Tänään ei päästy pelaan lentopalloo koulujen syyslomien takia, joten lähdin vähän pitemmälle sauvakävelylenkille. Kyselin äijältä vähän reittivinkkejä, kun hän oli viime viikolla lenkillä niissä maastoissa mihin itse ajattelin nyt suunnata.
Ensimmäiset 4-5 km meni kivasti tutuissa maastoissa, sitten siirryin ennen tutkimattomille seuduille. Heti aluksi tuli vastaan louhos, josta kotona oli jo puhetta. Lähdin kiertään louhosta vasemmalta puolelta, kunnes tulin siihen tulokseen, että sieltä kautta kiertämällä matkasta voi tulla aika pitkä. Hetken katseltuani huomasin toisella puolella metsäautotien pään, jota olin siis etsimässä. Vaihdoin suuntaa ja toiselta puolelta matka oli paljon lyhyempi. Mikä oli ihan kiva juttu, koska siinä louhoksessa pyöriessäni tuli mieleeni kaikki tv-sarjat ja elokuvat, joissa ruumiit löytyy aina tuollaisista louhoksista. Huh, tuli vähän vauhtia lenkkareihin ja sauvoihin. Miten niin katsonut liikaa poliisi-tv:tä?!
Seuraavaksi matka jatkui tuota metsä-autotietä pitkin. Yhtään vastaantulijaa ei näkynyt pitkiin aikoihin. Kun metsässä huhuili joku isompi lintu, pääsi mielikuvitukseni taas irti. Täällähän voi olla karhuja! Vähän kiristin tahtia ja kohta; täällähän voi olla susia!! Näitä jälkimmäisiä on jopa niillä seuduilla tavattu, joten ei muuta kun lisää tahtia. Aloin myös oikein kunnolla töksäytteleen sauvoilla maahan, josko nuo pedot vaikka pelästyisivät sitä ääntä. Onneksi olin jo taittanut suurimman osan tästä hiljasesta ja syrjäisestä metsäautotiestä, joten pienen panikoinnin jälkeen päädyin vähän isommalle tielle. Siellä näkyi jo muitakin ihmisiä ja mielikuvitus rauhoittui.
On se kyllä kumma kuinka itse omilla ajatuksillaan saa itselleen paniikin aikaiseksi.
Selvisin kuitenkin ilman törmäystä ruumiisiin tai petoeläimiin ja tein reilun kahden tunnin ja 13 kilometrin lenkin. Siihen vielä päälle kotona pitkät venyttelyt niin taas on kuin uusi ihminen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti