Sain tuossa parin päivän mittaisen energiapuuskan liittyen rakkaaseen harrastukseeni eli partioon. Tai kai kyseessä on kuitenkin elämäntapa mielummin kuin harrastus. Siinä samalla tulin pohtineeksi, kuinka vaikeata tälläisen vapaaehtoisuuteen perustuvan toiminnan pyörittäminen voi välillä olla. Ja kuinka hienoa parhaimmillaan. Kaikilla tulee takuulla välillä aikoja, että joku asia ei vain kiinnosta. Silloin pitää toimintaan saada aktiivisemmin osallistumaan ne, joilla energiaa ja mielenkiintoa on sillä hetkellä. Samalla kuitenkin nämä jäähdyttelijät olisi tärkeätä pitää narun päässä, jotta heidän olisi helppo palata takaisin aktiivisempaan toimintaan kun siltä taas tuntuu.
Itse olen tällä hetkellä yrittänyt siirtyä tuonne jäähdyttelijöiden osastolle, mutta ei se niin vain tunnu onnistuvan. Koko ajan joku roikkuu aktiivisesti siellä narun toisessa päässä. Hyvä niin. Sillä nyt olin lyhyen hiljaisemman tauon jälkeen taas intoa puhkuen suunnittelemassa tulevia kisoja ja wapputempausta. Sekä rahastonhoitajan pestiäni, joka sekin on jotenkin omituisesti minulle päässyt livahtamaan. Mutta sen olen päättänyt, että hetkeen en anna partiolle kuin sen pikkusormen. Koko käden vuoro tulee taas joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti