Hiihtoleiri

Vuosi alkoi urheilullisissa merkeissä Levin laduilla. Viikon aikana kierrettiin ilmeisesti kaikki ladut, mitä siellä oli ajettuna. Umpihankeen ei sentään lähdetty. Edellisinä vuosina nämä Lapin reissut ovat menneet lähinnä after skin puolelle, mutta nyt tehtiin totaalinen täyskäännös sen suhteen. "Koutsi" piti sen verran kovaa kuria, ettei siinä paljon uskallettu nikotella. ;-P

Lauantaina päästiin perille joskus puoli kuuden aikoihin illalla ja heti vaan sukset jalkaan ja kohti tuntematonta. Nimenomaan tuntematonta siinä mielessä, että mökin läheisyydessä menevillä laduilla ei ollut valaistusta, niin ensimmäinen kilometri hiihdettiin lähestulkoon käsikopelolla. Valaistutkin ladut kyllä löytyi ja illan saldoksi itselläni tuli noin 10 km.

Sunnuntaiaamuna oli yhdeksän jälkeen koutsi puurokattilan kanssa odottamassa eikä siinä paljon laiskoteltu kun ladut odotteli. Alkumatkasta pidettiin vapaan tyyliin hiihtokoulua ja kun se alkoi jotenkin sujumaan niin lopputuloksena oli ympäri kierretty Levi-tunturi, n.20 km.

Maanantaina oli aika jäinen keli. Lähdimme kohti Kätkätunturia, mihin latu oli onneksi ajettu jo sinä aamuna. Ensimmäiset viisi kilometriä oli pelkkää nousua ja tällä sunnuntaihiihtelijällä meinasi jo usko omiin kykyihin ja kuntoon loppua. Nousun jälkeen laskettiin kilometrin verran alamäkeä ja istuskeltiin hetki laavulla. Tauon jälkeen olikin mieli taas jo toinen ja päätimme jatkaa vielä Pyhätunturinkin ympäri. Lopulta kilometrejä kertyi noin 28, jonka jälkeen olin hyvinkin yllättynyt omasta suoriutumisestani. Suuri kiitos siitä kuuluu kyllä koutsin hiihtokoululle.

Tiistaina mielissä siinsi Luvattumaa. Sinne päästiinkin, mutta valitettavasti kaikkia latuja sillä suunnalla ei oltu vielä ajettu, joten jouduimme palaamaan samaa reittiä takaisin. Muut lähtivät vielä Levin kierrokselle, mutta minä suuntasin mökille. Hiihtokilometrejä tuli yhteensä 20.

Keskiviikko olikin mielenkiintoinen. Edellisenä iltana katselimme sääennusteesta, että yöllä ja aamulla pitäisi olla kunnon lumimyrsy, eli voitaisiin pitää lepopäivä hiihdosta. No aamulla kun herättiin niin ei ollut lumimyrskystä tietoakaan. Eli ruvettiin kiskoon hiihtokamppeita niskaan. Pikkuhiljaa lumisade siinä samalla yltyi ja kun pääsimme ulos, sitä tuli jo ihan kohtuullisesti. Eli se myrsky sitten alkoikin vasta silloin aamulla. Itse jaksoin tarpoa siinä umpihangessa viiden kilometrin päässä olevalle laavulle ja sitten käännyin takaisin. Päästyäni mökille oli naama aivan jäässä ja lumessa, mutta tulipa taas hiihdettyä 10 kilometriä.

Torstaina jätin päivän hiihtolenkin väliin ja lähdin kävellen kiertelemään ja ottamaan valokuvia. Illalla koutsi piti meille perinteisen hiihtotavan hiihtokoulun. Tarpeeseen tuli sekin.

Perjantaina pakkasimme autoon sekä perinteisen että vapaan sukset ja ajoimme Etelärinteille. Sieltä aloitettiin hiihtourakka perinteisellä tyylillä Lapinkylään kaakaolle ja takaisin. Perinteisen mononi hiersi sen verran kantapäätä, että päätin vaihtaa vapaaseen tyyliin, jolla lähdimme kohti Kätkäjärven laavua. Kovan pakkasen ansiosta vapaan suksi ei luistanut yhtään mihinkään, joten käännyin aika pian takaisin ja ajelin autolla mökille. Muut hiihtivät laavulle ja sieltä mökille. Tosin latukahvio ei kuulemma ollutkaan auki, vaikka sitä kovasti mainostettiin ladun varressa. Kilometrejä kertyi noin 13.

Viikossa minulle kertyi hieman yli 100 kilmoteriä, koutsille 240 kilometriä ja muille jotain siltä väliltä. Täytyy olla tyytyväinen omaan tulokseen, enpä ole tähän mennessä tainnut hiihtää yhteensäkään noin paljoa! :-D

Oli meillä sentäs hieman jotain muutakin elämää kun tuo hiihto. Tiistai-iltana (vai olikohan se maanantai?) kävelimme Levin keskustaan ja kävimme Irkku-pubissa yksillä. Keskiviikkona kävimme syömässä Saamen Kammi -ravintolassa perinteisiä lappalaisia ruokia poroa ja kalaa. Poroa oli tehty monella eri tavalla ja tulipa maistettua poron kieltä ja sydäntäkin. Vuosi vaihdettiin jo tutuksi tulleessa Irkku-pubissa. Perjantaina kävelimme vielä viimeisen illan kunniaksi hotelli Levitunturille pizzalle.

Ainut harmin aihen jäi siitä, että nuo hiihtointoiset eivät malttaneet lähteä laskettelemaan ja yksin en sinne sitten viitsinyt mennä pyörimään. Joten rinteet jäi tältä vuodelta testaamatta. No, oikeastaan itsekin nautin tuosta hiihtämisestä kerrankin niin paljon, ettei se kauheasti harmittanut.

Yritän jossain vaiheessa saada aikaiseksi tänne jotain kuviakin lapin maisemista.