riittää. Epäilen, että joko hän lähtee tähän täysillä mukaan tai sitten koko asia unohtuu muutaman viikon jälkeen. Pidän peukkuja ensimmäiselle ja koitan parhaani mukaan auttaa ja kannustaa. Onneksi lupaus on tehty kaverin kanssa yhdessä, niin sieltä voi löytyä motivaatiota jos oma meinaa loppua. Minun auttamisosuus alkaa mahdollisesti jo tänään iltarasteilla. Äijän suuntavaisto ja suunnistustaito kun ei ole ihan ykkösluokkaa niin reeniä tarvitaan.
Mihinkähän tää kaikki vielä johtaa? Se kaverin sisko, joka on yksi tämän kaiken urheiluhulluuden lähteistä, ei ole vielä edes muuttanut Tampereelle ja on nyt jo saanut tämän kaiken aikaan. Syksyllä kun hän muuttaa näille seuduille, meidän porukkaa ei kannata varmaan tavotella muualta kuin lenkkipoluilta.
sunnuntai 15. kesäkuuta 2008
Venlojen vauhdissa
Olin eilen suunnistuskaverini kanssa katsomassa Venlojen viestiä. Lähinnä kannustamassa kaverini siskoa joukkueineen. Ikinä ennen en ole Jukolan viestiä käynyt paikanpäällä seuraamassa. Oli aikamoinen yllätys huomata kuinka suuresta tapahtumasta oikeasti onkaan kyse. Tunnelma oli kuin festareilla. Porukkaa oli valtavasti, niin suunnistajia kuin katsojiakin. Varsinaista suunnistustahan ei oikeastaan pysty paikanpäällä seuraamaan kuin vaihtojen osalta, mutta silti tunnelma imaisi mukaansa ja tunnit vierähtivät ihan huomaamatta jännittäessä, että koska viestin viejä tulee vaihtoon.
Vaihdon jälkeen kuultiin viestin viejältä tunnelmat kuinka oli mennyt. Seuraamamme joukkueen kaikilla jäsenillä oli aika yhtenevät kommentit osuuksiensa jälkeen: "vaikea maasto, mutta vitsit että oli KIVAA!" Joukkueen jäsenet alkoivat puhumaan meitä ympäri ensi vuoden Venlaan kakkosjoukkueeksi. Enpä voi kieltää etteikö tuo mahtava tunnelma ja osallistujien täydestä sydämestä pursuava innostus olisi aiheuttanut jonkilaista kärpäsen puremaa. Ja yli 900:n joukkueen sekaan mahtui niin monenlaista kulkijaa, että itsellekin tuli tunne, ettei se aivan ylitsepääsemätön suoritus olisi. Juoksukuntoa ja suunnistustaitoja tarvii vielä petrata ettei tule itku heti ensimmäisellä rastilla. Kun vain saisi tuon polven kestämään. Jos ei vielä ensi vuonna, niin ehkä sitten 2010? Polte kyllä syttyi.
Seuraamamme joukkuekin pärjäsi ihan mukavasti ja täytti omat tavoitteensa; eivät joutuneet yhteislähtöön ja paransivat viime vuoden sijoitustaan. Hyvä tytöt!
Vaihdon jälkeen kuultiin viestin viejältä tunnelmat kuinka oli mennyt. Seuraamamme joukkueen kaikilla jäsenillä oli aika yhtenevät kommentit osuuksiensa jälkeen: "vaikea maasto, mutta vitsit että oli KIVAA!" Joukkueen jäsenet alkoivat puhumaan meitä ympäri ensi vuoden Venlaan kakkosjoukkueeksi. Enpä voi kieltää etteikö tuo mahtava tunnelma ja osallistujien täydestä sydämestä pursuava innostus olisi aiheuttanut jonkilaista kärpäsen puremaa. Ja yli 900:n joukkueen sekaan mahtui niin monenlaista kulkijaa, että itsellekin tuli tunne, ettei se aivan ylitsepääsemätön suoritus olisi. Juoksukuntoa ja suunnistustaitoja tarvii vielä petrata ettei tule itku heti ensimmäisellä rastilla. Kun vain saisi tuon polven kestämään. Jos ei vielä ensi vuonna, niin ehkä sitten 2010? Polte kyllä syttyi.
Seuraamamme joukkuekin pärjäsi ihan mukavasti ja täytti omat tavoitteensa; eivät joutuneet yhteislähtöön ja paransivat viime vuoden sijoitustaan. Hyvä tytöt!
maanantai 9. kesäkuuta 2008
Halkoja ja heviä
Viikot vierähtelee niin ettei kyydissä meinaa pysyä. Ollaan vietetty iltoja halkojen parissa. Useampi motti polttopuita on jo syntynyt ja monta pölliä on vielä odottamassa halkomista. Pysyypä ens talven taas luola mukavasti lämpösenä ja sähkölaskut kurissa. Sen verran moderneja luolaihmisiä olemme, että perinteinen kirves on korvattu halkomakoneella. Aika veikee vehje. Ja huomattavan paljon kevyempää tuollaisen puumäärän pilkkominen polttopuiksi kuin kirveellä heilutellessa. Jostain pitäisi vaan löytää hyvä patentti polttopuiden säilytykseen ulkotiloissa. Meillä on ollut jos jonkinlaisia kyhäelmiä, jotka pysyvät paremmin ja huonommin kasassa. Samoin pinojen peittämiseen tarvittaisiin joku vedenpitävä tekniikka. Ilman olisi kuitenkin hyvä kiertää puupinossa, mutta veden ja lumen pysyä poissa. Toisaalta puut pitää kohtuu helpolla saada pinosta takkaankin. Katostiloja kun meillä ei ainakaan vielä toistaiseksi ole niin paljoa, että saisimme puut katoksen alle suojaan. Olisiko kellään hyviä ideoita "suurien" polttopuumäärien telineeksi?
Perjantai ja lauantai vietettiin järvellä hankkien rusketusraitoja ja kuunnellen heviä. Eteläpuistossa kun oli tuo Sauna, mihin oli helppo osallistua vesiltä käsin. Rusketusraidat saatin hyvin aikaiseksi ja lauantaina kuunneltiin Sonata Arctican, Scorpionsin ja osa Sebastian Bachin keikasta. Scorpparit oli pienoinen pettymys, kun eivät edes Wind of Change:ä soittaneet. Muuten oli ihan hyvät keikat vaikkei mitään nähtykään ja järvellä vallitsi letkeä tunnelma. Varmaan nelisenkymmentä monenmoista kelluvaa purtiloo siinä oli pyörimässä scorppareitten keikan aikana.
Nyt kun on viime viikon ja viikonlopun aikana saanut aimo annoksen d-vitamiinia, niin ei edes harmita istua päivähoidossa katselemassa ikkunasta harmaata vesi- ja raesadekuuroilla höystettyä maisemaa. Kyllä se aurinko sieltä taas tulee. Nythän on vasta kesäkuun alku.
Perjantai ja lauantai vietettiin järvellä hankkien rusketusraitoja ja kuunnellen heviä. Eteläpuistossa kun oli tuo Sauna, mihin oli helppo osallistua vesiltä käsin. Rusketusraidat saatin hyvin aikaiseksi ja lauantaina kuunneltiin Sonata Arctican, Scorpionsin ja osa Sebastian Bachin keikasta. Scorpparit oli pienoinen pettymys, kun eivät edes Wind of Change:ä soittaneet. Muuten oli ihan hyvät keikat vaikkei mitään nähtykään ja järvellä vallitsi letkeä tunnelma. Varmaan nelisenkymmentä monenmoista kelluvaa purtiloo siinä oli pyörimässä scorppareitten keikan aikana.
Nyt kun on viime viikon ja viikonlopun aikana saanut aimo annoksen d-vitamiinia, niin ei edes harmita istua päivähoidossa katselemassa ikkunasta harmaata vesi- ja raesadekuuroilla höystettyä maisemaa. Kyllä se aurinko sieltä taas tulee. Nythän on vasta kesäkuun alku.
keskiviikko 4. kesäkuuta 2008
Aktiivielämää
Muutaman päivän lastenhoitotauon jälkeen oon taas päässyt urheilun pyörteisiin.
Lauantaina lähdettiin polkupyörillä aamukahville Arboretumin kahvilaan. Siitä polkaisimme Pyynikille tenniskentän viereen olusille. Siellä pälkähtikin päähän ajatus, että poljetaankin kotiin järven toista kautta. Kummallakaan ei ollut oikeastaan aavistustakaan, että mistä sieltä pääsee polkupyörillä. Otettiin siis tavoitteeksi pysyä mahdollisimman lähellä järven rantaa. Aika hyvin siinä onnistuttiinkin. Välillä kyllä mentiin hyvinkin pieniä polkuja pitkin eli matkavauhti ei ollut mikään huimaava, mutta kilometrejä tälle lenkille kertyi noin kolmekymmentä. Ihan mukavasti siis ja käsivarret sai hyvin aurinkoa.
Sunnuntai meillä on normaalisti lentopallopäivä. Nyt ei saatu riittävästi porukkaa kasaan, joten otimme taas äijän kanssa fillarit alle. Tällä kertaa suuntana oli Peltolammi. Oli siellä jokunen kylmäpää jopa uimassakin. Kilometrejä ei tullut hirveästi, mutta reilu tunti kuitenkin poljettiin. Viikonlopun aikana tuli käytyä monessa sellaisessa paikassa, missä en ole ennen käynyt. Todellista kotiseutumatkailua ihan kotinurkilla.
Maanantaina oli iltarastit. Lähdin parin viikon tauon jälkeen koittamaan onko polvi parantunut ja miten metsäily sen kanssa onnistuu. Polvi ei tullut yhtään kipeäksi! Eli lääkekuuri ja polvituki ovat ilmeisesti tehneet tehtävänsä. Hyvä niin. Lähdimme ihan tuon polven takia taas sille lyhyelle (3km) ja helpolle reitille. Tosin onnistuimme sielläkin harhailemaan. Heti toinen rasti oli täysin hukassa, haimme sitä varmasti useamman kymmenminuuttisen ajan. Emme tosin olleet ainoat, joille se tuotti ongelmia. Kartan teon jälkeen oli ilmeisesti muodostunut muutama uusi polku ja kartassa olevat "heikot" polut oli muuttunut kunnon poluiksi. Koska väitän edelleen, että siellä oli liikaa polkuja karttaan verrattuna. :-P Loppuaika ei ollut mikään huimaava tuon harhailun jäljiltä, mutta kaikki rastit taas löydettiin ja maaliin päästiin.
Eilen oli vuorossa Pilates-intensiivi. Viikottaiset pilatestunnit jäivät kesälomalle pari viikkoa sitten, mutta eilen oli 1,5 tunnin intensiivi-kurssi, jossa saatin kesälle itseharjoitteluohjelma. Siirryimme liikkeissä hieman vaativammalle tasolle ja vetäjä korjasi jokaisen liikkeen aikana jokaisen kurssilaisen asennon oikeanlaiseksi. Oli aika tehokas kurssi. Nyt kun joku tulisi vielä kesällä vetämään minulle niitä liikkeitä, että saisin aikaiseksi niitä tehtyäkin. Vapaaehtoisia?
Lauantaina lähdettiin polkupyörillä aamukahville Arboretumin kahvilaan. Siitä polkaisimme Pyynikille tenniskentän viereen olusille. Siellä pälkähtikin päähän ajatus, että poljetaankin kotiin järven toista kautta. Kummallakaan ei ollut oikeastaan aavistustakaan, että mistä sieltä pääsee polkupyörillä. Otettiin siis tavoitteeksi pysyä mahdollisimman lähellä järven rantaa. Aika hyvin siinä onnistuttiinkin. Välillä kyllä mentiin hyvinkin pieniä polkuja pitkin eli matkavauhti ei ollut mikään huimaava, mutta kilometrejä tälle lenkille kertyi noin kolmekymmentä. Ihan mukavasti siis ja käsivarret sai hyvin aurinkoa.
Sunnuntai meillä on normaalisti lentopallopäivä. Nyt ei saatu riittävästi porukkaa kasaan, joten otimme taas äijän kanssa fillarit alle. Tällä kertaa suuntana oli Peltolammi. Oli siellä jokunen kylmäpää jopa uimassakin. Kilometrejä ei tullut hirveästi, mutta reilu tunti kuitenkin poljettiin. Viikonlopun aikana tuli käytyä monessa sellaisessa paikassa, missä en ole ennen käynyt. Todellista kotiseutumatkailua ihan kotinurkilla.
Maanantaina oli iltarastit. Lähdin parin viikon tauon jälkeen koittamaan onko polvi parantunut ja miten metsäily sen kanssa onnistuu. Polvi ei tullut yhtään kipeäksi! Eli lääkekuuri ja polvituki ovat ilmeisesti tehneet tehtävänsä. Hyvä niin. Lähdimme ihan tuon polven takia taas sille lyhyelle (3km) ja helpolle reitille. Tosin onnistuimme sielläkin harhailemaan. Heti toinen rasti oli täysin hukassa, haimme sitä varmasti useamman kymmenminuuttisen ajan. Emme tosin olleet ainoat, joille se tuotti ongelmia. Kartan teon jälkeen oli ilmeisesti muodostunut muutama uusi polku ja kartassa olevat "heikot" polut oli muuttunut kunnon poluiksi. Koska väitän edelleen, että siellä oli liikaa polkuja karttaan verrattuna. :-P Loppuaika ei ollut mikään huimaava tuon harhailun jäljiltä, mutta kaikki rastit taas löydettiin ja maaliin päästiin.
Eilen oli vuorossa Pilates-intensiivi. Viikottaiset pilatestunnit jäivät kesälomalle pari viikkoa sitten, mutta eilen oli 1,5 tunnin intensiivi-kurssi, jossa saatin kesälle itseharjoitteluohjelma. Siirryimme liikkeissä hieman vaativammalle tasolle ja vetäjä korjasi jokaisen liikkeen aikana jokaisen kurssilaisen asennon oikeanlaiseksi. Oli aika tehokas kurssi. Nyt kun joku tulisi vielä kesällä vetämään minulle niitä liikkeitä, että saisin aikaiseksi niitä tehtyäkin. Vapaaehtoisia?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)