Huh huh

Kaksi viikkoa loman jälkeen mennyt ja aika ja minä ollaan lennetty. Heti loman jälkeisenä maanantaina paluu arkeen alkoi oikein rytinällä. Töissä oli uusi työntekijä odottamassa kouluttamista ja itselleni sain uuden mielenkiintoisen projektin. Hieman ahdisti ottaa tämä uusi projekti työnalle, kun kiirettä tuntuu töissä riittävän nyt muutenkin. Mutta en voinut jättää käyttämättä hyvää tilaisuutta tuoda itseäni ja taitojani esille oman yksikköni sisällä sekä koko organisaation tasolla. Eipä ole töissä tarvinnut miettiä että olisiko jotain tekemistä.
Työpäivän jälkeen on päälle vaihtunut raksavaatteet ja ilta on vietetty muurausten parissa. Parin viikon aikana olen lapioinut 2000 kiloa betonia ja kantanut harkkoja harkon perään. Eilen vietettiin montussa 12 tuntia ja nyt on muuraukset viimein valmiina. Tänään kaivuri nosteli perustusten vierestä pois savimaata, jonka nämä viime aikojen runsaat sateet oli sinne sorruttanut. *Istuu jalat ristissä ja odottaa, että kaivurin katkaisema viemäriputki saataisiin korjattua, jotta pääsisi vessaan..." Seuraavaksi aletaan levittämään patolevyjä ja styrokseja sekä täyttämään muurausten sisä- ja ulkopuolia.
Lisäksi on ollut tarjolla erinäistä ohjelmaa häistä tupaantuliaisiin sekä urheilusta partioon. Aina välillä on tietynlainen pakko myös pyykin pesuun ja ruoan laittoon, joten on nuo yöunet jääneet aika pieniksi viime viikkoina. Tänään vatsa sitten ilmoittikin, että nyt ollaan menty liian lujaa ja liian paljon. Se kun on minulla ensimmäinen elin, joka reagoi stressiin.
Eiköhän se tästä taas.
"Kuuli juuri, että viemärin käyttökielto perutaan. Se olikin sadevesiputki. Lähtee siis vessaan."