Onpas taas vierähtäny aikaa bloggailusta.
Syksyn vuorotellen kirpeissä ja sateisissa keleissä on ollut yllättävänkin mukavaa lenkkeillä. Välillä oikein tekee mieli lähteä uhmaamaan syysmyrskyä ja sadetta ja välillä kirpeä aurinkoinen syksyn ruska suorastaan vaatii metsään kirmaamaan. Tietysti lenkkien mielekkyyttä on lisännyt se, että ne on mennyt melko kevyesti.
Viime viikolla lähdin työpäivän jälkeen pikaiselle lenkille. Lenkki sujui todella hyvin ja hämmästyttävintä oli, että syke oli koko lenkin ajan n. 20 lyöntiä matalammalla kuin yleensä hölkkälenkillä. Oli niin mukavaa, että viimeisestä risteyksestä kun piti kääntyä kohti kotia, jatkoinkin vielä suoraan ja tein pienen lisälenkin. Eihän sitä hyvää lenkkiä kannata kesken lopettaa!
Eilen lähdin taas työpäivän jälkeen hölkkäileen. Ennen lähtöä söin yhden banaanin, mikä osoittautui -taas kerran- virheeksi. Minä en saisi syödä enkä juoda mitään pariin tuntiin ennen lenkkiä, mutta välillä on pakko nostaa verensokeria ettei tule lenkillä noutaja. Ensimmäisen kilometrin jälkeen alkoi pistämään ja hyvin nopeasti se yltyi niin paljon, että hölkkääminen loppui siihen. Puolisen kilometriä käveltyäni ja itsekseni keskellä metsää kiroiltuani, vähän venytin kylkiä ja koitin taas varovasti hölkkäämistä. Onneksi se lähti siitä sujumaan, vaikka vatsassa koko ajan vähän tuntui, mutta ei häiritsevästi. Loppumatka tunnin lenkistä menikin sitten oikein kivasti ja itselle jäi hyvä mieli. Ensi kerralla ei siis edes sitä banaania laiteta suuhun!
Polven kanssa ei ole ollut ongelmia. Tunnin lenkin loppuvaiheessa se alkaa kyllä muistuttelemaan olemassaolostaan, mutta ei kuitenkaan haittaa menoa. Siis jos on tuki paikallaan. Viime maanantain iltarasteilla olin päässyt ensimmäisen kilometrin, kun polvessa vihlaisi ja samalla hetkellä tajusin, että polvituki on unohtunut kotiin. Se siitä juoksemisesta sitten niillä rasteilla. Kevyesti kyllä hölkkäilin, mutta eipä se mitään herkkua ollut. Positiivista on huomata, että siitä tuesta on todellakin jotain hyötyä, ettei ole turhan takia hiostamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti