Liikkumisen ilo?

Nyt on ollut niin sanotusti pitkässä varressa. Nimittäin tuo liikkuminen. Kuvittelin jo muodostaneeni itselleni immuniteetin liikkumaan lähtemisen vaikeutta vastaan, mutta eipä näemmä niin ollutkaan. Olen huolestunut, kun liikkumaan lähtemisestä on tullut taas jotenkin vaikeata ja kaikenmaailman tekosyitä löytyy. En tykkää.

Oikeastaan alamäki alkoi Ideapark-juoksusta. Tiedä sitten johtuiko siitä, että juoksu ei mennyt ihan niin nappiin kuin olin toivonut vai olisiko syynä ollut yllättävän pitkään kestänyt palautuminen. Useampi viikko hurahti tuon juoksun jälkeen ennen kuin juokseminen sujui taas kevyesti. Ehkä valloilleen on päässyt myös pieni pettymys siitä, etten koe olevani niin hyvässä kunnossa kuin kuvittelin olevani. Juoksun jälkeen kuvioihin tuli myös tuo pihan rakentelu, joka vie ammottavan osan ajasta ja energiasta. Siinä siis oiva tekosyy. Kesäisin ainakin suunnistus on maistunut, mutta nyt sekin tökkii. Olisi kiva huomata jotain edistymistä siinäkin lajissa.

Tarvitsen siis jostain uutta motivaatiota ja intoa. Kesällä lajini ovat aika yksinäistä puurtamista, ehkä joku lenkkiseura piristäisi. Enpä tosin oikein tiedä mistä sellaisen bongaisin. Olisikohan jostain uudenlaisista harjoituksista apua? Mitä ne sitten olisi? Varsinaista harjoitusohjelmaa on nyt pihatöiden rinnalla vaikea toteuttaa, mutta jotain yksittäisiä piristäviä harjoituksia. Josko niistä löytyisi taas intoa?

Tällä menolla osallistumisesta Pirkan Hölkkään on turha haaveilla. Mistä intoa?

Kohta mieli synkkenee kuin tämä heinäkuinen ukkospilvi.