Ole yksi päivä pois ja...

..hiiret hyppii pöydillä.

Äijä on ollut koko tämän viikon maailmalla ja itse olin keskiviikkona työasioissa tuolla eteläisessä Suomessa. Palasin kotiin kahdeksan aikaan illalla ja pihassa odotti todellinen yllätys. Joka seuraavan päivän valossa näytti suunnilleen tältä:
Tarkoittaa siis sitä, että autotallin runkotoimitus oli saapunut. No, sehän ei sinänsä ole mitenkään ihmeellistä, kun autotallia ollaan rakentamassa. Omituista siitä teki se, että pysytys piti alkaa viikolla 12 vuonna 2009. Asiaa hieman lievensi taas, että olimme kyllä puhuneet talotoimittajan kanssa, että mikäli heillä on joku väli työtilanteissa, niin meidän puolesta ei ole väliä koska tallin rungon pystyttävät. Kunhan se on valmis viimeistään sovittuna aikana. Eipä ollut kukaan vaan huomannut ilmoittaa meille, että meinaavat aloittaa pystytyksen NYT. Ihan mukava juttuhan se on, että ensi viikolla tallin runkopystytyksen pitäisi sitten olla valmis. Huonompi puoli on, että ne taitavat lähettää laskutkin tuosta tallista nyt, eikä ensi vuonna. Tuli hieman kiire keräillä rahat kasaan.

Torstaina äijät oli jo pysytys puuhissa ja perjantain työpäivän jälkeen odotti tällaiset näkymät:

Sahasta Venetsiaksi

Laitetaanpa pitkästä aikaa kuviakin. Oltiin jo kesällä kuvailemassa tuossa lähistöllä entisen sahan alueella.

Nämä rakennukset puretaan ja osa on jo purettukin. Tilalle tulee "Pikku-Venetsia" -asuinalue.
Alueelta tarvii vaihtaa paljon maata. Lisäksi järveä täytetään niin, että saadaan rakennettua kokonaan uusi niemi. Näistä kuvista voi päätellä mitä muuta toimintaa kuin saha alueella on aiemmin ollut. Monille varmasti tuttu muoto näkyy vasemman puoleisessa kuvassa. Onhan se hyvä, että alue tulee siivottua. Tällä hetkellä rannassa ei kuulu laineiden liplatus vaan kilinä.

Vilkas mielikuvitus

Tänään ei päästy pelaan lentopalloo koulujen syyslomien takia, joten lähdin vähän pitemmälle sauvakävelylenkille. Kyselin äijältä vähän reittivinkkejä, kun hän oli viime viikolla lenkillä niissä maastoissa mihin itse ajattelin nyt suunnata.

Ensimmäiset 4-5 km meni kivasti tutuissa maastoissa, sitten siirryin ennen tutkimattomille seuduille. Heti aluksi tuli vastaan louhos, josta kotona oli jo puhetta. Lähdin kiertään louhosta vasemmalta puolelta, kunnes tulin siihen tulokseen, että sieltä kautta kiertämällä matkasta voi tulla aika pitkä. Hetken katseltuani huomasin toisella puolella metsäautotien pään, jota olin siis etsimässä. Vaihdoin suuntaa ja toiselta puolelta matka oli paljon lyhyempi. Mikä oli ihan kiva juttu, koska siinä louhoksessa pyöriessäni tuli mieleeni kaikki tv-sarjat ja elokuvat, joissa ruumiit löytyy aina tuollaisista louhoksista. Huh, tuli vähän vauhtia lenkkareihin ja sauvoihin. Miten niin katsonut liikaa poliisi-tv:tä?!
Seuraavaksi matka jatkui tuota metsä-autotietä pitkin. Yhtään vastaantulijaa ei näkynyt pitkiin aikoihin. Kun metsässä huhuili joku isompi lintu, pääsi mielikuvitukseni taas irti. Täällähän voi olla karhuja! Vähän kiristin tahtia ja kohta; täällähän voi olla susia!! Näitä jälkimmäisiä on jopa niillä seuduilla tavattu, joten ei muuta kun lisää tahtia. Aloin myös oikein kunnolla töksäytteleen sauvoilla maahan, josko nuo pedot vaikka pelästyisivät sitä ääntä. Onneksi olin jo taittanut suurimman osan tästä hiljasesta ja syrjäisestä metsäautotiestä, joten pienen panikoinnin jälkeen päädyin vähän isommalle tielle. Siellä näkyi jo muitakin ihmisiä ja mielikuvitus rauhoittui.
On se kyllä kumma kuinka itse omilla ajatuksillaan saa itselleen paniikin aikaiseksi.

Selvisin kuitenkin ilman törmäystä ruumiisiin tai petoeläimiin ja tein reilun kahden tunnin ja 13 kilometrin lenkin. Siihen vielä päälle kotona pitkät venyttelyt niin taas on kuin uusi ihminen!

Tukka hyvin, kaikki hyvin

Lauantaina hankin itselleni syksyn piristykseksi uuden hiuslookin. Siitä tuli mieleeni, että en ole tainnut avautua edellisestäkään kampaajalla käynnistäni.

Olen jo jonkin aikaa käyttänyt yhden kampaamon palveluja ja siellä minulla on ollut myös vakikampaaja. Edelliskerran kävin kampaajalla kesälomallani, eikä ollut erityisen onnistunut vierailu. Soitin kampaamoon varatakseni ajan, niin puhelimeen vastasi joku joka puhui aika huonosti suomea. Monen yrityksen jälkeen puhelu päättyi siten, että minulla oli aika varattuna väärällä nimellä (tämä puhelimeen vastannut henkilö ei siis ymmärtänyt nimeäni) ja jollekin muulle kampaajalle kuin sille, jolla yleensä käyn. No, ajattelin kuitenkin käyttää ajan. Noin 20 minuuttia ennen varattua aikaa, kun olin ajelemassa kohti kampaamoa, sieltä soitettiin, että voisinko tulla puoli tuntia myöhemmin. Kun kerran lomalla olin niin mikäs siinä. Ehtisin käymään siinä välissä vaikka kaupassa. Lopulta kampaaja oli vielä tästäkin ajasta 10 minuuttia myöhässä ja ensimmäisenä ilmoitti minulle nyrpeällä naamalla: "Älä ihmettele, kun minulla on poski turvoksissa. Olin äsken hammaslääkärillä ja olen oikeastaan sairaslomalla, mutta tulin nyt nämä sinun hiuksesi laittamaan." Eipä siinä sitten mitään. Tykkään käydä kampaajilla, jotka ehdottavat ja ideoivat mitä hiuksilleni voisi tehdä, koska itse en osaa kuvitella minkälainen hiusmalli minulle sopii tai ei sovi missään nimessä. Joten kun kampaaja kysyi, että mitä tehdään, niin totesin, että juurikasvu pitäisi saada pois ja leikkausmalleja hän voi ehdottaa. Ehdotus oli se, että eteeni tuotiin läjä kirjoja ja todettiin että kato noista. Päätin sitten, että jos ihan vaan tasotellaan latvoja ja leikataan vähän etutukkaa ja kampaaja ehdotti, että värjätään juurikasvua vaaleilla raidoilla niin ei ole niin "värjätyn näköinen". Lopputulos oli se, että lähtiessäni kampaamosta, minulla oli edelleen maantien värinen juurikasvu ja leikattuna "etutukka", joka oli mitaltaan sellainen, ettei sitä saanut mitenkään fiksusti otsalle, eikä se pysynyt korvan takana. En valittanut aiheesta, koska en todellakaan halunnut jäädä enää hetkeksikään tämän kampaajan käsittelyyn, joka oli vain minun takia keskeyttänyt sairaslomansa ja joka osoitti sen tuoman ketutuksen hyvin selkeästi.

Mikäli tuolla edelliskerralla ei leimakorttini olisi tullut täyteen, olisi kerta jäänyt varmasti viimeiseksi tässä kyseisessä kampaamossa. Mutta nyt kun luvassa oli hiusten leikkaus ilmaiseksi ajattelin vielä yrittää tätä kampaamoa. Tällä kerralla puhelimeen vastasi suomenkielinen henkilö ja sain varattua ajan jopa omalle vakkari kampaajalleni. Lauantaina sitten suuntasin kampaamoon. No, eipä sitä vakkarikampaajaa siellä näkynyt, vaan tuo edelliskerralta tuttu huonosti suomea puhuva kampaaja tuli laittamaan hiuksiani. Hänellä oli kyllä heti ihan hyvältä kuulostava ajatus siitä, mitä hiuksilleni tehtäisiin. Hieman vaivautuneen olon siinä tuolissa istuesssani aiheutti muiden kampaajien kyttäys, kun he seurasivat silmä kovana, että mitä tämä minun kampaajani tekee ja tulisiko jotain virheitä, joista pääsisi sanomaan. Kampauksesta ja väristä tuli lopulta ihan kiva, mutta jotenkin jäi kuitenkin vähän huono fiilis, kun hintakin oli mielestäni hunajainen, vaikka leikkauksen osuus oli muka ilmainen.

Taidanpa ensi kerralla suunnata johonkin muualle kampaamoon. Hyviä vinkkejä?

Pullopantteja

Ollaanpa yritetty vähitellen siivoilla pihaa talviteloille. Takapihalla on muhinut kahdesta kolmeen vuotta jätesäkeissä pulloja. Pullot on siis peräisin talon rakentamisvaiheesta.
Ajateltiin vihdoinkin ryhdistäytyä ja palauttaa myös nämä pullot kauppaan. Jätesäkit on tietysti vuosien saatossa haurastunut, vettynyt, ratkeillut ja repeillyt, joten pullot tarvitsi ensin uudelleen pakkaamisen. Käytiin kaikki läpi ja järjesteltiin jopa erillisiin säkkeihin tölkit, muovipullot ja lasipullot. Hajuefektit eivät aina olleet miellyttäviä, kun kaiveli märkiä ja sisältä homeessa olevia pulloja. Hämmästyttävintä oli, ettei seasta löynyt minkäänlaisia jalallisia olentoja. Pieni ihmetys siinä touhutessa heräsi sen suhteen, että raksalta kuitenkin aina lähdettiin illalla autolla pois. :-D Epäilen, että lastissa oli mukana myös tupareista kertyneet pullot, sillä en ainakaan myönnä, että meidän rakennuksella olisi juotu Passoaa, Malibua tai saati sitten Kossua. Lopulliseksi saldoksi muodostui 1,5 säkkiä muovipulloja, 1 säkki tölkkejä ja 5 x 1/3 säkkiä lasipulloja (olivat sen verran painavia ettei viittinyt kovin täysiä säkkejä tehdä). Eli ihan reipas satsi.

Tiistaina otin puolet pusseista mukaani ja suuntasin kohti Prismaa, siellä kun on tunnetusti monta palautusautomaattia ja niihin saa syöttää kaikki pullot ja tölkit samaa hihnaa pitkin. Parkkipaikalla jo totesin, että kaupassa on aika tyhjää, ja kun olin kärrännyt puolet mukanani olevasta satsista palautusautomaatille, sain jopa valita mieleisen koneen, jonka kanssa aloittaa työskentely. Homma meni kivasti ja hain autolta seuraavan satsin. Sain senkin vaivatta syötettyä koneeseen ja siinä vaiheessa tulin siihen tulokseen, että kun kaupassa on näin hiljaista ja itselläni ei oikeastaan ole kiire mihinkään, taidan huristella kotiin ja hakea ne loputkin säkit. Päästäänpä niistäkin.

Palattuani uuden lastin kanssa Prismalle nostelin taas puolet kärryyn ja nokka kohti automaattia. Nyt oli muodostuntukin jo vähän jonoa, mutta aika kivuttomasti pääsin taas täyttämään automaattia ja ei kun hakemaan viimeisiä säkkejä autolta. Tullessani viimeisten pullojeni kanssa automaateille, oli jonot jo niin pitkät, ettei käytävällä meinannut ohi mahtua. Ja aika monella muullakin palauttajalla pullomäärä hipoi kärryjen laitoja. Aikani jonotettua, pääsin taas syöttämään pulloja. Eipä mennyt kauaakaan, kun muiden palautusautomaattien hurina hiljeni ja ihmiset alkoivat pulista, että "Enää ei toimi kuin yksi automaatti". Heh, meinasi siinä hymy levitä pullolastini kanssa naamalle. Se hymy kyllä hyytyi nopeasti kun omakin koneeni iski näytölle STOP!-merkin. Onneksi kaikki automaatit saatiin muutamassa minuutissa takaisin toimintakuntoon ja tuttu kilinä jatkui.

Tulipa nekin pullot viimein palautettua ja matkakassa karttui taas mukavalla summalla.

Hölkkää

Onpas taas vierähtäny aikaa bloggailusta.

Syksyn vuorotellen kirpeissä ja sateisissa keleissä on ollut yllättävänkin mukavaa lenkkeillä. Välillä oikein tekee mieli lähteä uhmaamaan syysmyrskyä ja sadetta ja välillä kirpeä aurinkoinen syksyn ruska suorastaan vaatii metsään kirmaamaan. Tietysti lenkkien mielekkyyttä on lisännyt se, että ne on mennyt melko kevyesti.

Viime viikolla lähdin työpäivän jälkeen pikaiselle lenkille. Lenkki sujui todella hyvin ja hämmästyttävintä oli, että syke oli koko lenkin ajan n. 20 lyöntiä matalammalla kuin yleensä hölkkälenkillä. Oli niin mukavaa, että viimeisestä risteyksestä kun piti kääntyä kohti kotia, jatkoinkin vielä suoraan ja tein pienen lisälenkin. Eihän sitä hyvää lenkkiä kannata kesken lopettaa!

Eilen lähdin taas työpäivän jälkeen hölkkäileen. Ennen lähtöä söin yhden banaanin, mikä osoittautui -taas kerran- virheeksi. Minä en saisi syödä enkä juoda mitään pariin tuntiin ennen lenkkiä, mutta välillä on pakko nostaa verensokeria ettei tule lenkillä noutaja. Ensimmäisen kilometrin jälkeen alkoi pistämään ja hyvin nopeasti se yltyi niin paljon, että hölkkääminen loppui siihen. Puolisen kilometriä käveltyäni ja itsekseni keskellä metsää kiroiltuani, vähän venytin kylkiä ja koitin taas varovasti hölkkäämistä. Onneksi se lähti siitä sujumaan, vaikka vatsassa koko ajan vähän tuntui, mutta ei häiritsevästi. Loppumatka tunnin lenkistä menikin sitten oikein kivasti ja itselle jäi hyvä mieli. Ensi kerralla ei siis edes sitä banaania laiteta suuhun!

Polven kanssa ei ole ollut ongelmia. Tunnin lenkin loppuvaiheessa se alkaa kyllä muistuttelemaan olemassaolostaan, mutta ei kuitenkaan haittaa menoa. Siis jos on tuki paikallaan. Viime maanantain iltarasteilla olin päässyt ensimmäisen kilometrin, kun polvessa vihlaisi ja samalla hetkellä tajusin, että polvituki on unohtunut kotiin. Se siitä juoksemisesta sitten niillä rasteilla. Kevyesti kyllä hölkkäilin, mutta eipä se mitään herkkua ollut. Positiivista on huomata, että siitä tuesta on todellakin jotain hyötyä, ettei ole turhan takia hiostamassa.