maanantai 24. elokuuta 2009

Puurot ja vellit sekaisin

Sunnuntaina aamupäivällä kävin tutustumassa itselleni aivan uuteen paikkaan. HopLopiin. Onneksi oli veljen lapset mukana opastamassa. Se on kyllä hauska paikka. Kerrankin aikuisetkin saa kiivetä, leikkiä, laskea ja pelata. Meillä kaikilla oli päät hiestä märkinä, kun kaksi tuntia painettiin kilpaa ylös ja alas. Minulle riitti tuo kaksi tuntia oikein mainiosti. Lapset pohtivat perustavansa sellaisen HopLopin, jossa saa olla yötä päivää ilman aikarajoitteita. Hmmm, epäilenpä, että mieli voi vielä muuttua kunnes pääsevät siihen ikään, että voivat perustaa yrityksen. ;-D Oli mielenkiintoista seurata kuinka viisivuotiaalle pojalle pienetkin tappiot voivat olla niin murskaavia. Isosiskon hame liukui mäessä huomattavasti paremmin kuin hänen farkut. Eikä siinä mun jarruttelut paljon lohduttanut. Eikä auttanut vaikka kuinka yritin löytää asioita joissa hän on hyvä. "Mä vaan oon niin huono kaikessa". No onneksi aina löytyi uusi mielenkiinnon kohde ja edellinen unohtui.

Illalla puurosta tulikin sitten pohjaanpalanut, kuorittunut velli. Anopilta ollaan saatu oman maan marjoja, kasviksia, vihanneksia, juureksia ja ties vaikka mitä yllin kyllin. Niitä oon pakastellut ja kehitellyt kaikenlaista. Mustaherukoista päätin kokeilla vispipuuron tekemistä. Heti alkuun kerrottakoon, että en ole moista ruokalajiketta ikinä ennen itse tehnyt. Siispä googlen ystävällisellä avustuksella löysin ohjeen, jota kiltisti noudattaen ryhdyin hommiin. Ei mennyt niin kuin elokuvissa. Ensin tuli velliä. Pienen pohdinnan jälkeen lisäsin sitten mannasuurimoita ja jatkoin keittelyä. Sitten se paloi pohjaan. Totesin sen alkavan kuitenkin muistuttamaan puuroa, joten ehkä osa olisi vielä pelastettavissa. Nostin puuron jäähtymään, kunnes siihen oli muodostunut päälle paksu kuori. Jaahas. Se siitä puurosta sitten. Illalla vielä tarkistin perusruokien peruskeittokirjasta, mitä siellä sanotaan vispipuuron tekemisestä. Niitä suurimoita oli siinä ohjeessa tuplaten verrattuna googlettamaani ohjeeseen. Ilmankos. Onneksi marjoja on vielä roppakaupalla ja lisää tulee taatusti, niin on vielä aineksia uuteen yritykseen.

2 kommenttia:

  1. Lapset selitti mulle puhelimessa innoissaan pääsevänsä sun kanssa HopLopiin. Siellä kuulemma TÄYTYY olla kaksi tuntia... :D

    Jep, 5v pojan elämä on lähes aina vaikeaa! Ja vaikka miten yrität tsemapata, niin ei se aina auta. Kunnes tulee joku uusi juttu ja mielenkiinnon kohde :D

    Kiva kun ehdit niitten kanssa HopLopiin! Tulkaahan käymään täälläkin jos ehditte ja on mahdollisuus!

    VastaaPoista
  2. Joo, on kyllä mielessä tuo sinne tuleminen. Olis kiva tulla käymään. Josko tässä "talven" tultua tuo autotallin valmistuminen lakkais hakkaamasta takaraivossa niin vois saada järjesteltyä itsensä sinnekin.

    Mummulle Oopo oli hermostunu kun ei ylettyny pyykkinarulle et olis voinu auttaa pyykkien laitossa. :-D

    VastaaPoista