Liikennöintiä Kiinan malliin

Mikäli haluat eroon esimerkiksi lentopelosta, tervetuloa tutustumaan Kiinan liikenteeseen. Minua ei ainakaan pelota tämän jäljiltä enää mikään muu liikenne. Tää on jotain aivan käsittämättömän kamalaa. Se ei ole tie eikä mikään, jossa ei ole vähintään kolmea kaistaa yhteen suuntaan. Tosin kaistat ja suunnat ovat merkityksettömiä. Kaistojen välissä voi ajaa ihan yhtälailla kuin kaistallakin. Eikä aina ole väliä suunnallakaan. Tosin kaistamaalauksetkin sen jo kertovat, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Mopoja, joita on äärettömän paljon, ei koske mitkään säännöt. Niillä voi ajaa kadulla ja suojatiellä ja mihin suuntaan hyvänsä. Tai vaikka vastakarvaan poikittain tien yli. Turistina kävellen liikkumista ei ainakaan helpota se, että mopot ovat täysin äänettömiä.

 Suojatien toisella puolella toiseen suuntaan ja toisella toiseen.

Kai täällä jonkinlaisia nopeusrajoituksiakin on, mutta niiden noudattaminen onkin sitten ihan eri juttu. Yleisenä tapana tuntuu olevan kaasu tai jarru pohjassa meininki. Välimallit on turhia.

Ohittaminen sujuu näppärästi. Ohi mennään sieltä mistä parhaiten ja nopeimmin päästään. Pimeällä ohittaessa pitää vilkuttaa valoja reilusti ennen ohitusta ja koko ohituksen ajan. Koska liikennettä on runsaasti, valoja vilkutellaan käytännössä koko ajan. Markkinarako valokatkasijoiden varaosamyyjänä! Vilkun käyttö ohittaessa on täysin mielialasta ja hetkestä kiinni. Välillä vilkutetaan, välillä ei ja välillä vilkku on päällä koko ajan johonkin suuntaan.

Risteystä lähestyttäessä soitetaan torvea. Erityisesti mikäli risteyksen lähettyvillä on joku toinen tien käyttäjä. Torvimusiikki soi koko päivän toimistollakin, kun ikkunat on auki.

Mopoja ja autoja on mitä erikoisemman näköisiä käpästyksiä. Jotkut itse rakennellun näköisiä, jotkut suoraan 50-luvulta ja jotkut viimeistä huutoa olevia luksusmalleja. Takseissa kuljettaja on suojattu joka suunnasta muovilevyillä. Turvavöiden käyttö on useimmissa autoissa tehty hankalaksi, jopa mahdottomaksi. Penkki on joko suojattu erilaisilla kankailla tai turvavyön vastakappaleita ei löydy mistään.

Kuljetin

Sivummalla isoista kaupungeista kadut on viivottimella vedettyjä suoria baanoja. Shanghaissa ohitustiet on rakennettu kaupungin yläpuolelle pilareiden varaan.

 Suoraan ja pitkään

  

Vielä en ole löytänyt yhtäläisyyksiä Suomen liikenteeseen.

Kiertotie

Kiertotie Kiinasta blogiin löydetty! Hidas, mutta yhteys kuitenkin. Juttuja ja kuvia on siis luvassa jossain sopivassa välissä.

Jonkinlainen kulttuurishokki tämä on ollut, ihan mukavaa kuitenkin. Ja paljon uutta on parissa päivässä jo tullut eteen.

Tuliaisia

Alle viikko enää Kiinaan lähtöön ja jännitys on korkealla. Tänään olen pohdiskellut mitä tuliaisia sinne veisimme. Siellä on muutama ihminen, jotka ovat jo etukäteen järjestelleet asioitamme. Heitä haluamme muistaa sekä tietysti koulutettavia kurssilaisia, auton kuljettajaa, siivoojaa ja muita tärkeitä ihmisiä, joita matkan varrella vastaan tulee. Mikä sitten olisi sopivaa vietävää Suomesta Kiinaan ihmisille, joita ei tunne?

Sen verran olen tutustunut, että kelloa ei Kiinaan kannata viedä, koska se symboloi kuolemaa. Väreistä musta, sininen ja valkoinen (heh, suomalaisuuteen liitettävät värit) liittyvät onnettomuuteen ja suruun, joten niitäkin kannattanee välttää. Suomessa yleisiä tuliaislahjoja eli kynttilöitä käytetään lukemani mukaan Kiinassa lähinnä hautajaisissa, voisivat siis herättää tuliaislahjoina hämmästystä.

Pieniä sopivan paikan tullen jaettavia lahjoja löytyy varmasti monenlaisia. Tietenkin suomalaista suklaata, avaimenperiä, jääkaappimagneetteja ym. pientä Suomi-aiheella höystettyä tavaraa. Salmiakkia tuskin kannattaa viedä, se ei taida oikein maistua muuta kuin suomalaisessa suussa.

Ajatuksissani ovat pyörineet kaikki tutut Aalto, Iittala, Marimekko, Aarikka jne -tuotteet. Nämä kuitenkaan eivät taida merkitä kiinalaisille merkkeinä mitään? Design-tuotteet ovat hankalia siinäkin suhteessa, että toiset tykkää ja toiset ei. Voinko edes kuvitella, että kiinalaiseen makuun istuisi samanlainen tuote kuin suomalaiseen?

Erilaisia alkoholituotteita mainitaan monissa yhteyksissä. Kiinassa naisten juominen ei kuitenkaan ole niin yleistä (eikä hyväksyttävää?) kuin miesten, joten kyseisen lahjan saaminen naiselta voisi olla hämmentävää. Suurin osa koulutettavistamme ja yhteyshenkilöistämmekin on naisia, joten alkoholi suljettaneen pois listalta. Eipä itsellänikään ole intresseissä antaa alkoholia lahjaksi.

Suomesta mieleen tulee myös sauna, mutta tuskin kiinalainen ymmärtää saunatuotteidenkaan päälle.

Suomalaisesta musiikista tykätään erityisesti Japanissa. Mielestäni musiikin vieminen vaatisi kuitenkin jonkinlaista tietämystä vastaanottajan musiikkimausta. On eri asia viedä Sibeliusta tai HIM:ä.

Parhaimpana ajatuksena tällä hetkellä pidän jotain suomalaisuudesta kertovia kirjoja. Erityisesti suomalaisesta luonnosta kuvia sisältävä kirja voisi olla kiva. Kiinalaiset tykkäävät kuulemma muutenkin nähdä paljon kuvia meistä, läheisistämme, harrastuksistamme, elinympäristöstämme ym.

Kenelläkään ideoita, kokemuksia tai ajatuksia tuliaisten suhteen?

Juostaanko Kiinassa?

Minulla ja Kiinan matkaan lähtevällä työkaverillani on ainakin yksi yhteinen harrastus, juokseminen. Vaikka omat lenkkini on kesällä jäänyt minimimääriin, tarkoituksenani on ottaa lenkkarit mukaan matkaan. Olemme yrittäneet selvitellä mahdollisia juoksumaastoja asuinkaupungissamme. Ensimmäiseltä suomalaiselta paikalla käyneeltä kysyttäessä vastaus oli jotakuinkin sen suuntainen, että ei siellä juosta voi. Seuraavaksi tiedustelin asiaa paikalliselta kollegaltani, joka mainitsi yhden puiston, missä voi juosta sekä teiden varsilla lenkkeilyn. Tosin jatkoksi hieman ihmettelevään sävyyn kertoi siellä vierailleista australialaismiehistä, jotka juoksivat kadun varrella joka aamu! Viimeisenä suomalaismielipiteenä kuulimme, että ei muuta kun lenkkarit mukaan. Ja eikös juosta voi melkein missä vaan?

Ilmeisesti kiinalaisilla ei ole samanlaista kuntoilun harrastamiskulttuuria kuin täällä länsimaissa eikä sitä tarvinne tehdä ylimääräisten kalorien kuluttamiseksi. Paikallinen kollegani ei ainakaan ymmärtänyt koko juttua, kun kyselin lenkkimaastoista ja mainitsin, että koska heillä on kuulemani mukaan todella hyvää ruokaa, niin tarvitsen jotain vastapainoa syömiselle.

Mielenkiintoista olisi päästä kokeilemaan jotain perinteistä kiinalaista lajia kuten Taiji (kiinalaisittain Tai chi). Haasteeksi voi osoittautua englantia puhuva Taijin vetäjä. Vai tarvitaanko siinä sanoja? Kuntosali juoksumattoineen ja spinning-saleineen ainakin pitäisi löytyä eli enköhän siellä johonkin pääse vatsaani sulattelemaan. Lentopalloilu voi olla vaikeammin järjestettävissä.

Pitkänenäiseksi

Työpaikaltani lyötiin syksyn suunnitelmiini uudet nuotit. Lähden syyskuun lopussa Kiinaan työreissulle. Tavoitteena olisi kouluttaa paikallisen toimistomme väkeä tukemaan paremmin meidän toimintojamme (...). Koulutusreissuni kesto on kuusi viikkoa.

Toimistomme sijaitse Kunshanissa, joka on lätkäisty Kiinan kartassa hyvinkin lähelle Shanghaita. Tai siis varsinaisesti ei ole lätkäisty kartalle. Yritin löytää Suomessa myytävistä matkaoppaista tietoa Kunshanista, mutta eipä sitä vain reilun 600 000 asukkaan pikkukylää ole edes mainittu tai sijoitettu karttoihin. Noiden vakinaisten asukkaiden lisäksi kylässä on saman verran reissutyöläisiä.

Mielenkiinnolla odotan kuinka saan opetettua kiinalaiseen kurinalaisuuteen ja kunnioitukseen kasvatetuille länsimaissa suunniteltuja toimintatapoja ja prosesseja. Haasteilta tuskin voin välttyä. Onneksi kanssani lähtee toinenkin kouluttaja, niin on joku kenen kanssa ihmetellä ja sopeutua paikallisiin tapoihin. Mielenkiintoisia asioita ja kokemuksia olen jo aikasemmilta Kiinan kävijöiltä kuullut. Kouluttajana asemani on ilmeisesti jotain jumalasta seuraavaa... Mitään ei kyseenalaisteta ja vaikka kirjoitetuissa ohjeissa olisi selkeä virhe, siitä ei mainita ja sen mukaan toimitaan, tuli mitä tuli. Tietynlaiset etukäteispaineet on siis asetettu. Nämä ovat siis vain muilta kuultuja "totuuksia", omani kerron sitten kun niitä on muodostunut.

Matkaan lähtemisessä on monenmoista järjesteltävää. Ensin toki lentoliput. Tarvin myös työviisumin. Saadakseni viisumin, minulla pitää kuitenkin olla kutsu yritykseltä, johon olen menossa. Kutsun saamiseen tarvitaan tietenkin päiväkohtainen koulutussuunnitelma. Järjestettynä pitää olla myös asunto ja paluulippu. Asunto järjestetään paikallisen toimistomme puolesta. Luvassa on ilmeisesti lokoisaa elämää siivojineen, pyykinpesijöineen, autonkuljettajineen jnejne. Näillä tiedoilla saattaa irrota viisumi. Toivottavasti pullollaan eri maiden leimoja oleva passini ei aiheuta ylimääräistä selvittelyä tullissa.

Ensimmäinen suunnittelematon sattuma matkalleni jo osui. Viikon Kiinassa oleskeluni jälkeen siellä on kansallispäivä, joka tarkoittaa paikallisille vuoden pisintä, eli viikon, yhtäjaksoista vapaata. Jokainen kulkuväline on siis varmasti täynnä mustatukkaisia, kun miljardi kiinalaista lähtee samanaikaisesti maaseudulle lomalle.

Koitan raportoida ennen matkaa ja matkalla eteen tulevia kummallisuuksia täällä blogissa. Siitä en tiedä kuinka Kiinan maalla mahtaa Blogger toimia, Facebookista ilmeisesti täytyy vierottautua.

Vaan töissä täällä

Lauantaina olimme kaveriporukalla Tampereella Ilveksessä kasaribileissä. Illan pääesintyjänä oli Dingo ja odotukset oli tietysti korkeella. Meidän porukan kasaripukeutuminen jäi lopulta hyvin vaisuksi, mutta aivan mahtavia asuja oli ihmiset löytäneet. Suoraan sanottuna aivan kamalia, mutta kuitenkin hienoja ja NIIN kasarihenkisiä!

Järjestelyt oli Ilveksessä hoidettu hienosti, kun eri ravintoloiden välillä sai sukkuloida ihan vapaasti jopa juomien kanssa. Eri puolilla taloa soi erilainen musiikki, kaikki kuitenkin kaheksankytluvun antia. Meiniki oli hyvä.

Suuri pettymys olikin sitten Dingo. Tai siis eihän Dingosta ole jäljellä kuin Neumann, mutta mielestäni hänkin voisi lopettaa. Veto oli kuin töihinsä kyllästyneellä toimistotyöntekijällä, joka käy töissä vain sen takia, että jostain se raha perheen elättämiseen on saatava. Neumannin esiintymisestä ei näkynyt pienintäkään innostumista tai eläytymistä asialleen. Valitettavasti esiintyvän artistin työhön kuuluu mielestäni myös eläytyminen ja heittäytyminen. Pelkästään hänen olemuksesta huokui jo välinpitämättömyys astellessaan KASARIbileiden pääesiintyjänä lavalle farkkucapreissa ja kauluspaidassa. Ei edes sifonkihuivia. Koko komeuden kruunasi vielä epäonnistunut miksaus. Neumannin laulusta ei saanut mitään selvää. En voi suositella Dingon keikkaa kenellekään, joka haluaa säilyttää edes jonkinlaisen fiiliksen Dingon musiikkia kuunnellessaan. Pohjanoteeraus. Ja Neumannille voisin suositella uutta uraa jossain "perinteisemmissä" työtehtävissä.