Kaikenlaista ajanvietettä sitä on viime päivinä ollut.
Lauantaina olimme ystäväni kolmekymppisillä. Kuuluin porukassa siihen minimaaliseen vähemmistöön, jolla ei ollut lapsia, joka ei ollut synnyttänyt viimeisen puolen vuoden aikana tai joka ei ollut juuri raskaana. Illan jutustelun aiheet imettämisen, tissien pakottamisen, unirytmien ja hoitopaikkojen ristitulessa ei siis oikein iskenyt kipinää. Pelatuksekseni siirryimme saunatiloista PMMP:n keikalle. Keikka oli ihan ok. Odotin ehkä hieman enemmän. Tosin lähtökohtina illan keskustelut ja kuskina oleminen ei välttämättä olleet otollisimmat keikkafiiliksen luojina. Fiiliksellä tytöt (vai naiset?) kuitenkin veti! Uusien ihmisten seurassa päädyimme tutussa porukassa siihen tulokseen, että vanhetessa uusien ystävyyssuhteiden luominen on pitkä ja vaativa prosessi. Nykyään on paljon kriittisempi ihmisiä kohtaan eikä itsellä ole enää tarvetta miellyttää muita. Sitä vaan on mitä on. Onneksi ystäviä löytyy jo ennestään. Kiitos sankarille juhlista!
Laskiaissunnuntain ja laskiaistiistain välissä vietettiin laskiaismaanantaita pulkkamäessä. Hervannan Näyttelijänpuistosta löytyi hieno mäki, joka oli meidän porukalle juuri passeli. Veljen lapset innostuivat tietysti hyppyreistä ja aika vauhdikkaalta meno näyttikin. Itse yritin pysyä tasaisemmissa laskuissa. Ei ihan onnistunut. Jossain vaiheessa ajauduin liukurini kanssa pomppuihin, joiden seurauksena takapuolessa on kananmunankokoinen tummanvioletti mustelma. Käyttäkää ihmiset pulkkaa! Liukuri kuulostaa turvallisemmalta, mutta se on vain naamioitunut pahis! Mahdottoman hauskaa oli kaikilla. Veljen lapset ovat ihania. Vaikka tapaamme harvakseltaan, ovat samantien jutustelemassa, halaamassa, "painimassa" ym, kun tavataan.
Lauantaina hiihdettiin taas pitkä lenkki, 26 km. Jos edellisviikonlopun pitkä meni kevyesti niin tää olikin sitten vastakohta. Kroppa oli tukossa ja sukset ei luistanu. Hiihdettiin Niihamasta Kyötikkälään ja takasin. Jotain kummallista tässä on. Joka ikinen kerta tällä Kyötikkälän ladulla mun hiihto on ollut vaikeeta. Aina on jotain. Onkohan siellä jotain erikoista, onko se vaan sattumaa vai onko vika mun korvien välissä?
Ilmottauduin Ideapark-juoksuun. Matkana on sitten se puolimaraton.
Tämän viikon kohokohta. Lippukunnan tilinpäätös on valmis ja kiikutan sen tänään tarkastajille. Helpotus. Työ ja tuska oli suuri, mutta helpotus on vielä suurempi. Se ura on mun osalta paketoitu.
Juhlistan sitä vajoamalla tänään kello 20.15 nojatuoliin tuijottamaan olympialaisten maastohiihdon sprinttejä ja ehkä vähän kiakkookin. Onneksi näiden lajien välissä on tauko juuri sopivasti kello 21-22, silloin siirryn Greyn Anatomiaan. :)
Penkkiurheilurikkaita olympiapäiviä kaikille! Ennen illan lajeja jokainen ehii hyvin pitää omia olympialaisia ja mikä parasta, lajin saa valita itse!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti