Luolan takkahuonetta hallitsee yhdistetty takka-leivinuuni. Kolme vuotta ollaan asusteltu ja takka on erittäin ahkerassa käytössä, mutta leivinuunia en oo jotenkin uskaltautunu vielä koittaan. Ei oo ollu oikein minkäänlaista tietoo sen lämmittämisestä ja käyttötavoista. Googlen ja työkaverin ystävällisellä avustuksella rohkaistuin ja päätin tehdä sillä ruokaa.
Päätin aloittaa helposta ruokalajikkeesta, joka valmistuu hauduttamalla. Sitä varten leivinuuni lämpiää riittävästi pelkästään sillä, että polttaa takassa puita. Korkeamman lämpötilan saavuttamiseksi tarvitsee puita polttaa leivinuuniosiossa. Siihen tarvitsee perehtyä erikseen. Joululahjaksi saimme komean valurautapadan niin sekin innoitti tähän testiin.
Kerrottakoon vielä sen verran taustaa, että tarkoituksena oli lähteä lauantaina piiitkälle hiihtolenkille ja ruoka valmistuisi sillä välin leivinuunissa. Tähänkin matkaan tuli pieni mutka, kun stressivatsani ärsyyntyi ja istuttuani kaksi yötä vessanpöntöllä totesin, ettei minusta taida olla hiihtolenkille. Äijä kävi pitkällä hiihtolenkillä eli osittain homma meni suunnitelmien mukaisesti. Minä tuijotin sillä välin leivinuunin lämpötilaa. :)
Lauantaiaamuna poltimme takassa pari pesällistä puita ja sitten pellit kiinni (siis hormista, ei kokilta). Lämpötila näytti noin 110 astetta. Pistin karjalanpaistin pataan ja padan leivinuuniin. Meni tunnin verran ja uunista alkoi tulla aivan ihana tuoksu. Vaikutti siis lupaavalta. Parin tunnin muhimisen jälkeen siivutin molemmille foliopakettiin perunoita ja laitoin kyytipojaksi Creme Bonjour Cuisine Valkosipuli ja yrtit -kastiketta (tai miksikä sitä mahdetaankaan kutsua). Sitten folionyytit kiinni ja padan viereen uuniin.
Kun äijä tuli hiihtoreissulta, oli karjalanpaisti ollut uunissa noin 5 tuntia ja perunat jotain 2-3 tuntia. Molemmat pois uunista ja eikun syömään. Lopputulos oli suorastaan täydellinen! Itselläni on aina ollut nirso-ongelma karjalanpaistin tyyppisten lihojen kanssa. Niissä kun yleensä on mukana kaikkee mun asteikolla epämäärästä. Siis muuta kuin puhdasta punasta lihaa. Tässä pitkäaikaisessa muhimisvalmistuksessa ne kaikki ylimääräiset oli sulanut ja liha oli aivan mahtavan mureaa! Eikä mikään ylimääräinen pilannut makunautintoa. Perunoiden kanssa hieman jännitin, että ovatko menneet mössöksi, mutta ei. Olivat oikein sopivan kypsiä ja herkullisia.
Kaikki valmistusajat oli siis ihan sattumanvaraisia. Kunhan pistin aamulla uuniin ja otin pois, kun nälkäinen hiihtäjä tuli kotiin. Perunat oli sen takia vähemmän aikaa, kun en osannut päättää minkälaisia perunoita tekisin, koska jääkaapissa ei ollut aineksia perinteisiin kermaperunoihin. Luova kokkiminäni kehitti sitten tuollaiset. ;)
Aivan mahtava laitos tuo leivinuuni. Siitä tuli uusi suosikkini. Nyt vain laajentamaan repertuaaria. Erityisesti se on miellyttävää, että hauduttamalla nuo ajat ei ole niin tunnin päälle. Ei siis hätää vaikka hiihtolenkki vähän venyisi.
Ja mitä tulee siihen lämpötilaan, jota tuijotin koko viisituntisen. Pysyi ihan koko ajan tasaisesti 110 asteen tienoilla. Hämmästyttää kummastuttaa pientä leivinuunikokkia. :-D
Nam nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti