Polven kipeytymättömyys maanantain iltarasteilla hämmästytti niin paljon, että olen asiaa oikein pohtinut ja pyöritellyt. Tähän asti polvi ei ole siis kesänyt tuota metsässä juoksua juuri yhtään. Nyt ei tullu mitään kipuja missään vaiheessa, vaikka juostiin reilusti. Jotenkin siis tuntuu oudolta, että miten se yhtäkkiä olisi voinut parantua. Olen siis miettiny, mitä sellaista on tapahtunut, millä voisi olla vaikutusta polveen.
Viime talvena kaikki alkoi oikeasta lonkasta, joka jotenkin jumittui ja tuntui, ettei se ole ihan "oikealla kohdallaan", kun yritin sitä venytellä. Vähän tämän jälkeen tuli ensimmäiset ongelmat polven kanssa. Jossain vaiheessa ajattelin, että voisiko niillä olla jotain yhteistä, mutta toisaalta lonkka ei ole enää ollut kipeä. Alaselkäni on helposti jumittuvaa mallia ja kiitos tämän istumatyön, se onkin nykyään aina jumissa. Nyt olen useamman viikon ajan lapioinut jotain monta kertaa viikossa. Niinpä laskin 1+1+1 ja aloin pohtia, että voisiko kaiken alku olla tuo alaselkä? Jos selän jumittaminen on aiheuttanut jaloille vääränlaisen liikeradan, jonka takia lonkka vääntyy ja kiristää samalla sitä jännettä, joka polvessa hiertää luuhun? Koska tämä tulehtuva jänne on kiinni siinä lihaksessa, joka menee jalan ulkosivussa aina lonkasta polveen asti. Runsaan lapioinnin ansiosta selkä on saanut paljon kiertoliikettä ja jännitykset ovat selkeästi auenneet.
Hmmm... Tulipa vaan tällainen mahdollisuus mieleeni, kun en enää muuta selitystä keksinyt sille, että polvi tuon metsässä juoksemisen kesti. Mikäli tämä pitää paikkansa, tai edes tuo lapiointi oikeasti polveen auttaa, niin ilmottaudun vapaaehtoiseksi kaikille, joilla on luvassa lapiohommia!
Onpa lapioinnista ollut ainakin se ilo, että oikeaan käteen on tullut joku patti. Kutsuvat sitä kuulemma joissain piireissä lihakseksi. Vielä kun oppisi lapioimaan myös "vasenkätisesti" niin saisi toiseenkin käteen sen patin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti