Numerolappu rinnassa

Olin maanantaina pitkästä aikaa suunnistamassa. Iltarasteilla oli firmaliigan viesti ja työpaikaltani eivät saaneet riittävästi osallistujia joukkueeseen, joten lupasin lähteä edustamaan. Viesti oli hyvin vapaamuotoinen, edes numerolappuja ei laitettu rintaan. Kaikkien kolmen osuuden juoksijat starttasivat samaan aikaan. Porukka oli tarkoitus erottaa toisistaan hajonnoilla ja se onnistuikin hyvin. Itse en ainakaan nähnyt letkoja tai päässyt juurikaan hyödyntämään peesejä. Suunnistuksellisesti rata oli aika iisi, mutta fyysisesti ei. Vehoniemen hiekkamontuilla riittää mäkiä kavuttavaksi.

Oma ratani oli 4,2 km (siis ihannereittiä pitkin) ja matkalle oli ripoteltu kahdeksan rastia. Suoritukseeni olen hyvin tyytyväinen. Viimeisin suunnistukseni oli kesäkuun lopussa, joten ainakaan liikaa en ole reenannut. Rastit löysin ilman suurempia pummeja ja juoksin sen minkä jaksoin. Loppuaikani oli 55:21 ja kaikkeni annoin. Mikä parasta, metsässä en tavannut yhtään hirvikärpästä, joihin olin kauhunsekaisin tuntein jo etukäteen varautunut.

Lähtöviivalla kiinnitin mielenkiintoiseen asiaan huomioni. Sykkeeni oli lähtöä odotellessa 80-90 löynnin paikkeilla. Jukolan lähtöviivalla 130 on yleensä hyvä alku. :) Paljon on siis vaikutusta sillä onko se numerolappu rinnassa vai ei!

Kuukauden päästä mennäänkin taas numerolapun kanssa; ilmoittauduin tänään Pirkan Hölkkään!

Näitten kanssa on tullut punttireeniä. Hieman on jo eteenpäinkin menty tän kuvan ottamisen jälkeen.