maanantai 28. maaliskuuta 2011

Sykettä

Edellisen postauksen kommenteissa joku kyseli mun hiihtotreenaamisesta. Vaikka kommentteihin jo lyhyesti vastasinkin, ajattelin tehdä aiheesta nyt ihan oman jutun. Tulevaisuudessa taidan muutenkin kirjotella enemmän näistä treeneistäni - tai siis kuntoiluistani - tänne blogiin. Josko siten pysyis suutarikin paremmin lestissään.

Tänä talvena hiihtokilometrejä olen kerännyt runsaat 750. Pidän tätä hyvänä saavutuksena ottaen huomioon, että aloitin (toivuttuani yläasteen kauhukokemuksista 12:ssa vuodessa) hiihtoharrastuksen täysin nollasta toissa talvena. Ensimmäisenä talvena hiihdin 300 kilometriä, viime talvena 500 kilometriä ja tänä talvena niitä on ilmeisesti vielä edessäkin päin. Ennen Pirkkaa olin hiihtänyt noin 600 km.

Alkutalvi meni suurempia suunnittelematta peruslenkkiä tehden. Ladulle piti päästä aina kun vähänkin mahdollista. Kilometrien kertymiseen auttoi tietenkin se, että näillä leveysasteillakin päästiin hiihtään jo reilusti ennen joulua. Peruslenkkini alkutalvesta oli noin 12 km ja aikaa sellaisen kului tunnista tuntiin ja varttiin. Vaikka muuten alkutalvi olikin mielenmukaan hiihtelyä, niin joka lenkillä yritin keskittyä johonkin tekniikka-asiaan. Itselleni hiihdossa suurin kompastuskivi on ehdottomasti tasapaino. Tein erilaisia tekniikka- ja tasapainotreenejä; sauvoitta hiihtoa, yhdellä suksella laskemista, askeltamista, kuokkaa eri puolilta, eri tekniikoilla keskityin miettimään mitä teen ja mitä pitäisi tehdä jne jne. Tässä vaiheessa voin todeta sen kannattaneen. Esimerkiksi alamäkien laskeminen ei tänä talvena ole isommin hirvittänyt ja selvästi kehittynyt tasapaino on tuonut mukanaan Wassberg-tekniikan oppimisen.

Alkutalvesta pitkät lenkkini olivat 20-25 km, mutta keskitalvesta niihin tuli kymppi lisää. Sen pidempiä lenkkejä en tehnyt kertaakaan ennen Pirkan Hiihtoa. Alkutaven pitkiä näyttää treenipäiväkirjassa olevan neljä kappaletta samoin kuin niitä yli kolmenkymmenen kilometrin mittaisia. Lienee selvää, että näillä lenkeillä vauhti oli tarkoitus pitää kurissa. Toki sekin talven mittaan sekä kunnon ja tekniikan kehittyessä nousi. Pitkien lenkkien pidentyessä myös peruslenkkini venähti 15-18 km paikkeille. Välillä toki vaan verryttelin ja palauttelin lyhyellä 8-10 km lenkillä.

Tammi-helmikuussa pyrin tekemään kerran viikossa rasittavamman hiihtolenkin. Todellisuudessa en joka viikko itsestäni sitä irti saanut. Muutamia ylämäkitreenejä tein. Täällä Pirkkalan kotiladuilla on tähän tarkoitukseen erittäin hyvä pitkä nousu. Ja tietenkin viime metreillä vielä kunnon jyrkempi kiristys. Sitä kun hiihtää reippaammin ees taas, niin lenkin jälkeen tuntee tehneensä jotain. Pääasiassa hyödynsin rasittavimmilla lenkeillä juuri ylämäkiä. Johtuuko sitten tekniikan puutteista vai mistä, mutta jotenkin en tunne saavani itsestäni riittävästi irti pelkillä tasasen maan kiihdytyksillä. Menee helposti hiihto hosumiseksi. Tosin hauskaa oli joskus roikkua äijän perässä hänen pitäessä vauhtia yllä. Yksin se ei ollut niin kivaa eikä sujuvaa.

Muut kuntoilut on hiihtokauden aikana jäänyt selvästi taka-alalle. Ainoastaan lentopalloa olen höntsännyt 1-2 kertaa viikossa. Ehdoton suosikkini treeneistä on tuo ylämäkihiihto. Se ei yleensä huvita silloin kun pitäisi lähteä, mutta nautin suunnattomasti kun saan repiä itsestäni kaiken irti. Vaikka paremmin sekin onnistuu silloin kun on joku mukana painostamassa.

Pirkan Hiihdon jälkeen suunnittelin pitäväni yhden lepoviikon, sitten kaksi reipasta hiihtotreeniviikkoa ja lopuksi yksi kevyt viikko ennen Lapponiaa. No, tosiasiassa nyt on mennyt ihan laiskotteluksi, minkä kertoo jo tuo kilometrikertymäkin. Kevätauringon aina välillä sulatellessa jäitä, alkaa tuo hiihtoinnostus jotenkin painua taka-alalle. Enää en tuulessa ja tuiskussa saa raahattua itseäni ladulle. Ainoastaan hienolla auringonpaisteella huvittaa tämä laji. Olen antanut sen itselleni anteeksi. Henkisesti voi olla mukavampi lähteä Lapponiaan niin ettei hiihto pursuile vielä korvista.

Ensi viikolla edessä on siis Lapponia-hiihto. Tuntureille kipuaminen hieman jo hirvittää. Profiilikartat eivät näytä erityisen tasaisilta. Viikon aikana ohjelmassa on siis maanantaina 60 km, keskiviikkona 50 km ja perjantaina 80 km. Tiukille taitaa mennä tuleeko tonni tänä talvena täyteen vai ei. Epäilen vahvasti, että perjantain 80 kilometriä ovat minun tämän talven viimeiset kilometrit.


Salomon -mallinukke lähdössä lenkille

1 kommentti: