No, perjantai-iltana tyhjensin sykemittarin muistia ja etsiskelin sen käyttöohjeesta muutamia juttuja. Sattumalta siinä lueskellessani kiinnitin huomioni aiheeseen Polar-juoksuindeksi. Sykemittarini arvioi jokaiselta juoksulenkiltä juoksuindeksin (olenkin ihmetellyt että mikähän indeksi se on minkä mittari aina kertoo...), jonka avulla voi seurata suoritustason kehitystä ym. Näin lyhyesti sanottuna. Käyttöohjeessa on juoksuindeksitaulukko, johon on kerätty arvioita siitä kauanko eri matkojen juoksemiseen menee tietyn indeksin mukaan. Tosi sekava selostus, mutta pääpointti on se, että löysin tälläisen taulukon. Selasin omien juoksulenkkieni indeksejä ja vertasin niitä sekä Cooperin testini tulosta tähän taulukkoon. Taulukon mukaan minun pitäisi juosta puolimaraton suunnilleen aikaan 2:05. WTF?! Omissa ajatuksissani pyörittelin jotain reilusti yli 2,5 tunnin aikaa. Saati sitten kun edessä oli asteen haastavampi mäkinen maastopuolikas. Taulukon nähtyäni tein kuitenkin kaikki-tai-ei-mitään -päätöksen. Lähden lauantain juoksuun reipasta helpolta tuntuvaa juoksuvauhtia. Ei mitään hissuttelua vaan nyt mennään niin pitkälle kun menee ja sitten lopetetaan jos ei enää mee.
Ilmeisesti tämä nyt oli se oleellinen naksahdus tuolla korvien välissä.
Lauantaiaamuna olimme paikalla hyvissä ajoin ihmettelemässä 7 asteen lämpötilaa ja tutustumassa pelipaikkoihin. Kevyttä lämmittelyä ja vaatteiden vaihtoa ja eikös taivaalta alkanu vihmoa vielä vettäkin juuri kun olimme siirtymässä lähtöalueelle. Lähtölaukaus pamahti tällä kertaa HEP -huutona ja kenialaisten johdattamina matka alkoi. 5,5 kilometriä meni paikkaa hakiessa ja kun sopivaa juoksuseuraa ei tuntunut löytyvän, taivalsin matkaa itsekseni. Juoksu tuntui tosi hyvältä ja nautiskelin menosta mukavassa kangasmaastossa. Eka vitonen oli suht tasasta, mutta sen jälkeen mentiin harjua ylös alas ja toki loppua kohden mäkiä tuli aina vaan enemmän. Sää oli maaston mukainen. Välillä aurinko porotti suorastaan kuumottaen ja yhtäkkiä vettä tuli kaatamalla kunnon vastatuulen. Huoltopisteitä oli ripoltetu 4-5 kilometrin välein ja jokaisella nappasin mukillisen urheilujuomaa. Kolme kilometriä ennen maalia horisontissa alkoi siintää muiden selkiä. Yksi pinkkipaita meni aika kaukana, mutta mietin josko vielä sen saisin kiinni. Kun matkaa oli enää kaksi kilometriä jäljellä, pinkkipaita näkyi jo sen verran lähempänä, että päätin vielä puristaa hänet kiinni. Viimeisen kilometrikyltin kohdalla olin rinnalla ja eikun viimeisen ylämäen jälkeen ohi. Ennen maalisuoraa vilkaisin ensimmäisen kerran kelloa ja hämmästys nosti väkisin suupielet hymyyn. Loppuaika 2:17:04.
Kuva: www.jami147.fi
Olen suoritukseeni aivan supertyytyväinen. Toki moni juoksee vielä minua paaaaaljon lujempaa, mutta tämä oli jotain aivan mahtavaa, koska en olisi uskonut pääseväni lähellekään tälläiseen aikaan. Koko matkan aikana en katsonut kertaakaan sykemittaria tai kelloa vaan annoin mennä pelkän fiiliksen mukaan. Kannatti. Hyvin meni eikä kertaakaan tuntunut edes erityisen pahalta. Energia riitti hyvin eikä matkan aikana nauttimani urheilujouma aiheuttanut mitään vatsanväänteitä tai muita kummastuksia. Nautiskelin vaan juoksusta.
Tapahtuma oli hieno ja hyvin hoidettu, siitä Kiitos järjestäjille. Maasto on edelleenkin hieno, huoltopisteitä sopivasti ja toimivat hyvin. Huoltopisteillä järjestäjät jaksoivat kannustaa meitä loppupään menijöitäkin. Suosittelen ehdottomasti tätä tapahtumaa mikäli maastojuoksu kiinnostaa. Kerrankin olin muuten maalissa niin aikasin, että sain vielä ruokaa, suihkusta tuli lämmintä vettä ja näin palkintojen jaon! :) Ainoan negatiivisen palautteen saa tarjolla ollut lihakeitto; suolaa oli lorautettu liian suurella kauhalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti