Nyt on iskenyt urheiluhullun painajainen osa II. Tai ainakin lenkkeilijän painajainen. Polveni on sanonut yhteistyön irti hölkkälenkeistä. Puolen tunnin hölkkäilyn jälkeen oikean jalan polvi on sitä mieltä, että kiitos nyt riittää. Omituista siinä on se, että kävely ei tunnu missään ja kaikkia muita urheilulajeja saa harrastaa vaikka kuinka ja paljon, mutta hölkkä ei käy. Ja minusta kun ehti jo kasvaa ihan hölkkäfriikki, mitä en olisi ikipäivänä voinut uskoa. En kuitenkaan aio päästää polvea niin helpolla. Ehkä se siitä karaistuu kun ei anna periksi sille. No, järki täytynee kuitenkin pitää mukana karaistamisessakin, ettei kohta lopu muukin liikkuminen.
Hmm... nyt välähti mieleeni, että oikuttelu alkaa aina samassa paikassa (läheisen uimarannan kohdalla) riippumatta siitä mitä kautta sinne on päätynyt. Tarvinnee siis koittaa seuraavalla lenkillä mennä täysin eri suuntaan. Jos se onkin tuo yksi paikka johon polveni ei halua lenkkeillä. ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti