Tammikuu pakettiin

Huh, toiveeni toteutui ja talvi tuli ja yhä edelleen näyttäis pysyvän. Kiitos siitä. Parhaani mukaan olen sen yrittänyt hyödyntää ja suihkinut laduilla aina kun on aikaa ja intoa löytynyt. Useamman kerran viikossa joka tapauksessa. Levin reissun jälkeen on mittariin tullut lähes 100 kilometriä eli yhteensä talven hiihtoja on jo melkein 200 kilometriä. Huimaa! En oo varmaan aiemmin elämässäni hiihtäny yhteensä noin paljoo.

Otin taas urheilurepertuaariini yhden uuden lajin mukaan vuoden vaihtuessa. Pumpin. Kuntosalilla ähkiminen on mielestäni yksi maailman puuduttavimmista liikuntamuodoista. Lihaskuntoni on kuitenkin suoraan sanottuna onneton, joten jotain sillekin olis hyvä tehdä. Kaverin kanssa yhdessä toisiamme tukien rohkaisimme siis mielemme ja ujuttauduimme mukaan pumppitunnin tungokseen. Ja johan oli tunti. Vetäjä on (ennestään tuttu muilta tunneilta) sopivasti "rääkkääjä-luonteinen" ja tahti sen mukainen. Alussa saimme häneltä opastusta painojen valinnassa - hieman hirvitti - ja sitten ei muuta kun menoks. Enpä ole ikinä ennen tehnyt jalkakyykkyjä niin, että hiki olisi virrannut pitkin käsivarsia, selkää, otsaa, varpaita jne. Tunti oli niin tehokas ettei pelkkä tehokas riitä sitä sanalla kuvaamaan. Ja jokapaikka oli väsyksissä sen jälkeen. Ainoat lihakset, jotka jäivät hieman vähemmälle treenille olivat vatsalihakset. Ei onneksi hätää; kun neljän päivän ajan oli koko muu kroppa kipeänä ja täysin jumissa, niin vatsalihaksetkin saivat osuutensa, koska ne olivat ainoat lihakset joiden avulla pystyi sängyssä vaihtamaan asentoa. Seuraavan viikon tunnille meneminen vaati hieman enemmän itsesuggestiota. Kaveri lähti lomamatkalle ja kroppa oli juuri palautunut edellisestä viikosta. Kävin aika kovan taistelun itseni kanssa mutta lopulta sain raahauduttua tunnille, onneksi. Oli taas mukavaa, enkä tullut enää edes niin kipeäksi. Tällä viikolla taas. Ja voin suositella ainakin testikertaa kaikille niille, joille kuntosalilla pumppaaminen tuntuu pakkopullalta. Tunnilla pysyy vauhti päällä ja ohjaaja "piiskaa" kaikki tehot irti.

Tehdäänpä tässä samalla katsaus tuohon äijän tämän vuoden projektiin eli siihen Kalevan Kierrokseen. Ylihuomenna se projekti sitten saa virallisen alkupamauksen luistelukisan merkeissä. Kolme viikkoa sitten käytiin kokolailla kylmiltään testikisassa (olin siis mukana kierrosten laskijana). Oman tavoitteensa hän saavutti, joten sinänsä ihan hyvin lähti käyntiin. Suoritusvälineeksi hommattiin retkiluistimet. Nyt on sen verran treeniä takana, että kaarteessa sirklaaminenkin luonnistuu. Suorituspaikka on siis 400 metrin tekojäärata, eli kaarreluistelu on aika tärkeä ominaisuus. Täytyy antaa muuten negatiivista palautetta Tampereen seudun jääradoista. Pyynikin kentällä on tällaiseen pikaluisteluun tarkoitettu rata, mutta sen kunto on ollut lähinnä ala-arvoinen. Ei ihme ettei täältä seudulta tule pikaluisteluhuippuja. Takaisin astialle. Lauantaina siis startataan ja siinä on kierroslaskijallekin (=minä) haastetta: ~42 kilometriä 400 metrin radalla. Juupa juu. Ja kymmenen astetta pakkasta.

Töissä on ollut varsinaiset härkäviikot. Hiljaista. Päivät kuluu hitaasti. Jokohan taas olis aika uravaihdokselle ;-P Olen nimittäin tehnyt partiolippukuntamme kirjanpitoa ja tilinpäätöstä ja itsekin oikein hämmästynyt kuinka helposti se on sujunut. Olisikohan se sittenkin minun alani? Seurata äipän jalanjälkiä... No, ehkä toistaiseksi mielummin vietän palkallisen ajan sanojen kanssa ja vapaa-ajan sitten numeroiden seurassa. Mutta mistäs sitä tietää vaikka joskus tulisi vielä vaihdettua.

Sellainen tammikuu.