Eilen oli taas iltarastit. Tällä kertaa ryvettiin Hervannan katsastuskonttorin lähimetsissä. Positiivisena puolena voidaan mainita se, että juoksimme aika pitkät pätkät ja polvi ei vihotellut yhtään. Jes! Toivottavasti sen kanssa aletaan oleen voiton puolella. Sitten niitä negatiivisia puolia. Vitosrasti pummattiin oikein reilusti. Mentiin polkua vähän liian pitkälle ja sitten ei oikein tiedettykään missä ollaan. Kun sitten pysähdyttiin pohtiin sijaintiamme, tuli esiin toinen negatiivinen asia; hirvikärpäset. Mokomat kävivät kimppuun kuin hyeenat. Meinasi rasti jäädä löytymättä, kun ei oikein pystynyt kärpäsiltä keskittyyn kartan lukuun. No, onneksi kuitenkin paikallistimme itsemme kartalta ja rastikin löytyi. Toinen pummi tuli heti seuraavalla rastilla. Ei meinannut millään löytyä ja aikaa kului. Edelleen hirvikärpäset häiritsivät keskittymistä. Lopulta kaikki rastit löytyi ja maaliin päästiin, tosin aika ei ollut erityisen huikea. Ehkä meidänkin todella olisi syytä alkaa reenaan erikseen tuota suunnistusta. Jotenkin siinä lähdössä vaan iskee aina rimakauhu ja päädymme matkaan yhdessä.
Kotona menin parvekkeelle kampaamaan hiukset ja riisumaan vaatteet. Sieltä hiuksistahan niitä mönkijöitä vielä löytyi, hyi yök. Eikä ne hirvikärpäsetkään pelkästään niin pahoja ole, mutta tällä kertaa olivat pureskelleetkin minua. Ainakin kolme kutiavaa puremaa on löytynyt. Ei kauheesti huvita tuonne metsään lähteminen. Millähän ne saisi pysymään loitolla? Vaalea vaatetus ei ainakaan auttanut. Tietenkin olen tänään koko päivän raaputellut itseäni, kun tunnen niiden edelleen mönkivän muka jossain päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti