Töissä on menossa kolmas kierros yt-neuvotteluja. Ensimmäiset kestivät kuusi viikkoa loppuen juuri ennen joulua. Niistä selvisin. Seuraavat olivat kahden viikon pikaneuvottelut alle kymmenen henkilön osalta. Ne päättyivät helmikuun loppupuolella ja niistäkin selvisin. Samana päivänä aloitettiin nämä kolmannet ja kesto on taas sen kuusi viikkoa. Koskevat koko henkilöstöä. Kolme viikkoa on nyt takana ja kolme edessä. Alkaa jo riittään.
Kummallista tämä stressi. Vaikka päällimmäinen ajatusmallini on, että tulee mitä tulee, aina siitä jotenkin selvitään ja keksitään muuta. Silti tuo stressi on ilmeisesti jostain korvakäytävästä livahtanut johonkin takaraivon pieniin koloihin. Ei enää naurata niin paljon. Pinna on aika kireällä ja hermot menee uskomattoman pienistä asioista. Tuntuu oudolta, että esimerkiksi avaimien tipahtaminen lumihankeen voi vit***** niinkin paljon. *What??* Illalla ärsyttää mennä suihkuun, koska se on jo valmistautumista seuraavaan työpäivään. Ja sunnuntait, huoh. Ja enitenhän tästä kärsii äijä kotona, voi raukkaa.
Ei töissä sinänsä edelleenkään mitään vikaa ole. Varsinaisia työtehtäviä on vaan aika vähänlaisesti ja tunnelma ei ole hääppönen. Toiset yrittävät olla niinkun ennenkin. Toiset vain valittavat. Sen muutaman kerran, kun viime päivinä on mennyt hyvällä mielellä aamulla töihin, on heti ulko-ovelle kuuluva mäkätys saanut mielen taas valahtamaan yhä alemmas ja yhä syvemmälle. Ei jaksa.
Olisi edes joku jota syyttää. Eipä siinä työnantajallakaan ole paljon vaihtoehtoja, kun työlistalla ei ole ainoatakaan työtehtävää. Tunnustan, että tässä mielentilassa kelpaisi jo lomautuskin. Sen verran ronklaan kuitenkin, että ainoastaan määräaikainen. Toistaiseksi lomautus tai irtisanominen, niin ei kiitos.
Tällä hetkellä jaksaminen haetaan perjantaina odottavasta vapaapäivästä ja viikonlopusta Vuokatin hiihtoladuilla. Sen jälkeen keksitytään kaksi viikkoa odottamaan talvilomaa. Olen siis vastaanottamassa yt:den lopputuloksia Espanjan auringossa. Toivottavasti saan tiedon heti maanantaina sinne, ettei tarvi koko lomaa miettiä miten kävi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti