torstai 3. kesäkuuta 2010

Tukkoista hulabaloota

Kesä on tullut. Varmin merkki siitä on, että kotona sisätiloissa ei ehdi käydä kuin vaihtamassa vaatteet ja nukkumassa. Arkipäivät yritän malttaa istua töissä täyden työpäivän verran. Illat kaivetaan, täytetään, käännetään, siirretään, hiotaan, tasotetaan, muokataan ja läträtään pihassa. Tavoitteena siis saada savisesta pellosta viihtyisä piha ja viimeistellä talo ja autotalli. Yleensä kellon viisarit on ylittänyt jo ysin, kun heitetään rukkaset sivuun ja siirrytään sisälle. Päivän pääruokailu on sijoittunut iltakymmeneen. Siitä sitten vatsan viereen sänkyyn, jotta jaksaa taas aamulla nousta töihin. Tälläisen elämän jäljiltä koti on kuin hävityksen kauhistus. Vaatteet siirtyilevät samalla pöydällä toisiaan saavuttavien puhtaiden ja likaisten vaatteiden kasojen välillä. Aina silloin tällöin pyöräytetään pesukone ja kuivausrumpu, kun ei enää puhdasta kalsaria tai sukkaa löydy. Kuivausrummusta ne on kätevä vaan siirtää samana läjänä pöydälle pölyisten työvaatteiden viereen. Lehtiä, tiskejä, posteja ja pihansuunnittelumateriaaleja lojuu pitkin poikin. Jokaiselta ulko-ovelta löytyy arsenaali erilaisia työkaluja, koska niitä on kätevä siitä ovesta ottaa ja laittaa, kun touhuaa pihalla eri puolilla taloa. Tasasin väliajoin olisi tarvetta sadepäivälle, jotta pihassa ei voisi touhuta vaan tulisi siivottua sisällä.

Missäs välissä tässä sitten urheillaan? Sen kun vielä keksisin. Oikein ahdistaa ettei ehdi urheilla. Edessä on kuitenkin koko kesäksi niin paljon hommaa, ettei haluaisi "tuhlata" sateettomia päiviä, jotta piha oikeasti valmistuisikin joskus. Rakennuslupakin on umpeutumassa syksyllä. Ne muutamat kerrat, mitä olen puolimaran jälkeen lenkillä käynyt, ovat olleet tukkoisia. Juoksu ei tunnu alkuunkaan rennolta, syke hakkaa korkealla eikä kulje mihinkään. Venlojen viesti on ihan justiinsa, mutta reenaaminen siihenkin on jäänyt hävyttömän vähälle. Ei hyvältä näytä. Pelkään, että saavuttamani jonkinmoinen kuntotaso hiipuu ja vajoan takaisin laiskaksi ja löysäksi sohvaperunaksi. Kovin on ristiriitainen tunne, kun haluisin urheilla, mutta toisaalta on paine saada valmista aikaiseksi.

Tähän lisätään sitten kaikki kesäkekkerit, joita on nyt jo kaikille kesäkuun viikonlopuille tiedossa. Jos tästä hulabaloosta hengissä selviän koko kesän, niin vaivun varmasti syksyllä talviunille.

 Kun en ehdi uusia kuvia koneelle käsitteleen, katellaan vanhoja. Tämä tyttö on Guatemalasta. Aihe aika ajankohtainen, kun uutisissa luetaan päivittäin kuinka siellä luonto myllertää. Harmittaa, koska maassa on todella hienoja paikkoja ja ihmisiä eikä elämä siellä ole helppoa ilman luonnonmullistuksiakaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti