Pitkänenäiseksi

Työpaikaltani lyötiin syksyn suunnitelmiini uudet nuotit. Lähden syyskuun lopussa Kiinaan työreissulle. Tavoitteena olisi kouluttaa paikallisen toimistomme väkeä tukemaan paremmin meidän toimintojamme (...). Koulutusreissuni kesto on kuusi viikkoa.

Toimistomme sijaitse Kunshanissa, joka on lätkäisty Kiinan kartassa hyvinkin lähelle Shanghaita. Tai siis varsinaisesti ei ole lätkäisty kartalle. Yritin löytää Suomessa myytävistä matkaoppaista tietoa Kunshanista, mutta eipä sitä vain reilun 600 000 asukkaan pikkukylää ole edes mainittu tai sijoitettu karttoihin. Noiden vakinaisten asukkaiden lisäksi kylässä on saman verran reissutyöläisiä.

Mielenkiinnolla odotan kuinka saan opetettua kiinalaiseen kurinalaisuuteen ja kunnioitukseen kasvatetuille länsimaissa suunniteltuja toimintatapoja ja prosesseja. Haasteilta tuskin voin välttyä. Onneksi kanssani lähtee toinenkin kouluttaja, niin on joku kenen kanssa ihmetellä ja sopeutua paikallisiin tapoihin. Mielenkiintoisia asioita ja kokemuksia olen jo aikasemmilta Kiinan kävijöiltä kuullut. Kouluttajana asemani on ilmeisesti jotain jumalasta seuraavaa... Mitään ei kyseenalaisteta ja vaikka kirjoitetuissa ohjeissa olisi selkeä virhe, siitä ei mainita ja sen mukaan toimitaan, tuli mitä tuli. Tietynlaiset etukäteispaineet on siis asetettu. Nämä ovat siis vain muilta kuultuja "totuuksia", omani kerron sitten kun niitä on muodostunut.

Matkaan lähtemisessä on monenmoista järjesteltävää. Ensin toki lentoliput. Tarvin myös työviisumin. Saadakseni viisumin, minulla pitää kuitenkin olla kutsu yritykseltä, johon olen menossa. Kutsun saamiseen tarvitaan tietenkin päiväkohtainen koulutussuunnitelma. Järjestettynä pitää olla myös asunto ja paluulippu. Asunto järjestetään paikallisen toimistomme puolesta. Luvassa on ilmeisesti lokoisaa elämää siivojineen, pyykinpesijöineen, autonkuljettajineen jnejne. Näillä tiedoilla saattaa irrota viisumi. Toivottavasti pullollaan eri maiden leimoja oleva passini ei aiheuta ylimääräistä selvittelyä tullissa.

Ensimmäinen suunnittelematon sattuma matkalleni jo osui. Viikon Kiinassa oleskeluni jälkeen siellä on kansallispäivä, joka tarkoittaa paikallisille vuoden pisintä, eli viikon, yhtäjaksoista vapaata. Jokainen kulkuväline on siis varmasti täynnä mustatukkaisia, kun miljardi kiinalaista lähtee samanaikaisesti maaseudulle lomalle.

Koitan raportoida ennen matkaa ja matkalla eteen tulevia kummallisuuksia täällä blogissa. Siitä en tiedä kuinka Kiinan maalla mahtaa Blogger toimia, Facebookista ilmeisesti täytyy vierottautua.

Vaan töissä täällä

Lauantaina olimme kaveriporukalla Tampereella Ilveksessä kasaribileissä. Illan pääesintyjänä oli Dingo ja odotukset oli tietysti korkeella. Meidän porukan kasaripukeutuminen jäi lopulta hyvin vaisuksi, mutta aivan mahtavia asuja oli ihmiset löytäneet. Suoraan sanottuna aivan kamalia, mutta kuitenkin hienoja ja NIIN kasarihenkisiä!

Järjestelyt oli Ilveksessä hoidettu hienosti, kun eri ravintoloiden välillä sai sukkuloida ihan vapaasti jopa juomien kanssa. Eri puolilla taloa soi erilainen musiikki, kaikki kuitenkin kaheksankytluvun antia. Meiniki oli hyvä.

Suuri pettymys olikin sitten Dingo. Tai siis eihän Dingosta ole jäljellä kuin Neumann, mutta mielestäni hänkin voisi lopettaa. Veto oli kuin töihinsä kyllästyneellä toimistotyöntekijällä, joka käy töissä vain sen takia, että jostain se raha perheen elättämiseen on saatava. Neumannin esiintymisestä ei näkynyt pienintäkään innostumista tai eläytymistä asialleen. Valitettavasti esiintyvän artistin työhön kuuluu mielestäni myös eläytyminen ja heittäytyminen. Pelkästään hänen olemuksesta huokui jo välinpitämättömyys astellessaan KASARIbileiden pääesiintyjänä lavalle farkkucapreissa ja kauluspaidassa. Ei edes sifonkihuivia. Koko komeuden kruunasi vielä epäonnistunut miksaus. Neumannin laulusta ei saanut mitään selvää. En voi suositella Dingon keikkaa kenellekään, joka haluaa säilyttää edes jonkinlaisen fiiliksen Dingon musiikkia kuunnellessaan. Pohjanoteeraus. Ja Neumannille voisin suositella uutta uraa jossain "perinteisemmissä" työtehtävissä.

Jotain valmista

Askel valmiimpaan päin on taas pihan kanssa otettu.

 Ensin terassille valettiin tukia ja tehtiin runko. Oikeeseen reunaan tehtiin tukimuuri, kun maan pinta on takana hieman korkeammalla.

Nyt uimaan pulahtaminen on miellyttävämpää. Tässä kuvassa etualalla näkyvä muuri on pariin kertaan hiottu ja tasotettu sekä lopuksi pinnotettu. Terassia jatketaan altaan vasemmalle puolelle jossain vaiheessa ja kaide puuttuu vielä. Rottinkikalusteet on vain parvekkeelta käymässä, että saatiin todennäköisesti vuoden viimeiselle hellepäivälle jotain istuimia.

 

 Rappusissa oli aika askartelu. Terassiin ja rappusiin on upotettu led-valoja.

MItä siitä sitten tulikaan?

Kesäloma ja oikeestaan koko kesä tähä asti, on vietetty pihaa puuhastellessa. Takapiha on lamppuja vaille valmis ja nyt siirryttiin etupihan puolelle. Tässä vähän kuvasarjaa tapahtuneesta.

Lähes lähtötilanteessa, hieman on jo kaivurin kauhaa näytetty.

Talon eteen, parvekkeen alle väsättiin terassi. Eteen tulee vielä istutuksia ja kaide.

Siihen mihin oli ekassa kuvassa jo näytetty kaivurin kauhaa, näytettiin sitä lisää, levitettiin suodatinkangasta, salaojaputkia, soraa, styroxia ja ties vaikka mitä.

Valettiin anturat, ladottiin harkkoja ja rautaa.

 

Lisää harkkoja, harkkojen sisään betonia, ulkopuolelle patolevyä, styroxia ja täyttömaata.

Sisälle styrofoamia ja molempiin päihin suuttimet.

Putket, muovi, terassilautaa ja vettä...

...allashan siitä sitten tuli!  

(kännykkällä otettu kuva ja kuvankäsittelyllä poistettu henkilö kuvasta, eli laatu sen mukainen)

Altaan ja tuon parvekkeen alla olevan terassin väliin on tehty jo perustuksia terassille ja se onkin sitten seuraavaksi vuorossa.

Kolmekymmentä

Tässä vastaanotan uuden vuosikymmenen.

 

Metsänpeikko

Niin se vaan on, että sisälläni asustaa jonkinlainen metsnäpeikko. Nautin ihan erilailla urheilusta metsässä tai muuten luonnossa. Juoksen kyllä asfaltillakin, mutta paljon mielummin suuntaan lenkkipoluille luontoon tai säntään suunnistamaan umpimetsään. Pyöräily maanteillä on minulle lähinnä siirtymistä paikasta toiseen, mutta hypätessäni maastopyörän selkään ja polkaistuani metsäpoluille nautin siitäkin lajista. Ja onhan tuo talvinen hiihtäminenkin lähinnä metsälaji, tuskin jaksaisin sitäkään aktiivisesti harrastaa hiihtoputkessa edestakaisin junnaten.

Juoksukuntoni on kateissa. Toisaalta tuntuu, että juoksu rullaa ihan mukavasti, mutta vauhti on auttamattoman hidas. Olin sitten siellä umpimetsässä tai asfaltilla. Eilisellä peruslenkilläkin vauhti oli 7,7 min./km keskisykkeellä 152. Ja suunnistaessa tuntuu, että vauhti on hidastunut viime kesästä. Toki tässä keväällä on kuntoiluaikaa mennyt taas pihahommiin, mutta silti. Ärsyttää, haluan lisää vauhtia.

Maastopyöräilystä olen taas kevään mittaan innostunut täydellä teholla. Siinä lajissa pääsee kanssa tehokkaasti irti ihan kaikesta muusta, kun koko ajan on keskityttävä siihen mitä tekee. Koordinaatio ja tasapainokin kehittyy vauhdilla. Kaverini hommasi myös maastopyörän, niin yhdessä tääkin laji on kaksinverroin hauskempaa!

Vielä pitäisi innostua jostain lajista, jossa yläkroppakin saisi liikettä ja varsinkin voimaa. EIkä se voima pahitteeksi olisi jaloillekaan, mutta en ole vielä ikinä onnistunut innostamaan itseäni säännöllisen kuntosalilla käyntiin. Mikähän laji se voisi olla? Ideoita?

Kuntoiluajan lisäksi pihatyöt on vienyt huomattavasti aikaa myös tältä bloggailulta. Ollaan sentäs edistyttykin. Piha on takarajalta talon etureunaan asti nyt hyvinkin pitkälti valmis. Puutteena on ainoastaan valaisinpylväät ja sitten hankintoja, jotka jäävät muutenkin odottamaan mm. tilin saldon kasvamista (esim. kota/huvimaja). Neliömäärällisesti takarajalta talon etureunaan tarkoittaa n. 2/3 tontin pinta-alasta. Edessä on vielä mm. paljon muureja, iso terassi ja uima-allas. Eli rahan ja ajan menoo riittää edelleen.

Tässä hieman kuvia valmistuneista piha-alueista.

 Takapiha talon nurkalta päin. Etualan multa-alueelle on kylvetty nurtsi ja kalliota ympäröiville multa-alueille niittykukkia. Vihertymistä odotellessa. :)

Takapihalta talolle päin. Terassi on oven kynnyslistaa vaille valmis ja talon oikealla puolella näkyy pääsisäänkäynnin kivetyksen istutusallas istutuksineen, siihen tulee vielä valaisinpylväs.

 Pääsisäänkäynnin rappusia reunustaa istutusaltaat. Vasemmassa reunassa näkyy kuoriketta, siihen on istutettu Isotuomipihlaja-aitaa. Multa-alueille on kylvetty nurtsia.

Pääsisäänkäynniltä katsottuna alaspäin. Istutusaltaita pehmentämässä muuten niin harmaata kivitasannetta.

Takapihalla kallion yläpuolella on vielä viisi erilaista marjapuskaa sekä pottumaa, johon potutkin on jo kylvetty. Pottujen vieressä kasvaa paakku ruohosipulia, jota kettu käytti tässä yhtenä iltana kusipuskanaan! Pottumaan ja marjapuskien väliin olisi vielä tarkoitus kyhätä viljelylaatikoita, joihin laitetaan salaattia ja muita vihanneksia kasvaan. Hyviä lajikeideoita? Muutenkin jos on vinkkejä näiden erilaisten syötävien kasvattamisessa niin mielelläni otan vastaan. Itse olen ihan aloittelija siinäkin lajissa.

Hyvästit

Ei tää mun kuntoiluitten tänne kirjailu oo ihan parhaalla mahdollisella tavalla lähteny käyntiin. Tosin tunnustan olleeni myös hyvin hyvin laiska kuntoilija. Viime viikolla kävin huimat kaksi kertaa juoksulenkillä. Pääsiäisen komeat kevätilmat innostivat taas pihahommiin ja siinä se aika sitten on vierähtänytkin. Ollaan sentäs saatu jotain aikaiseksikin.

Kodinhoitohuoneen ovelle syntyi terassi. Kaiteet, alaosan verhouslaudat ja porras vielä puuttuvat.

Pihaa tonkiessa ja siirtäessä kesämoodin paljastui myös tuhotyö. Ystävämme jänöjussit ovat herkutelleet Koivuangervoilla. Ilmeisen laatutietoisia kavereita ovat, koska mihinkään muuhun angervolajikkeeseen tai muuhun puskaan ei ole koskettukaan, mutta jokaikinen Koivuangervo on puputettu ihan matalaksi.

Hyvää on ollut.

Tällä viikolla olenkin vain urheillut. Maanantaina aloitin suunnistuskauden ja olin aivan tohkeissani ryntäillessäni pusikoista läpi, kiipeillessäni kallioille, laskiessani jyrkänteitä ja kirmaillessani pitkin polkuja. Olipas kivaa taas pitkästä aikaa.

Rata: 4 km (4,3km),  aika: 56 min., keskisyke: 156, max syke: 179, kulutus: 578 kcal

Tiistaina juoksentelin yrittäen pitää sykkeen mahdollisimman hyvin pk-alueella. Onnistuminen oli vähän siinä ja tässä.

Matka: 7,3 km, aika: 57 min., 7,8 min./km, keskisyke: 147, max syke: 178, kulutus: 528 kcal

Keskiviikkona tyydyin pelkkään hyötykävelyyn apteekkiin ja takaisin. Kilometrejä kertyi reilu kahdeksan.

Torstaina, eli eilen, päätin vetäistä vauhdikkaamman ja kunnon ylämäkiä sisältävän juoksulenkin. Alku oli kovin tahmeeta, mutta fiilis oli hieno kun sain puskettua itseni Pirkkalan näköalapaikalle sydämen ja keuhkojen hakatessa itseään rinnasta ulos. Kotiinpäin olikin sitten lähestulkoon vain alamäkeä. Onni sinänsä, koska suoliston viimeisessä mutkassa kävi tuon mäen jälkeen aikamoinen pyörähdys ja viimeiset pari kilometriä jouduin jopa kävelemään, mutta ei siitä sen enempää. ;) Hyvä fiilis jäi vaikka loppu kävelyksi menikin ja näin ollen vauhti ei nyt näytä hyvältä.

Matka: 9 km, aika: 1h 20 min., vauhti: 8,9 min./km, keskisyke: 149, max syke: 183, kulutus: 756 kcal.

Siihen on olemassa myös "syy", miksi olen tällä viikolla joka päivä ajanut itseni hikoilemaan. Tänään alkaa viikon mittainen hikoilukielto. On aika heittää hyvästit silmälaseille. Menen tänään laserleikkaukseen ja sen jälkeen ei pitäisi enää olla tarvetta reuhtoa silmälasien ja piilolinssien kanssa. Jonkun aikaa olen tätä ajatusta jo elätellyt ja viimeinen niitti oli se, että silmäni eivät kestä piilolinssien käyttöä enää vanhaan malliin (eli ympäripyöreitä päiviä). Olen siis kyllästynyt silmälaseihin ja nyt niille tulee lähtö.

  Näillä kahdella parilla olen viime vuodet mennyt.

Piilolinssien käyttäjänä en niinkään mieti sitä, miltä tuntuu olla ilman silmälaseja. Hämmästystä herättää enemmänkin se, että voiko ne silmälasit sitten todellakin lähettää johonkin kehitysmaahan niitä tarvitsevalle? Eikö niitä ihan oikeesti muka enää tarvi säästää? Ei tarvi ei. Jos nyt kuitenkin vähän aikaa vielä.... 

Toinen ihmetyksen aihe on se, että viikkoon ei silmiin saa koskea eikä niitä saa kastella. Öööö... Miten mun on tarkotus saada aamulla simät auki niin, että pääsen lähtemään töihin??

Toiset jännittää leikkausoperaatiota, niin mä pohdin tälläsiä oleellisia juttuja. :)