中餐

Yksi parhaista asioista, eli kiinalainen ruoka!

Yleisesti ottaen lähes kaikkia ruokia yhdistää yksi tekijä, öljy. Sitä käytetään joka paikassa ja paljon. Toinen suomalaiseen tasalaatuiseen ruokaan tottuneelle erityinen asia on liha. Oikeastaan kaikki liha mitä käytetään, on pilkottu luineen ja nahkoineen. Syöminen vaatii vähän enemmän työtä kuin kotimaassa. Ottaen huomioon, että syömiseen käytetään vain puikkoja (joskus lusikkaa), tehdään kaikenlainen ainesosien erottelu suussa ja syötäväksi kelpaamattomat sylkäistään pois. ”Nyppyisen” nahan laittaminen suuhun ei tekee välillä tiukkaa. Onneksi karvat on yleensä poistettu.

Kasvikset on tuoreita, niitä käytetään paljon ja ne ovat ehdottomasti yksi parhaista ruoka-aineista täällä. Kämpän lähellä on paikallinen kauppahalli/tori, jossa kävimme hotpot-illallista varten hakemassa paljon kasviksia ja lihaa. Tuoreen lihan katselu lämpimillä myyntipöydillä tosin hieman pisti arveluttamaan.

 Kauppahalli

Enimmäkseen täällä on tullut syötyä vain todella hyvää ruokaa.

Paikalliset työkaverit ovat tuoneet meille maistiaisiksi muutamana aamuna paikallista aamupalaa. Ensimmäisenä aamuna oli tarjolla dumplingeja ja keitetty muna. Dumplingit ovat taikinapalloja, jotka voi täyttää millä vaan. Ne joko höyrystetään, keitetään tai paistetaan. Dumplingeja syödään muutenkin kuin aamulla ja itse olen tykästynyt niihin kovasti. Keitetty muna ei ollutkaan ihan minun makuuni. Muna oli keitetty todella kovaksi, keltuaisella oli ”surureunat” ja valkuainen maistui mielestäni jotenkin omituisen suolaiselle. Ensimmäisenä mieleeni tuli vanhentuneen kananmunan maku. Toisena aamuna saatiin pieniä neliön mallisia, hieman pizzataikinaa muistuttavia paloja, joissa oli jotain tulista maustetta päällä. Herkullisia.

Toimistolla saamme työpäivinä lounaan. Länkkärit syövät lounaan eri paikassa kuin paikalliset ja sitä en edes tiedä, että onko ruoka samaa. Epäilen, että länkkäreiden ruoka on sovitettu länsimaiseen makuun. Ruoka ei ole kovin mausteista ja aikalailla samat perusraaka-aineet kiertävät päivästä toiseen. Riisiä on joka päivä, sen lisäksi erilaisia kasviksia ja jotain lihaa. Hyvää perussettiä, mutta ei mitään erikoista. Meillä on mahdollisuus syödä myös työpäivän jälkeen eli viideltä illallinen toimistolla. Muutaman kerran ollaan niin tehtykin käytännön syistä, mutta eipä sitä saman tyyppistä ruokaa ihan koko aikaa halua syödä.

Aika avoimesti olen yrittänyt kaikkea maistella mitä eteen on tuotu ja ravintoloissa monipuolisesti tilata ruokalajeja. Täällä ei ole erityisen helppoa jumiutua johonkin tiettyihin ruokalajeihin, koska ruokalistoista harvemmin ymmärtää yhtään mitään muuta kun kuvat. Kuvat onkin kivoja ja olemme suosineet ruokapaikkoja, joissa on kuvalliset ruokalistat. Tapana täälläpäin on tilata pöytään paljon erilaisia ruokia (n.2 annosta/syöjä), jotka kerätään keskelle pöytää ja siitä sitten jokainen saa syödä ihan kaikkea. Kerralla tulee siis maisteltua useampia makuja. Monenlaisiin paikallisiin erikoisuuksiin on tutustuttu.

Kananmunaa käytetään ja syödään paljon eri muodoissa. Näin aivan uudenlaisen tavan valmistaa kanamuna. Ravintolan pöytään tuotiin ”savipata”, joka oli täynnä kuumia kiviä. Kivien päälle kaadettiin kananmuna. Kiviä sekoteltiin ja lopulta kipossa oli paistettua kananmunaa! Hetken kyllä ihmettelin kyseistä kivikippoa. Ensin kuvittelin tilanneeni jotain simpukoita, koska kivet olivat niin tasaisen muotoisia. Sekottaessa lopulta selvisi, että ne todellakin olivat vain kiviä, joiden tarkoituksena oli kypsentää kananmuna.

 Kananmunaa kuumilla kivillä

Tutustuin myös aivan erilaiseen kanamunaan, niin sanottuun tuhatvuotiseen munaan. Mitenkään kovin kaunis kaveri tämä päiväkausia maa-aineksissa, tuhkassa, lipeässä ja riisien oljissa muhinut muna ei ollut. Häpeäkseni myönnän, että kovasti olisi kiinnostanut maistaa sitä, mutta pelko iski oman vatsani kannalta, enkä lopulta uskaltautunut. Jostain syystä ”mädätetty” kananmuna ei kuulosta sellaiselta minkä oma vatsa olisi tuosta vaan käsitellyt, vaikka se paikallisille perusherkkua onkin. Usein näitä munia syödään kuulemma samalla kun juodaan alkoholia, koska ne ovat hyviä naposteltavia. Yksi tällainen muna maksaa yhden juanin verran eli jotain kymmenkunta senttiä. Nähtäväksi jää vieläkö jossain vaiheessa tätä herkkua uskallan maistaa.

Mätämuna?

 

Ruokien maustaminen on ihan eri tasolla täällä kuin Suomessa. Mausteita on paljon erilaisia ja niitä käytetään paljon. Monista ruokalajeista löytyy chiliä, inkivääriä ja valkosipulia. Inkiväärin suuri ystävä en ole, onneksi se on yleensä isoina paloina niin voi jättää syömättä. Inkiväärin maustama ruoka kyllä uppoaa minulle siinä missä muukin. Chiliä on välillä paljon ja välillä vielä enemmän. Olen kyllä chilin ystävä. Jossain tapauksissa itse chilit on kuitenkin parempi jättää syömättä. Vihreä chili on vielä aika kevyt, punainen taas tujumpi. Paahdettuna punaistakin pystyn jossain määrin syömään, mutta tuoreena jätän sen sivuun. Tarkemmin en tiedä mitä chililajikkeita täällä käytetään. Ehdottomasti moneen ruokaan kuitenkin kuuluu chili!

Vasemman puoleisessa annoksessa sopivasti chiliä!

 

Moniin todella yllättäviin ruokatarvikkeisiin on sotkettu makeus. Kaupasta ostaessa paikallisia naposteltavia, niistä ei etukäteen ole aavistustakaan ovatko makeita tai suolaisia. Ulkonäöllisesti makeilla ja suolaisilla ei ole mitään yhteneväisyyttä suomalaisiin tuotteisiin. Useimmissa leivissäkin on makea maku. Erikoisin makea ruoka tuotiin eteen Shanghaissa. Kuvittelin tilaavani yhtenä ruokalajina jotain täytettyjä nyyttejä. Lautasella tulikin makeita kolmioita, jotka kastettiin jauhoihin. En osaa edes kuvitella mistä nämä palat oli tehty. Asioita, joita tuli mieleeni niitä syödessä: jauhot, kanamuna, vaahtokarkki, venyvä, tahmea, tarttuva. Jauhot, joihin näitä nyyttejä kastettiin, vähän helpottivat syömistä, koska silloin ne eivät tarttuneet niin pahasti kurkkuun kiinni. Ei ne varsinaisesti pahoja olleet, mutta jotenkin pääruoan yhteydessä omituisia, eivätkä ne juuri millekään maistuneetkaan. Ihan hauska kokemus.

Makeita ja tahmaisia taikinakolmioita

 

Aamupalan yhteydessä mainitsinkin jo nuo dumpling –nyytit. Niistä on tullut yksi ehdottomista suosikeistani. Täytteitä on jos jonkinlaisia ja itselläni ei yleensä ole aavistustakaan mitä sisältä löytyy, kun niitä jostain ostan. Dumplingeja myydään joka ravintolassa, katukojuissa, marketeissa, ihan missä vaan. Ja niitä tosiaan voi syödä ihan joka aterialla. Tähän mennessä parhaimmat dumplingit olen syönyt Shanghaissa ja niiden täytteenä oli hyvin maustettua riisiä ja lihaa.

Ykkösnyyttejä

 

Tofua käytetään paljon. Suomessa en juuri koskaan ole syönyt tofua, mutta täällä todella paljon. Sitäkin on monen eri makusta ja näköstä. Ite tofuhan ei maistu oikein millekään. Siihen voidaankin lisätä jos jonkinlaisia kala-, liha- ym. makuja. Ite tykkään eniten kuitenkin perustofusta, joka on keitetty hyvässä hieman tulisessa liemessä.

Tofua suosikkitavallani

 

Perinteinen ruokalaji on Hotpot. Pöytään tuodaan keittolevyllä kiehuva liemi, johon laitetaan kunnon luisia lihan tai kanan paloja muhimaan. Lisäksi pöydässä on monenlaisia dumplingeja, tofuja, makkaroita, kasviksia, sieniä, mitä ikinä keksiä saattaa. Näitä muita aineksia sitten heitellään liemeen ja syödään sieltä. Aina kun padassa on tilaa, niin lisää tavaraa kyytiin. Toki lihan palatkin syödään, kun ovat kypsyneet tarpeeksi. Pääsin herkuttelemaan Hotpotilla mielestäni parhaassa mahdollisessa ympäristössä eli kiinalaisen työkaverin kotona. Meitä oli yhteensä seitsemän henkeä ja istuimme neljä tuntia pöydässä syömässä! Oli aivan älyttömän hyvää ja vaikka ateria koostuikin pääasiassa kasviksista, niin hyvän ähkyn sain rakennettua.

Hotpot-pata porisee

Pataan pääsyä odotellessa

Ennen reissuun lähtöä luin erinäisistä lähteistä, että juuri tällä seudulla on tähän aikaan vuodesta rapukausi. Lähistöllä on joku järvi, missä asustelee herkullisia rapuja. Tavoitteena olikin päästä maistamaan näitä rapuja. Tilaisuus tarjoutui aiemmin mainitsemallani Hotpot –illallisella. Meille oli varattu juuri näitä kuuluisia rapujakin maistiaisiksi. Suomessa on jonkin verran tullut rapuja syötyä ja pidän niistä. Erona Suomen malliin oli, että nämä olivat taskurapuja, joita en ole ennen syöty ja täällä ei tunneta käsitettä rapuveitsi vaan kaikki tehdään käsillä ja hampailla. Tekniikan opittuani, sain ravun jaloista lopulta irti lihaa ja niissä olikin paljon enemmän syötävää, kun suomalaisilla lajitovereilla. Itse ravun kropasta en sitten paljon irti saanutkaan vaikka minulla oli naarasrapu, jonka pitäisi olla ehdotonta herkkua. Jotain keltasta tahnaa siellä oli, jonka piti olla hyvää, tiedä siitä sitten ja paljon punaista mätiä, mutta sekin oli aika kovaa ja mielestäni mautonta, kun vertaa suomalaisten rapujen sisältöön. Paljon enemmän sitä kyllä oli, mutta määrä ei korvannut makua. Pääasia on, että pääsin maistamaan tätä kuuluisaa rapua!

 

 Taskurapu

 

Yhdessä ravintolassa meidät vietiin ennen pöytään istumista ”takahuoneen” puolelle. Selvisi, että ruokalista sijaitsi takahuoneessa. Siellä oli siis akvaarioissa erilaisia kaloja, rapuja ja muita meren eläviä sekä seinillä paljon kuvia erilaisista ruoka-annoksista. Valitsimme yhden kalan ja muita annoksia valitessamme, meille tultiin esittelemään elävää fasaania! Haluaisimmeko syödä sen? Säästimme fasaanin toistaiseksi padalta ja päädyimme muihin annoksiin. Yhdessä annoksessa oli jänistä. Jänis itsessään oli ihan hyvää, mutta jänöllä on kovin pienet luut ja kun ne kaikki on hakattu lihojen kanssa paloiksi, sai syömisen kanssa olla varovainen.

Hämmästystä herättää kaduilla vadeissa myytävät elävät erikokoiset kilpikonnat. Valitettavasti niitä ei taideta myydä lemmikeiksi. Sitä en sitten tiedä kuinka herkullista kilpikonna mahtaa olla. Jonkinlainen kynnys minulla on vielä kilpikonnan tietoiseen maistamiseen.

Mitä kokoa saisi olla?

 

Koskaan aiemmin en ole maistanut joka paikassa niin paljon hehkutettua Pekingin ankkaa. Täällä kyseisen ankan kotimaassa tarjoutui onneksi tilaisuus siihenkin. Ankan tarjoilutapoja on kai useita, mutta useampi täällä kertoi, että lätyn päällä parilla eri vihanneksella ja tietyllä tummalla kastikkeella tarjoiltuna se on parasta. Sitähän sitten maisteltiin. Olihan se hyvää! Ei siitä mihinkään pääse. Erittäin maistuvaa ja herkullista. Mutta. Kaikkien kuulemieni hehkutusten jälkeen ilmeisesti odotin jotain aivan ihmeellistä ja superia. Ei se sellaista kuitenkaan ollut. Todella hyvää, mutta ei mitään extramahtavaa. Kannatti kyllä maistaa ja mielelläni syön uudestaankin, jos mahdollisuus on.

Oikealla etualalla ankkaa, vieressä kahdessa kipossa vihanneksia ja keskellä ruskea kastike. Näitä lätyn sisään ja nam!

 

Jälkiruokia ei ole juuri maisteltu, eikä niitä täällä isommin edes tyrkytetä. Shanghaissa päätin maistaa jotain paikallisen näköistä jälkkäriä. Minulle tuotiin kulho, joka oli täytetty jäämurskalla. Jäämurskan päälle oli asetettu jotain pähkinöitä ja kahvipavun tyyppisiä, hyydykettä, erilaisia hyytelömäisiä palasia ja mitähän kaikkea siinä olikaan. Ei ollut mitenkään herkullinen valinta. Todella omituinen makuyhdistelmä. Eikä varsinaisesti häivähdystäkään makeasta jälkiruoasta, mihin suomalaisena on pääasiassa tottunut. Aika iso osa annoksesta jäi lautaselle. Taisi jälkiruokakokeilu jäädä ainutkertaiseksi.

 

Omituinen jälkiruoka

 

Monenlaisia juttuja olen jo kokeillut, mitähän kaikkea vielä tulee eteen?